Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Terveys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Treeneihin paluu

Jalla on aloittanut treenaamisen ryhmässä, ja koko ajan meillä molemmilla on kunto kohentunut ja vähitellen uskallan jo juostakin, jos sitä voi juoksemiseksi sanoa. Jalla on ollut nyt ulkotreeneissä yllättävän herkkä häiriöille, mutta joka viikko on siinäkin menty eteenpäin ja vauhti on sitä myötä alkanut palautua hiljalleen. Ilmeisesti talven hissuttelu sitten vaikutti näin, ja onhan Jalla muutenkin hieman herkkis. Olin ajatellut käydä heinäkuussa epiksissä, mutta päätinkin sterkata Jallan nyt kun on sopivasti suunnilleen juoksujen puoliväli, joten heinäkuu lomaillaan ja Valo pääsee viimein treenaamaan. En ole sen kanssa vielä kauheasti tehnyt, kun vaatii hieman eri tavalla juoksemista ja yhdessä koirassa on ollut vielä ihan tarpeeksi. Arvokisat jää tältä vuodelta arvatenkin väliin, sillä Valo on kisannut viimeksi syyskuussa eikä ole kisakunnossa vielä. 

Pitkän pähkäilyn ja epäröinnin jälkeen varasin nyt viimein siis Jallalle ajan sterilisaatioon ensi viikolle. Sitä ei kuitenkaan käytetä jalostukseen, ja juoksuthan sillä tulee 4-5 kuukauden välein. On varmaan jo koirallekin raskas tuollainen juoksuväli, joten toivottavasti ratkaisu on oikea.

Ryhmätreenien lisäksi ollaan treenattu viimein vähän enemmän myös keppejä ja keinua, aakin alkaa näyttää ihan kivalta. Alla joitain viime kuukausien treenipätkiä. Uuden tulokkaan kanssa elämä on sujunut hienosti, koirat ovat ottaneet pikkutytön tassujensa suojaan ja vauva on niin iloinen tapaus, että treenitkin sujuvat oikein kivasti vaikka hän kulkee tiiviisti mukana. 

Jallan treenejä ilmestyy vähän tiuhempaan tahtiin Instagramiin, josta Jallan löytää nimellä @jalla_bt sekä Facebookiin https://www.facebook.com/jallatheborderterrier/.












lauantai 27. tammikuuta 2018

Kohti uutta vuotta 2018

Pari kuukautta vierähtänyt pois blogin parista kuin varkain. Se johtuu enimmäkseen siitä, että mulla oli niin älyttömän kiireinen ja hektinen loppuvuosi koulun kanssa, etten ehtinyt treenaamaan kuin pari onnetonta kertaa. Kamalaa. Koirat on kieltämättä olleet vähän paitsiossa, kun oman tilan takia pitkät lenkit ja juokseminen ei toistaiseksi onnistu. Toisaalta nyt kun koulu ja työt sentään helpotti, olen VIIMEIN malttanut treenata Jallan kanssa säännöllisemmin esimerkiksi keppejä kun ei rataa voi tehdä, ja myös aa on otettu kuvioihin. Se onkin lähtenyt mukavasti ongelmitta sujumaan. Myös keinua on muisteltu nyt pari kertaa. 

Toki puomia on treenailta myös. Se on Jallalla sujunut jo aika kivasti, vaikka kaikki uuden lisääminen tuo aina hieman takapakkia. Toisinaan osumat jäävät aika ylös, mutta koska on epäreilua vaatia Jallan tämän hetken fysiikalta täysipainoista suoristusta, hyväksyn kyllä nekin. Pari viikkoa sitten hallille tuli uusi Galicanin puomi, vieläpä meidän kimpparyhmän kentälle, ja järkytyksekseni Jalla veteli ihan karsean näköistä settiä - hyppäsi pahimmillaan 30 senttiä ennen kontaktia alas. Ikinä ennen ei ole noin räikeitä virheitä tehnyt, vaikka suoritukset eri puomeilla vähän eriltä näyttävätkin. Meillä oli onneksi juuri aika varattu faskiamanipulaatioon Jallalle ja Väinölle, jossa Jallan rangasta löytyikin lukko ja muuta pientä fiksattavaa. Hoidon ja pikku levon jälkeen puomi lähti sujumaan hyvin, joten taisi kuitenkin olla vain jumista eikä niinkään uudesta puomista kyse. Eihän tuo ihmekään ole!

Jalla 2-v.
Kuopiossa käytiin syksyn aikana 4 kertaa, ja olivat ne kyllä kivoja treenejä. Toivottavasti päästään tulevaisuudessakin Sannan treeneissä käymään, nyt pidetään ainakin kesään asti niistä taukoa. Tämän vuoden tavoitteista sen verran, että toivon saavani itseni ja koirat kesäksi siihen kuntoon, että päästäisiin ennen syksyä kisaamaan, myös Jallan kanssa. Muuta tulostavoitetta en nyt laita, arvokisat todennäköisesti jää meiltä tänä vuonna väliin kun puolikuntoisena ja treenaamatta ei lähdetä sellaisiin rypistyksiin. Jallalla siis päätavoitteena saada ainakin kaikki esteet valmiiksi ja kisakuntoisiksi tämän vuoden puolella. 






Kaikki videot eivät ole näköjään päätyneet YouTubeen asti, mutta jokunen enemmän löytyy Jallan FB-sivulta. 

Koirat on voineet hyvin. Jallalla oli taas juoksut loppuvuonna (väli edellisiin 4,5 kk), ja pikku tyttönen täytti jo 2 vuotta 19.1.! Väinö ja Valo pääsivät hammashoitoon ja molempien suuta koristaa nyt kaunis lätkähymy. Hassusti molemmilla sattui katkeamaan edestä ylhäältä hammas, Väinöltä poistettiin lisäksi pari muuta legoa. Suosittelen kyllä lämpimästi Fiskarsin eläinlääkäriä hammasjuttuihin!

Onnellista alkanutta vuotta kaikille ja ihania hetkiä karvakamujen kanssa! Nautitaan yhteisestä ajasta!

"Onnistunut" yhteiskuva jouluna :D

tiistai 21. helmikuuta 2017

Jalla luustotarkissa

Tänään oli jännä päivä, Jalla kävi virallisissa luustokuvissa Anu Saikku-Bäckströmillä Mevetissä. Nukuin tosi huonosti ja näin painajaisia epämuodostuneista kyynärpäistä sun muista. Jalla osoittautui kuitenkin täydelliseksi pikkutytöksi myös sisältäpäin. Kaikki oli priimaa, siis selkä kokonaisuudessaan, lonkat ja kyynärät. Polvetkin kopeloitiin, samoin kuin lonkat ja olivat kuulema hyvin tiiviit. Anu sanoi, että aina ei lonkkien suhteen kuvat kerro totuutta vaan ainakin agilitykoiran tapauksessa tärkeintä on käsikopelolla suoritettu tutkimus. Jallalla on lähes tärppipäivät, mutta ajattelin että ei ne juoksut kyllä voi tuloksiin vaikuttaa, ja onneksi veinkin nyt.

Älyttömän onnellinen fiilis. Nyt ei Jallaa pidättele enää mikään, toivotaan tietty että pysyy myös muuten terveenä. :) 

Valon kanssa piti tosiaan mennä EO-karsintoihin/SM-kisoihin, mutta eipä sitten mentykään kun mulle tuli silmän kanssa vähän isompia ongelmia. Ei puhettakaan, että olisin koira-allergikkona voinut viettää viikonloppua hallissa tällä silmällä saati nähnyt edes mitään... Joten nämä skabat jäivät meiltä nyt välistä. No, menetys ei ollut suuren suuri kun EO-kisoihin ei olisi päästy lähtemään kuitenkaan, mutta onhan noissa isoissa kisoissa aina oma tunnelmansa. Pitää nyt katsoa, päästäänkö tässä milloin treenaamaan, maltanko pysytellä silmineni kotona.

Jalla



perjantai 6. marraskuuta 2015

Tämän viikon treenit ja Väinön tsekkaus

Tiistaina Jennan treeneissä Valo teki taas hyvää työtä. Pakkovalssijaakotuksessa, josta piti lähteä äkkiä liikkelle, meinasi ensin jäädä vähän käteen. En ole vieläkään tottunut, ettei se sinkoilekaan mihin lystää. Sama juttu tuli esiin yhdessä pitkän viennin takaakiertokohdassa. Ensin lähdin japanilaisesta niin pian kuin suinkin työntämään takaakiertoon kauemmas, mikä aiheutti rytmin katkosta ja siksi jopa kieltoja. Kauhean vaikea ajatus, että tuollaisessa kohdassa, jossa näennäisesti on kiire, pitikin (ja erityisesti pystyi) hieman odottaa jotta pääsi koiran kanssa yhtä aikaa takaakiertoon. Niin paljon sujuvampaa, vaikka kyseessä vain kymmenysten ero omassa liikkeessä. 

Eräs kohta sujuikin paremmin lyhempää kuin ensin opettelemaani pitkää kautta, ja sain Valon vaivatta työnnettyä pienestä kulmasta niistopersjättöön. Jenna ehdottikin, että koska Valo kulkee nykyään jo niin hyvillä linjoilla eikä enää sinkoile ohjauksesta, voisin ruveta kokeilemaan sille kisoissakin lyhyemmän reitin vientejä. Pitää ruveta kellottamaan vaihtoehtoja.

Valssit sujuivat hämmentävän hyvin. Radalla oli oikea hyppysykerö, eikä tuottanut edes tuskaa. Päästiin myös keppisulkeisiin ja pääsin kokeilemaan samantyylistä vientiä kuin viime kisoissa, eli persjättö putken jälkeen, työnsin avokulmaan ja juoksin keppien takaa yli. Vai mikäs se oikea termi tälle nyt sitten olisikaan :) Ei ongelmaa. Tein kepit myös samoin tönäisten avokulmaan, mutta teinkin loppuun poispäinkäännöksen (tai oikeastaan sylkkärin), ja kolmantena vaihtoehtona leikkasin kepeille ja jäin odottamaan keppien alkupäähän, jotta sain etumatkaa puomille. Kaikki vaihtoehdot onnistuivat kerrasta, mutta kisoissa saattaisin jopa valita sylkkärin kepeille, jotenkin se tuntuu hyvältä vaikkei sitten vielä ihan vuorenvarmalta ohjaukselta, kun vähemmän on niitä tehty. Putki-puomi -erotteluissa ei ongelmaa.
  • Pakkovalsseista nopea lähtö
  • lyhyemmät reitit
  • maltti odottaa koiraa



Eilen kävin pitkästä aikaa Rosan kanssa treenaamassa aamulla. Jotain kehitystä siinäkin, ettei aamuherätys tuntunut edes niin kamalalta tällä kertaa. Valolle ensin putkihärkkiä, eli hypylle päällejuoksukohtia putki takana. Sen jälkeen rallia, jossa välillä ohjasin putkeen, välillä takaakiertoon putken edessä olevalle hypylle. Laitoin hypyn niin lähelle putkea kuin mahdollista, Valo joutui todella pujahtamaan takaakiertoon aivan putkensuiden ohi. Nämä menivät ihan älyttömän hienosti, ei ainoatakaan haksahdusta, Valo kuuntelee suullisen käskyn näihin aivan äärettömän hyvin. Uskomatonta, että se on sisäistänyt tämän asian tuolla tasolla. Pakko sanoa, että en olisi voinut kuvitellakaan.




Valolle tein myös puomia targetilla, muutaman A:n pysärin, ja lopuksi naksuttelin keinua, jossa Rosa olikin hyvänä apuna. Rosa palkkasi ensin päähän mun jäädessä taakse, ja asteittain "siirrettiin" Rosaakin taaemmas seisomaan, ja Valo hakeutui silti hienosti keinun päähän. Keinu on selkeästi kehittynyt, vaikka työtä siinä vielä on. Paikka on ollut Valolla nyt hyvä, se ei tarjoa 2on2offia mutta menee kuitenkin keinun päähän. Huomenna kisataan, vähän turhan aikaisin aamulla mutta kivaa päästä taas baanalle.

Käytin Väinön eilen lääkärissä. Se on nyt jo pitempään juonut ihan hirveästi, suorastaan pakkomielteisesti. Se on aiemminkin heijastanut stressiä juomiseen, ja epäilin sen tekevän samaa nytkin, mutta en tiedä mitä se stressaa. Se saa aktivointia ja ulkoilua, kotona on rauhallista, sen ei pitäisi olla jumissa tai kipeä, hyppää ja liikkuukin vaivatta, ja ruoka on tarkkaan mietitty. Koska se kuitenkin juo päivittäin todella paljon, päätin tutkituttaa sen.

Väinöstä otettiin verinäytteet ja pissatesti, sekä tutkittiin korvat, hampaat ja kroppa tunnustellen. Sydän- ja keuhkoäänet olivat normaalit. Todettiin, että on hoikka ja hyvässä lihaskunnossa. Verikokeessa kaikki arvot olivat normaalit, samoin virtsassa. Ei siis pitäisi olla ainakaan cushingia, kilpparia tai diabetesta. Eikä mitään muutakaan, koska mitään poikkeavaa ei siis löytynyt. Koska Väinö välillä myös nuoleskelee, sille päätettiin kokeilla mahahapposalpaajaa, josko juominen johtuisi mahanärsytyksestä ja yrittäisi juomisella "sammuttaa" poltetta. Jos oireet eivät viikossa hellitä, tehdään kuitenkin virtsatietulehdustesti, jota ei nyt voitu tehdä koska näytteeseen oli päässyt jokin roska. Lääkäri kuitenkin sanoi, että mikään ei viittaa bakteeritulehdukseen. 

Katsotaan, onko lääkkeestä apua, vaikka vähän epäilen että kyseessä ei ole mikään mahajuttu vaan enemmänkin jokin Väinön pään sisäinen asia. Siihenkin lääkärillä kuulosti olevan jotain ehdotuksia, mutta näihin palataan kunnes muu on suljettu pois.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Takaisin elävien kirjoissa (kisapäivitystä)

Nyt on taas ollut meno sellaista haipakkaa, että eipä oo ehtinyt blogiinkaan päin vilkaistakaan. Saatika aksakentälle päin. No, on me muutama kerta kentällä piipahdettu lähinnä kisoissa. Nyt kun velvollisuudet taas hetkeksi helpottaa, koitan pikkuhiljaa muistella tänne blogin puolelle, mitä ollaan puuhattu.

Valolla oli paikka Vapun hyppytekniikkakurssille 25.4. mutta päätinkin lähteä Jyväskylään kisoihin, koska halutti tsekata karsintojen kisapaikka ja pohja. Muutoin kisaamisen tarkoituksena on nyt ollut vain kontaktiniuhotus. Kuten videolta näkyy, olin vähän jäässä varsinkin eka radat. Ensimmäisellä Valo pääsi parissa kohtaa rumasti kaarrattamaan, ja kahdesti seisoin sen tiellä niin että raasu hyppäsi jaloille... Tältä radalta kuitenkin 0/3.

Seuraavalla radalla heti alussa tein perisyntipyllistelyt jolloin Valo kiepsautti oikein kunniakierroksen, ja nössöilin puomin jälkeen eli jouduin tekemään huonon leikkauksen, jolloin Valo tuli esteen väärinpäin. Lopun suoralla Valo reagoi varsin hyvin käännökseen, mutta sain sen hutiloitua esteiden välistä. Kolmannella radalla unohtui tehdä suunnittelemani putkijarru ENNEN putkea ja menin vieläpä liikaa esteelle mukaan, lisäksi kauempana olevan putki veti niin että Valo tuli esteen ohi. Radalta 5. 

Viimeisellä radalla jäätyilin taas heti alussa ja tuli vähän kaarrosta. Tästä radasta täytyy kuitenkin sanoa että tämä oli meille varsinainen työvoittorata! Ihan perusohjauksilla sain Valon välttämään niin putkiansat kuin muutkin ansaesteet, vaikkakin vähän kaarroksilla. Renkaan jälkeenkin Valo tulee kiltisti mukaan, vaikka ohjasin myöhässä ja oli jo nähnyt putken. Valitettavasti kuitenkin unohdin ottaa koiran mukaan pituudelle, kun kiirehdin. Olisin varmaan ehtinyt valssinkin. Eniten pelkäämäni kohta sujui paremmin kuin hyvin - Valo kääntyi täydellisyyttä hipoen putkijarrulla eikä vilkaissutkaan väärään putkeen päin. Tämän radan myötä tuli viimeistään sellainen olo, että nyt on totisesti edistytty. Vähän aikaa sitten olisin nauranut jos joku olisi väittänyt Valon välttävän nuo putkiansat. Niin ja kontaktit, eipä tarvinut puuttua. :)



Ilmoitin Valon myös HAU:lle ottamaan revanssin viimekertaisen keppisekoilun jälkeen. No nyt ei ollut kepeissä mitään ongelmaa, itse vain törttöilin muutaman hölmön virheen, väärin suuntautuneita valsseja ja vastaanottoja. Myös hyviä juttuja, mm. taas hienosti toimivia putkijarruja ja kontaktit! Jee. Se on pääasia nyt. Viimeisellä radalla onnistuin saamaan Valon jopa kieltämään putken kun käännyin liikaa vasten. Nyt pitää tiedostaa jo sekin, että se ei todella enää mene päättömästi noihin putkiin, vaan niihin pitää ohjata. Tuloksena siis kuitenkin 3xHYL, plaah. Alla viimeinen rata.

Valo HAU

Myöhään samana iltana sitten Valo alkoi yskimään. Eli kisasi varmaan kisansakin kipeänä. :( Ei se tietenkään röhinyt päivällä, eihän me muuten oltais oltu laisinkaan ihmisten ilmoilla. Epäilen tartunnan tulleen Jyväskylän reissulta, kun ei olla oikein muualla oltu. Ellei sitten jostain katuojasta. Pian samaan syssyyn alkoi yskiä myös Väinö. Yskä oli onneksi molemmilla todella lievä, pientä köhimistä, ei limaa, ja kahden päivän päästä alkamisesta molemmat olivat jo oireettomia! Kunnon varoaikahan tässä täytyy kuitenkin pitää, joten väliin jää kahdet Jennan tehistreenit ja yksäri sekä Lotta Vuorelan koulutus. Ja edelleenkään ei päästä omatoimitreenaamaan... Milloin lie viimeksi treenattu, hyvin menee tämä arvokisoihin valmistautuminen. :( Kuntokinhan tässä romahtaa, mutta minkäs teet. Onni onnettomuudessa, että pojille tuli noin lievä muoto eikä mitään viikon limayskää.

Tällaista kisarintamalla, kohta pitänee taas alkaa katsella kisakalenteria.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Vaihteleva maanantai

Laadullisesti vaihteleva, siis. Tänään oli syyskauden viimeiset tokotreenit, aloitettiin paikkamakuulla joka oli tänään näin tauon jäljiltä aika kuraa, Valo nousi kun lähestyin jne. Jatkettiin tuntia ajatuksena tehdä ohjattu koemainen suoritus. Heh hoh hah, en oo treenannut Valon kanssa mitään tokoon liittyvää varmaan sitten viime ohjattujen. Tehtiinpä kuitenkin ja aloitettiin seuraamisella. Vähän kaikkia käännöksiä, juoksua ja stoppeja, pidin namia kädessä mutta en palkannut kesken seuruun. Jösses, kundihan teki vaikka kuin hyvin. Jenni-kouluttaja sanoi että näytti hirmu hienolta. Pysäytykset jäi kyllä vähän vinoon mutta kyllä sen seuraamiseksi tunnisti! Ei oo ikinä tehty yhtä pitkää seuruuta, hyvä jos koko seuruuta muutenkaan. Olipas kiva juttu.

Luoksetulo sitten. Jäi istua napottamaan ja tuli erinomaiseen perusasentoon, otti kyllä pikkuruisen aavistuslähdön, hyhhyh. Silti varsin hieno suoritus. Liikkestä maahanmeno ja seisominen tehtiin myös, niitä on Valon kanssa treenattu ehkä yhdesti? Maahanmenossa käytin käsiapua ja ensin taisi istua, meni sitten maahan kun toistin. Jopas, itsehän olin ihan tyytyväinen jo siihen. Ainakin se reagoi jotenkin, toisin kuin seisomisessa jossa ei reagoinut pysäytyskäskyyn mitenkään. Oiskin ollut suoranainen ihme jos olisi reagoinut.

Hyppyä pitkästä aikaa. Kokeiltiin mitä tapahtuu ihan ilman mitään apuja, tätä on aiemmin tehty vasta targetin kanssa tosin siitäkin on jo aikaa. Hyppäsihän tuo yli mutta mistään pysähtymisestä ei kyllä taas ollut hajuakaan. Puhuttiin hypyn mahdollisesta muuttumisesta tulevissa säännöissä, ja tehtiin vielä niin että jätin paikalleen istumaan ja kutsuin perusasentoon hypyn yli. Se sujui hienosti. Siitä päästiinkin kivaan osioon, eli kehuihin! Jenni siis oli sitä mieltä, että Valolla on tosi hieno kontakti muhun ja se pitää sen upeasti. Tuumasin että totta kai, onhan se sentään mammanpoika. 

Jenni sanoi että Valo olisi koevalmis kahden viikon treenillä, mutta mä en kyllä tiiä kenen käsissä. Totesin että minä tarviin tuloshakuisena jonkin konkreettisen motivaattorin, jotta saan nyt vihdoin viimein oikeasti treenattua. Koutsi sitten sanoi että kisailmoa menemään vaan, ensi kuun kisoihin :D No niin hullu en minäkään ole, mutta kieltämättä alkoi kyteä ajatus, josko tosiaan laittais tavoitteeksi kisat parin kolmen kuukauden päähän, olis sitten vaan pakko treenata. Koska lajihan on kiva. Mun tarvii vaan päästä kisaamisen makuun jotta oikeasti saan treenaamisen kunnolla käyntiin. Tarviin selkeästi isomman asunnon, niin ei ois näitä tilanpuute-tekosyitäkään treenamiseen. Tää asunto on niin tyhmän mallinenkin, ettei seuruutakaan voi oikein treenata ymsyms seliseli.

Joka tapauksessa tulin siihen tulokseen, että kyllä mä ihan oikeasti haluan tokoakin tehdä. Nyt mä katon jotkut kisat ja teen treenisuunnitelman. Se pitäisi kai muutenkin tehdä, kun Valo pääsi kevätkaudellekin ryhmään jossa pitäisi kai jokin suunnitelma selostaa ja treenit taisi alkaa jo ensi viikolla. No, stay tuned, täältä tullaan!

Sitten siihen vaihtelevuuteen. Jäin tekemään A:ta. Ja se meni ihan reisille. Valolla ei ollut minkään valtakunnan käryä, mitä siinä täyskorkealla pitikään tehdä. Muuta kuin että siihen ei pysähdytä. Kipitti ja loikkasi, sitä se oli. Näytti, että jotenkin vältteli boxia. Tein ehkä viisi toistoa joista pari viimeistä näytti sentään joltain, ainakin niissä tuli kunnon eka loikka. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että suosiolla palaamme vielä gridiin, jota päätinkin muistutella muutaman toiston saman tien. Näköjään Valo sitten otti A:lla vähän nokkiinsa, ei nimittäin tiennyt enää gridistäkään mikä se on. Hyppeli boxin yli ja silleesti. Ihanaa. Helpotin, ja viimeiset toistot oli jo hyviä. 

Halusin nähdä, mitä Valo tekee A:lla ilman boxia ja yllätys yllätys, pysärinhän se teki. Voi kettu sanon minä, tuntuu että taas ollaan lähtökuopissa :D Todennäköisesti kuitenkin seuraava treeni on taas parempi. Luulen että Valo oli väsynytkin tokon jäljiltä ja A:kin oli edelliskerroista poikkeavaan suuntaan jne, mitä näitä nyt on tekosyitä. Henkimaailman hommia päätellä mikä mätti, viime treenit meni niin nätisti ja nyt teki ihan eri tavalla. Vaan en masennu, mulla on vielä ainakin 2,5 kk aikaa saada tämä toimimaan, hehehe. Harmittaa vaan, kun ei ole sitä säädettävää A:ta. Seuraava treeni tehdään kyllä taas maatyöskentelyä, saapa nähdä miten menee.

Väinö muuten kävi taas virallisella vuosisilmätarkastuksella Sari Jalomäellä hyvin tuloksin, silmät olivat pysyneet melkolailla ennallaan. Viime vuonna näkyneet arvet sarveiskalvoilla olivat jopa tyystin hävinneet. Sari tuumasi, että näyttää tosissaan olevan hitaasti etenevää sorttia tuo kaihi ja tietenkin hyvä niin. Mitään lääkityksiä ei siis edelleenkään tarvita. :) Valon ei tarvinnut tänä vuonna tulla mukaan ollenkaan.

Ihanaa kun on tullut kunnolla lunta, ollaankin nyt käyty metsälenkeillä. Pitäisi aktivoitua Valon (lihas)kunnon kasvattamiseen myös. Alla muutamia kuvia metsäretkiltä.

Väinö

Au...


Valo




torstai 22. toukokuuta 2014

Osteopaatilla

Tiistaina pojat pääsi Maaren käsittelyyn. Väinö oli paremmassa kunnossa kuin vielä koskaan tähän asti :) Siitä ei löytynyt oikeastaan mitään ongelmaa, ja kastraatio oli lähtenyt jo vaikuttamaan positiivisesti - ero hermostossa oli kuulema jo erittäin selkeä. Tämä oli kyllä hieno uutinen. Valo oli kropaltaan kunnossa, mutta viime viikko oli sille liian raskas kuten vähän ennalta arvasinkin, se ei ollut vielä palautunut ja oli ylikierroksilla ja väsynyt. Näkihän sen päällepäinkin, koko hoito meni vinkuessa, venkoillessa ja läähättäessä. Loppupuolella lähti kuitenkin paranemaan ja hoito tuli kuulema kreivin aikaan, niin ei päässyt vielä patoutumaan pahasti. Ohjeeksi saatiin olla tämä viikko hissukseen, joten peruin treenit, uinnin ja viikonlopun kisat joihin olin ehtinyt jo ilmoittautua ennen viime viikonloppua. 

Väinö siis kastroitiin maaliskuussa. Päädyin ratkaisuun etenkin mahdottoman alkuvuoden takia. Olen siis kyllä aiemminkin miettinyt asiaa, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut Väinöä leikkauttaa. Tämän vuoden puolella, tai viime vuoden loppupuoliskolta alkaen sen käytös on kuitenkin muuttunut suuresti. Väinö rupesi juomaan paljon. Jouduin viemään sitä keskellä yötäkin pihalle.  Se oli todella hermostunut koko ajan, ja lenkit sen kanssa olivat jo yhtä tuskaa. Ainahan Väinö on ollut tosi terävä, erittäin vilkas ja ihmisten ilmoilla melko haastava tapaus, mutta nyt se muuttui jo jopa arvaamattomaksi. Erään kerran se rähisi lenkillä koiralle, ja kun menin sivupolulle aikomuksena antaa sen rauhoittua, se yritti käydä ohi kävelevän miehen kinttuihin. Se on haukkunut muillekin ihmisille. Se yritti pöllyttää naapurin pentukoiraa (ei onneksi pahasti ja pentu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui, huh), ja sekosi meille tulevista narttukoirista, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Se reagoi narttuihin niin voimakkaasti, että virtsasi holtittomasti alleen kun näki ne eikä osannut kuin huutaa ja riehua. Tämä tapahtui kahdesti parin viikon sisään ja sitten nartut saivat meille porttikiellon toistaiseksi. Valon kanssa tuli muutaman kerran yhteenottoja, kerran jopa niin että Valo ontui tämän jälkeen. Väinö on kuitenkin saanut aktivointia ja touhuamista, vaikkea aksannut olekaan, joten ei pitäisi olla turhautunutkaan tekemisen puutteesta.

Näin selvästi, ettei Väinö voi hyvin ja että sen stressitasot on ihan tapissa ja ylikin. Konsultoin paria eläinlääkäriä, kasvattajaa ja osteopaattia, ja kaikki olivat sitä mieltä että leikkaus on hyvä idea ja voisi auttaa tasoittamalla hormonitoimintaa. Ei varmasti ole koiralla hyvä olla kun pää kiehuu koko ajan yli. Aika pian päädyinkin leikkauksen kannalle, kun tilanteessa alkoi olla jo paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää, ja pallit saivat lähteä. Pyysin ottamaan Väinöstä samalla laajemmat testit, jos taustalla olisikin jotain vakavampaakin. 

Virtsasta löytyikin hieman verta ja bilirubiinia, ja eturauhanen oli hieman suurentunut, diagnoosina siis eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu. Leikkaus oli siis varmasti oikea vaihtoehto tässäkin mielessä. Väinö toipui leikkauksesta erinomaisesti. Parissa päivässä se oli oma itsensä, ja antoi tötterön olla nätisti päässä. Haava parani hyvin eikä V vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Olon kohentumista alkoi heti näkyä, liika juominen loppui. Yleiseen käytökseen leikkaus ei ainakaan vielä ole juurikaan vaikuttanut, samanlainen tolskaaja edelleen, mutta ohikulkijat ja naapurin koira ovat saaneet olla rauhassa ja meno on selvästi palannut uomiinsa. Edelleen meinaa kiehua yli, mutta ei leikkaa kiinni. Aiemmin näki, ettei Väinö enää vain kyennyt toimimaan järkevästi, käytös oli täysin holtitonta, nyt tilanne on paljon parempi. 

Käytöksen ero myös osteopaatilla edelliskertaan nähden oli huima, Nyt Väinö oli rauhassa ja tosiaan kuulema ero elimistössä oli jo huikea. Stressi on lähtenyt purkautumaan. Väinön pahan stressitilan huomioonottaen palautuminen ja leikkauksen lopulliset vaikutukset vienevät useita kuukausia. Mielenkiinnolla jään odottamaan, vaikuttaako leikkaus sitten perus käytökseen yhtään, toisin sanoen tuleeko yhtään järkeä päähän viettien rinnalle :D Joka tapauksessa olen jo oikein tyytyväinen, että leikkautin Väinön. Kamala huoli ollut jo pitkään, vaikka vieläkin pahimpina päivinä välillä mietin että onko sillä jokin aivokasvain tai vastaavaa... Paljon Väinön käytöksessä on kuitenkin opittua, enkä mitään ihmemuutosta missään nimessä odotakaan, mutta toki pienikin rauhoittuminen olisi plussaa :D

Rakas Väinö täytti muuten 16.5. jo 6 vuotta, mihin tämä aika menee... <3

6-vuotias Väinö <3

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Muutama viikko pakettiin

Kiirettä pukkaa koulussa ja muutenkin, mutta laitetaanpa taas muutaman viikon tapahtumat kasaan. Juhan treeneihin ei olla tässä kurssijaksossa päästy kuin kerran, ja silloin kouluttajana oli Jouni. Ei oikein lähtenyt, en oikein ehtinyt minnekään näissä treeneissä. Saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että rimat olivat 25cm. 

Pari viikkoa sitten kävin kasvattajilla muutaman yön kylässä ja Hu-Pu:n kisoissa. Tuntui, että Valo ehkä vähän vierasti pohjaa, se ei ole ennen ollut vastaavalla. Eka rata olisi ollut aika hyvä, ellei Valo olisi liukastunut toka hypyn jälkeen ja ajautunut 3. hypyn. ohi. Olin kyllä itsekin väärin sijoittunut :/ Radalla oli taas kahdesti A, ja nyt otettiin molemmat huolella :) Muutoinkin ihan jees rata vaikka meno näytti vähän varovaiselta, Valo tuli esim. hienosti muurin jälkeen vastakädellä hypyn oikealle puolelle. Keinu oli huono.



Seuraava rata sitten olikin aika fiasko, Valo ampui saksalaisesta sivuhypylle, jätti takaakierto-päällejuoksussa hypyn hyppäämättä ja lähti A:lta ennen aikojaan, mihin lopetettiin.

Viimeinen, hypäri, meni taas ihan hyvin, vaikkakin Valosta näki että oli jo väsynyt viikonlopun touhuista. tältä radalta kuitenkin puserrettiin nolla, harmi vaan kun loppupuolella Valo ehti lähteä hakemaan väärää hyppyä kun olin myöhässä rytmityksen kanssa pitkän suoran jälkeen, ja teki parin sekunnin mutkan. Tuli kuitenkin kiltisti takaisin, mikä oli hyvä. Aika olisi ollut yllättävän hyvä siihen nähden miltä meno musta tuntui, mutta mutkan kanssa riitti 5. sijaan. Ai niin, Valo KARKASI lähdöstä KAHDELLA radalla. Ennenkuulumatonta. Karkasi siis eka ja vika radalla, molemmilla lähtö oli samassa kohdassa ja pälyili niissä vähän taaksepäin. Pitää seurailla, yrittääkö jatkossa. Selkeästi paikka jotenkin häiritsi.

Paluumatkalla piti testata kaikki eläinvaunun penkit pehmeimmän löytämiseksi.

Oli silti kiva reissu!

Uimaan ei olla päästy pariin viikkoon, enkä ole päässyt Valon kanssa treenaamaankaan kuin kerran. Tehtiin ihan muutaman esteen rataa etupalkalla, parilla esteellä ärsykekontrollia ja takaakiertoja umpikulmaan.

Viikko sitten Valolla oli Jennan yksäri, olipa taas hyvät treenit. Tällä kertaa tehtiin löysempiä linjoja, mutta pääpaino oli puomissa ja keinussa. Saatiin kyllä heti edistystä aikaan ja hyvät eväät jatko-opetukseen :) Kepeille Valo tulee kovasta vauhdista jyrkempään kulmaan edelleen usein liian lujaa, piti vähän jarruttaa. Näitä täytyy myös opetella, että pikkuhiljaa voi sitten jättää jarrun pois. Takaakierrossa en ensin antanut Valolle apuja, mutta koska jatkoon ei ollut kiire, oli hyvä tehdä kunnon veto. Hienosti se sitten sujui. Muutenkin Valo tuntuu edistyneen linjoissa, vaikkei olla treenattukaan. :) Videolta puuttuu suurin osa treeneistä, eli puomin ja keinun treenaus.



Kaunista.

Jäätiin Kuopion jälkeen kisatauolla, ainakin jonnekin huhtikuun puoliväliin asti olisi tarkoitus vain treenailla. Tänään piti olla taas Jennan treenit, mutta Valo rupesi ontumaan torstaina Väinön kanssa riehuttuaan. Ei aristellut koskiessa tai liikuttaessa, ja laittoi painoa, mutta kevensi astuessa. Ontui vähän vielä perjantaina, viikonlopun on ollut ihan normaalin oloinen, käyttää jalkaansa hyvin, leikkii, juoksee, hyppii, mutta en uskalla treenata vielä, varmuuden vuoksi. Osteopaattia konsultoin ja sanoi että lienee pieni venähdys ja viikossa luulisi olevan treenikunnossa. Toivotaan, että mikään ei jää vaivaamaan.

Viime viikolla käytiin osteopaatilla, Maarella, ja molemmat pojat olivat aivan hyvässä kunnossa, Valossakaan ei ollut yhtään mitään :) Kiva juttu. Väinö vaan on muuten sekaisin, mistä myöhemmin lisää. Lisäksi ollaan touhuttu kotona paljon jotain pientä, olen opettanut Valolle joitain temppuja tokoa silmällä pitäen, ja aloiteltiin mm. noutukapulan pitämistä. Keskiviikkona olisi tarkoitus päästä taas treenaamaan.

Aurinkoista kevään jatkoa!

lauantai 11. tammikuuta 2014

Silmätarkissa

Viime silmätarkista vierähti jo vuosi, joten tänään käytiin näyttäytymässä Sari Jalomäen mikroskoopin alla Apexissa. Valolla oli vuosi sitten puhtaat silmät, mutta tutkitutin sen nyt kuitenkin uudestaan samalla kun Väinön. Valon silmät olivat edelleen täysin priimat :) Saatiin oikein tuplatarkki, kun silmätarkkia oli harjoittelemassa toinenkin lekuri. Suosittelen muuten Jalomäkeä ainakin kaikille PK-seudulla asuville. Minusta kannattaa ehdottomasti viedä koira tutkittavaksi tämän sortin asiantuntijalle, kun se kerran on mahdollista! Valitettavan paljon käytetään silmälääkäreitä, joiden kanssa ei kehtaa samassa lauseessa puhua ammattitaidosta, ja joille kuulee koiria vietävän hakemaan puhtaat paperit. Ja mulla on ihan faktaa tämän avautumiseni taustalla, ei pelkkää kuulopuhetta vaikka sitäkin riittää :D

Oon itsekin huomannut valoa vasten Väinön silmissä muutoksia. Vasemmassa silmässä kaihilöydökset olivat ennallaan niin, etteivät olleet lisääntyneet, mutta olivat hieman paksuuntuneet. Nyt myös oikeassa silmässä oli yksi kaihi"sauva", eli on vähän levinnyt. Lisäksi Väinöllä oli molemmissa silmissä sarveiskalvoilla muutama arpi, etenkin vasemmassa. Vasemmassa yhdessä arvessa näkyi lisäksi jokin piste, luultavasti kepinpalanen tai vastaava. Väinö ei ole kuitenkaan oireillut noita mitenkään, ja jos ei oireile nyt jatkossakaan niin niille ei tarvitse mitään tehdäkään. Täytyy muutama päivä seurata siltä varalta, että arvet olisivat tulleen ihan tässä lähiaikoina, vaikka lienevät olleet jo pidempään. Muutokset ovat kuitenkin onneksi edelleen lieviä. :)

Kysyin kuitenkin, että voisiko tuo kaihi vaikuttaa käytökseen, kun Väinö on nyt vuoden aikana ollut vähän ärtyisämpi ulkona ja saattaa haukkua jopa ihmisille etenkin pimeällä. Sari sanoi, että ei pitäisi merkittävästi vaikuttaa näkökykyyn eikä olla kipeä, mutta joillain sellaisilla koirilla jotka kiinnittävät koko ajan huomiota ympäristöön, voi joskus häiritäkin. Kun kääntelevät koko ajan päätä ja silmät pyörivät suunnilleen ympyrää, tällöin olo voi olla välillä vähän kuin katselisi likaisten silmälasien läpi. No, Väinöhän jos joku on tuollainen koira, lähes pakkomielteisesti kiinnittää huomion ulkona kaikkeen ympärillä tapahtuvaan, joten on mahdollista, että vaikka muutokset ovat onneksi ihan linssin reunoilla, ne voivat vähän ärsyttää. Tiedä sitten. Pääasia, että koiran pitäisi vielä nähdä ihan hyvin eikä se ole kipeä, ja kaihi vaikuttaisi olevan hitaasti etenevä. Vuoden päästä sitten uudestaan, Valoa ei tarvitse viedä vielä pariin vuoteen.

torstai 19. joulukuuta 2013

Tiistaina osteopaatilla

Tällä kertaa varmistin ajan ja paikan vielä etukäteen, ja päästiin oikeaan aikaan Kaiperlan käsiteltäväksi. Valo pääsi taas ensin tarkistukseen. Yllättäen menikin enemmänkin Valon hoitamiseksi tämä kerta. Sillä oli pientä kremppaa siellä täällä. Ei mitään isoa, mutta on kuulema käytellyt kroppaansa epätasapainoisesti. Vasen takajalka on vähän oikeaa heikompi ja si-nivelessä oli jotain pintä, ja tätä taas on kompensoinut oikealla etusella, mistä voisi olla se taannoinen oireilukin peräisin. Todennäköisesti on siis liukastunut tai muuta vastaavaa, minkä johdosta on ruvennut komppailleen ja mennyt sitten vähän mutkalle. Kyllähän tuo kumiapina jatkuvasti jotain koheltaa. On käyttänyt etuosaansa nyt eri tavalla, oli siis kuormittunut etuosastaan ja takapää taas on jäänyt vähemmälle, näkyi kuulema ihan lapojen asennossa asti. Kyynärpäästä sen verran, ettei siinä Maarian mukaan ole kyllä mitään korjailtavaa, mutta epätasapainosta johtuen oli olasta lähtöisin vähän "vinossa".

Ei siis mitään isoa, mutta tuli taas puheeksi se Valon keskeneräisyys. Maaria taas sanoi, miten kersa se vielä on. Ja niinhän se on, näkeehän sen nyt päällepäinkin vaikkei edes tarkasti katsoisi :D Eli ei saa itsestään vielä kunnolla paukkuja irti, ja menee välillä vähän vinksalleen siksi, kun kroppa on niin kesken ettei osaa vielä ottaa suurempaa kuormitusta vastaan. Valo on myös pitempi selkäinen, ja kun takaosa on niin rimpula vielä, ei ihme että mutkistuu. Maaria suositteli ihan treenitaukoa, jonka aikana pitäisi kasvatella patista. Tämä on kyllä muutenkin ollut aikomuksena, mutta oman polven takia en ole kunnolla uskaltanut vielä suunnitella tai tehdä mitään. Pitäisi siis saada etenkin takaosaa vahvistettua tässä kehittymisen lomassa, jotta Valo edes voisi kunnolla suorittaa opeteltavia tekniikoita. 

Pitää nyt miettiä mitä treenaamisen ja kisaamisen kanssa teen, mutta lihaskuntotreeni alkaa for sure - sain maanantaina kuulla, että omassa polvessa ei ole mitään vakavampaa, lähinnä rustovauriota, ja löysähän se on. Olisi tosi tärkeää vahvistaa nyt myös omia reisilihaksia, ihan päivittäin. Sitten pitäisi kuulema kipujenkin alkaa helpottamaan. Joka tapauksessa alustava lenkkiohjelma on jo tehty, vetovaljaat ostoslistalla ja uimalan sarjakortti hankinnassa ;) Kyllä se tästä vielä, vuoden päästä voisi kuvitella tilanteen olevan jo ihan toinen! Ja musta on edelleen parempi, että koira kehittyy hitaammin, mutta luohan se haasteensa harrastamiselle, lähinnä kyllä oman maltin kanssa. Mieluummin näin, että tullaan hitaasti koiran ehdoilla vähällä ratatreenillä kuin että koira olisi 4-vuotiaana rikki...

Ihana uutinen oli se, että Väinö oli parhaassa kunnossa sitten helmikuisen pureman! <3 Sillä ei ollut vialla oikeastaan mitään! Ero oli huomattava eka käyntiin verraten... Mahtavaa. En tiedä, onko sillä vaikutusta, että Väinö on treenannut nyt olemattoman vähän. Täytyy miettiä Väinön aksailujen jatkoa, jos koira oli nyt tauon aikana näin hyvässä kunnossa. Näköjään ainakin ihan oikea päätös on ollut nyt olla tekemättä paljoa, pitää katsella mihin kunto tästä kehittyy, ja tuntuuko tekemisellä olevan minkälainen vaikutus :) Pääasia, että nyt oli poika hienossa kunnossa, tätähän tässä on odotettukin. 

Joogaaminen kannattaa. t. Väinö

Ruttukorva-Valo

Valon vetoleikkien väsytystaktiikka - pidä lelusta eleettä kiinni ja odota, että toinen luovuttaa.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Päivitystauko päättyköön ja syksy alkakoon

Ompas ollut melkoinen päivitystauko. Jotenkin oli muutaman viikon jakso, joilloin en ole jaksanut päivittää mitään, en blogia enkä kotisivuja. Osuuttaa saattaa olla myös koulun alkamisella, pari viikkoa sitten siis alkoi taas lukukausi ja hommaa on heti riittänyt ihan tarpeeksi. Olen kuitenkin treenaillut tänä aikana, Valon kanssa lyötiin lukkoon kontaktien jatko-opetusmetodit ja ollaankin saatu myös onnistumisia. Kokonainen puomi ei kuitenkaan missään nimessä ole valmis, eikä A:kaan, kuten tuli tänään HSKH:n kisoissa todettua :) Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Valon kokeeksi yhdelle agiradalle, ja kymppihän sieltä tuli. Olen antanut itselleni aikaa ensi vuoden alkuun saakka. Siihen mennessä pitää olla tulosta näkyvissä puomin suhteen jo kunnolla, ja nyt myös panostan siihen täysillä.

Valon kanssa on lisäksi käyty Juhalla, mikä on tuntunut ihan hyvältä ja virkistävältä. Lisäksi olen treenannut sen kanssa ihan perusjuttuja, irtoamista eri muodoissaan lähinnä. Nyt otetaan myös käännökset kunnolla treenikuvioihin. Hyvillä mielin olen aloittamassa syksyn treenikautta, vaikka toki olisi vähän malttamattomuutta kontaktien kanssa...Vähän harmittanut, etten heti viime keväänä mennyt intuition mukaan ja lähtenyt opettamaan puomia hyvin hitaasti edeten, vaikka se tuntui muka vaikealta. Noh, uskon ettei ole myöhäistä, onpahan haastetta elämässä ja eipä tule sitten rasitettua Valoakaan hirveällä kisarumballa :D

Pojat haukottelevat kilpaa varmaan tämän vuoden viimeisessä auringonpaisteessa...
Väinön tilan parantuminen on ollut silminnähtävää. Ihan mieletöntä huomata, millainen apu osteopatiasta on ollut! Käynnistä on nyt kuukausi, ja huomenna mennään uudestaan. Väinön käytös on parantunut, vaikka hirviö se on edelleen ;) Lisäksi se liikkuminen. V on ravannut varmaan 10 kertaa enemmän kuin ennen, ja ravi on ihan erinäköistä <3 Olen todella iloinen tästä edistymisestä, toivottavasti huomenna tulee hyviä uutisia.

On kisattu parit kisat. Kirkkonummelta Väinö haki hyllyä ja vitosta, Valo osallistui hypärille, tosi huono hylly. Tänään sitten Ojangossa todelliset hyvänmielenkisat, mulla oli hieno fiilis koko ajan ja oli oikeasti hauskaa :) Ritva Herrala oli tehnyt tosi kivat radat. Väinölle harmittavasti 2x5 ja Valolle 10 ja hyl. Kolme rataa sain sentään pidettyä pääni hyvin kasassa muutamasta edeltävästä megaraskaasta päivästä huolimatta, mutta sillä eniten odottamallani, Valon hypärillä sitten tuli taas varsinainen emäunohdusmunaus heti 3. esteellä ja sen jälkeen se olikin menoa... Laitan viihdykkeeksi videon, jossa menee pieleen lähes kaikki. Näin hienoa se meidän tekeminen tällä hetkellä on :D Kiitos Paulalle kuvaamisesta!


Väsyneitä kisoista toipujia.
Väinön kanssa olen aloittanut pitkästä aikaa vähän uusien temppujen opettamista naksulla, se niin nauttii siitä. Lisäksi olen alkanut viimein tekemään jotain niille surkeille keppien avokulmille...Lähdöt on Väinöllä nyt ihan kauheat, se ei malttaisi yhtään. Niitä varten olen myös mietiskellyt jotain. Ollaan myös mm. käyty etsimässä kivoja metsiä, ja käväistiin myös eka kertaa Helsingin koirauimalassa läträämässä. Mennään varmasti toistekin, ajattelin ehkä ostaa sarjakortin. Kylmät ilmat on saapuneet eli syksy on täällä, kivaa talvikautta kaikille!


Valon kuntouintia.

Väinö johtaa uintia.



torstai 5. syyskuuta 2013

Pojat osteopaatilla

Molemmat pojat pääsivät tänään eka kertaa osteopaatille, Maaria Kaiperlalle. Väinö on käyttäytynyt niin huonosti lähiaikoina, että olen epäillyt sen olevan kipeä. Ja niinhän se olikin. Maaria kysyi heti, onko V ontunut vasenta etujalkaansa. Sama jalka siis, johon bc puri helmikuun lopulla. Trauma oli aiheuttanut kroonistuneen kivun, josta huonontunut käytös on todennäköisesti seurausta. Väinön takapää oli myös jumissa, ja liikeradat takana tosi rajoittuneet. Kaularangassa oli lukko. Hermostuneisuus lähti purkautumaan heti hoidon aikana, ja alun kova läähätys vaihtui rentoutumiseen. Väinö pitää viedä uusintakäsittelyyn kuukauden päästä, kun oli niin huonossa kunnossa, mutta kuulema sen pitäisi lähteä nyt paranemaan. Toivotaan, että poika saataisiin pikku hiljaa korjattua.

Valon lantio oli vinossa, mutta ei muita ongelmia. Sekin saatiin suoraksi. Olin ihan otettu, kun Maaria sanoi, että hänellä on käynyt paljon agilitykoiria myös huipulta, ja että voi sanoa Valon olevan potentiaalinen huippukoira :) Onhan se toki mukava kuulla. Sanoi, että sillä on todella hyvät aihiot olemassa ja rakenne kohdillaan, mutta on vielä kesken (mikä kyllä olikin tiedossa). Vielä siis ihan honkkeli-varsa :) Erityisesti takapää on kesken vielä, ja Valo on kompannut sitä etupäällä. Vieläpä kuulema aika onnistuneesti rakenteensa vuoksi. Tosin Maariakin sanoi, että hidas kehitys on hyvä asia - olen itse aina ajatellut samoin, vaikka näyttelymaailmassa se joskus turhauttaa. Joka tapauksessa Maaria suositteli, että jatkuvat kovat kisarupeamat jätettäisiin n. vuoden päähän, ja siihen asti vahvistetaan takapäätä mm. metsälenkeillä ja vetovaljailla. Valoa ei kuulema pidättele mikään, kun takaosa on "valmis" xD Hihi.

Nyt pitää siis ruveta tekemään tuota takaosaa ihan urakalla, että saadaan löysästä vahva ;) Kai se on vaan etsittävä viimein täältä jokin hyvä metsä. Ehdotuksia otetaan vastaan! Onneksi olen ottanut Valon kanssa tekemisen tähänkin asti aika rauhallisesti, eikä ole humputeltu ratatreeniä kuin kerta viikkoon ohjatuissa ryhmissä, kesällä ei ollenkaan. Saadaan siis toki treenata ja tehdä ratatreeniäkin vaikka pari kertaa viikossa, mutta rankka kolmosten ratojen tahkominen kuulema olisi hyvä jättää myöhemmäksi. Pitää yrittää malttaa jatkossakin, että olisi sitten parin vuoden päästä huippukuntoinen koira. :) 


perjantai 16. elokuuta 2013

Borderimestaruuksia, treenejä ja Pohjoisen kisoja

Varoitus!! Nyt tulee sellanen päivityspaukku, että oksat pois. Aloitetaan Porskin kisoista, joissa kisattiin myös borderterrierien agilitymestaruuksista. Väinölle ja Valolle 2 Sari Mikkilän agirataa. Väinö teki ihan hyvän eka radan, vaikka kova helle kyllä näkyi. Puomin alastulolta 5, eipä olekaan ottanut kontaktivitskaa aikoihin. Valolla paukkui samalla radalla kaarteet, mutta teki sikahienon puomin. Ihan lopussa valitsi putken A:n sijaan, mistä kuitenkin HYL. Seuraavalla radalla molemmille keppivirhe, Väinölle paräti kaksi ja tippuikohan vielä rimakin. Valolle myös keppien aloitusvirhe ja 5 puomilta. Puomilta lähdettiin sivuun, ja loikkasi.

Valon veli Taisto voitti borderimestaruuden kahdella nollaradalla, mutta yllätys olikin, kun kuvia ottaessani Väinö kuulutettiin neljänneksi :D Nuo 2 tulosta riittivät siis 4. sijaan, hehheh. Melko epeli tuo Väinö. Polvesta sen verran, että piti vähän varoa mutta hyvin teipattuna ja tuettuna kesti ihan hyvin juosta. Onneksi otin molemmille vain 2 rataa neljän sijasta, nimittäin lämmintä oli paisteessa varmaan yli 30 astetta.

"Tein sen taas".
Viime viikolla sain Valolle extempore-paikan Taneli Ikäheimon koulutukseen BATin ryhmään. Toki lähdettiin Taneli testaamaan, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Taneli oli tehnyt tosi kivan, menevän radan. Joitain huomioita:

  • Valolle hyvä viskileikkaus, kun odotin kunnolla puomilta mukaan ja rytmitin hyvin. Kääntyi kylläkin jatkuvasti tosi huonosti vasempaan, isolla kaarroksella.
  • Hyvä välistäveto ja putkeen irtoamiset
  • A:t oli aika hyviä!
  • Nätti niisto-persjättö, hyvät kepit
  • Onnistuin peräkkäisissä VALSSEISSA aika hyvin, oho.
  • Persjätöt onnistuivat nekin, tiukka niisto ja hyvä keppien umpikulmaan haku
  • Lopuksi vielä pitkästä aikaa 0-treeni, sain vedettyä 34(?) estettä yhdellä kiellolla keppien jälkeiselle hypylle, jalat kun vaan olivat aivan totaalihapoilla :D
  • Tosi hyvän fiiliksen treenit, Valo kulki hienosti ja teki hyvin rataa! Polvi kesti yllättävän hyvin!


Valo mummulassa :)
Viime viikolla lähdettiin Ouluun, ja olin heti samalle illalle varannut Mikko Aaltosen ryhmään paikan. Voi vitsi, kannatti mennä - Valo kulki tosi hyvin. Etenkin kepit olivat Valon bravuuri näissä treeneissä. Heti alkuun ohjasin sen valssilla kepeille sivuttaiselta hypyltä kauempaa, itse puolta vaihtaen, ja irtosin tosi reilusti 90-kulmaan renkaan taakse. Pysyi erinomaisesti kepeillä! :) Osasi poispäinkäännöksen hypylle, milloin lie sitäkin viimeksi tehty. Luki hyvin rataa, mutta välistävetoa piti työstää. Tuli kovasta vauhdista hypylle, ja ei millään meinannut tulla välistä. Tässä näiden treenien paras anti, sain Mikolta hyviä neuvoja rytmitykseen, joka siis edelleen on mun kompastuskivi.

Mikko neuvoi liikkumaan kovalla vauhdilla ja jarruttamaan rankasti, ja totesi että Valon kanssa liikkeen pitää pysähtyä melkein kuin seinään, ja ennakoinnin on tapahduttava aikaisin. Menin jo valmiiksi seuraavan hypyn eteen rytmittämään antaen Valon irrota sivuun, ja alkoihan se lopulta sujua. Valon kanssa vain on niin tarkkaa, paljon on vielä opittavaa. A:lta kepeille n. 90-lähestyminen avokulmaan, pitkä etäisyys pari hyppyä välissä, eli siis tosi kovasta vauhdista. Juoksin ulkokautta, ja Valo haki kepit ihan tosi hienosti, eikä mitään ongelmia leikkauksessa, antoi mun vaihtaa puolta mukisematta. Itseäkin vähän yllätti, miten hyvät kepit sillä oli. Porvoon kisoissakin kun epäonnistui paljon helpommat jutut...Taas onnistunut poispäinkäännös hypylle. Tai sain sen vissiin kerran epäonnistumaankin hutiloimalla, mutta Valo osasi kyllä, eikä edes putki vienyt. Puomit sen sijaan kusahtivat.

Tykkäsin kyllä näistä treeneistä tosi paljon, tuli mulle hyödyllisiä vinkkejä liikkumiseen ja muutenkin! 
Valo sai uuden, astetta katu-uskottavamman pannan :D
Olin jo jonkin aikaa miettinyt, olisko Valolla jotain jumia, kun on välillä kääntynyt niin huonosti ja reagoi mun hierontaan yksi ilta. Nämä treenit pohjalla lähdettiin kuitenkin hyvillä mielin Keminmaalle kisoihin. Väinö aloitti agiradalla, joka ei ollut ihan helpoimmasta päästä - putkiansoja ja tosi pitkiä juoksukohtia. Väinöpä se kuitenkin yllätti, ja vetäisi nollan. Varmistelulla hävisin aikaa, mutta Väinön puolelta kiltti ja sujuva rata. Pohjoisessa oli piirinmestaruuskisat samaan aikaan, joten kisaajiakin oli ehkä vähän enemmän kuin yleensä, ja ilma oli tosi lämmin! Kivat kisat ARCTICilla kyllä. Väinön sijoitus 3./34.

No Valo sitten...Heti alkupäässä putken jälkeen hypyn ohi, jonka jälkeen väärään putkenpäähän, jonka jälkeen ylimääräinen hyppy, jonka jälkeen A:lle putken sijaan, jonka jälkeen juostiinkin aikalailla nolona maaliin :D En olis kyllä tainnut muutenkaan ehtiä oikein mihinkään :P Rata oli siis Valolta ihan kamala, mikä saikin mut heti epäilemään sen kuntoa. Katselin liikkeitä ja taipumista, enkä havainnut omaan silmään mitään niin hälyttävää, joten juostiin vielä hypärikin. 

Hypärillä Väinö ei osannut keppejä suorasta linjasta, vaan hulahti 2. väliin. Tämä jo rupes ärsyttämään niin paljon, ettei juuri kiinnostanut enää koko rata. Pysyi kyllä hienosti kepeillä, kun irtosin sivuun hypyn taakse. Sitten kutsui ansaputki, ja loppurata olikin ihan skeidaa. 

Valo meinasi ampua jonnekin kuuseen jo 2. esteeltä, mutta selvisi kuitenkin puhtaasti 4. esteelle asti (kepit). Valokin pysyi kepeillä hyvin, mutta sillä ei ollut aikomustakaan tulla hypylle, vaan jatkoi nokan edessä olevaan putkeen. Jatkoin kuitenkin heittämällä sen hypyn takaakiertoon ja mitä tapahtui?? Valo ilmestyy yhtäkkiä putkesta jostain 10 metrin päästä. Siinä vaiheessa ei enää naurattanut, vaan ilmoitin Valolle melko napakasti että nyt muuten riittää. Loppurata oli pelkkää valssailua, eikä se "ihan" putkeen mennytkään. Valolta siis huonoimpia ratoja ikinä, lähti aivan lapasesta tai vaihtoehtoisesti pysyi siinä liiankin kanssa.
"Kotona" sahalla, vanhat ruostelaivat edelleen paikallaan.

Sahalla koirien kanssa lenkkeilyä jo 20 vuotta. Kohta nousee sahakin taloja täyteen :(

Oulusta jatkettiin viikon jälkeen Kuopioon Sannalle ja Harrille. Kävin lämppälenkin kanttarellimetsällä, ja jatkoin siitä Harrin treeneihin. No Valo oli kyllä aika huono. Ei osannut yhtä keppikulmaa, sylkkärillä kepeille, ja niiston luki jatkuvasti viskinä. Koitettiin tähän myös sylivekkiä, ja sama homma. Harrikaan ei oikein osannut sanoa, mitä tein väärin, mutta lopulta kun käänsin rintakehän kunnolla toiseen suuntaan, alkoi tehdä oikeinkin. Ihan ihme menoa. Nämä treenit meni siis lähinnä tuon niiston hinkkailuksi.

Katsoin jäähyllä, että Valo käveli taas pylly vinossa. Sanna hoiti sen illalla, ja niinhän sillä oli tiukka lukko rintarangassa. Saattaisi hyvinkin selittää kisojen tapahtumat, samoin kuin oudon treenikäytöksen. Sanna sanoi, että Petokin tekee kisoissa ihan mitä sattuu, jos on kipeä. Eivät jotenkin voi keskittyä. Tuon lukon aukaisun teki vaikeaksi se, että Valo on näköjään äitiinsä tullut mitä kipukynnykseen tulee. Ei siis ilmennä kipua millään tavalla. Sanna sanoi hoidon aikana, että joku toinen koira olisi jo huutanut tai lähtenyt lätkimään - Valo "pahimmillaankin" heilautti vain vähän häntää pahimmissa kohdissa :P Hoida siinä sitten. Toivotaan, että pärjäisi nyt kuitenkin tuolla osteopatiaan asti, joka on ensi kuun alussa...

Seuraavana päivänä tehtiin kevyesti vain puomia, siihen kun on tarttenut nyt saada vähän apuja. Tehtiin ensin MannersMindereitä käyttäen, matalassa vireessä. Jossain vaiheessa yritti tarjota vanhaakin käytöstä, kun tais olla vähän uusi ja erikoinen juttu. Aiemmin huomattiin myös, että odotti palkkaa multa. Ajatus ei siis ole vielä eteenpäin. Koitettiin sitten myös lelun kanssa, apupalkkaajaa käyttäen. Lähti sujumaan aika hyvin! Ajateltiin, että kokeillaan nyt vähän eri tavalla hieman pakkia ottaen. Paikka pitäisi siis saada nyt paremmin vahvistettua, ja ruvetaan siitä sitten taas rakentamaan juoksua. Katsotaan, mitä tästä tulee :) Katseltiin myös vähän palkkausjuttuja, kun Valolta tosiaan mun mielestä puuttuu se terävin kärki ja "hulluus". Ehkä saadaan sitäkin rakennettua, pikku hiljaa. 

Muuten oikein kiva reissu, mutta huono puoli se, että tää polvi taas hajosi, ihan vain tuosta puomin vieressä juoksemisesta. Meni siis siihen kuntoon, ettei kestä nyt kunnolla edes kävelyä. Röntgenessä ei kuulema näkynyt mitään poikkeavaa, ja ultra olisi vasta ensi kuussa. Pakko varmaan raahautua yksityiselle nyt. Eihän tästä tule enää mitään. Keskiviikon ekat Juhan treenit piti jättää välistä, samoin kuin torstainen Lotta Vuorelan koulutus :( Harmistus! Sunnuntaina koitan kuitenkin päästä Jenna Caloanderin koulutukseen.

Parin viikon päästä menen taas Kuopioon treenailemaan, kun Valolla on Iisalmessa luonnetesti. IIK! ;D

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Terveystulokset

No niin, siinä ne nyt on mustaa valkoisella, Valon terveystulokset nimittäin. Iloinen saa olla! :)


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Terveystuloksia

Melkeinpä unohtui mainita, että Valon röntgentulokset (selkää lukuunottamatta) on nyt virallisesti lausuttu SKL:ssä. Skutin arviosta poiketen lonkat tulivat kuitenkin takaisin tuloksella B/B, kyynärät 0/0. Eipä tuo mitään, hyvät lonkathan nuo silti ovat! :) Meinasin soittaa, mikä niistä tekee B:t kun näyttivät niin syviltä, tiiviiltä ja tasaisilta, mutta en jaksa, kun ei se niitä miksikään muuta ja ovat kuitenkin terveet. Aksailu siis jatkukoon huoletta!

Tähänastiset tulokset Valon osalta siis HD B/B, ED 0/0, patellas 0/0, silmät OK, sydän OK (epävirallinen). Selän virallista spondyloosilausuntoa vielä odotellaan, mutta puhdas senkin pitäisi olla. Priima poika <3.


torstai 21. helmikuuta 2013

Valo röntgenissä

Valo kävi tänään virallisissa röntgenkuvissa Kai Skutnabbilla Vihdissä. Hyvin mielin saatiin lähteä kotiin, nimittäin lonkat lähtivät kennelliittoon arvioin A/A, kyynärät 0/0 ja selkä puhdas. Kaikin puolin siis priimaksi todettu poika <3 Virallisia tuloksia täytyy toki odottaa vielä, mutta ainakin nyt tiedetään että hyvä se on, tuli takaisin mitä tuli.  :) 

Huomenna todennäköisesti lähdetään Kuopioon katselemaan, mitä ranskiksilla on meille annettavaa agilityrintamalla. :)

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Sekalaista sälää

Parit treenit sun muut on jääneet päivittämättä, joten kirjaillaan ylös ne tärkeimmät tapahtumat.


  • Viime viikolla kävin molempien poikien kanssa omatoimitreenailemassa kerran. Valon kanssa puomia putket houkuttimina, keppejä ja vähän käännöksiä. Valo teki hienosti, mutta mitä teki Väinö? Se oli ihan älyttömän nopea!!! Siis Väinöksi! En tiedä, onko se liekkö koskaan mennyt noin lujaa. Se veti puomitkin ihan älyttömällä laukalla, ja tiukkaa teki perässä pysyä. Lisäksi kun käännöksetkin olivat vielä hienot ja tiukat, niin kyllä olin iloinen. Jospa se vielä tekisi saman yllätyksen joskus kisoissakin, niin vau :)
  • Olin 4 päivää Tallinnassa, ja reissu huipentui KV näyttelyyn. Noora toi Valon mukanaan, lisäksi kehissä Lämä-sisko ja Hotti-isukki. Valon tulokseksi jäi AVO ERI1 SA, mutta Lämä sentään oli VSP, sai sertin ja cacibin ja tuli Suomen, Ruotsin, Viron ja Liettuan muotovalioksi 2 vuoden ja 2 päivän ikäisenä! :) Hotti-isikin oli lopulta BIS3-veteraani suuressa vetskukehässä, ja tuli Viron veteraanivalioksi.
  • Pinseritreeneissä Väinö jatkoi kivaa menoaan, eikä Valokaan hassumpi ollut. Loppuun testasin vähän Valon keppien tilaa sekä A:lta irtoamista.



Ihmettelin sunnuntain kisoissa, kun Valo aivasteli kovasti jäähylenkillä. Ajattelin, että sillä oli vain mennyt hallin hiekkaa tai vastaavaa nokkaan pallonsa kanssa tolskatessa. Sama jatkui kuitenkin illalla pahempana, ja pian päättelinkin oireista, että Valolla lienee nenäpunkkitartunta. Hirveän kivaan saumaan tuli tottakai, eihän meillä olisikaan kuin viralliset kuvaukset ja perjantaina Kuopioon agilityseminaariin lähtö. Kaapissa oli onneksi Strongholdia, jotka laitoinkin heti molemmille niskaan. 

Ensin oireet vai pahenivat, mutta se on ilmeisesti tyypillistä lääkkeenannon jälkeen. Nyt vaikuttaakin, että punkit on selätetty, huomisen aamun vielä katselen, uskaltaako kuvauksiin lähteä, saatika Kuopioon. Lupaavalta näyttää kuitenkin, ja onneksi kyseessä ei ollut yskä!!! Silti harmittaa, että ressukka on kisaillut kipeänä, ja varmaan huonolla säkällä tartuttanut muitakin :P Olisi vain oireet alkaneet edes hiukan aiemmin...

Loppukevennykseksi vielä kerran Valon hieno keppien haku minun ei-niin-hienosta ohjauksesta huolimatta :D Pois alta!


lauantai 19. tammikuuta 2013

Pojat terveystarkissa

Molemmat pojjaat pääsivät tänään Sari Jalomäelle silmätarkkiin. Valon silmät ovat kuulema ihan priimat, eli ei mitään silmäsairauksia :) Samalla tutkittiin myös polvet ja sydän. Polvet olivat erinomaiset, 0/0, ja sydämessäkään ei mitään ongelmaa. Sydänkuuntelu epävirallisena. Huh kuinka hienoa! Väinönkin silmät olivat pysyneet täysin ennallaan, eli vasemmassa silmässä lievä kaihimuutos, joka ei edelleenkään haittaa koiraa tai vaikuta näkökykyyn millään lailla. Mukava käynti siis! Seuraavan kerran Väinön tarvitsee mennä tarkkiin vasta vuoden päästä :) Valon luustokuvaus on ensi kuussa, jolloin katsotaan lonkat, kyynärät ja selkä.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ojangossa

Sain pitkästä aikaa raahattua itseni ja pojat Vuokkosille aamutreeneihin. Väinö aloitti, tehtiin ihan vain helppoa irtoamistreeniä suoralla ja ympyrällä. Mukavasti kulki etupalkalla ;) Tein myös parit toistot välistävetoja ja sylkkäriä. Sylkkärit sujui hyvin! Välistävedoissa oli taas alkujäykkyyttä, eli V ei malttanut katsella mihin pitäisi tulla. Otin nämä sitten tosi tiukasti, ja lopuksi lelun kanssa, ja osasihan tuo sitten taas yllättäen... Vähän myös pimeää putkikulmaa, ja loppuun taas suorien hyppyjen humputtelua, siinäpä se. 

Valon kanssa tein pari toistoa puomia, teki kontaktit todella hyvin. Noin kolmannella toistolla sydän pysähtyi hetkeksi, kun Valo tippui kovasta vauhdista puomin päältä suoraan selälleen maahan. Treenailut jäi siihen. En huomannut yhtään, että muutenkin huonon puomin ylösmeno oli ihan päin helvettiä, se oli joka suuntaan vinossa ja liitoskohdastaankin n. 45-asteen kulmassa. Ei ihme, että Valo tippui. En tajua, miten en huomannut tuota puomin asentoa sivusta :/

Valo ei vinkaissut ja nousi kyllä heti innokkaana ylös, enkä huomannut mitään poikkeavaa sen ravissa. Meillä on fyssariaika vasta tammikuulle, mutta onneksi sain huomiselle ajan toiseen paikkaan. Tippuminen oli todellakin pahan näköinen, ajattelin jo että nyt siltä kyllä katkesi jotain. Pakkohan se on käydä tsekkaamassa, ettei sinne vain jää mitään, mikä kostautuu sitten myöhemmin. Odotellaan siis huomiseen :/ Tämmöiset treenit siis tällä kertaa.

Valolle on nyt varattu viralliset silmä-, sydän-, polvi-, lonkka-, selkä- ja kyynärtutkimukset tammi-helmikuulle. Silloin sitten katsotaan Valon "uran" tulevaisuudennäkymät.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Treeniä ja Valo mätsärissä

Olin viime viikolla lomareissulla Lontoossa, joten pojatkin lomailivat treeneistä. Tänään sitten palattiin treenirutiineihin. En ole nyt ilmoittanut Väinöä mihinkään kisoihin, tuntuu siltä että haluan pitää vähän kisataukoa, ja treenitkin pidän  nyt harvempana ja humppailupainotteisina. Viime keskiviikkona tein pinseritreeneissä Väinön kanssa yhden n. 10 esteen ratapätkän, jonka se kyllä meni innolla. Jätimme treenit siihen :)

Tänään Väinö pääsi rilluttelemaan Vuokkosille. Lähinnä siis heiteltiin palloa, revittiin karvalelua ja tehtiin pari putkea. Tein sille putkea myös vieheellä, meni sen kanssa tajuttoman lujaa. Valon kanssa tein ensin vähän hyppytekniikkaa, perussarjaa. En ole katsonut vielä hidastettuna, mutta äkkiseltään näytti hyvältä eikä viettänyt oikealle.

Lisäksi tehtiin muutama kerta taipumisharjoitusta. Sitten päästiinkin taas keppien kimppuun! Viimeksi parisen viikkoa sitten treenatessamme onnistuin saamaan sille jonkinlaisen keppikammon aikaan niin, ettei se lopulta pujotellut enää edes yhtä keppiä. Onneksi kammo oli täysin unohtunut tauon aikana, ja hyvin muisti miten 12 keppiä pujotellaan :) Lisäksi vähän irtoamista ja pari putkea, siinäpä se.



Valo oli sunnuntaina Purina-areenalla mätsärissä. Ajattelin, että kun ei kerta kerrankin ole aksakisoihin menoa, korvataan menetys kehässä :D Tuomarina oli rotumme kasvattaja-tuomari Kimmo Mustonen. Valo siis osallistui pieniin aikuisiin, joita oli 49. Hienosti sillä menikin, kun sai punaisen nauhan ja oli lopulta punaisten kuudes :) Toiseksi viimeisenä ennen sijoittuneita siis häädettiin. Tosi hienosti konkareiden joukossa! 

Valon sinisen nauhan saanut pari oli lopulta BIS-4, joten ei hassummin mun pikku kuikelolta <3 Kimmo sanoi, että Valo liikkuu hyvin ja on jo kehittynyt kropaltaan ja päältään, ja että karva on hyvä ja karkea. Saimme rasti ruutuun -arvostelun, jossa joka kohta oli erinomainen. Pienet on ilot, mutta ihan mukava juttu ennen 14. päivän Tallinnan Voittaja -näyttelyä! :)) Ehkä pikkuisen jo uskallan ajatella, että ERI:kin olisi EHKÄ mahdollinen :D Onhan Valo vielä kovin kesken, toki, enkä sitä ole Suomessa viemässä näyttelyihin ihan hetkeen.

Tosiaan, ennen reissua sain vähän huonoja uutisia. Väinö kävi Sari Jalomäellä silmätarkastuksessa, ja vasemmasta silmästä löytyi lievä kortikaalinen katarakta, eli kaihi. Väinö on alle 4-vuotias, joten kyseessä on perinnöllinen sairaus. Kaihi on linssin reunoilla ja lievä, eli ei vaadi vielä hoitoa eikä vaivaa koiraa. Ikävä juttu tottakai, eikä Väinö tietenkään ole enää käytettävissä jalostukseen. Uusintatarkki on 3-4 kk päästä, jolloin tiedetään enemmän, siis onko kaihi levinnyt vai ei, tarvitaanko lääkitystä jne. Siihen asti täytyy vain yrittää ottaa rauhallisesti ja toivoa parasta.

Keväinen Hyde Park