Alueellisen valmennuksen 2. treenit

Eilen siis taas treenailtiin Ville Liukan opissa alueellisissa treeneissä Koiviksen kentällä Vantaalla. Aloitettiin viiden hypyn suoralla, jossa tehtiin valssiharjoituksia. Suoraa siis sahattiin edes takas. Valo oli ihan karsea. Se ei irronnut yhtään, ja nyhjäsi kädessä kiinni. Aivan ihme meininkiä. Tarkoitus oli lähettää sitä hypyille vähän kauempaa niin, että oma rintamasuunta on jo menosuuntaan kääntyneenä, mutta miten lähetät kun koira ei toimi. Palkkailtiin sitten siivekkeiden taakse menosta. Mä olen jostain repinyt käyttöön kahden käden valssin, käyttelen sitä siis silloin tällöin. Mietin eilen, että käytän sitä ehkä tilanteissa, joissa yritän varmistella. Tästä tuli vähän sanomista eikä varmasti aiheetta :D

Meinasi tosiaan ruveta jo harmittamaan tuon ekan harjoituksen jälkeen, mutta onneksi jäljellä oli vielä toinen harjoitus. Siinä kolme rinnakkaista hyppyä, ja päissä mutkaputket. Tarkoituksena oli harjoitella serpentiiniä, taaksetyöntöjä ja välistävetoja. Meinasi ensin stopata jo ekalle esteelle, kun sattuuneesta syystä jäin varmistelemaan Valon hypylle osumista. Ville kuitenkin neuvoi etenemään rohkeasti suoraa linjaa, ja tulihan se Valo sitten sieltä. Hyvin haki hypyt ja vauhtikin oli jo normaalimpaa :) Kehuttiin jopa estehakuiseksi.

Taaksetyönnöissäkään ei ollut ongelmia, pitää vaan muistaa se vastainen käsi. Välistävetoihin en ole vielä edes miettinyt loppuun kunnollista ohjausta, mutta tein nyt samoin kuin ohjaan yleensä Väinöä, eli juoksen eteenpäin ja nappaan koiran mukaan vastaisella kädellä. Yllytyshullu kun olen, aikeissa on kuitenkin varmaan opetella Harrin neuvoma ohjaus ja katsoa, olisiko se vielä parempi.

Onneksi Valo meni lopulta ihan kivasti. Meinasin jo vaipua epätoivoon, kun se oli niin outo aluksi :D Täytyy kuitenkin muistaa, että Valo on nuori koira, paikka ja tilanne olivat uusia samoin kuin nurmikentällä olo. Aurinkokin porotti täydeltä terältä. Anjan kanssa jutskattiin, että ehkä se Valon pieni pehmeys ilmenee tuolla tavalla, hienoisena epävarmuutena uuteen tilanteeseen. Samoin tiedän ja huomasin taas itsestäni, että mun ohjaus, varmuus ja rytmi katoaa täysin, kun koira ei toimi odotetusti. No, siksi me treenataan! Treenit oli kuitenkin tosi kivat, mukava päivä kauniissa ilmassa ja hyvässä seurassa.

Ai niin, hassumpi ei ollut viikonloppu Valon muullakaan perheellä. Äiti-Roistosta tuli Suomen hyppyvalio, täti-Huli laittoi AVA-kellonsa tikittämään nollavoitolla, Lämä-sisko tienasi ensimmäisen CACIB:insa Liettuassa ja isompi sisko Zili sai samaten ensimmäisen CACIB:insa Joensuussa. Valon vanhemmat veljetkin ovat loistaneet tahoillaan: Keijo nousi kuninkuusluokkaan komealla nollavoitolla, ja Taisto sai jo toisen AGI-sertinsä! On ne hienoja <3

Valon ekat tokotreenit

Näin flunssassa onkin hyvä kirjoitella unohtuneita treenijuttuja sitä mukaa kun niitä muistuu mieleen :D Tiistaina tosiaan oli Valon ekat HSKH:n tokotreenit, kouluttajana Marko Kivihalme ja neiti apukouluttaja, jonka nimeä en tähän hätään muista. Ensin vähän esittäydyttiin ja käytiin kurssin perusteita läpi. Siitä jatkettiin luoksepäästävyydellä. Valo perusasentoon ja kouluttajat vuoronperään siihen katselemaan. Hyvin on Valo alkanut hoksailla perusasennon, mutta ei pysy siinä vielä hirveän pitkään. Tai ei pysynyt ainakaan alkutreeneissä. Luoksepäästävyydestä kehuja. Valo istui nätisti vieressä, ja kouluttajan tullessa koskemaan heilautti vain vähän häntää. Perusasennon kommentoitiin olevan suora ja hyvä.

Seuraavaksi sitten treenattiin perusasentoa. Askel eteen ja koira mukaan asentoon. Nämä meni hyvin, ja Valo pysyi koko ajan pidemmän ja pidemmän ajan vieressä, kunhan palkkailin. Lopulta pysyi jo niin pitkään kuin sitä vieressä pidin :) Mun omasta asennosta tuli sanomista, jalkoja pitää ruveta pitämään hitusen enemmän levällään, etten näytä "päälle kaatuvalta puulta". :DD Palkkausjuttuja käytiin vielä läpi, sekä kosketusalustan opettamista. Itse en ainakaan tässä vaiheessa aio sitä edes opettaa. Jokin välipalkkaus pitäisi keksiä, se mietintämyssyyn :) Kivat ensimmäiset treenit kaiken kaikkiaan.

Poikien LUT-treenit

Viime sunnuntaina suunnattiin poikain kanssa Vihtiin borderi-kerhon järjestämiin LUT-treeneihin. Valollehan tämä oli ihan uusi juttu. Rupesi haukkumaan heti riistan nähtyään, joten taipumuksia tuntuu olevan :) Ei uskaltautunut ihan lähietäisyydelle räksäämään, tai muutaman kerran kävi siinä verkon vieressä mutta välillä piti tulla hakemaan mammalta tukea. Myöhemmin kokeiltiin putkessa. Haukkui reippaasti keskipesällä, tosin ei sellaisella raivolla kuin Väinö aikoinaan. Selvästi vielä vähän mietiskeli, että mitähän tässä nyt uskaltautuisi tekemään...

Lopulta meni putkessa alusta oikeaan päätypesään asti :) Putkessa ja madalluksissa liikkuminen oli vaivatonta, ahdinkoa ei laitettu vielä menemään. Kouluttajankin mielestä oikein lupaava alku, vaikka vähän jänskätti näin alkuun. Syttyi kuitenkin hyvin, tästä jatketaan!

Iloisin yllätys oli Väinö. Hädin tuskin uskon vieläkään...Laitettiin V suoraan ahdingosta putkistoon, jonne syöksyikin heti empimättä ja kova haukku keskipellillä. Riistan perässä pesälle, ja pelti nokan edestä kiinni. Kouluttaja sanoi että ei muuta kuin kokeisiin vain! Piti oikein kysymällä varmistaa, että haukkuuko se tosiaan pellin syrjässä kiinni, ja niin vain oli Väinö raivolla räksäämässä naama aivan pellissä kiinni! Tämän treenin perusteella Väinö on siis tässä lähes kahden vuoden tauon aikana unohtanut traumansa. Ei enää jälkeäkään madalluksen alle jäämisestä, ja luolastossa liikkuminenkin oli todella ripeää.

Tehtiin myöhemmin vielä tyhjä luola. Ensin jäi huutamaan ahdingon viereiselle suuaukolle, mutta siitä oltiin juuri otettu kettu ulos joten ei ihme. Jatkoi hienosti, teki tarkastuksen täydellisenä ja muutama intohaukahdus pääsi. Eipä voi poikaa niistä syyttää, sen verran on aikaa kulunut viime kerrasta :) Eikä ne haukahdukset olisi kokeeseen pääsyä estäneet. Hiekkaa ei tehty, mutta siinä ei kyllä ole Väinöllä aiemmin ollut koskaan ongelmaa...

Ajattelin ottaa riskin ja ilmoittaa Väinön kokeeseen. Voihan olla, että ensi kerralla on jo traumat muistuneet mieleen, mutta nyt niistä ei ainakaan ollut jälkeäkään. Ehkä se viimeinen A-tulos vielä otetaan sieltä kummittelemasta! Yritin ilmota 6.6. kokeeseen, mutta pääsimme vasta kolmanneksi varakoiraksi :/ No, syksyllä sitten viimeistään! Olipa iloiset treenit täynnä yllätyksiä.

Annen treenit, Valon mittaus ja HSKH:n kisat

Viikko sitten keskiviikkona pojilla oli ekat Anne Saviojan treenit. Valon ratapätkään sisältyi mm. leikkauksia, sylkkäri ja jaakotus - osasi ne kaikki heti kerrasta :) Alussa piti U-putkesta kääntyä n. 90 astetta kahdelle peräkkäiselle hypylle, joista jälkimmäisen jälkeen olisi pitänyt tehdä valssi, jolla koira lähetetään hypyn kautta mutkaputkeen. Valo kuitenkin tuli putkesta niin vauhdilla, etten mitenkään saanut sitä käännettyä hypylle :)

Tähän Anne ehdotti sitten hyppyjen toiselta puolelta ohjausta niin, että tein valssin jo eka hypyn jälkeen ja leikkasin kolmannen hypyn putkeen. Toimi Valolle tajuttoman hyvin. Ei olisi itsellä tullut edes mieleen, Väinön kanssa kun ei tuollaista ongelmaa olisi. Anne sanoi, että tuollaiseen kohtaan on turha ruveta putkijarrua tekemään, että ei oteta pojalta turhaan vauhtia pois. Ja oikeassa olikin :)

Sylkkäri tosiaan toimi hyvin, samoin kuin jaakotus! Hyvällä linjauksella haki keppien avokulman hienosti. Keppien lopussa piti muistaa, etten tunge liian pitkälle, muuten Valo meni hypyn takaakiertona. Hienosti kirmasi 4 hypyn loppusuorankin, hakipa tuon kerran ihan itsekin niin, etten ehtinyt sitä edes kepeille itse ohjata kun oli jo pujotellut jo luikkinut maaliin :D Annelta ropisi kehuja, jee, ja parasta oli ehkä vertaus yhteen mun iki-suosikki miniin, kylläkin niin hyvässä kuin pahassa ;D Valo meni kyllä nuo treenit hienosti.

Väinölläkään ei ollut mitään ongelmia radassa. Anne sanoi, että sillä on hyvät pienet käännökset. Tehtiin sama rata vielä toiseenkin suuntaan, tässä olin erityisen ilahtunut hienosta sylkkäristä ja siitä, ettei Väinö vilkaissutkaan A:n jälkeen tyrkyllä olleeseen putkeen, vaan tuli tuli kiltisti hypyn takaakiertoon. Se on kyllä selvästi saanut vähän selkoa pälliinsä. Lopuksi tehtiin vielä rata nollana läpi, kellotuksella Väinölle nopein aika.

Tänä keskiviikkona taas Annen treenit. Valo oli alkuun vähän pöhkömpi kuin viimeksi, ja olisi selvästi ollut jo lelua vailla - ei oikein irronnut totutusti. Tämä meni kuitenkin ohi, ja lopputreenit kulki jo hienosti. Ei oikeastaan mitään mainittavia solmukohtia. Takaakiertoa tehtiin enemmänkin, Anne halusi nähdä kauempaa lähetystä koiran puoleisella jalalla ja vastakkaisella kädellä - toimi Valolle hyvin! Keppien avokulman haki hyvin ja pujotteli loppuun asti vaikka vedätin. Keppejäkin vähän testailtiin, Anne tahtoi nähdä miten Valo hakee ne. Menin sitten pari metriä keppien lopusta eteenpäin, ja kutsuin Valon sieltä pujotteluun - ei mitään ongelmaa :) Hieno poika.

Loppuun vielä 14 esteen rallattelu, mikä menikin nollana läpi :) Meidän pisin rata koskaan, hehheh. Anne sanoi että kyllä tykkää kovin kun koira hakee tuolleen esteitä.

Väinöllä tuli ongelmia putki-A -erottelussa, ylläri ylläri. Siinä kokeiltiin kättä eri asennoissa sun muuta, ja lopulta Annekin sanoi, että Väinö menee just sinne minne jalat sattuu viemään. Tottahan se onkin, hahaa. Palkattiin A:sta ja tokihan Väinö sinne niin meni. Loppupätkästä olisi sitten pitänyt mennä samaiseen putkeen, jolloin Väinö meni A:lle. Huoh.

Keinu on Väinöllä tosi hyvä, ei kyllä ota siitä helposti virheitä. Kepitkin se tekee nykyään jo paljon varmemmin kuin aiemmin! Pidin kahden metrin välin ja vedin hypylle ja pakkovalssiin. Pakkovalssissa oli taas pientä häikkää, pidän kättä aika ylhäällä jolloin hyppää hypyn edestä. En ole tottunut moiseen, kun se on aina tullut niin hyvin pakkovalsseihin. Pitää muistaa ottaa tarkasti.

Loppuun vielä Väinöllekin rallatus, Anne komensi tekemään kahteen kohtaan persjätöt kun valssit hidastavat Väinöä. Niinhän ne tekee, tietyissä kohdissa, samoin kuin kaikki ohjaukset joissa olen Väinöä kohti. Tadaa, persjätöt meni sairaan hyvin!! :D Kyllä me aina silloin tällöin niissäkin onnistutaan, pikkuhiljaa. Anne sanoi, että ei Väinöäkään vielä passaa eläkkeelle jättää, heh. Pitää kyllä panostaa Väinöönkin taas enemmän, hiomalla siitä on kuitenkin mahdollisuus saada ihan ok:sti pärjäävä koira. Mun pikku ukkeli.

Ainiin, Anne mittasi Valon (epävirallisesti tietty) miniksi, jeij! Rajatapaus se kyllä on niin kuin Väinökin, mutta lohdullista ettei suorilta mediksi mennyt. Eiköhän me rällätä tulevaisuudessa miniluokassa, siis! En melkein malttaisi edes odottaa, vaikka eihän Valo millään muotoa vielä kisavalmis ole :D

Helatorstaina sitten avattiin ulkokausi HSKH:n kisoissa Ojangossa. Ennuste oli heikohko, kun ilma oli tukahduttavan kuuma ja Väinö oli ihan levällään ennen startteja. Riehui ja makoili vesilammikoissa vuoron perään. Lopulta hain sille kopan kentän laidalle, se auttoi, rauhoittui vähän. Yllätys oli suuri, kun Väinö puotteli ensimmäisellä, Anne Viitasen radalla itseasiassa aika kivaa kyytiä ottaen huomioon, kuinka herkkä lämmölle Väinö on ja miten sekona se oli ennen startteja! Rata oli muutenki kohtalaisen sujuva, mutta kolmannelta hypyltä valitettavasti Väinölle tosi harvinainen riman tiputus. Tiina ja Ile sanoivat, että oli liukastunut soraan. Videolta sitä ei oikein näe kun on takaapäin kuvattu. Muuten oikein kiva rata, mitä nyt mulla vähän valssit myöhässä jne.

Toisella, Kari Jalosen agiradalla Väinön vauhti oli jo vähän hyytynyt, mutta kuitenkin oli hienosti kuulolla ja keskittyi superhyvin! Kepit oli yber-hitaat, ja mä menin totaalisesti hapoille loppusuoralla, mikä vaikutti melkoisen negatiivisesti myös Väinön vauhtiin :D Sehän kulkee tasan niin lujaa kuin minäkin...Koira kuitenkin oli emäntäänsä parempi. Nämä kisat olivatkin tosi positiivinen yllätys, ja antoivat taas vähän uskoa jatkaa, myös kesäkisoissa ;) Harmillisesti emme ehdi enää kisaamaan ennen SM-kisoja, mutta lahjattomat treenaa vai mites se olikaan ;D

Niinulla ja Ojangossa+muutama kuva Valosta

Eilen oli siis ne Niinun eka treenit. Hmmm. Mitä tuohon nyt sanois. Vaikkapa että minä olin ihan jäässä ja luultavasti sen seurauksena myös Valo. Ei oikein mikään onnistunut totuttuun malliin, siis Valoa ajatellen. Oli siellä kivojakin pätkiä, mutta ihan ihme kuubailua meiltä molemmilta. Niinukin melkein jo hermostui kun olin niin epäselvä ohjauksessani :D Oletin vain kaikkea enkä oikeasti tehnyt oikein mitään. Voi huoh. 

Olen kyllä huomannut itsestäni, että oon aina melko jäässä, kun on uusi kouluttaja. Eiköhän se jo ensi viikolla ole helpompaa. Olihan paikkakin toki Valolle uusi, samoin kuin pohja ja niin edespäin. Kuitenkin nuori koira kyseessä, ei voi liikoja vaatia. Puomikin pitää muuten opettaa uusiksi, Valo himmaa vähän alastulolla ja jää liian ylös. Että semmoiset treenit! Niinu kyllä oli ihana ja huomautti heti mun heikoista kohdista, meni kyllä ihan nappiin, valitettavasti!

Tänään sitten suuntasin Ojankoon kauniin sään kunniaksi. Ensin tein Väinölle 5 minuutin kontaktitreenin etupalkalla, lähinnä lämmönsietotreeninä. Olihan se aika puuh jo tuosta, mutta hyvin jaksoi sentään keskittyä, ja kontakteissa ei mitään moitittavaa.

Valo teki kahta pientä ratapätkää. Ekassa mm. kääntö A:lta putkeen ja pari takaakiertoa, ei ongelmia ja putkestakin kääntyi oikeaan suuntaan. Toisesta laitankin videon. Tarkoituksena oli lähinnä tutkailla, miten lähtisin palkkailemaan sitä nyt, kun olen ajatellut ruveta tekemään enemmän rataa. Nyt tein ensimmäisen kerran rataa palkka koko ajan kädessä. Kai se ihan ok-vauhdilla meni, tai ainakin olisi voinut mennä huonomminkin. Tulipa muuten tehtyä eka kertaa myös ihmisnuolen tapaista, hienosti kääntyi Valo ahtaaseen väliin! Alkua ei kokonaan näy, siinä oli 2-3 hyppyä ja rengas, ei ihan suorassa linjassa. Hyvin haki kaikki esteet.

Lopuksi aloitin vielä puomin opettamisen taaksepäin palaten. Laitoin namialustan maahan ja nostin Valon puomin päältä juoksemaan alas. Todella hyvin ja ihan reippaasti juoksi ihan oikeaan kohtaan, ja odotti vielä kauniisti vapautuskäskyäkin joka kerta :) Eiköhän se puomi sieltä palaudu siis!

Valo Aurinkolahdessa

Valo 15 kk

Kuikelokaula 15 kk

Tokoilua ja kuvia Rockysta

Hulluksi kai sitä on tullut, mutta eilen taas tokoiltiin :) Samoja juttuja jatkettiin kuin ekalla kerralla. Maahanmeno oli taas kehittynyt. Ajoittain meni jo oikein kivasti. Perusasentokin vaatii enää pienehkön käsiavun, asento sinällään on hyvä! Tätä treenattiin myös ahtaasti seinän vieressä, Valo kun ei tuollaisista paineistu.

Harjoiteltiin myös maasta iltualteen nousua. Vaatii vielä treeniä, makupalankin kanssa nousee vähän hiljakseen :) Lisäksi jatkoin noutukapulan naksuttelua. Otti jo jopa kahdesti hampailla kiinni, jihuu :D Tällaisissa asioissa Valo on erilainen kuin Väinö, joka olisi jo nakellut kapulan seinään ja lutkutellut sitä suussaan varmaan monet kerrat. Väinöllähän on siis hyvä nouto, ja muistaakseni se oppi kapulan naksuttelemalla hyvin nopeasti. Valo on toistaiseksi lähinnä pyöritellyt sitä nokallaan :) Mutta edistystä, edistystä, tämä oli vasta toinen kerta.

Tänään Valolla on ensimmäiset Niina-Liina Linnan treenit. Ne olisivat alkaneet jo viime viikolla, mutta minä onneton olin niin sekaisin kaikista työ -ja kouluhommista, että tyystin unohdin koko asian :(( Kyllä on harmittanut koko viikon! Sinne kuitenkin lähdetään tänään katselemaan, mitä Niinu on kersasta mieltä :)

Sain Väinön pojasta Rockysta aivan ihania kuvia, jotka on ottanut Alina Stakhorska.

2xCACIB Golden Gates & Ukraine 2012, Kiev, Ukraine

Valon ekoja tokoiluja

Valohan tosiaan pääsi HSKH:n aloittelevien tokoryhmään, joka starttailee parin viikon päästä. Tänään sitten aloitin tokon treenailun kotipihalla. Tähän asti agility on vienyt harrastusajan, mutta koska lumet on sulaneet, nyt on hyvä aloittaa myös tokoilu! Pakkohan se oli Valon kanssa sitäkin päästä yrittämään, on se vain luonteeltaan siihen niin sopivan oloinen.

Aloitin ihan vain istumisen vahvistamisella ja perusasennolla. Perusasentoon olenkin sitä aina välillä ottanut, joten siitä Valo onkin jo ihan hyvin jyvällä. Olen myös laiminlyönyt niinkin yksinkertaisen liikkeen kuin maahanmenon opetuksen :D Tähän asti Valo on mennyt maahan käsiavulla. Maahanmenoa rupesin siis vahvistamaan ja opettamaan suulliseksi. Nopeasti alkoi Valo hoksata jutun, ja maahanmenosta tuli jo melko vauhdikas. Vaati tosin vielä useimmilla kerroilla tuplakäskyn, mutta huomattava edistys entiseen.

Harjoiteltiin paikkallamakuuta. Valo odotti hievahtamatta pää alhaalla, todella kärsivällisesti. Pidensin heti aikaa ehkä 45 sekuntiin, välimatka n. 15 m. Tuon kärsivällisyyden takia Valon kanssa on niin huippua tehdä! Seuraavaksi luoksetuloa, jonka teki vauhdilla ja innolla. Odotti nätisti istuen, vähän kurotti kaulaa parilla kerralla. Perusasentoon tulossa tietty vähän hakemista, mutta tulee hyvin melko pienellä käsiavulla.

Harjoiteltiin myös seuraamista. Uskomatonta, miten Valolla voikin olla heti ihan täydellinen seuraamisasento. Se ei myöskään edistänyt tai jätättänyt yhtään! Tehtiin heti käännöksiä joka suuntaan, myös täyskäännöksiä, ei mitään ongelmaa. Huh, melko poika.

Lopuksi vielä naksuttelin sille kapulaa. Hoksasi kyllä, että namia tulee kun kapulaan koskee, mutta suuhun ottamista ei tarjonnut vielä lainkaan :) Hyvä alku, silti. Kyllä se nyt vaan vaikuttaa siltä, että Valon tokoura jatkuu. Sanokaa mun sanoneen, jossain vaiheessa elämää takuulla leivon siitä TVA:n! ;D Saa tulla potkimaan persiille, jos meitä ei näy kisoissa syksyllä. Katri has spoken, ugh.

Muutama Valon treenivideo parin viikon takaa

Muutama pätkä parin viikon takaa arkistoon :)

Elossa ollaan! Timon treenit+Alueellinen valmennus alkoi.

Tiedetään, tiedetään - en ole päivittänyt blogia aikoihin. Hirveä koulurumba alkaa olla takanapäin hetkeksi, ja aikaa ehkä liikenee taas muuhunkin. Mitäköhän kaikkea tässä onkaan tapahtunut...Kerrataan mieleenpainuvimmat jutut.

Valo oli viime torstaina viimeisissä Liuhtojen (Timon) treeneissä. Näistä muodoistuikin ihan huiput treenit. Valo oli yhtäkkiä keksinyt olevansa ihka oikea agilitykoiran alku, ja teki ihan sairaan hienoa työtä! Timokin sanoi, että Valo on kehittynyt ihan huikeasti kahdessa viikossa. Pakko myöntää, että saihan se minutkin yllätettyä.

Ensimmäinen 5 esteen pätkä sisälsi 2 "päällekäin" olevaa mutkaputkea, siis niin että ne olivat samassa asennossa toinen toisen takana. Ensin otin Valon vastaan eka putken takaa oikeaan päähän, ja nappasin siitä mukaan toisen putken vasempaan päähän. Tämän jälkeen takana oleva pituus, josta umpikulmaan kepeille. Tässä ei ollut yhtään mitään ongelmaa, ja Valo tuli ihan täysiä. Kepitkin sujuivat, tosin ensin kääntyi toiseen väliin.

Toisessa pätkässä lähetettiin mutkaputken pimeään kulmaan, josta valssilla suoraan putkeen ja siitä suoraan takaisinpäin 2 hyppyä, joiden väliin tein 2 perättäistä persjättöä. Ja hei, me onnistuttiin!! Valo luki persjätöt todella hyvin, ja onnistuin vielä tekemäänkin ne hyvin! Timon kommentti oli, ettei se olisi niitä voinut enää nopeampaa ja paremmin tehdä :) Näiden jälkeen lähetys hypylle, saksalainen ja mutkaputkeen josta napattiin mukaan kepeille. Saksalainenkin sujui Valolta hienosti.

Keppien jälkeen lähetys suoraan putkeen, jonka jälkeen tehtiin putkijarru, jotta koira saatiin käännettyä 90 astetta hypylle. Ja kääntyihän se Valo. Timo veikkaili, että putkijarrusta voi tulla Valolle aika vahva, kun teki sen nyt jo eka kerralla noin hienosti. Tämän jälkeen vekkaus hypylle, ennakoiva valssi muurille, ja mutkaputken kauimmaiseen päähän. 

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kohta, joka tuotti vähän päänvaivaa :D Valo nimittäin haki muurin jälkeen toistuvasti edempänä olevan mutkaputken pimeän pään. Timo kyllä sanoi, ettei tuota irtoamista saa missään nimessä tuhota, kun se on sillä niin hyvä :) Onnistui tämäkin sitten, kun sain valssini tarpeeksi ajoissa kääntymään. Sain jopa kommentin, että tein täydellisen valssin! Se on jo mulle harvinaista herkkua :D Tämän jälkeen pakkovalssi etummaiseen mutkaputkeen ja hyppy, siinäpä se. Pätkissä saatiin kaikki 20 estettä tehtyä :)

Täytyy vielä sanoa, että olin helkkarin ylpeä Valosta. Se teki hienosti hommia, ja vire pysyi hyvänä koko 15 minuuttia! Onhan se myös ihanaa saada positiivista palautetta :)

Ennen tätä sunnuntaina Sanna ja Harri olivat BAT:illa kouluttamassa. Valo osallistui Harrin ryhmään ja Väinö Sannan. Valo meni hienosti. Opeteltiin yksi uusi ohjauskin, uusi tyyli välistävetoihin. Se tosin vaatii vielä paaaljon harjoittelua :D Tosi mukavat treenit.

No Väinö sitten oli vuorostaan ulkokentällä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja niin vain Väinö väsähti lähes välittömästi. Sen kanssa oli ihan naurettavaa mennä, kun se lönkytti radalla ihan voimattomana. En saanut treenistä kuin pahan mielen, vaikka Sannan tekemä rata oli oikein kiva. No okei, oli kiva huomata, että pystyin jättämään Väinön yksin pujottelemaan ja mennä tekemään persjätön melko kauaksi edelle! :) Silti uskomattoman vaikea yrittää oppia mitään, kun koira ei kulje ja oma rytmi sen seurauksena katoaa täysin. Eihän Väinöä tietenkään voi syyttää, mutta nyt ei oltu vielä edes kesälämmöissä, joten lämpöherkkyys on tainnut vain pahentua :/ Mennään kuitenkin testaamaan keskiviikkona iltakisailua Orimattilaan.

No sitten päästäänkin sunnuntaisiin alueellisen valmennuksen treeneihin, jotka siis järjestettiin meille nyt eka kertaa. Liukan Ville oli kutsunut kaikki ryhmänsä (3xTT3 ja Training to Win) Purina-areenalle aamu-kymmeneksi. Pikku keskustelun jälkeen aloitettiin käytännön hommilla. Jaoimme ensin ryhmät mineihin, medeihin ja makseihin, jotta harjoitteet sujuisivat joutuisasti. Tällä ensimmäisellä kerralla mitattiin vain koirien suoritusaikoja kontaktiesteillä, kepeillä ja suoralla. 

Jäin sellaiseen käsitykseen, että Valo taisi vetää aika hyvät ajat joka osiosta. Tällä hetkellä ainakin nopeimmat mineistä. Valon ajat olivat siis: A 1,50 s / keinu 1,69 s / kepit 2,91 s / puomi 2,38 s / 30 metrin suora viidellä hypyllä 3,37 s. Suoralla ei saatu Valon ensimmäistä aikaa mitattua, kun ajanottolaite teki tenän :/ Kontaktit on mitattu pysäytyksen kanssa, ajanotto siis loppui kun koira poistui kontaktilta. Keinuhan meillä on aivan kesken, mutta tehtiin se kuitenkin kerran. Kepitkin ovat olleet nopeammat (mittasin pari viikkoa sitten, 2.6 s), mutta hiekkapohjakin varmaan vaikutti :)

Sittenpä siirryttiin ohjaajiin. Luvassa oli siis sukkulajuoksu, myös piip-testiksi kutsuttu. Muistin jotenkuten omilta Nuori Suomi 1-edustusjoukkueajoilta...Juostaan siis viivalta viivalle, ja perillä pitää olla ennen piippiä, muuten tippuu pelistä pois. Eipä ollut kunto enää ihan samaa luokkaa kuin uimari-aikoina! :D Juoksin vain 4,5 minuuttia ennen kuin kuukahdin. Tosin en mä vähiten juossut kuitenkaan, mut veti jotkut paljon pidempäänkin. Seuraavat 2 tuntia yskinkin sitten allergian kourissa, jotenkin tuo juoksu pahensi oireita ja otti keuhkoihin :D Kuntokuurille siis mars!

Lopuksi jaettiin vielä ryhmät uusiksi. Kaikki ryhmät sotkettiin, myös Win-ryhmä TT-ryhmien sekaan. Valo laitettiin "nopeiden koirien ryhmään", näin ymmärsin. Tosin maksit olivat vielä erikseen kun sitä toivoivat, lisäksi ne joille haasteena on vauhti, ja mikähän se neljäs ryhmä sitten olikaan...Oma ryhmäni vaikutti oikein kivalta. Jatkossa siis treenaillaan lähinnä tämän ryhmän kesken. Seuraavat treenit ovat tämän kuun lopussa, niitä odotellessa! Huh kun tulikin pitkä päivitys, lyhempi tauko ensi kerralla niin juttukin lyhenee :)