Sanna ja Harri tulivat perjantaina kyläilemään, kun Harri oli menossa Von Schneeland -sakkia kouluttamaan lauantaina. Mentiin perjantaina yhdessä treenailemaan. Sain Sannalta hyvät ohjeet Jallan puomia varten, joita noudatetaankin seuraavat kuukaudet. Jalla teki hienosti. Valon kanssa aloitettiin eräs uusi projekti, ja hyvä alku saatiin siihenkin.
Lauantaina pääsin minäkin Harrin koulutukseen, jossa teemana oli "agility on urheilua". Aikaa oli paljon, ja käytettiinkin pitkä aika lämmittelyyn, spurtteihin ja radan pätkissä juosten läpikäymiseen täysteholla. Harjoiteltiin myös viiden askeleen valsseja. Rataa tehtiin koiran kanssa kahdessa pätkässä. Valon treenit menivät kivasti. Sain taas kovasti etua siitä, että pystyin jättämään Valon kepeille ja juoksemaan kauas sivulle.
Paras oivallus tuli kohdassa, jossa piti kääntyä tiukasti hypyltä toisen hypyn takaakiertoon, ja välissä oli hyppy tyrkyllä. Valo ei tullut käteen kovinkaan helposti vaikka kuinka käpälääni heiluttelin, eikä vastakäännös toiminut kohtaan. Tuli hyvä muistutus niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin olkapään käännöstä. Käänsin olkapäätä viisi senttiä enemmän, ja kohdassa ei mitään ongelmaa sen jälkeen. Tätä pitää nyt treenata lisää vastaaviin kohtiin, ja todellakin muistaa asia kisoissa! Jos rintakehä aukesi yhtään liikaa sivulle, Valo poimi tyrkkyhypyn heti. Oli hirveän kiva koulutuspäivä!
Etkö näe, että meillä on halailu kesken nyt?
Tein taas pienen videokoosteen Jallan kouluttelusta. Videolla oikealle kääntymisen harjoittelua ja revi-irti -pelin toinen treenikerta. Jalla tuntuu tykkäävän leikistä kovasti, ja innostuu irrotuksista entisestään. Hyvä! Tehtiin myös etutassuilla tasapainoilua kahdella podilla, tällä kertaa podit nurinpäin. Viimeiseksi vielä pätkä Jallasta ja imurista. Luin vasta Facebookissa keskustelun, jossa kertoiltiin vuoron perään kuinka koirat jahtaavat ja purevat imuria, tai räyhäävät sille holtittomasti tai huutavat oven takana. Bordereille ainakin tuntuu olevan yleistä. Ei käy kyllä päinsä tässä taloudessa. Jallaa palkkasin pari eka kertaa, ja siihen jäi imurille hilluminen. Nykyään tehdään välillä imuroinnistakin mahdollisuus tienata ja harjoitella vaikkapa istumista. Videolla vähän siitäkin, vaikka luulisi että aika moni muukin on halunnut kouluttaa koiransa olemaan välittämättä imuroinnista ja tämä on ihan peruskauraa. :) Lattialuutu, siis varrellinen, oli muuten Jallalle alun perinkin paljon innostavampi kuin imuri, vaikka molemmissa yritti vähän ensin roikkua.
Taas pitkä päivitys luvassa... Viime viikonloppuna olin Valon kanssa HSKH:n agileirillä. Otimme vain yhden Jouni Oreniuksen treenin lauantaille, ja luennon la ja su. Jounin treeni meni hyvin. Siinä sai juosta ja harjoitella taas japskeja, jotka nekin menivät hyvin kun sain oman rytmin kuosiin. Kepeille viennin testasin sekä kauempaa lähettämällä avokulmaan ja sylkkärillä keppien jälkeen, sekä leikkaamalla kepeille, juoksemalla toiselle puolelle ja antamalla Valon pujotella itsenäisesti loppuun. Molemmat sujui. Tilanteissa, joissa Valo pitää saada kääntymään kepeiltä minusta poispäin toiselle puolelle, niin kuin nyt, teen tosiaan poispäinkäännöksen sijasta sylkkärin koska se toimii Valolle paremmin. Pitää vaan olla kääntymättä Valoa kohti liian aikaisin, etten hidasta sen liikettä.
Lauantaina oli lisäksi Jirka Vierimaan luento treenikuplasta ja sujuvuudesta. Odotin luentoa innolla, koska Jirkaa on kehuttu kovasti. Hyvähän se luento olikin. Tiivistelmänä muutama juttu lähinnä oman muistin virkistämiseksi:
palkkioiden luokittelu -> tehokkainta 3 tapaa yhdessä, esim. syötävät, toiminnalliset, funktionaaliset
agilitylähtö tulisi kouluttaa osana ratasuoritusta, ei omana "rauhallisena" temppunaan -> lähtö -> jatko; suorat palkkiot
treenisuunnitelman kuplamalli: uusi toisto alkaa palkkion jälkeen mahd. nopeasti -> siirry valmiiksi jatkoon -> harjoitus ja palkitseminen vuoropuhelua -> pyri ettei koira joutuisi kyselemään
luuppaava harjoitus, hyödynnetään koiran ennakointia -> sujuvuus -> vähemmän viivettä = enemmän voimaa ja nopeutta!
taukokäytös: tee rauhallista -> saat kiihdyttävää; tauolla oma paikka
Ensin palkkiosta palkkioon, sitten kuplasta kuplaan
häiriöt: tee erilaisia, niputa yhteen samanaikaisiksi. Yleistäminen: 20+20+20
verryttely = käyttäytymisen aktivointi - leikki, käden seuraaminen...
tauottaminen = viretilan palautuminen - oma alusta/häkki, lähetys omalle paikalle. Koiran lähellä pito aiheuttaa kauas lähtöä (treenissä)!
kolmen toiston tarkkailu = kolmella toistolla pitää saada muutosta aikaiseksi
virheen sattuessa: vastakkainen, esim. virettä laskeva tehtävä
opeta kiinni-maahan -peli nopeuspelinä
sujuvuuden oppiminen tärkein tavoite -> oppimaan oppimista
Luennon jälkeen aloin heti opettaa Jallalle oman alustan, joka on ollut kyllä aikeissa opettaa muutenkin. Samoin tein ensimmäisen kerran repimis-irrotus -treeniä. Jalla on kyllä niin uskomaton. Ensinnäkin oppi hakeutumaan omalle matolleen istumaan kahdella toistolla, ja parin minuutin treenin lopuksi kesti jo jopa juoksuhäiriötä. Jallalle ei ole vielä paikallaoloa opetettu.
Samoin istu-irti -harjoituksen oppi heti. Jaksan jatkuvasti hämmästyä, miten nopea oppimaan tuo pentu on. Kai ne kaikki on, kun antaa vain siihen mahdollisuuden, mutta silti se jaksaa hämmästyttää. Tykkään myös kovasti Jallan työmoraalista. Se keskittyy tekemiseen tarkasti, eikä kiehu yli. Tällä hetkellä vaikuttaisi oikein järkevältä koiralta.
Sunnuntaina oli Patricia Hirnin luento agilitykoiran fysiikasta. Siitäkin itselle muutama juttu muistiin:
liikuntaa päivittäin 2h -> hidas käynti 3min, ravi, laukka, käynti - ravi ja laukka 50/50
intervallitreeni
tärkeimmät kisat kesällä, peruskunnon oltava hyvä jo talvella
rasvatesti: viimeisen kylkiluun päältä pihtiote, väliin pitäisi jäädä vain nahkaa
huippukunto kestää aivan maksimissaan 3kk -> rakentaminen nollasta 2-3kk
peruuttaminen - takajalat vetää, pää normaaliasennossa tai alhaalla ja lapa ylhäällä, muutoin ei hyötyä -> myös alamäkeen
6kk-14kk - kasvulevyt edelleen auki n. 12-14 kk asti, liiallinen rasitus hyvin haitallinen. peruskestävyyden alun rakentaminen; opeta lenkin rytmi: lämmittely ja jäähdyttely, päivittäin kaikki 3 askellajia. Hypyt max. kyynärpään korkeudella
14kk-2 v. - luut kasvavat vielä paksuutta. Pinnalliset lihakset, nopeus- ja kiihtyvyystreeni
maksimaalinen voimantuotto vasta 3 v. koiralla
peruskestävyystreeni
hypyt 2-v. täydessä korkeudessa
Oli kiva huomata, että olen tehnyt asiat pitkälti Patrician ohjeiden mukaan :) Patricia oli aika ehdoton siinä, että alle 6 kk koiran kanssa hypyt pitäisi olla ranteen korkeudella, jos niitä tekee ollenkaan. Eli tuollaisella Jallan kokoisella joku 1,5 cm, remmi tai vastaava. No, ei ole sitä ongelmaa meillä kun ei ole tehty ennen 6 kk ikää hyppyjä ollenkaan. Rimat maassa treeni ehdoton no no revähtämis- ym. vaaran takia, ja sitä en kyllä koskaan teekään, vaan olen aina pitänyt ainakin toisen pään siivekkeessä.
Ihan kahta tuntia ei tule kyllä aina liikuttua päivässä, sitä voisi petrata. Lenkit meillä tapahtuu kuitenkin metsässä, mikä on hyvä. Samoin en ole yleensä tajunnut tehdä jäähylenkin alkua laukassa, se otetaan myös uutena mukaan. Patricialla oli tähän kyllä järkevät perustelut, etenkin talvella laukalla aloitus olisi oikeasti tärkeää. Hyvä luento kaikkinensa!
Metsälenkeistä tulikin mieleen, että sain lenkillä ex tempore -idean kuvata vähän meidän päivittäisiä lenkkimaisemia, ja teinkin videon jota ei varmastikaan jaksa katsoa muut kuin minä. Biisi on kyllä hyvä :D Onpahan jotain taas muistojen kansioon :)
Eilen kävin tekemässä Valon kanssa pelkästään keinua. Jalla sai tehdä vähän puomin kontaktia. Olen tehnyt Jallalle tähän mennessä kaksi putkea peräkkäin yhdesti tai kahdesti. Hypyn tarjoamista yhdellä hypyllä on tehty max. kolme kertaa, ja kerran hyppyä niin että se oli putken jälkeen. Yllätys olikin suuri, kun pikku-apina teki parin yksittäisen esteen jälkeen kokonaiset 5 estettä :o Hyppy-putki-putki-hyppy-hyppy -sarja sujui kuin vettä vaan.
Toki sarja oli kovin suora, mutta mulle oli yllätys jo se että ylipäänsä seurasi ohjausta putkesta putkeen ja ei edes yrittänyt ohittaa hyppyjä. Lisäksi vauhti vaikuttaisi olevan jo nyt varsin hyvä ja putkeen mennessä kuuluu suloinen pikku räksytys. En ole voinut sitäkään oikein arvioida, kun ei olla tehty kuin yhtä estettä tätä ennen :D Jalla myös lähtee hyvin kuolleelle palkalla. Mua oikeasti melkein naurattaa, miten älyttömän nopeasti Jalla oppii asioita. Hitto että sen kanssa on mukava touhuta.
Olin jo unohtanut, että tämä on tällaista noiden pentujen kanssa. Niin pienistä asioista tulee itsekin niin iloiseksi. Ihan huippua. Ai niin muuten, yritin parhaani mukaan mittailla Jallaa tuossa yksi päivä, ja toistuvasti sain siitä yli 33 cm korkean! Se onkin siis isompi kuin kuvittelinkaan, on vain muutoin joka suunnasta niin pieni, että en olisi uskonut. Mutta tosiaan, kun katsoo Valon vieressä, ei siinä vaikuttaisi olevan kuin parin sentin ero. Vaikuttaa, että saatan saada oikein ihanteellisen kokoisen minikoiran, jos se tuosta vielä vaikka sentin kasvaisi. :)
Sain ihanalta Rosalta namilaitteen (Treat&Train) Jallalle lainaan. On ollut tarkoitus hommata moinen, mutta mukava testata vekotin ennen kuin sijoitan vähät roposeni omaan. Tutusteltiin eilen jo pikkuisen laitteeseen, ja tänään jatkettiin tutustelulinjalla. Kävi jo selväksi, että namiahan sieltä tippuu kun vain tekee hommansa. Testasin vain targetin kanssa, ja vaikuttaa että laite toimii mukavasti. Pitää testailla vielä erilaisia ja eri kokoisia nameja, nyt laitoin mitä oli valmiina (Naturista pilkottuna). Vähän turhan paljon sylkee välillä kerralla noin pikku koiralle, mutta pitää katsoa vaikuttaako eri koko. Puomin palkkaamisessa isompi määrä ei sinänsä haittaa, mutta ei tuolla ehkä ihan kaikkia juttuja viitsi naksuttaa ettei maha täyty ennen aikojaan :) Eikä ole kyllä tarviskaan eikä edes tarkoituksenmukaista, eipä sillä.
Tässäpä vielä video testailusta. Kuten näkyy, omat hoksottimet ei olleet kaukosäätimen kanssa vielä ihan mukana :) Lopussa vaadin jo pelkkää kahden tassun kosketusta, ja Jalla korjasikin heti kun hoksasi ettei namia tullut - hyvä. Laite selkeästi on kiva juttu, tälläkin hetkellä kuikuilee toiveikkaana laitteen suuntaan pöydälle.
Tajusin tänään, että Jalla täyttää 19. päivä jo 6 kuukautta. Kylläpä aika rientää. Tajusin myös, että huolimatta alkupeloistani grizzleä kohtaan taisin saada taas hyvin helppoturkkisen koiran. Jallaa ei ole tarvinut trimmata vielä kertaakaan hännänpäätä ja tassukarvoja lukuun ottamatta, ja edelleenkin näyttäisi riittävän pelkkä polvipussien ja mahan alusen siistiminen. Turkki on hyvä ja karkea. Huh, ihanaa. Tykkään pitää koirat aina edes suunnilleen siistissä karvassa, joten mukavaa ettei tarvitse temppuilla minkään turjakkeen rullaamisen kanssa. Tosin vanhemmillaankin on niin hyvät turkit, että turkin laadun uskoinkin olevan hyvä. Silti se ei aina tarkoita, etteikö siinä olisi hommaa.
Kun Valo toipui agirotu-viikonlopusta, päätin sunnuntaina eka kertaa kaapata Jallan mukaan ja lähteä ihan kaksistaan hallille. Tähän astihan se on vain muutamia kertoja päässyt juoksemaan putkea ja leikkimään kouluttelun tai Valon treenien yhteydessä. Teimme putkea, joka sekin näyttää kehittyneen itsestään. Jalla lähtee jo hyvin lähettämällä putkeen. Tein mutkaputkea niin että Jalla sai jahdata palkkaa suoraan, ja niin että kutsuin sen putkesta käteen. Lisäksi tein ensimmäistä kertaa puomia niin, että juoksutin myös alasmenoa matalalta. Hienosti Jalla lähti heti "juoksemaan" fokus eteenpäin. Tämän lisäksi palkkasin myös paikkaa, eli asennosta kontaktilla. Jalla sai myös paukutella vähän keinun päätä, ja hoksasi heti juonen.
Eilen olin vetämässä treenejä, ja sen jälkeen Jalla pääsi ensin vähän leikkimään ryhmäläisen göötti-pennun kanssa, ja sen jälkeen rallattelemaan putkia. Eka kertaa tehtiin kaksi putkea peräkkäin, eli mutkaputkesta mutkaputkeen ja hyvinhän tuo suurimmaksi osaksi meni. Sitten jatkettiin vielä puomilla, ja heti oli edistystä tapahtunut viime kerrasta.
Kuvasin muutamia temppuja, joita on Jallan kanssa tehty. Olen nyt aloitellut myös vähän fyysisempiä temppuja kuten pyörimisiä. Yleensä ei todellakaan treenata näin monia temppuja päivässä ja muutenkin tehdään hyvin lyhyttä pätkää, mutta halusin kuvata temput nopeasti joten tehtiin aamupäivän aikana kolme treenipätkää.
Teimme:
-luopumista
-jalat laatikkoon
-2on2off
-etujalat nurinpäin olevalle podille, eka kertaa
-etujalat erillisille podeille, toinen kerta
-peruuttamista
-kohdetyöskentelyä: käsi
-oikealle pyöriminen, mikä on myös aika uusi juttu
-takajaloilla esineen ympäri pyöriminen, kolmas treenikerta
Jalla tosiaan oppii asioita mielestäni hyvin nopeasti, ja keskittyy hienosti. Sen kanssa on kyllä mukava puuhailla.
MM-karsinnat oli ja meni, ja niistä ei jäänyt meidän osalta jälkipolville kerrottavaa. Olin nukkunut koko viikon ihan älyttömän huonosti, koska odotin pääsykoetuloksia tulevaksi. Päätin siis pitkähkön harkinnan jälkeen vaihtaa alaa, ja kevät meni muun ohella pääsykokeeseen päntätessä. Hain siis Helsingin yliopistoon, ja tuloksien oli määrä tulla viimeistään karsinta-viikonlopun perjantaina. Lähtöaamuna onneksi varmistui, että paikka yliopistoon aukesi, mutta olotila oli hyvin koomainen ja häkeltynyt.
Perjantaina käytiin Paulan kanssa pystyttämässä päiväteltta jo valmiiksi, käytiin porukalla syömässä ja illalla menin kaverille Turkuun yöksi. Enkä edelleenkään nukkunut varmaan tuntiakaan. Pakko myöntää, että mielentila ei ollut mikään virkein lauantaina ja päässä pyöri ehkä vähän muut asiat kuin karsinnoissa pärjääminen :) Eka radalla Valo ei reagoinut vekkiin, joka kyllä oli myöhässäkin, ja hyllytti viidennelle esteelle ampaisten hypyn sijasta muurille.
Kai pääsen mukaan?
Juuri kun oltiin menossa toka radalle, tuli pitkä viivytys kun radalta vaihdettiin kepit. Mulla oli niin kuuma, ja Valokin vain möyri mahallaan pitkin lähtökarsinaa. En yleensä reagoi lämpöön herkästi, mutta tuona lauantaina mulla oli kyllä vaikea olla, hyvästä nesteytyksestä huolimatta. Suorastaan pyörrytti, varmaan se johtui pitkälti väsymyksestä. Sain kuitenkin ihan hyvän rähinän päälle ja ensimmäiset pari estettä sujuivatkin räyhäkkäästi :D Olisikohan ollut neljäs este, kun Valo juoksi keinun ohi. Jepsis, eipä oo moistakaan ennen käynyt mutta missäs muualla sitten kuin karsinnoissa. Rytmi katkesi, ja Valo jätti keinun jälkeen hypyn välistä putkeen rynnätessään. Noitahan se on tehnyt kyllä muutenkin nyt jonkin verran. Ei siis kumpikaan kyllä oltu parhaimmillamme näissä karkeloissa.
Ei mua edes lopulta juuri harmittanut muu kuin se, etten päässyt tekemään ratoja pidemmälle. Niissä olisi ollut mukavia kohtia testattavaksi, mutta pitää treenata ne nyt itse. Olin oikeastaan salaisesti aika helpottunut, ettei päästy jatkoon, koska ei tuon tason kisoissa ole mukava kisata koiralla johon ei tällä hetkellä voi luottaa, ja rataantutustumisessakin joutuu vain miettimään miten varmistaa se ja tämä, ja estää tuo. Sanoinkin, että olinkin jo suorastaan hämmästynyt miten hyvin on treenimäärään nähden mennyt. Aina pitää kuitenkin kokeilla, en mä voisi jättää noita kisoja väliin vain sen takia että ehkä pahoitetaan jonkun mieli olemalla liian huonoja tuonne :D Paikka sinne on ansaittu, ja ellei nyt fiilis tai muu tilanne ole ihan vastakkainen, niin kyllä mä aina käyn parhaani yrittämässä, riitti se sillä hetkellä mihin riitti. Joku muu voi sitten valita toisinkin, eikä siinä ole mitään väärää siinäkään.
Sängynvaltaajat: Juulia, Valo ja neljä spitziä
Jäin kuitenkin Turkuun vielä yhdeksi yöksi, ja käytiin kaverin kanssa illalla pitkällä metsälenkillä ja vaihdettiin kuulumisia aamuyöhön. Kiva reissu kaikesta huolimatta. Tällä kertaa en mennyt katsomaan finaaleja paikan päälle, vaan ajoin iltapäivällä kotiin lepäämään streamin ääreen. Hienot joukkueet sieltä tulikin, onnea kaikille upeita suorituksia tehneille!
Karsintojen jälkeen oli kyllä aikamoinen agilitykrapula, ja suoraan sanoen vähän harmitti että olin ilmoittanut Valon seuraavan viikonlopun Agirodun virallisille radoille. Pakkohan se kuitenkin oli lähteä, eli Ylöjärvi kutsui. Perjantain ripsi vettä, mutta fiilis oli kuitenkin lopulta hyvä. Päivän eka radalta tehtiinkin nolla, vaikkakin Valo kävi kahdesti naamallaan liukkaalla nurmikolla ja lähti hakemaan putken väärää päätä kun olin myöhässä. Tuolla radalla sijoitus 5./45.
Seuraavalla radalla, jonka tuomaroi espanjalainen kukahan nyt olikaan, Valo lähti keinulta väärälle esteelle kun sinne mun ohjaus näytti. Taas siis olin keinun jälkeisessä tilanteessa myöhässä. Lopussa vielä jätti hypyn väliin kun ohjaus oli lepsua, mutta muuten aivan hyvä rata.
Viimeinen, hyppyrata, päätyi myös hyllyyn kun jäin varmistelemaan muuria ja olin kepeillä myöhässä. Ajattelin kyllä Valon hakevan kepit kuitenkin, kun yleensä hakee ne niin hyvin, mutta nyt juoksi jostain syystä läpi. Kesti kuitenkin ylijuoksun ja pysyi hienosti kepeillä, mutta kävi taas pari kertaa naamallaan :(
Seuraavana päivänä avo SM -karsintaradalla Valo otti puomilta vitosen ja juoksi korvat luimussa putkeen vähät välittäen muusta. Olisi pitänyt kantaa radalta pois, mutta mulla jäi vähän suunnitelmat tekemättä kun radalle tuli lentävä lähtö johtuen siitä, että välistä puuttuikin 5 koirakkoa, mikä selvisi vasta edellisen koirakon jo ollessa radalla. Muuten hyvä rata. Katsoin finaalit mutta jätin viimeisen radan välistä, kun huvitti ajaa edes kohtalaisen hyvissä ajoin kotiin. Sunnuntaille en osallistunut.
Positiivista se, että viimeistä rataa lukuunottamatta Valo oli todella hyvin kuulolla. Myös A:t olivat hyviä, vaikka tavoistani poiketen uskalsin jättää Valon itsenäisesti niitä suorittamaan. Sen sijaan puomit olivat jostain syystä huonoja. Puomilta ei ole otettu aikoihin virhettä, mutta nyt ne olivat kyllä aika surkeita. Nyt sitten joka tapauksessa vain treenaillaan jonkin aikaa.
Teivossa
Jalla ei ole edelleenkään tehnyt agilitykentällä muuta kuin putkea ja puomin kontaktille hakeutumista muutamia kertoja, mikä sujuukin hyvin. Nyt ajattelin aloitella hypyn tarjoamista, ja pikku hiljaa jatkojalostaa puomia juoksarin pohjustamiseksi. Lisäksi on aloiteltu suuntakäskyjä, ei siis esteillä vaan ihan kotioloissa. Kiva kouluttaa itsellekin uusia juttuja, varsinkin kun Jalla on kovin nopea oppimaan. Jalla alkaa olla kohta jo puolivuotias, ja painaa nyt päälle 5 kiloa ja on ehkä 32 cm korkea. Aika kirppu kuitenkin vielä, mutta jalat on pitkät ja etuosastakin näkee että on parempi kuin äitillään. Hirveän tyytyväinen olen kyllä ollut Jallaan tähän asti, ihana ja mukava luonteinen pentu.
