Viime lauantaina osallistuttiin BAT:n kisoihin Ritva Herralan radoille, joista kahden radan yhteistuloksella ratkottiin myös bordereiden rotumestaruus. Risupartoja oli miniluokassa parikymmentä. Ensimmäisellä radalla en ihan ottanut huomioon kovaksi kasvavaa vauhtia ja ohjasin löysästi, hyllytettiin. Vettä satoi koko minien kisan ajan erittäin paljon, ja menin jostain syystä ihan voimattomaksi eka radan jälkeen, palautuminen kesti pitkään, hapotti ja väsytti. Mietin jo tosissani kotiin lähtöä kunnes mulle kerrottiin, että mestaruudet ratkotaan vasta kahden seuraavan radan perusteella. Pakkohan se oli jäädä vielä yrittämään.
Hypärille sainkin tiukemman meiningin puristettua, ja vaikka ensin tuntui että rata on meille linjoiltaan ihan painajainen, Valo tekikin tosi kivasti hommia ja juoksi radalta nollan. Sillä sijoituttiin toiseksi. Olokin oli radan jälkeen onneksi ihan normaali. Viimeinen, agirata, soljui myös varsin mukavasti aina loppusuoraa edeltävälle hypylle asti, jota ennen jostain syystä vedin liinat kiinni ja Valo kääntyikin takaisin. Ehdin jo ajatella että kieltohan siitä tuli, sain Valon kuitenkin pyöräytettyä hypylle ilman hyllyttämistä ja kuulin, kun ihmiset huusivat että nollaa pukkaa, juokse. Jostain löytyi vielä puhtia loppusuoralle ja tosiaan, ylimääräisestä ympyrästä huolimatta kieltoa ei tullut kun Valo ei ollut vielä estelinjalla. Kerrankin oli myös tuuria matkassa. Valo lopulta voitti radan, eli saaliina tupla ja rotumestaruus! Olipa lopulta mukavat kisat, vaikka kotona sai kaikista vaatteista puristaa litratolkulla vettä ja välillä piti lämmitellä autossa töhöttimet täysillä.
Jallutyttö on treenannut pari kertaa puomia ja jotain muuta pientä. Testattiin eka kertaa yhdellä hypyllä 30cm rimaa, kääntymistä ja takaakiertoja. Korkealtahan se näyttää kun yleensä on treenattu maksimissaan 20-senttisillä, mutta ei aiheuttanut hämmästelyä.
Koska täyskorkeat puomit alkoivat sujua niin hyvin, siirryttiin testaamaan myös Smarttia. Tiesin, että se on herkälle Jallalle haastavampi kuin tähänastiset puomit, koska se on korkeampi ja huterampi ja kulma on eri, ja niinhän se olikin. Ensimmäisessä treenissä monet osumat olivat turhan ylhäällä, vaikkakin kaikki kyllä osuivat kontaktialueeseen. Tänään toisessa treenissä meno oli jo rohkeampaa ja toistot yhtä tai kahta lukuunottamatta aivan kelpo suorituksia. Vielä ei laukka kuitenkaan veny aivan kuten toivoisin ja keskiramppi menee kolmella vaikkakin jo aika hyvännäköisessä asennossa. Itseluottamusta lähdin hakemaan nyt palloa heittämällä, mikä vaikutti toimivalta ratkaisulta. Hyvältä kuitenkin näytti ja innolla odotan, millaista prosessointia ensi kerraksi on tapahtunut. On tämä kyllä työmaa, vaikkakin varsin mielenkiintoinen sellainen!
Lisäksi tehtiin vähän eri ohjausvaihtoehtoja samalla lyhyellä estekuviolla. Jallalla on tietyt pikkuniksit kivasti hallussa, mutta nyt pitää ruveta yhdistämään niitä kovavauhtiseen rataan liikkeen kanssa.
Valon treenejä ei valitettavasti tullut videolle. Siinä olisikin ollut hyvä komediapätkä ja esimerkki siitä, kuinka voi eno ja siskontyttö poiketa toisistaan... :D Jotkut kisat voisi nyt Valollekin taas katsella, ja muutaman viikon päästä alkaakin jo hallitreenit ja meidän kimpparyhmä.
