Voihan tokavika este

Eilen kisattiin BAT:n kisoissa, Herralan kaksi mukavaa agirataa ja Hilpi Yli-Jaskarin myös tosi kiva hypäri. Eka rata lähti mukavasti rullaamaan, mutta puomin jälkeen Valo humpsahti putken väärään päähän. Olin suunnitellut kohdan puolivalssilla, mutta koska se tuntui ratiksen jälkeenkin vielä hankalalta, päätin kokeilla miten Valo vastaa vetoon. No eipä paljon vastaillut, huusi moi mennessään. A:lla pysähtyi vasta maassa parikyt senttiä kontaktin jälkeen.

Toisella radalla oli pari kohtaa, joita mietin enemmän ja ratiksen jälkeen en vielä edes tiennyt, miten ne ohjaan. Toka hypyn ohjauksen päätin vasta radalle mennessä. Kerrankin voin itsekin sanoa, että rata oli aika hyvä veto meiltä. :) Puomin jälkeen tuli vähän kaarrosta hypyllä mutta tuli sille kuitenkin hyvin mukaan eikä mulkoillut putkea. Mutta A, noh, kuten näkee, en malttanut pysäytellä... Poispäinkäännös toimi Valolle putken jälkeen mielestäni hyvin, en uskaltanut juosta toiselta puolelta etten jyrää koiraa. Viime viikonlopun keinu kun meni miten meni, en oikein tiennyt mitä odottaa. Tällä kertaa en sentään huutanut, varsinkaan vääriä käskyjä. Hyvän keinun Valo teki, mutta sen varmistelu taisi maksaa meille hyvän nollan. Jäin vähän jälkeen, ja jotenkin Valo luki toiseksi viimeisen hypyn takaakiertona ja siitäpä hyl. Ajalla olisi kyllä sijoituttu melkoisen hyvin joten vähän harmittaa. 

Viimeinen ratakin oli mukava, juostava rata. Videolta puuttuu 4 ensimmäistä estettä. Paras terä oli ehkä Valosta hiipunut, ja aikaa paloi keppien jälkeiseen mutkaputkeen jonka heitti vähän pitkäksi, ja kun jäin noukkimaan, en saanut käännettyä muurille joten siihen hirveä kaarros. Jämähdin vähän paikoilleni ja seuraavat esteet olivat hukassa, toisen valssin (joka sekin valahti) jälkeen ehdin miettiä että mihin tästä piti jatkaa ja bongasin oikean numerolapun sivusilmällä, sinne päin sitten huidottiin. :D 

Tältä radalta nolla, mutta kärki jäi 2 sekunnin päähän ja sijoitus 4. Ihan hyvä rata kuitenkin, harmittaa vaan että se onnistunut rata piti hyllyttää viime metreillä ja kaarrosradalta taas nolla. Nuo kaarrokset pitäisi nyt saada kyllä pois, Valo kun pääsee kaarrattamaan, se vie aina paljon aikaa - Valo kaasuttaa pitkälle eikä kovin vikkelästi kiihdytä takaisinpäin. :P Kärkikoirakoilla ei yleensä paljon ylimääräisiä tule, ja siihen pitäisi nyt itsekin pyrkiä. Kyllä on taas paljon koulutusajatuksia herännyt, seuraavan koiran varalle varsinkin... 

Kokoinaisuutena kuitenkin olen hirmu tyytyväinen. Radat toki olivat Valolle aika sopivat profiililtaan, mutta silti tuntui että koira oli hyvin kuulolla, eteni kivasti, istui käteen ja olin tosi hyvällä fiiliksellä kaikki radat! Ja huikea edistys viime viikonlopun ratoihin sentään, ei lähtenyt Valo lepattamaan eikä puuhaillut omiaan. Jospa se rytmi alkaisi tästä taas löytymään. Toivottavasti sama hyvän fiiliksen meno jatkuu ensi viikonloppuna ja siihen toki pyritään! :) 

Uusintayritys

Suostuin kuin suostuinkin luonnonlakeja uhmaten eilen Rosan kanssa aamutreenailemaan. Palattiin viime viikonlopun vähemmän onnistuneisiin kohtiin. Tosin tilanpuutteen vuoksi jätinkin pari kohtaa pois, pitää tehdä ne vielä sitten erikseen. Oikeastaan tein vain hyppyradan kepeilleviennin ja samaisen radan kohtaa, jossa Valo lähti kaahottamaan hämyestettä kohti. Tosin ei tässä harjoituksessa niin järkeä ollut, kun oikeasti tuossa kohdassa oli haasteena myös jatkoon ehtiminen mikä rajoitti ohjausvalintoja. Ja hyppy oli vähän kauempana. Ja takana siinteli myös putki... Nyt ei ihan mahtunut samanlaista kohtaa rakentamaan, mutta treenattiin tuota hämykohtaa kuitenkin.

Kepeille Valo löysi ongelmitta. Ihana Rosa taas kuvasi, niin pääsee vähän arvioimaan omia toilailuja. Videolla ei näy mutta kakkoshypylle oli etäisyyttä ja lähetän Valon sinne sivusta kauempaa. Kuten näkyy, niin kaarros vähän levahtaa. Keskityin putken jälkeen vähän kauempaa hypylle ohjaukseen, mutta Valo ei missään nimessä ollut samassa vireessä kuin kisoissa, joten ei tässä suurempia ongelmia ollut. Kokeilin esteelle mukaan menoa (mikä ei olisi meille kisoissa toiminut jatkon kannalta), puolivalssityylistä ohjausta ja kun ihan hassuttelemaan alettiin, vetäisin vielä puliukkotyylisen "missämäoon" vastakäännöshärdellin :D Toimi muuten ihan hyvin ja taisi olla jopa nopein vaihtoehto näin äkkiselttään arvioituna, hahhaa. Kisoissa muutama tällainen putkeen, niin saattaapi tulla vähän lisäjännitystä kun rata katoaa silmistä. Lisäksi vähän välistävetojuttuja, ihan vain tsekkailin miten Valo reagoi. Putken jälkeen näkee hyvin miten asento hidastaa Valoa tuolla etäisyydellä.

Kuten näkyy, Valo oli jotenkin tosi vaisu ja jopa rapisutteli rimoja. Tämä näkyi etenkin kun tehtiin lopuksi pari keinua, puomia, ja A:ta. Etenkin puomilla oli tosi nihkeä. En tiedä, oliko vielä väsynyt kun käytiin tiistaina uimassa pitkästä aikaa. Toivottavasti vain väsymystä. 

Väinön kanssa leikittiin kaksistaan Valon treenien jälkeen hyvä tovi. Että se oli taas onnessaan, ei olisi millään lähtenyt vaikka askel jo selvästi painoi. Käytiin vielä yhdessä jäähyllä, Väinölle tekee hyvää kävellä välillä muiden koirien kanssa. Ja hienosti se kävelikin, käyttäytyi kuin herrasmies ja vähän jopa elehti Jutia kohtaan siihen malliin että tuosta voisin ottaa leikkikaverin. Väinöhän oli ihan rakastunut kasviksilla hoidossa ollessaan TuiTui-bortsuun. Se on erikoinen koira tuo Väinö, yleensä ihana mutta tiettyihin juttuihin vain niin vahvasti ehdollistunut... Väinöhän on aina ollut aika haastava tapaus, ja paljon olisi varmasti voinut tehdä eri tavalla sen koulutuksessa, kun olisi aikoinaan  osannut ja tajunnut. Mutta täytyy sanoa, että on ainakin yritetty ja nähty todella paljon vaivaa. :D

Mulla on kuitenkin muhimassa totisempaa lenkkikäytösprojektia, kattoopa saisko ukkelia edelleen järkeistettyä peruslenkeillä. Väinön ongelmahan on siis yleensä remmilenkeillä se, että heti ulos päästyään vetää ihan järkyttävät kierrokset päälle, havainnoi kaiken ympärillä tapahtuvan, vetää kuin höyryveturi, yrittää rähjätä vastaantulevat koirat ja ylipäänsä käyttäytyy kuin vähän vääriä nappeja nappaillut adhd-tapaus. Irti ollessaan taas pysyy omasta halustaan lähellä ja tulee kutsusta luo.  Ja tosiaan muiden koirien kanssa kävelyssä ei ongelmaa. Sanomattakin lienee selvää, että lenkkeily Väinön kanssa ei ole ihan siellä listan kärjessä mitä mielellään tehtäviin asioihin tulee. Itse asiassa se stressaa mua usein todella paljon. Varsinkin kun sen käytös on alkanut vaikuttaa myös yleensä niin hienosti käyttäytyneeseen Valoon. On Väinö tosin mennyt eteenpäinkin sinnikkään palkitsemisen myötä ja välillä yllättää käyttäytymällä jopa erittäin hyvin. Ja kotonahan se on aina ollut ihan unelmakoira. <3 

Voi että nuo pojat muuten rrrrakastaa uimista. Tiistaina illalla kotona makoili taas pari onnellista karvahousua. No, huomenna kisataan taas, katsotaan ollaanko vaisuja, lähdetäänkö edelleen lapasesta vai saisiko jo jotain järkevää aikaan :) Toivottavasti tänään ei Min Pinien kevätkokouksessa pääse venähtämään ihan mahottoman pitkään... Kippis!

P.s. Osa kuvista jostain syystä katoilee täältä blogista. Ei johdu Google+ -asetuksista. Jos joku tietää, mistähän tuo mahdollisesti johtuis, voi kertoa. Todella ärsyttävää.

Arvokisat kutsuu :)

Eilen oli tosiaan aika ristiriitainen kisakentille paluu. Sanottaisko, että 3,5 kuukauden tauko totisesti näkyi. Eka starttiin mennessä mua oikeasti jännitti. Tuntui, että suorastaan pyörrytti. Videolla "parhaat" palat. Heti alussa lähdinkin sitten juoksemaan karkuun, jotta ehtisin päätyyn persjättöön. Muuten hyvä, mutta jäi sitten koira ottamatta mukaan ja sehän sitten lähti mun liikkeen mukana parin esteen ohi. Positiivista se, että mun varasuunnitelma (vippaus-valssi tai mikä lie) toimi yllättävän hyvin, heh. Olis pitänyt valita se heti aluksi suunnitelmaksi, niin olis ehkä malttanut ottaa koirankin mukaan.

Sitten Valo meni kepeillä väärään väliin. Olin niin hämmästynyt ja paniikissa, etten edes korjannut. Sitten kaahotettiin mutkat suoriksi pariin kertaan, ja kun vielä loppuradastakin Valo veti käännöksen ihan järkyttävän pitkäksi, tosi epäreilusti luovutin ja hölkkäsin maaliin. Ei vain kyennyt, jalat veti ihan spagetiksi ja kauhee hätämasennus iski.

Toinen rata ihan samaa k(a)uraa. Olin aivan pihalla, en saanut Valoon mitään rotia ja nössöilin ohjausvalinnoissa. Kun se homma leviää, niin se tosissaan leviää. 

Toisen radan jälkeen oli pakko tehdä pientä itsetutkiskelua. Kysyin Paulalta että mitä täällä tapahtuu, mitä mää teen, ja Paula sanoi ytimekkäästi että skarppaa :D Päätin sitten, että seuraavalla radalla en päästä Valoa hetkeksikään käsistäni. Jostain sain kaivettua vähän asennetta, ja käskytin aika kovaa koko radan. Ja pysyihän se koira mukana. Keinulla käskytin sitten taas liian lujaa, ja lisäksi sanoin keinulla "odota"?! En ikinä käytä keinulla odota-käskyä. Valohan heitti samantien liinat kiinni, ja näin kun se jo vilkaisi maahan että mamma hyppäänkö alas. Sain onneksi jatkamaan. Varmistellen olin valinnut putken jälkeen leikkauksen, ja heitinkin Valon sitten ihan jäätävään kaarrokseen. 

Puomillakaan en ihan malttanut katsoa missä koira oli vapauttaessa, mutta virhettä ei onneksi tullut joten tuloksena 0 sijalla 3. Vähän ahdisti, että jäätiin 3 sekuntia kärjestä, mutta voittaja teki kyllä todella hienon radan juoksareineen ja sekunteja paloi meillä noihin keinuun ja kaarroksiin. Tajusin myös että mitä mä valitan, palattiin juuri pitkältä kisatauolta, kaksi edellistä rataa oli ihan kammottavaa töpeksintää, ja minä valitan siitä ettei tehty täydellistä nollaa vaikka pitäisi olla tyytyväinen että saatiin noinkin hyvin pakka kasattua viimeisen vetoon. Tän viimeisen radan ansiosta sain vähän uskoa touhuun, ja nyt jo tuntuu että olipas kivaa taas kisata! Eiköhän se meno tasoitu kun hetken tässä kisaa. 

Kontakteilla en kyllä malttanut yhtään kuten huomaa. A:t Valo tuli kyllä alas, mutta enhän mä sitä sinne pysäyttänyt. Samoin puomeilla, en katsellut kunnolla missä viipottaa vaan vapautin kun oli sielläpäin. Täytynee seuraavissa kisoissa olla tarkempi. Vitsit se oma malttaminen on vaikeaa. Hyvä kuitenkin, ettei roiskinut noita A:n kontakteja, eli juoksutreenillä ei näy olleen mitään negatiivisia vaikutuksia.

Ja niin, nyt on vaadittavat tulokset arvokisoja varten ja täytyy sanoa, että tämä viimeinen nolla tulikin nopeammin kuin odotin. Hieno pieni Valo. <3

Putkenohitustreeniä ja vähän muuta pientä

Tänään otin ihan asiakseni treenata muutaman ratapätkän, jotka olen väijynyt kisoista ja intterneetin jännittävästä maailmasta, kaikki lähinnä Jari Suomalaisen radoista muokkaillen. Ajatuksena tehdä vähän putken ohitusta. Ensimmäinen pätkä oli tällainen, kepeillevienti tuotti makseille HSKH:n 7.3. kisoissa jonkun verran ongelmia, joten kutkutti treenata tämä (esteet 9-13).

Jari Suomalainen

Putkensuun laitoin vähän enemmän tyrkylle hypyn taakse. Ensimmäisellä toistolla ylivarmistelin ja käänsin Valon väärään väliin. Seuraavat jo onnistuivat. Tein samalla vähän keinutreeniä, ja mukavasti Valo pysähtyi neljä tassua kontaktille. 

Seuraavan pätkän mukailin Pro Perron tämän viikon treeniradasta, videoita nähtävillä täällä: https://www.facebook.com/properrokuopio?fref=ts. Eli kepeillevienti putki takana härkkimässä. Tosin mun versio oli vähän ahtaampi, ja toisen hypyn tein takaakiertona. Myönnetään, vahingossa. Huomasin vasta jälkeenpäin, että edestähän se olis ollut.  Mitkä treenit ne sellaiset on, jossa ei jotain sekoilis? Mulla ei taida sellaisia ollakaan... Onnistuihan tuo joka tapauksessa noinkin. Luulin käyttäneeni vahvemmin vastakättä kepeille viennissä, mutta en näköjään käyttänytkään. Hyödyllistä tuo kuvaus, vaikka ilman kuvaajaa videot onkin vähän mitä on. 

Seuraavaksi taas pätkä mukaillen Jarin toista maksien (valssi hypylle ennen putkea). Kyseisessä kohdassa aika moni hulahti putken väärään päähän. Mulla lähestyminen oli vähän eri, mutta joka tapauksessa otin vauhtia muutaman hypyn takaa enkä antanut itselleni isoa etumatkaa. Valo kääntyi NIIN hienosti mukaan ohjaukseen. Vuosi takaperin se ei olisi missään nimessä kääntynyt väärältä putkensuulta pois. Nämä on kuulkaan meille isoja juttuja. Vaikeutin vielä seuraaville toistoille laittamalla putken ihan lähelle, ja ei mennyt poika siihen lankaan.

Lopuksi vielä putken ohitusta laakeammalla käännöksellä. Kolme toistoa: eka ohitus, seuraava putkeen, ja kolmannella ohitus. Erotteli hienosti. Viimeisenä harjoituksena keppien umpikulmaan lähetys niin, että putki oli ihan lähellä sisäänmenon takana. Oli kyllä varsinaiset hyvän mielen treenit. Alkaa jo tuntua, että pikkuhiljaa alkaa koira istua käteen. :)

Tehistreeneissä pakkovalssia

Eilen oli pitkästä aikaa Jennan tehistreenit. Ja olikin kivat treenit. Alussa periaatteessa juurikin samanlainen lähestyminen kepeille kuin viime viikon radassa... Ensin ohjasin niin kuin olisin kisoissa ohjannut - hypyt päällejuoksuina ja leikaten kepeille. Tässä ei kyllä Valolla ollut mitään ongelmaa, näyttää kestävän aika hyvin nuo mun leikkaukset kun annan sen itse tehdä. Me hinkattiin tässä treenissä eniten 6-7 kohtaa, ja tunnistin sen kyllä itsekin jo tutustumisessa meille haastavimmaksi, kaarroksen suhteen siis. Aluksi tein taas perisyntini, heitin Valon pitkäksi kutoselta. Jennahan ei meidän kohdalla kattele sitä hommelia ollenkaan, joten tätä sitten tehtiin. 

Piti siis irrota rohkeasti kunnolla sivuun seiskaa kohti, tönäistä Valo sieltä kutoselle ja jarruttaa. Eli sivuetäisyyttä, sivuetäisyyttä. Valo sai sitten lisähaasteeksi kutosen taakse "Valon oman putken", joka odotti meitä kentän reunalla, se ei siis suinkaan kuulunut alkuperäiseen rataan. Eihän se sinne putkeen mennyt kertaakaan, eka toiston jälkeen Jennan sanojen mukaan "noinkin paskalla ohjauksella reagoi hyvin" :D Eli tehtiin vielä vähän lisää... Ja saatiinhaan se käännös nätiksi, kun uskalsin mennä tarpeeksi kauas tönäisemään. Mun pitää vaan totisesti oppia nämä oikeat ajoitukset ja sijoittautumiset ja luottaa Valoon. Pitää oppia ohjaamaan niitä linjoja... Vielä mä opin! :)

Seuraava kohta, jota työstettiin vähän enemmän oli 7-9. Ysin jälkeen tein persjätön ja Valo paukutti kasin aika pitkäksi. Tässäkin mun piti uskaltaa ottaa sitä jo tutuksi tullutta sivuetäisyyttä. Ensin siis lähdin liian paljon kohti kasia saattamaan Valon, kun Jenna taas vaati liikkumaan lähes seiskan suuntaisesti kohti ysiä ja tönäisemään sieltä. Parani paljon, mutta persjättö aikaansai sen, että Valo kuitenkin muutti linjaa niin että vähän pyöreäksi se jäi. Jenna taas vertasi Valoa Neoniin ja sanoi, että tällaisissa kohdissa tuskin edes kannattaa lähteä työstämään tiukempaa kaarrosta vaan kun koira pitää vauhdin yllä, niin taas kerran pieni kaarros on sille nopeampi. Ja että me tultais hulluiksi, jos lähdettäis vaatimaan noilta elukoilta samanlaisia linjoja kuin jotkut muut ehkä tekee. Totta kyllä, se on selvä ettei Valo tule koskaan menemään tiukimmilla linjoilla eikä tarvitsekaan. 

Puomin Valo teki aika hyvin, tosin eka toistolla lähti vähän ennenaikaisesti ja jostain syystä sanoin sille vähän kovemmin jotain tyyliin "noh noh". En yhtään tiedä miksi, kun mulla ei todella ole tapana antaa palautetta noin, vaan ottaa sitten vain uusiksi. Ei onneksi ottanut nokkiinsa eikä alkanut himmaamaan, loppuvedot pysähtyikin hyvin. Myös keinu oli aika hieno, tehtiin yhteensä 2 tai 3 toistoa ja odotti nätisti. Eka toistolla kyllä tuli 2on2offiin, seuraavilla jätti neljä tassua keinulle.

Lopuksi tehtiin vielä kepit sillä kuuluisalla pakkovalssilla. Jennakin sanoi, että hän oli järkyttynyt siitä miten saatoin ohjata ne kepit aiemmin umpikulmaan... Ihan totta, siinä katselin niitä keppejä ja mietin että mikä ihme muhun meni?! Nyt tuntui ihan utopistiselta että saatoin tehdä sellaisen mokan, hahhaha. Pitäishän se nähdä jo viimeistään siitä miten koira tulee kepeiltä ulos, voi herraisä sentään. No joka tapauksessa Valo löysi hienosti hyppyjen yli avokulmaan, mutta kovasta vauhdista törttöilin sen siitä kolmanteen väliin. Taas kerran Jennan sanoja lainatakseni, ohjasin sen yhtä paskasti kuin hän ennen. Olimpa mä eilen ihan extrapaska! No ei vaan, kyllä kehut jäi sen verran plussan puolelle että edelleen hymyilyttää. Kerrattiin pakkovalssiohjaus kepeille ja tällä kertaa jalatkin totteli aivojen käskyjä.

Valon tekeminen ja "kuuliaisuus" on kyllä parantunut tosi paljon, sen näkee jo treeneissä hyvin. Nyt mun täytyis saada oma tekeminen työstettyä koiran tasolle, niin päästäis hyvällä fiiliksellä arvokisoihin. Niin siis, yksi nollahan pitäis vielä hakea, mutta jospa se sieltä tulis. Odotan jo lauantain kisoja, ja oikeasti pitkästä aikaa kunnolla jännittää! Nyt on se fiilis, että tuli mitä tuli, meillä on taatusti kivaa tai siihen ainakin pyritään. :)

Pojat sai kesätukat, että kehtaa ulos viedä :)

Uutelassa <3

Varma kevään merkki...

Osteopatiaa

Tänään poikien hoitopäivä Johannalla. Valo pikku rakettispagetilla ei tälläkään kertaa juuri mitään fiksailtavaa, pientä kireyttä ylimenoalueella. Väinö oli mun mielestä pari viikkoa sitten kipeä. Köpsytteli jäykän näköisesti ja pari kertaa bongasin sen istumasta Väinölle epätyypillisesti lonkka-asennossa. Jumpatessa oikea takajalka ei ole noussut yhtä hyvin kuin ennen. Lisäksi viime viikolla sen takajaloista aukesi anturat. Huomasin lenkin jälkeen, että anturavälit olivat punaiset ja anturat osittain jopa vereslihalla. Väinö yritti nuolla tassuja niin paljon, että muutama päivä mentiin tötterö päässä. Nyt on tassut taas menokunnossa.

Säälikää mua :(

Väinö ei olisi millään antanut hoitaa itseään. Oli sitä mieltä, että Johanna vähintäänkin tappaa hänet. Vinkui, läähätti, ei asettunut. Purkillisella nameja ja kärsivällisyydellä saatiin kuitenkin hoidettua jotenkin, ja lähtiessä oli onneksi jo ihan rento. Väinön ristiluu oli vinksallaan ja ylempänä selässä vasemmalla jumi. Pitää nyt seurailla ja raportoida miten lähtee toipumaan, ja muutaman viikon päästä on Väinölle uusi aika.

Aamu on nukkumista varten

That's it. En enää ikinä treenaa aamulla. Käytiin siis tänä aamuna Rosan kanssa treenaan (Rosan ja junnubortsu Jutin treenailusta voi lukea täältä). Kentällä oli mukavasti eilinen haastajatehiksen rata vielä paikoillaan, toivoinkin että pääsisin treenaamaan sitä. Aloitukseen kepeille valitsin pakkovalssin. Tulipa sitten koettua agilityurani varmaan pahin aivopieru. Valo takelteli keppien aloituksessa, ja sitten lopussa. Topakasti otin aina uudestaan, ja onnistuihan se lopulta. Tai niin mä kuvittelin. 

Totuushan on se, että hienosti pakotin Valon UMPIKULMAAN kun lähestyminen oli avokulmaan. Ja tajusin sen vasta kotona, kun edelleen mietin videota katsoessa miten ne kepit näyttää niin huonolta, ja miksi otti virheitä. Siis oikeesti, voiko tää olla tottakaan. Ihan jokuset kepit on kuitenkin tehty, ja ei kyllä tällaista aivojumia ole ennen sattunut. Ihan vähän hävettää, ja harmittaa! Tuli olo, että pitäis heti lähtee takaisin hallille tekemään kohta oikein ja pyytää Valolta isosti anteeksi. :D

Ajattelin ensin vähin äänin poistaa kohdan videolta ja poistua vihellellen takavasemmalle, mutta menkööt nyt opetusmateriaalina - lapset, ei näin. Samalla julkinen anteeksipyyntö: Valo, anna anteeksi. Olis pitänyt tajuta, ettet sinä sentään kämmäile keppejä noin. Häpeäpaalua emännälle pari viikkoa.

Loppuradassa tajusin sentään ohjata kepit oikein päin. En muuten tehnyt Valolle yhtään A:n toistoa ennen rataa, ja eipä ollut ongelmia. Kerran lähti omia aikojaan. En tiiä ottiko Valde vähän nokkiinsa keppisekoilusta, jotenkin tuntuu että vähän hissuttaa. Ihan hyvää tekemistä kuitenkin, yllättävän helposti sain pari sellaista kohtaa ohjattua, joissa olis vähän aikaa sitten tullut ongelmia. Putkeltakin kääntyi ihan hyvin mukaan. Ohjasin keppien jälkeisen hypyn sekä pitempää että lyhempää reittiä, molemmat onnistuivat (tosin em. ei aivan tuossa videolla..). Helpommalta kuitenkin tuntui lyhempää reittiä eli niistolla. 

Lopuksi vielä testasin yhden kohdan japanilaisella, ja toimi niinkin kun sain ajoituksen kohdilleen. Kiva rata, olis vaan ollut kiva päästä se tekemään ihan oikeaoppisesti Jennan huomaan :D Aamut ei oo mua varten, mutta ehkä mä oikeesti suostun vielä joskus treenaamaan aamullakin... P.s. tiedetään, nyt on 11. eikä 12.3. niinkuin videolla väitän... Huoh. Jotkut päivät ne vaan on pyhitetty törttöilylle.

Realismia

Eilen aamulla käytiin Jennan treeneissä. Aloiteltiin heti A:n tsekkauksella. Kävi pian selväksi, että minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut. Valo tuli edelleenkin alas varovasti himmaten. Ei vain venytä laukkaa, päinvastoin "supistaa" ja tulee liian pystyssä alas. Fokus on enemmän eteen, ei alas. Vaikean asiasta tekee vielä se, että toistoissa ei ole johdonmukaisesti jokin tietty asia pielessä, jota lähtis korjaileen, vaan ne on hyvin vaihtelevia. Treenin kuluessa vahvistui takaraivossa kytenyt ajatus siitä, ettei tämä tunnu enää kivalle. Kysyinkin sitten Jennalta, mitä mieltä hän on tän treenin mielekkyydestä. Tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että juoksareita ei millään ehdi opettaa Valolle ennen arvokisoja. 

Kun suorituksia katsoo, on realistista ajatella että juoksarit vaatisivat todennäköisesti ainakin puoli vuotta töitä. Valolle pitäisi opettaa kaikki painopisteen siirrosta asti osioittain ihan alusta. Ja suoraan sanottuna, oman koirani joten kuten tuntien, musta tuntuu että tuon koiran elo ei riittäisi juoksukontaktien opettamiseen. Homma tuntuu ihan samalta kuin vuosi sitten juoksupuomin suhteen - pysärit on liian vahvasti alla. Joka tapauksessa se on fakta, että nyt päälle kuukaudessa niitä ei opeteta missään nimessä. Tulin siis siihen päätökseen, että vaikka harmittaa ihan suunnattomasti epäonnistua ja antaa periksi, palautan pysärit takaisin nyt vielä kun ehdin. Arvokisojen jälkeen voi harkita asiaa uudelleen, mutta luulenpa että Valo pysähtyy jatkossakin. Mysteeriksi jää se ensimmäinen, onnistunut treeni Akatemialla, minkä takia jaksoin yrittää tähänkin asti. Vastaavia toistoja ei ole näkynyt sitä ennen eikä sen jälkeen, vaikka näennäisesti mikään ei muuttunut.

Tein pienen videokoosteen, josta käy aika hyvin ilmi tämän päätöksen taustat... Eka vedossa esimerkki kahden pumpin toistosta, toisessa yhden ja kolmas lähinnä demonstraatioksi kuvattu toisto ilman apuvälineitä. Niinpä niin, ihan kuraa, ja ilman apuvälineitä Valo ei osu lähellekään kontaktia. Ei edes tuurilla. Viimeisenä A radan yhteydessä pysärinä, missä näkyykin syy siihen miksi juoksari ei onnistu. Koiraa on juoksutettu nyt ties kuinka paljon A:n yli, ja adoptoi pysärin välittömästi takaisin ilman ongelmia, ilman yhtäkään läpituloa. Eka toistosta lähtien jäi alastulolle napottamaan kuin ei ois koskaan muuta tehnytkään. No, helpottaa tietenkin sinänsä, mutta kertoo aika paljon. Nyt lähden siis taas kerran vahvistelemaan A:lle pysäriä, ja toivottavasti raasu ottaa sen helposti takaisin, vaikka päätä on sekoitettu ties millä.

Lopputreeni tehtiin radan alkua. Eka veto oli kyllä kuvattuna mutta katosi jonnekin. Sain heti Valon hyvin putkeen ja jarru toimi kivasti, en vain ohjannut pituuden jälkeiselle hypylly. Seuraavilla toistoilla sitten tein liian vahvan jarrun, ja sen jälkeen ohjasin pari kertaa väärälle hypylle... Huomatkaa, Valo voi nykyään myös KIELTÄÄ putken :D Hinkkailtiin vähän päädyn välistävetoa. Oli pakko ottaa sivuetäisyyttä, että oli mahdollisuuksia ohjata jatkoon. Valo hyppäsi päätyhypyn vähän laajaksi, kuten kuulema Neonkin, mutta Jennan kellotusten mukaan pieni kaarros tuossa oli silti nopeampi kuin huolella tehty käännös ja muunlainen ohjaus. Todennäköisesti myös siis Valolla, kun niillä on Neonin kanssa paljolti samat kujeet... Täytyy muistaa vastaavissa kohdissa rohkea sivuetäisyys.

Oli mukava (taas) kuulla, kun Jenna oli niin tyytyväinen Valon kehitykseen. Kuulema teki mieli rutistaa sitä, kun se menee nykyään niin hyvillä linjoilla ja on välillä jopa ylikuuliainen. Kieltämättä ero vuoden takaiseen on selvä. Ja toistan: se kielsi putken :D Nyt vaan pitäisi saada sama meno kisoihin, niin hyvä tulee. Kyllä mä vielä opin, pakko!

Sinänsä tämä A:n päätös helpottaa oloa kummasti. Päästään viimein treenailemaan muutakin, mikä on meille tosi tärkeää tässä vaiheessa. Ilmoitin Valon myös pitkästä aikaa kisoihin! Vain 3,5kk kisatauon jälkeen :D Jestas, että aika on mennyt nopeasti. Nyt en malttais enää ootella kisoihin pääsyä.

Löhöloma?

Meno on tuntunut vähän löhöilyltä. En ole saanut aikaiseksi taikka ehtinyt treenata, vaikka pitäisi. Käytiin Jennan kanssa treenaileen päälle viikko (vai onko siitä jo 2 viikkoa?!) takaperin A:ta. Ojanko näköjään vaikuttaa, koska taas oli eri paikassa parempi. Silti eka loikkaan pitäisi saada pituutta ja fokusta alaspäin. Kokeillaan vielä paria kikkaa, ja jos ei kuukaudessa ala näyttää paremmalta, lienee pakko palata pysäreihin. Vähän morkkis, etten ole ehtinyt nyt treenata yhtään, mutta katsotaan nyt vielä. Eipä voi ainakaan sanoa, että olisi koiraa rasitettu liikaa, kun ollaan suurin osa kaudesta vaan taukoiltu :D Huomenna kuitenkin taas Jennan treenit.

Lisäksi kävin pitkästä aikaa Niinun treeneissä alkuviikosta. Ihan hyvää menoa, mutta rytmitys oli taas vähän hakusessa paikoittain. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa... Saatiin kuitenkin tehtyä mukavia putken ohituksia ja Valo kulki hyvin. Puomi joka loppui lähes seinään ei toiminut, siis Valo ei pysähtynyt. En alkanut sitä hinkkaamaan. Myös keinua pitää vielä treenata, ei oikein malttanut jäädä paikoilleen kun irtosin. Jospa sitä tästä taas piristyisi treenaamisen suhteen. :)  

Väinö sylinvaltaaja <3