Valon aksatreenejä

Keskiviikkona oli Min Pin treenit, joissa Annea tuurasi tällä kertaa Marjo Hytönen. Radalla oli muutama kohta, jotka halusin ohjata "vaikeimman kautta" ihan harjoituksen vuoksi. Kuten erään takaakierron ohjaus oikean siivekkeen takaa, kun hypyn oikealla puolella oli toinen hyppy. Tuotti aluksi vähän haastetta kun Valo luki viereisen hypyn. Sain kuitenkin pyörityksen tehtyä. Seuraavaksi halusin ohjata mutkaputkea edeltävän hypyn vedolla. Tämä kohta tuottikin sitten eniten haasteita tällä radalla... Nanosekunti myöhässä ja Valo meni väärään putkenpäähän. Kamalan vaikeaa mulle osata vielä tämän tyyppisiä ajoituksia Valon kanssa. Sitten kun sain Valon kääntymään oikeaan suuntaan, olin varmisteluineni niin myöhässä että se kääntyi liikaakin, A:lle. Onnistumisiakin kohdassa kuitenkin tuli, onneksi... A:kin oli huonohko, pysähtyi kyllä mutta lähti omia aikojaan pari kertaa.

Kolmas harmaita hiuksia aiheuttanut kohta oli suoran jälkeinen hyppy jolta käännyttiin takaisinpäin. Kun koira vaan valui ja valui, aina väärälle hypylle. Nämä kohdat on vielä tosi ärsyttäviä Valon kanssa kun se jumaliste flänkkää....! Loppuradalla sain Valon linjaamalla hyvin väärän putkensuun ohi, tosin eka vedolla jäi jopa käteen kiinni, huoh. No eipä mennyt ainakaan väärään putkenpäähän. Viimeinen veto oli ihan ok, ei tainnut tulla "kuin" väärä putkenpää siellä vetokohdassa. Kaikkinensa kuitenkin jäi vähän huono fiilis, olin ärtynyt ja se ärsytti vain enemmän, en haluaisi Valolle näyttää turhautumistani mutta joskus ei vaan kykene näyttelemään iloista, kun kaikki kosahtaa :D Marjo oli kuitenkin kiva kouluttaja.

Edellisviikolla juhlittiin 8-vuotiasta Kitriä, 6-vuotiasta Väinöä ja Valon valioitumista :)

Eilen oli Juhan treenit. Luojan kiitos nyt sain hyvän fiiliksen pidettyä yllä ja treenit menivätkin varsin kivasti :) Alussa tosin oli taas ärsyttävä kohta, Valo ei takaakierron jälkeen kääntynyt tarpeeksi tiukasti pelkällä lähetyksellä vaan haki myös viereisen hypyn. Tätä treenattiin tovi ja kyllä se sitten kamalalla komentamisella ja ennakoinnilla tuli... Mutta näitä pitää totisesti treenata. Loppuradalla oli kohta, jossa piti ohjata hypyn takaakiertoon ja vieressä siinteli putki. Vähän se putki mua kammoksutti, joten pari kertaa ohjasin hypyn väärinpäin. Ei se Valo kyllä ollut menossa putkeen ollenkaan, joten turhaan varmistelin. Valssi tähän oli kuitenkin mulla ensin niin huono että jäin tielle, ja haettiin ylimääräinen hyppy matkalla maaliin. Persjätön sain toimimaan tähän hyvin, ja viimeisellä vedolla tuli myös tehtyä erikoisen hyvä ennakoiva valssi. Hups. Puomi oli vaihteeksi kohtalaisen vauhdikas mutta kepeillä piti tarkasti pitää liike päällä, jotta Valo malttoi pujotella loppuun. Kepit olivat seinään päin ja niiltä lähdettiin viistosti takaisin päin niin, että itse piti saada vähän etumatkaakin. Yritin ensin ohjata vain kauempaa pussin takaa, mutta ei Valo vielä ihan niin hyvin malttanut, pussi veti. Kuitenkin hyvät treenit, sujuvia kohtia ja useampia esteitä yhteen menoon, hehheh :D

Ollaan myös aloitettu boxin opettelu, pari treeniä takana ja Valo hakeutuu jo boxiin fokus eteenpäin, ei siis kyylää minua. Hyvä! Mua taas peloteltiin että ei siitä juoksu-A:sta mitään tuu mut ihan sama, ainakin teen parhaani ja yritän ja jos satun onnistumaan, niin syökää epäilijät hattunne :D Tämä selvinnee sitten muutaman kuukauden kuluttua.

En tiedä onko tämä vain optimismia, mutta Väinö on jatkanut lenkeillä käyttäytymisen petraamista! Lenkeille se on päässyt ilman Valoa, ja tuntuu että malttia olisi nyt enemmän. Se jopa reagoi kutsuihin heti ja malttaa kiinnostua nameista, eikä protestoi jos pyydän sen esim. sivulle kesken lenkin. Samoin kotirappusilla se on malttanut istua nätisti sivulle ilman häsellystä, ja jopa keskittyy pelkästään asennossa pysymiseen minua tapittaen vapautusluvan saamiseen asti. Myös muutkin luvan odottamiset esim. ovista kulkemiseen ovat parantuneet, ei enää yritä runnoa väkisin läpi ennen aikojaan vaan odottaa kyllä vaikka vähän hetsaisinkin, ja peruuttaa tieltä käskystä. Lenkeillä ollaan tehty paljon kontaktia ja pikku tempuista ja vetämättömyydestä palkkailua. Nyt on muuten joka lenkki päättynyt siihen että Väinö kävelee hihna löysällä, tai ei ainakaan äärimmilleen pingottuneena :o Eläinkokeet jatkukoot, ehkä noista aivoista alkaa pikkuhiljaa löytyä jotain keskittymiskykyyn viittaavaa...

Viime viikolla lämppäiltiin auringonpaisteessa.

Jennan yksäri ja muuta puuhailua

Taas pitkä päivitys luvassa. Käytiin Jennan opissa Ojangon porottavan auringon alla. Olihan taas hyvät treenit. Alussa oli 4 hypyn suora niin, että hypyt 2-4 olivat pituussuunnassa ja ohjattiin edestä eli välistävetoja luvassa. Jenna komensi kokeilemaan ohjausta niin, että ensin kutsuin 2 ja 3 hypyn välissä eli työnsin kauempaa 2 hypylle. Ei ongelmaa. Sama 3 hypyn kohdalta. Itselleni oli hieman haastavaa ajoittaa työnnöt ja vedot oikein, ku Valo tuli ihan tykin suusta, mutta Valohan kyllä teki. Jumaliste että se ohjautuikin hyvin. Jenna sanoi, että ihan mieletöntä minikoiralta ja vielä kun ei olla moista aiemmin tehtykään. Sitten ohjasin nämä hypyt kutsumalla 4 hypyn edestä, johon sain sitten liiemmin liikkumatta tehtyä sylivekki-jaakotuksen. Hitto että tuntui helpolta, ja olin kyllä itsekin ihan äimänä miten hyvin Valo luki ihan minimaaliset kropan liikkeeni tuon 15 metrisen aikana.

Putken jälkeen sain kokeilla kepit ja niiden jälkeen takaisinpäin suuntautuvan hyppysuoran kahdella tavalla. Koska Valon pystyy hyvin lähettämään putkiin, ehdin pakkovalssiin keppien taakse. Tämä ohjaus piti eka yrityksen jälkeen kerrata, koska en ole tehnyt sitä(kään) aikoihin ja vähän sohelsin ensin. Toinen kerta meni putkeen ja Valo pujotteli hyvin itsenäisesti poispäin. 

Toinen tyyli oli sitten poispäinkääntö keppien lopussa niin että juoksin itse eri puolta. Olin vähän skeptinen, koska tässäpä taas juttu jota ei olla kyllä treenattu. Ehkä yhdesti joskus 1,5 vuotta sitten tai vastaavaa :D No ei kait siinä, Valo kyllä osasi harjoittelemattakin. Se ei tehnyt tässä kertaakaan virhettä. Täytyy kyllä sanoa, että mä oon pahasti aliarvioinut Valon ja luotan siihen ihan liian huonosti vielä. Sehän näyttää osaavan mitä tahansa kun vain ohjaa oikein... Itsellä tuli tosin suoralla melkoinen kiire, kuntoa pitää edelleen petrata...

Jenna oli tehnyt meitä varten, yllätys yllätys, pari putkiansaa kertomieni ongelmakohtien ja lähettämieni videoiden perusteella :D Taas tuli muistutus, että vaikka kuinka tuntuisi että on kiire, hypyille irrotuksissa pitää muistaa se yksi askel! Ensin sain siis Valon kieltämään hypyn, jäljistäkin hyvin näki miten Valo lähti A:lta hypylle, mutta kun itse lepsuilin ja jätin tönäisemättä, Valokin jätti hyppäämättä ja käntyi perään. Tämän jälkeen oli hyppy ja sen vieressä putki kivasti tyrkyllä, tai oikeastaan kaksi. Ei mitään ongelmaa, kun tein rohkeasti persjätön ja pidin ohjauksen oikein päällä. Voi Valde.

Seuraava ansa oli mutkaputken jälkeen, ulostulo syötti suoraan toiseen putkeen, mutta pitikin ohjata sen vieressä olevan hypyn takaakiertoon ihan sisäänmenon vierestä. Yritin ensin niin, että olin valmiina törkkäämässä takaakiertoon. No juu ei onnistunut. Jenna sitten neuvoi tekemään putkijarrun ja suuntaamaan liikkeen reilusti takaakierrosta toiseen sivuun. Hienosti kyllä Valo ei vilkaissutkaan putkea (!), mutta mulla tuli ongelmia saada ajoitus kuntoon takaakiertoon törkkäykseen. Jäin niin varmistelemaan, että Valo ehti hypätä hypyn väärään suuntaan. Mutta saatiin tämäkin onnistumaan ja oon kyllä törkeän iloinen että saatiin todisteita, että oikealla linjaamisella Valo ei holtittomasti mene jokaiseen näkemäänsä putkeen, eikä edes vilkaise päin :)

Jennan mielestä nyt on Valolla ruvennut palaset loksahtelemaan kohdilleen. Kuulema näitä linjaustreenejä tehtyämme ero on ihan huikea, nyt se on ruvennut seuraamaan ohjausta eikä pauki enää holtittoman ohjauksen siivittämänä omavalintaisille esteille. Käännökset ovat myös kehittyneet suuresti. Jennan mukaan Valo on nyt arvokisavalmis, mikä mua kyllä vähän säikäytti. Mutta tottahan se sinänsä, kyllä Valon osaaminen alkaa jo olla sillä tasolla, että se kykenee vaikka mihin jos itse vain annan sen tehdä ja ohjaan oikein. Vaikka toki vielä on ihan hirvesästi opittavaa ja opetettavaa. Jenna kyllä kehui Valoa muutenkin aika vuolaasti, enkä valehtele etteikö se olisi tuntunut ihan kivalta ;D Ja mikä parasta, Jenna väitti että kun saadaan nämä linjausjutut toimimaan, Valon perus radoista lähtee helposti sellaiset 7 sekuntia aikaa pois. Ja tottahan se, Valo kun on sellainen, että jos päästän sen valumaan, se flänkkää niin pahasti että yksi mutka vie helposti vähintään muutaman sekunnin.

Puhuttiin sitten jo arvokisojen jälkeisestä ajasta. Nyt en tietty ala opettamaan mitään uutta, mutta heti arvokisojen jälkeen aion lähteä opettamaan puomin alusta, ja juoksu-A:n. Toivottavasti taaksepäin palaamalla saataisiin vähän varmuutta ja vauhtia takaisin puomille. Ja se juoksu-A, totta kai hirvittää, että mitä jos se ei sitä opikaan ja tuloksena on lopullisesti tuhottu A, mutta en kyllä toisaalta sitä halua pysäyttääkään enää. On se vaan niin iso rasite kropalle, puhumattakaan siitä että se on selkeästi Valolle epämiellyttävämpää, ja vie tuhottomasti enemmän aikaa... Ajattelin varmaankin lähteä kokeilemaan boxilla, siitä sitten seurannee päänhakkauspäivityksiä tuossa kuukauden päästä :D Arvokisojen jälkeen olisi siis näillä näkymin tarkoitus jäädä kisatauolle. Syksyllä ajattelin panostaa enemmän Jennan valmennukseen, kun viimein olen löytänyt henkilön, joka tuntuu melko vähälläkin saavan meidän tekemiseen jotain järkeä. Kuitenkin vasta muutama Jennan treeni takana, ja koen kyllä oppineeni paljon. KIITOS.

Tänään eka kertaa käveltiin Valon kanssa Ojankoon borderikerhon toko, tai arkitokotemppuilutsydemi-treeneihin. Viime viikollahan ne jo olisi alkaneet, mutta kun joku vähän erehtyi taas ajasta ja meni paikalle tunnin liian myöhään... Tänään kuitenkin treenailtiin kontaktin pitoa muita ohitellessa, nenän nuolaisua (koiran siis), kierimistä (jonka pian hylkäsin, on yritetty ennenkin, ei vain osata), istu-maahan-seiso -kuviota, luoksetuloa ja perusasentoa. Oli ihan nastaa vaihtelua ja mikäs siinä auringossa puuhaillessa.

Kotiin palattuani lähdin vielä käyttämään Väinön lenkillä. En muista sanoinko siitä, että oli osteopaatinkin kanssa puhetta noiden ulkoiluttamisesta erikseen. Ollaan vielä menty vanhalla kaavalla, ja Väinöllä on pari kertaa lähtenyt homma ihan lapasesta, kun heti kotiovelta asti tuli ärsykkeitä solkenaan. Eilen mm. tuli heti koira yllärinä nurkan takaa, jonka jälkeen toinen koira, jonka jälkeen Väinölle huutava ja provosoiva lapsi, heti perään juoppo joka jäi viereen lässyttämään, ja vielä poikia rullalaudoilla. Kaikki siis 100 m matkan sisällä. Ei varmaan tarvi kertoa, että meni vähän överiksi :D

 Tänään sitten otin taskullisen makupaloja ja pallon mukaan. Alkulenkin vaadin aina välillä sivulletuloa, ja palkkailin spontaanisti esim. vetämättömistä hetkistä ja katsekontaktista. Ensin oli taas vaikeaa saada Väinöön kontaktia, se kun luulee heti sille puhuttaessa, että jossain on koira tai muuta kiinnostavampaa. Lopulta se alkoi kuitenkin selkeästi rauhoittua, ja metsässä päästiin sitten ensimmäiseen ohitukseen. Olin menossa reippaasti kahden koiran ohi, mutta koska niiden taluttaja antoi niiden jäädä paikalleen tuijottamaan ja lopulta rähjäämään, menin sivuun palkkaamaan Väinöä. Mutta, Väinö ei vastannut rähinään vaikka oltiin ihan lähellä. Kyllähän se yleensä mun kanssa ohittaa rähjäämättä (paitsi lähipäivinä se on taas huutanut jo kaukaa), mutta provosointi on sille paha paikka. Nyt vielä heti perään tuli toinen koira vastaan ahtaalla pururadalla. Kyllähän Väinö veti älyttömästi, mutta ei pihahtanut sillekään mitään. 

Ja mikä uskomattominta, se käveli VETÄMÄTTÄ loput 15 minuuttia kotiin. Välillä remmi vähän kiristyi, ja tuolloin ojensin sanallisesti jolloin hidasti, ja palkkasin sen aina nenän eteen. Tämä varmasti kuulostaa monesta ihan tyhmältä, mutta Väinön ulkoilut on oikeasti olleet tosi vaikeita, ja mulle tämä on jo paljon. Toki Väinöön vaikuttaa lämpökin, mutta kyllä se oli tuon loppulenkin jotenkin harvinaisen kuulolla. Oli ihanaa, kun eilisen lenkin aikana sanoin v*ttuuntuneena miehelle, että joskus toivon ettei meillä olisi tätä hirviötä, ja tänään sain silittää ja kehua Väinöä kotiportailla hyvin menneestä lenkistä. Väinön ulkoiluttaminen on nimittäin ollut jo jonkin aikaa suurin asia, mikä saa mun pinnan kiristymään ihan äärimmilleen. Testailut siis jatkukoot, nyt jo ihan odotan huomista lenkkiä Väinön kanssa :) Vaihtelua tämäkin! :D

Osteopaatilla

Tiistaina pojat pääsi Maaren käsittelyyn. Väinö oli paremmassa kunnossa kuin vielä koskaan tähän asti :) Siitä ei löytynyt oikeastaan mitään ongelmaa, ja kastraatio oli lähtenyt jo vaikuttamaan positiivisesti - ero hermostossa oli kuulema jo erittäin selkeä. Tämä oli kyllä hieno uutinen. Valo oli kropaltaan kunnossa, mutta viime viikko oli sille liian raskas kuten vähän ennalta arvasinkin, se ei ollut vielä palautunut ja oli ylikierroksilla ja väsynyt. Näkihän sen päällepäinkin, koko hoito meni vinkuessa, venkoillessa ja läähättäessä. Loppupuolella lähti kuitenkin paranemaan ja hoito tuli kuulema kreivin aikaan, niin ei päässyt vielä patoutumaan pahasti. Ohjeeksi saatiin olla tämä viikko hissukseen, joten peruin treenit, uinnin ja viikonlopun kisat joihin olin ehtinyt jo ilmoittautua ennen viime viikonloppua. 

Väinö siis kastroitiin maaliskuussa. Päädyin ratkaisuun etenkin mahdottoman alkuvuoden takia. Olen siis kyllä aiemminkin miettinyt asiaa, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut Väinöä leikkauttaa. Tämän vuoden puolella, tai viime vuoden loppupuoliskolta alkaen sen käytös on kuitenkin muuttunut suuresti. Väinö rupesi juomaan paljon. Jouduin viemään sitä keskellä yötäkin pihalle.  Se oli todella hermostunut koko ajan, ja lenkit sen kanssa olivat jo yhtä tuskaa. Ainahan Väinö on ollut tosi terävä, erittäin vilkas ja ihmisten ilmoilla melko haastava tapaus, mutta nyt se muuttui jo jopa arvaamattomaksi. Erään kerran se rähisi lenkillä koiralle, ja kun menin sivupolulle aikomuksena antaa sen rauhoittua, se yritti käydä ohi kävelevän miehen kinttuihin. Se on haukkunut muillekin ihmisille. Se yritti pöllyttää naapurin pentukoiraa (ei onneksi pahasti ja pentu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui, huh), ja sekosi meille tulevista narttukoirista, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Se reagoi narttuihin niin voimakkaasti, että virtsasi holtittomasti alleen kun näki ne eikä osannut kuin huutaa ja riehua. Tämä tapahtui kahdesti parin viikon sisään ja sitten nartut saivat meille porttikiellon toistaiseksi. Valon kanssa tuli muutaman kerran yhteenottoja, kerran jopa niin että Valo ontui tämän jälkeen. Väinö on kuitenkin saanut aktivointia ja touhuamista, vaikkea aksannut olekaan, joten ei pitäisi olla turhautunutkaan tekemisen puutteesta.

Näin selvästi, ettei Väinö voi hyvin ja että sen stressitasot on ihan tapissa ja ylikin. Konsultoin paria eläinlääkäriä, kasvattajaa ja osteopaattia, ja kaikki olivat sitä mieltä että leikkaus on hyvä idea ja voisi auttaa tasoittamalla hormonitoimintaa. Ei varmasti ole koiralla hyvä olla kun pää kiehuu koko ajan yli. Aika pian päädyinkin leikkauksen kannalle, kun tilanteessa alkoi olla jo paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää, ja pallit saivat lähteä. Pyysin ottamaan Väinöstä samalla laajemmat testit, jos taustalla olisikin jotain vakavampaakin. 

Virtsasta löytyikin hieman verta ja bilirubiinia, ja eturauhanen oli hieman suurentunut, diagnoosina siis eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu. Leikkaus oli siis varmasti oikea vaihtoehto tässäkin mielessä. Väinö toipui leikkauksesta erinomaisesti. Parissa päivässä se oli oma itsensä, ja antoi tötterön olla nätisti päässä. Haava parani hyvin eikä V vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Olon kohentumista alkoi heti näkyä, liika juominen loppui. Yleiseen käytökseen leikkaus ei ainakaan vielä ole juurikaan vaikuttanut, samanlainen tolskaaja edelleen, mutta ohikulkijat ja naapurin koira ovat saaneet olla rauhassa ja meno on selvästi palannut uomiinsa. Edelleen meinaa kiehua yli, mutta ei leikkaa kiinni. Aiemmin näki, ettei Väinö enää vain kyennyt toimimaan järkevästi, käytös oli täysin holtitonta, nyt tilanne on paljon parempi. 

Käytöksen ero myös osteopaatilla edelliskertaan nähden oli huima, Nyt Väinö oli rauhassa ja tosiaan kuulema ero elimistössä oli jo huikea. Stressi on lähtenyt purkautumaan. Väinön pahan stressitilan huomioonottaen palautuminen ja leikkauksen lopulliset vaikutukset vienevät useita kuukausia. Mielenkiinnolla jään odottamaan, vaikuttaako leikkaus sitten perus käytökseen yhtään, toisin sanoen tuleeko yhtään järkeä päähän viettien rinnalle :D Joka tapauksessa olen jo oikein tyytyväinen, että leikkautin Väinön. Kamala huoli ollut jo pitkään, vaikka vieläkin pahimpina päivinä välillä mietin että onko sillä jokin aivokasvain tai vastaavaa... Paljon Väinön käytöksessä on kuitenkin opittua, enkä mitään ihmemuutosta missään nimessä odotakaan, mutta toki pienikin rauhoittuminen olisi plussaa :D

Rakas Väinö täytti muuten 16.5. jo 6 vuotta, mihin tämä aika menee... <3

6-vuotias Väinö <3

Valosta FI AVA!

Eilen kisattiin Anne Saviojan radoilla Järvenpäässä. Tuloksena hyvä hylly, hyvä vitonen, huono hylly ja sitten nollavoitto :) Tarkoittanee sitä, että joudutaan kuitenkin lähtemään Valon kanssa Rovaniemelle MM-karsintoihin kokemusta hakemaan! Aika siistiä. Valo oli vähän vaisu, todennäköisesti keskiviikon katastrofi-kisat ja ensimmäinen kuuma päivä yhdessä söivät voimia. Hyvin oli kuitenkin kuulolla ja ainahan se on yhtä ihana :)

Tänään vuorossa oli Kirkkonummi ja Arto Laitinen. Ensimmäinen rata oli hyvä, mutta ensimmäinen rima tippui. Harvinaista Valolle mutta sinänsä ihan hyvä, koska pääsin kunnolla kehumaan A:sta. Pysäytin kunnolla, pidin ja kehuin, ja teki hienosti :) Samoin eilen kaikki A-suoritukset olivat Valolta hyviä, ei yhtään yrittänyt hyppiä. Kannatti treenata ne keskiviikkona kisoissa... :D Pakko vain vaatia ne kunnolla ennen arvokisoja.

Toiselta agiradalta sitten 0. Olin tosi tyytyväinen tähän rataan, koska vaikka Valo selkeästi oli vähän väsynyt, radassa oli paljon hyvää. Selvitimme entuudestaan meille mahdottomalta vaikuttaneen putkiansan oikein sujuvasti, ja vielä toisenkin! Ohhoh. A:kin maltettiin taas tehdä kunnolla. Ainoastaan loppusuora oli huono, pussin jälkeen Valo kääntyi mua kohti ja oli vaikeuksia saada se viimeisen hypyn yli... Samoin puomi on Valolla nyt tosi hidas, se pitää ottaa tehotreeniin. Hyvä ettei rata kaatunut tuohon viimeiseen hyppyyn, sillä tuloksena kuitenkin 2. sija ja serti mikä tarkoittaa, että Valosta tuli Suomen agilityvalio! Vuoden aikaraja täyttyi aiemmin viikolla joten hienosti pikkuinen heti sertin nappasi. Pikku-apina on nyt kolmoisvalio. 

Viimeinen rata sitten iloisesti hyllytettiin. 

Valon viikonloppu :)

Perjantaina sain viimeisen kirjallisen työn kouluun tehtyä tälle kevättä, nyt jäljellä on enää tentit eli blogikin taas aktivoituu hiljaiselon jälkeen. Muutama juttu viimeajoilta:

• Ollaan kisattu nyt tauon jälkeen jonkin verran. Ajattelin, että vaikkei meidän tulostasolla vielä sinänsä tarvitsisi karsintoihin osallistua, yrittää pitää sinne kuitenkin päästä niin ei jää ainakaan siitä kiinni :) Onhan se kokemusta kuitenkin. Tulosten teko on ollut vähän vaikeaa mutta radanteko on pikkuhiljaa tuntunut paranevan, ihan hyviä suorituksiakin on jo tullut. Pari huononpaaa pelastelunollaa ja vähitellen parempiakin. Jokusia hienojakin ratoja on tullut vaikkasin sitten hyllyjä :) Purinalla tultiin alkukuussa toisiksi agilityradalla. Selkeää parannusta sentään viime vuoteen on tullut joten suunta on oikea!

• Käytiin Latviassa hakemassa vara-cacib, eli toiseksi jäätiin mutta reissu oli kiva.

• Valo sain kesäksi ryhmäpaikan myös HSKH:n tokoryhmään, kivaa ;) Lisäksi huomenna alkaa borderikerhon lyhempi alkeistoko.

• Kesällä treenataan heinäkuuhun asti Oreniuksella ja syksyyn saakka pinseritreeneissä Saviojan ryhmässä.

Valo kannusti Kärpät voittoon :)