Osteopaatilla

Tänään hypättiin poikien kanssa metroon, ja suunnattiin Kaiperlan vastaanotolle Ullanlinnaan. Maaria tsekkasi ensin Valon, vaikkei sille viimeksi tarvinut varata aikaa, mutta kun pökelö hyppäsi viime viikolla puomin päältä päätyen rinta edellä alas :P Onneksi tsekkasikin, koska juurikin oikea puoli rinnasta ja lavasta oli kireä. Onneksi saatiin kuntoon samantien, ja muuta häikkää ei ollutkaan. 

Väinö oli todella parempi! Edelleen etupainoinen, mutta takaosa oli jo parempi ja käyttää nyt kehoaan tasapainoisemmin. Olinkin huomannut, että Väinö on vähän vino, ja niin sillä olikin puolieroa takana. Nyt pitäisi molempien lonkkien toimia samalla tavalla. Niskassa oli häikkää, mutta etujalasta ei tullut erikseen mainintaa :) Hienoa, että edistystä on tapahtunut. Nyt jatketaan uintia, lisätään metsälenkkejä ja jumppaa, ja katsellaan uudelleen parin kuukauden päästä.

Päivitystauko päättyköön ja syksy alkakoon

Ompas ollut melkoinen päivitystauko. Jotenkin oli muutaman viikon jakso, joilloin en ole jaksanut päivittää mitään, en blogia enkä kotisivuja. Osuuttaa saattaa olla myös koulun alkamisella, pari viikkoa sitten siis alkoi taas lukukausi ja hommaa on heti riittänyt ihan tarpeeksi. Olen kuitenkin treenaillut tänä aikana, Valon kanssa lyötiin lukkoon kontaktien jatko-opetusmetodit ja ollaankin saatu myös onnistumisia. Kokonainen puomi ei kuitenkaan missään nimessä ole valmis, eikä A:kaan, kuten tuli tänään HSKH:n kisoissa todettua :) Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Valon kokeeksi yhdelle agiradalle, ja kymppihän sieltä tuli. Olen antanut itselleni aikaa ensi vuoden alkuun saakka. Siihen mennessä pitää olla tulosta näkyvissä puomin suhteen jo kunnolla, ja nyt myös panostan siihen täysillä.

Valon kanssa on lisäksi käyty Juhalla, mikä on tuntunut ihan hyvältä ja virkistävältä. Lisäksi olen treenannut sen kanssa ihan perusjuttuja, irtoamista eri muodoissaan lähinnä. Nyt otetaan myös käännökset kunnolla treenikuvioihin. Hyvillä mielin olen aloittamassa syksyn treenikautta, vaikka toki olisi vähän malttamattomuutta kontaktien kanssa...Vähän harmittanut, etten heti viime keväänä mennyt intuition mukaan ja lähtenyt opettamaan puomia hyvin hitaasti edeten, vaikka se tuntui muka vaikealta. Noh, uskon ettei ole myöhäistä, onpahan haastetta elämässä ja eipä tule sitten rasitettua Valoakaan hirveällä kisarumballa :D

Pojat haukottelevat kilpaa varmaan tämän vuoden viimeisessä auringonpaisteessa...

Väinön tilan parantuminen on ollut silminnähtävää. Ihan mieletöntä huomata, millainen apu osteopatiasta on ollut! Käynnistä on nyt kuukausi, ja huomenna mennään uudestaan. Väinön käytös on parantunut, vaikka hirviö se on edelleen ;) Lisäksi se liikkuminen. V on ravannut varmaan 10 kertaa enemmän kuin ennen, ja ravi on ihan erinäköistä <3 Olen todella iloinen tästä edistymisestä, toivottavasti huomenna tulee hyviä uutisia.

On kisattu parit kisat. Kirkkonummelta Väinö haki hyllyä ja vitosta, Valo osallistui hypärille, tosi huono hylly. Tänään sitten Ojangossa todelliset hyvänmielenkisat, mulla oli hieno fiilis koko ajan ja oli oikeasti hauskaa :) Ritva Herrala oli tehnyt tosi kivat radat. Väinölle harmittavasti 2x5 ja Valolle 10 ja hyl. Kolme rataa sain sentään pidettyä pääni hyvin kasassa muutamasta edeltävästä megaraskaasta päivästä huolimatta, mutta sillä eniten odottamallani, Valon hypärillä sitten tuli taas varsinainen emäunohdusmunaus heti 3. esteellä ja sen jälkeen se olikin menoa... Laitan viihdykkeeksi videon, jossa menee pieleen lähes kaikki. Näin hienoa se meidän tekeminen tällä hetkellä on :D Kiitos Paulalle kuvaamisesta!

Valo HSKH E-hyppy

Väsyneitä kisoista toipujia.

Väinön kanssa olen aloittanut pitkästä aikaa vähän uusien temppujen opettamista naksulla, se niin nauttii siitä. Lisäksi olen alkanut viimein tekemään jotain niille surkeille keppien avokulmille...Lähdöt on Väinöllä nyt ihan kauheat, se ei malttaisi yhtään. Niitä varten olen myös mietiskellyt jotain. Ollaan myös mm. käyty etsimässä kivoja metsiä, ja käväistiin myös eka kertaa Helsingin koirauimalassa läträämässä. Mennään varmasti toistekin, ajattelin ehkä ostaa sarjakortin. Kylmät ilmat on saapuneet eli syksy on täällä, kivaa talvikautta kaikille!

Valon kuntouintia.

Väinö johtaa uintia.

Piirinmestaruuskisat 2013

Sunnuntaina Kivikossa kisailtiin Helsingin piirinmestaruuksista. Peruin Väinön osallistumisen yksilöihin, Valolla päätin kuitenkin mennä. Oli tosi kuuma päivä, melkoisia syyskelejä! Sain vieläpä taas tosi kauniin junttirusketuksen. Eka agirata oli Sari Mikkilän kivan oloinen rata. Heti alussa lähti homma vähän hakoteille, kun Valo karkasi lähdöstä! Oho. En ehtinyt tai hämmästykseltäni osannut tehdä kunnollista putkijarrua, ja Valo syöksyi putkesta maata kiertävälle radalle...Eli HYL. Pakkovalssi oli muutenkin huono ratkaisu tuohon kun törötin rintama väärille hypyille päin...Puomihan mua huoletti kun se on totaalikesken, mutta teki sen kyllä tällä radalla hyvin! Puomin päätin kuitenkin ohjata vierestä, mistä syystä yritin leikkausta kepeille, mutta Valo ei aivan kisoissa vielä osaa keppejä yhtä hienosti kuin treeneissä. Kulki kuitenkin yllättävän kivasti uudesta paikasta ja kuulalaakeri-alustasta huolimatta. Pari kertaa kolautti rimoja tällä radalla, ei enää seuraavilla.

Valo A-agility

Toinen rata oli Harri Huittisen hypäri. Alku oli ärsyttävä, toka este oli kepit joiden sisäänmenoa ennen oli putkenpää. Rata jatkui tulosuuntaan, mutta päätin silti piruuttani ottaa kepit toiselta puolelta, eli otin Valon keppien takaa avokulmaan vastaan. Tulikin kepeille hyvin, mutta sen verran vierasti ohjausta että sekosi rytmissä. Kepit uusiksi, mutta ei kestänyt päässä mun aikaista päällejuoksua ja jätti viimeisen väliin. Kerran koitin hätäisesti korjata, mutta sitten päätin että ihan sama ja juoksukisa suoraan putkeen alkoi :D Hävisin, ja seuraavan hypyn leikkauksesta sinkosi taas vähän, ja kävi suorittamassa 3 tai 4 ylimääräistä hyppyä. Koitin rauhoittaa tilanteen, jonka jälkeen haki vain 2 ylimääräistä, ennen kuin päästiin yhteiselle kartalle :D Loppurata meni ihan hyvin, nyt putkijarrukin toimi. Kiva rata silti siinä mielessä, että ainakin irtosi ja intoa piisasi :)

Joukkueradalla Väinökin oli mukana edustamassa Min Pin Team mini 1 -joukkueessa, toisena koirakkona. Karkasi taas röyhkeästi lähdöstä, mutta jatkettiin tottakai :D Vähän taisin aliarvioida Väinöä, kun kuvittelin ehtiväni sen kanssa valssiin puomin jälkeisen hypyn jälkeen. Valssasin siis Väinön eteen, ihme kyllä sain sen vielä noukittua matkaan vaikka nokkakin näytti jo putkeen, mutta riman se tietenkin joutui tiputtamaan :/ Tyhmä minä. Loppurata kuuliaista Väinöä, meni niin kuin se on lähiaikoina mennyt eli juuri niin kuin sille sanotaan :) Hieno pieni ukkeli. Vähän jäykkää oli meno ja väsähti selkeästi kuumasta, siksikin hyvä että en mennyt sillä yksilöitä. 

Niin koira kuin omistaja, vai mites päin se menikään ;D  Kuva: Markus Natunen

Valo oli samaisen joukkueen ankkuri. Nyt oli jo huono puomi, mutta ei virhettä kuitenkaan. Valon olin ajatellut vekata puomin jälkeen ja leikkaus seuraavalle hypylle, mutta ei nyt taas ihan mennyt miten suunnittelin. Rynnin hypylle, ja Valo oli jo kiertänyt sen ennen kuin tajusinkaan. Koitin korjata, mutta putkeenhan se paukahti. Keinukin oli vähän sinnepäin...Loppuradan jaksoi aivan kivalla draivilla, oon ihan ylpeä Valon kisapäivän suorittamisesta :) Tuloksilla ei juhlittu, mutta oli innokas ja jaksoi kuumuudesta huolimatta. Joukkueelle tulokseksi 10, sijoitusta en tiedä :D

Valo PiirM-joukkue 

Pojat osteopaatilla

Molemmat pojat pääsivät tänään eka kertaa osteopaatille, Maaria Kaiperlalle. Väinö on käyttäytynyt niin huonosti lähiaikoina, että olen epäillyt sen olevan kipeä. Ja niinhän se olikin. Maaria kysyi heti, onko V ontunut vasenta etujalkaansa. Sama jalka siis, johon bc puri helmikuun lopulla. Trauma oli aiheuttanut kroonistuneen kivun, josta huonontunut käytös on todennäköisesti seurausta. Väinön takapää oli myös jumissa, ja liikeradat takana tosi rajoittuneet. Kaularangassa oli lukko. Hermostuneisuus lähti purkautumaan heti hoidon aikana, ja alun kova läähätys vaihtui rentoutumiseen. Väinö pitää viedä uusintakäsittelyyn kuukauden päästä, kun oli niin huonossa kunnossa, mutta kuulema sen pitäisi lähteä nyt paranemaan. Toivotaan, että poika saataisiin pikku hiljaa korjattua.

Valon lantio oli vinossa, mutta ei muita ongelmia. Sekin saatiin suoraksi. Olin ihan otettu, kun Maaria sanoi, että hänellä on käynyt paljon agilitykoiria myös huipulta, ja että voi sanoa Valon olevan potentiaalinen huippukoira :) Onhan se toki mukava kuulla. Sanoi, että sillä on todella hyvät aihiot olemassa ja rakenne kohdillaan, mutta on vielä kesken (mikä kyllä olikin tiedossa). Vielä siis ihan honkkeli-varsa :) Erityisesti takapää on kesken vielä, ja Valo on kompannut sitä etupäällä. Vieläpä kuulema aika onnistuneesti rakenteensa vuoksi. Tosin Maariakin sanoi, että hidas kehitys on hyvä asia - olen itse aina ajatellut samoin, vaikka näyttelymaailmassa se joskus turhauttaa. Joka tapauksessa Maaria suositteli, että jatkuvat kovat kisarupeamat jätettäisiin n. vuoden päähän, ja siihen asti vahvistetaan takapäätä mm. metsälenkeillä ja vetovaljailla. Valoa ei kuulema pidättele mikään, kun takaosa on "valmis" xD Hihi.

Nyt pitää siis ruveta tekemään tuota takaosaa ihan urakalla, että saadaan löysästä vahva ;) Kai se on vaan etsittävä viimein täältä jokin hyvä metsä. Ehdotuksia otetaan vastaan! Onneksi olen ottanut Valon kanssa tekemisen tähänkin asti aika rauhallisesti, eikä ole humputeltu ratatreeniä kuin kerta viikkoon ohjatuissa ryhmissä, kesällä ei ollenkaan. Saadaan siis toki treenata ja tehdä ratatreeniäkin vaikka pari kertaa viikossa, mutta rankka kolmosten ratojen tahkominen kuulema olisi hyvä jättää myöhemmäksi. Pitää yrittää malttaa jatkossakin, että olisi sitten parin vuoden päästä huippukuntoinen koira. :) 

Borderien erikoisnäyttely 1.9.2013

Erkkari oli tänäkin vuonna Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Uroksien tuomari oli Marie Sharp Briteistä. Valo oli ilmoitettu käyttöluokkaan, jossa piti olla alunperinkin vain 2 koiraa, mutta loppujen lopuksi Valo oli ainoa luokassaan. Ennen kehää ei ollut kauheasti odotuksia, kun tuomari oli jakanut todella vähän eriä ja ehkä pari SA:ta.

Pian kehään menon jälkeen kuitenkin selvisi, että tuomari tykkäsikin Valosta paljon. Jo pöydällä sanoi, että "thank you for coming". :D Valo esiintyi tosi hyvin. Valolle luonnollisesti luokkavoitto, mutta myös ERI ja SA. Loppujen lopuksi 50:stä uroksesta vain kuusi sai SA:n, joten PU-kehässä ei ollut tungosta. Harmillisesti Valo ei mahtunut neljän parhaan joukkoon, mutta hieno tulos silti kuikelolta, kuuden joukkoon sijoittuminen. Tuomari tuli vielä sanomaan kehän jälkeen, että tykkäili Valosta kovasti, kiitti vielä tulosta ja ilmoitti haluavansa viedä sen kotiin. En antanut. 

Valon velipuoli Kyy oli junnuluokan kolmas EH:lla, Lämä-sisko valioluokan kolmas SA:lla, ja äiti-Roisto heti Lämän perässä neljäs SA:lla. Narttujen tuomari oli Stewart McPherson. Kiva päivä siitä huolimatta, että vettä tuli välillä ihan kaatamalla. :) Arvostelu "Valon näyttelytulokset" -sivulla.

Joitain näyttelyssä ottamiani kuvia löytyy täältä: ERKKARI

Roisto ja Lämä.

Valo PU-kehässä.

Valo <3

Valo 2,5 v.

Valon luonnetesti 31.8.2013

Viime torstaina lähdin Kuopioon Sannalle ja Harrille. Valolla oli luonnetesti Iisalmessa lauantaina, mutta menin ennakkoon niin, että päästiin vähän treenaileen :) Treenailuista myöhemmin lisää. 

Valo rentoutuu junassa.

Luonnetestissä tuomareina toimivat Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen, lisäksi joku mukava harjoitusarvostelija. Luoksepäästävyydessä ei ongelmia, ja taisteluhalu oli kuulema erinomainen. Ei päästänyt kepistä uhatessakaan, ja kehuja sai siitä miten innostui vaan niin, että nyki aina rajummin selkärangasta asti. Taisteluhalu suuri.

Taisteluhalu

Kelkalla sitten Valo haukkui kelkalle ensin mun edessä. Ei mennyt kovin helposti nuuskimaan kelkkaa sen pysähdyttyä, ja kävi vähän huonoa tuuriakin kun remmi jäi kelkan alle ja heilutti kelkkaa juuri kun Valo oli sen vieressä, ja mun kyykistyessä potkaisin itse kelkkaa ja taas sama juttu :P Tuli kyllä lopulta kelkalle, mutta kesti vähän turhan pitkään mikä vaikutti toimintakykyyn. Tuomarikin tosin sanoi lopussa, että haukkui jo vähän haukkumisen ilosta.

Haalarilla ja tynnyrillä ei kyllä pelännyt mennä takaisin paikoille, mutta hitusen hermostunut oli. Tynnyrillä katseli vähän muualle jne. Selvästi siis vähän kuormittui, vaikka sinänsä suoriutui hyvin, ei väistänyt haalariakaan palatessa. No pimeä huone olikin sitten kuulema päivän paras :D Johtuen siitä, että Valo selkeästi työskenteli koko ajan löytääkseen minut, ja kun löysi, nosti oikein etujalkansa mun syliin. Väinöhän aikoinaan vain käveli mun ohitse pariin kertaan, ei sitä paljon kiinnostanut mamman läsnäolo.

Puolustusosiossa haukkui ensin mun edessä, mutta tosipaikan tullen päättikin että jospa olisikin äitin homma hoitaa tämä juttu :D Peruutti siis mun taakse, vaikka tuomarit nauroivatkin jälkeenpäin, kun Valo kävi vielä mun selän takaa tekemässä yhden loppuärähdyksen ukkelille :D Terävyyskokeessa sitten tuli Valon pieni pehmeys hyvin esiin, ei olisi millään jäänyt yksin seinään kiinni, ja puolustautui hyökkääjältä vasta viime metreillä. Tuolloinkin väisti samalla, eli olisi kyllä juossut karkuun jos olisi voinut. Palautui kuitenkin molemmista heti, seinäkokeessakin hyppäsi ukkelin syliin. 

Puolustushalu

Laukauksia Valo ei ollut ennen kuullut, mutta ei välittänyt niistä mitään - laukausvarma.

Pisteitä yhteensä +167, +++. Osioittain:

I Toimintakyky              +1 Kohtuullinen
II Terävyys                    +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu            +3 Kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu              +3 Suuri
V Hermorakenne           +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti         +2 Kohtuullisen vilkas
VII Kovuus                   +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus     +++ Laukausvarma

Valo oli siis hyvin pitkälti sellainen kuin kuvittelinkin, toimintakykyinen mutta hieman pehmeä. Tuo pieni pehmeys siis näkyi kyllä kaikissa osioissa. Pieni yllätys itselleni oli ehkä hermorakenne. Kun miettii, että myös esim. Väinö oli hieman rauhaton... :D Pojilla tuo kyllä tuli vähän eri asioista. Mielestäni Valo oli myös ihan hyvin toimintakykyinen, mutta empiminen kelkalla kuulema laski sen kohtuulliseksi. En usko, että suurempi ikä olisi juurikaan vaikuttanut tulokseen, tuollainen mun perään olevahan se on :)

Olen silti itseasiassa tosi tyytyväinen tulokseen, sillä suurella taistelutahdolla ja pienellä pehmeydellä varustettu koirahan on ihanteellinen harrastamista ajatellen. Ja näkeehän sen Valosta, todella helposti motivoitavissa, helppo koulutettava joka aina yrittää tehdä parhaansa. Valon kanssa ei tarvitse hakata päätä seinään, toisin kuin esim. Väinön, joka kovempana ei juurikaan omista mielyttämisenhalua. Olen ehkä vähän aliarvioinut Valon taisteluhalua, Väinö kun on mitä on, mutta nyt rupean kyllä kunnolla käyttämään sitä hyödyksi kouluttamisessa ;) Hyödyllinen testikäynti! Vanhemmille veljille pisteet +215 (Taisto) ja +207 (Keijo), molemmat laukausvarmoja! Hienot veljekset!