Vaihteleva maanantai

Laadullisesti vaihteleva, siis. Tänään oli syyskauden viimeiset tokotreenit, aloitettiin paikkamakuulla joka oli tänään näin tauon jäljiltä aika kuraa, Valo nousi kun lähestyin jne. Jatkettiin tuntia ajatuksena tehdä ohjattu koemainen suoritus. Heh hoh hah, en oo treenannut Valon kanssa mitään tokoon liittyvää varmaan sitten viime ohjattujen. Tehtiinpä kuitenkin ja aloitettiin seuraamisella. Vähän kaikkia käännöksiä, juoksua ja stoppeja, pidin namia kädessä mutta en palkannut kesken seuruun. Jösses, kundihan teki vaikka kuin hyvin. Jenni-kouluttaja sanoi että näytti hirmu hienolta. Pysäytykset jäi kyllä vähän vinoon mutta kyllä sen seuraamiseksi tunnisti! Ei oo ikinä tehty yhtä pitkää seuruuta, hyvä jos koko seuruuta muutenkaan. Olipas kiva juttu.

Luoksetulo sitten. Jäi istua napottamaan ja tuli erinomaiseen perusasentoon, otti kyllä pikkuruisen aavistuslähdön, hyhhyh. Silti varsin hieno suoritus. Liikkestä maahanmeno ja seisominen tehtiin myös, niitä on Valon kanssa treenattu ehkä yhdesti? Maahanmenossa käytin käsiapua ja ensin taisi istua, meni sitten maahan kun toistin. Jopas, itsehän olin ihan tyytyväinen jo siihen. Ainakin se reagoi jotenkin, toisin kuin seisomisessa jossa ei reagoinut pysäytyskäskyyn mitenkään. Oiskin ollut suoranainen ihme jos olisi reagoinut.

Hyppyä pitkästä aikaa. Kokeiltiin mitä tapahtuu ihan ilman mitään apuja, tätä on aiemmin tehty vasta targetin kanssa tosin siitäkin on jo aikaa. Hyppäsihän tuo yli mutta mistään pysähtymisestä ei kyllä taas ollut hajuakaan. Puhuttiin hypyn mahdollisesta muuttumisesta tulevissa säännöissä, ja tehtiin vielä niin että jätin paikalleen istumaan ja kutsuin perusasentoon hypyn yli. Se sujui hienosti. Siitä päästiinkin kivaan osioon, eli kehuihin! Jenni siis oli sitä mieltä, että Valolla on tosi hieno kontakti muhun ja se pitää sen upeasti. Tuumasin että totta kai, onhan se sentään mammanpoika. 

Jenni sanoi että Valo olisi koevalmis kahden viikon treenillä, mutta mä en kyllä tiiä kenen käsissä. Totesin että minä tarviin tuloshakuisena jonkin konkreettisen motivaattorin, jotta saan nyt vihdoin viimein oikeasti treenattua. Koutsi sitten sanoi että kisailmoa menemään vaan, ensi kuun kisoihin :D No niin hullu en minäkään ole, mutta kieltämättä alkoi kyteä ajatus, josko tosiaan laittais tavoitteeksi kisat parin kolmen kuukauden päähän, olis sitten vaan pakko treenata. Koska lajihan on kiva. Mun tarvii vaan päästä kisaamisen makuun jotta oikeasti saan treenaamisen kunnolla käyntiin. Tarviin selkeästi isomman asunnon, niin ei ois näitä tilanpuute-tekosyitäkään treenamiseen. Tää asunto on niin tyhmän mallinenkin, ettei seuruutakaan voi oikein treenata ymsyms seliseli.

Joka tapauksessa tulin siihen tulokseen, että kyllä mä ihan oikeasti haluan tokoakin tehdä. Nyt mä katon jotkut kisat ja teen treenisuunnitelman. Se pitäisi kai muutenkin tehdä, kun Valo pääsi kevätkaudellekin ryhmään jossa pitäisi kai jokin suunnitelma selostaa ja treenit taisi alkaa jo ensi viikolla. No, stay tuned, täältä tullaan!

Sitten siihen vaihtelevuuteen. Jäin tekemään A:ta. Ja se meni ihan reisille. Valolla ei ollut minkään valtakunnan käryä, mitä siinä täyskorkealla pitikään tehdä. Muuta kuin että siihen ei pysähdytä. Kipitti ja loikkasi, sitä se oli. Näytti, että jotenkin vältteli boxia. Tein ehkä viisi toistoa joista pari viimeistä näytti sentään joltain, ainakin niissä tuli kunnon eka loikka. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että suosiolla palaamme vielä gridiin, jota päätinkin muistutella muutaman toiston saman tien. Näköjään Valo sitten otti A:lla vähän nokkiinsa, ei nimittäin tiennyt enää gridistäkään mikä se on. Hyppeli boxin yli ja silleesti. Ihanaa. Helpotin, ja viimeiset toistot oli jo hyviä. 

Halusin nähdä, mitä Valo tekee A:lla ilman boxia ja yllätys yllätys, pysärinhän se teki. Voi kettu sanon minä, tuntuu että taas ollaan lähtökuopissa :D Todennäköisesti kuitenkin seuraava treeni on taas parempi. Luulen että Valo oli väsynytkin tokon jäljiltä ja A:kin oli edelliskerroista poikkeavaan suuntaan jne, mitä näitä nyt on tekosyitä. Henkimaailman hommia päätellä mikä mätti, viime treenit meni niin nätisti ja nyt teki ihan eri tavalla. Vaan en masennu, mulla on vielä ainakin 2,5 kk aikaa saada tämä toimimaan, hehehe. Harmittaa vaan, kun ei ole sitä säädettävää A:ta. Seuraava treeni tehdään kyllä taas maatyöskentelyä, saapa nähdä miten menee.

Väinö muuten kävi taas virallisella vuosisilmätarkastuksella Sari Jalomäellä hyvin tuloksin, silmät olivat pysyneet melkolailla ennallaan. Viime vuonna näkyneet arvet sarveiskalvoilla olivat jopa tyystin hävinneet. Sari tuumasi, että näyttää tosissaan olevan hitaasti etenevää sorttia tuo kaihi ja tietenkin hyvä niin. Mitään lääkityksiä ei siis edelleenkään tarvita. :) Valon ei tarvinnut tänä vuonna tulla mukaan ollenkaan.

Ihanaa kun on tullut kunnolla lunta, ollaankin nyt käyty metsälenkeillä. Pitäisi aktivoitua Valon (lihas)kunnon kasvattamiseen myös. Alla muutamia kuvia metsäretkiltä.

Väinö

Au...

Valo