Tänään pääsimme pitkästä aikaa Jennan treeneihin. Ensin näytti, että juosta kyllä saa, mutta loppujen lopuksi päästiinkin aika helpolla kun pystyin lähettelemään Valoa hyvin. Valo teki heti eka vedon nollana läpi, kivaa! Oikeastaan ainoa puuttumisen arvoinen asia oli putkijarru. Meinasin taas saada Valon lähes kieltämään ennen putkea liian vahvalla jarrulla, niin uskomattomalta kuin se Valon putkihistorian tuntien kuulostaakin. Jenna halusi sitten, että katsotaan kunnolla meille nyt sopivin tyyli tehdä jarru.
Jos Valon sijainti on puolikin metriä ennen putkea jarrun tehdessä, se jarruttaa, kiihdyttää ja jarruttaa taas eli häviää aikaa. Saati että ainakin treeneissä noin vahva jarru on jo nykyään liikaa. Treenattiin jarrua niin, että teen sen silloin kun Valon kuono on menossa putkeen, eikä yhtään aiemmin. Jarruna mulla on vastakäsi ja rintakehän kääntö Valoa kohti sekä sihahdus. Pakko myöntää, että toimi ihan törkeän hyvin. Valo humpsahti vauhdilla putkeen ja kääntyi joka kerta hyvin ulos. Pitää olla nyt tarkempi, etten tee jarrua liian aikaisin.
Lauantain hypärillä jouduin tekemään jarrun ollessani jo kauempana putkella, eikä se toiminut niin hyvin. Treenattiin nyt siis jarrua myös ollessani sijoittuneena kauemmas. Kauempana ollessani jarrun on oltava vahvempi. Tein siis kunnon jarrun ja otin askeleen Valoa kohti ennen sen putkeen menoa, ja toimi hienosti. Tätä pitää treenata lisää niin, että saisi sen toimimaan vaikeimmissakin kiirekohdissa sujuvasti.
Alla olevassa kohdassa alkuperäisessä radassa este 3 mentiin valkoisen numeron mukaan, edestä. Kohta oli siis keskellä rataa. Katseltiin, miten kohta ohjattaisiin jos este mentäisiinkin takaa. Yritin ensin muutaman kerran poispäinkäännöstä, ja se ei toiminut Valolle yhtään. Koitettiin sitten sylkkäriä. Välijarrun kanssa sylkkäri toimi tähän Valolle tosi hyvin. Pitää vain harjoitella niitä sylkkäreitäkin enemmän, että ohjaus lähtisi itseltäni luontevammin. Käytän todella harvoin poispäinkäännöksiä ja sylkkäreitä, vippauksia en juuri koskaan. Niitä voisi kyllä treenata enemmän. Laitetaas listan jatkoksi... Ja se välijarru! Se toimii Valolle superhyvin, ja mun täytyy muistaa myös käyttää sitä tarvittaessa.
Tai no ei yöhön, vaan lähinnä takaisin kisatöihin ja kotiin sohvalle makaamaan. Päätin siis kisata eilen oman seuran kisoissa, joissa oli Petteri Kerminen tuomarina. Vähän jännitti, kun Valolla kahden viikon treeni- ja kisatauko alla, ja itse olen ollut pari viikkoa flunssassa. Perjantaina tosin käytiin Valon kanssa tekemässä kontaktit läpi hallilla, ettei ihan ummikkona lähdetä kisaamaan. A-rata sujui kuitenkin oikein hyvin. Oikeastaan oli aika nappi rata, Valo teki kaikki kontaktit hyvin ja isoja kaarroksia ei päässyt syntymään. Tältä radalta tulikin sitten voitto. Harmittaa, kun ei tullut videoitua ratoja. Tällä kertaa olisi ollut kiva analysoida menoa. Tässä kuitenkin ratapiirustus.
Toinen rata sitten oli täysin toista maata. Valo karkasi lähdöstä, enkä edelleenkään osannut reagoida keskeyttämällä. Olisi ehdottomasti pitänyt. Olin suunnitellut valssin vasta kolmannelle hypylle, mutta jouduinkin tekemään sen jo toiselle, ja kolmoselle en edes tiedä mitä tein. Olin hukassa, leikkasin putkeen. Kepit oli ilonaihe, leikkasin niille ja Valo kääntyi ekasta välistä oikein tällä kertaa. Seuraava putki oli ongelma, kuten aavistinkin kun en voinut jäädä tekemään kunnon jarrua. Tehtiin kuitenkin puhdasta, vaikkakin kamalaa nollarataa aina loppusuoralle asti, kunnes Valo tuli pussista ulos ja renkaan ohi. Korjasin mutta jäi niin käteen että taisi hypätä viimeisen hypyn toisinpäin mistä hyl. Tämä rata oli kyllä kammottavaa menoa, ja oikeasti nyt pitää teroittaa itselleen mieleen että jos koira karkaa, on ihan turha lähteä radalle. Rata linkissä.
Viimeinen rata oli taas Valolta hirmu hyvä veto. Hävisin vain juoksukilpailun :( Eli välillä 10-14 tipahdin auttamattomasti kelkasta vaikka juoksin minkä kintuista pääsin. En edes sanonut käskyjä saati katsonut koiraa ennen putkea, keskityin vain juoksemiseen mutta kun jalat ei riitä, ne ei riitä ja Valo hyppäsi 14 edestä :) Kepit kuitenkin onnistuivat hyvin avokulman puolelle jääden, ja etenkin keinuun olen tosi tyytyväinen! Mukava fiilis jäi näistä kisoista. Radalla hyppy 14 oli noin metrin enemmän oikealla piirustukseen nähden. Treenilistalle edelleen loppusuorat ja pussin jälkeisille esteille irtoamista voisi vahvistaa.
Väinö kävi tällä viikolla Johanna Mankisella osteopatiassa. Se on juonut kovasti, ja epäilin sen olevan kipeä. Vaikka mitään kovin isoa ei löytynytkään, se oli kauttaaltaan kireä, kuulema kuin olisi kelmu vedetty päälle, ja se puremavammainen etujalka oli kipeä. Pitää seurailla tuota juomista taas.
Ensi viikonlopulle on taas kisailua luvassa, jospa tämän kisamoodin saisi nyt viimein päälle! :)
Viikonloppuna oli sitten Kuopiossa kanakurssi kakkosen kaksi viimeistä päivää. Jatkoin toisen kanan kanssa piruetteja, ja toisen kanssa aloitettiin uusi temppu, kun lasertemppu saatiin viimeksi valmiiksi. Uutena temppuna super söpön pikku noutokapulan kiikuttaminen kuppiin. Tosin ei laitettu mitään varsinaista tavoitetta tempulle, koska oli selvää että se tuskin kahdessa päivässä valmistuu.
Piruettikanalle sain tempun aika hyvään vaiheeseen, ja temppu oli lauantaina lopettaessa lähes valmis. Sunnuntaina sitten otettiin kanat kanalasta häkkeihin ja ruvettiin hommiin. Yllätys olikin suuri, kun kanat eivät suostuneet tekemään mitään. Oli tullut jonkinlainen informaatiokatkos, ja joku olikin käynyt ruokkimassa kanat aamulla.
Mun piruettikana oli niin ähkyssä, ettei se tehnyt koko päivänä yhtään mitään, vaikka edellispäivänä olisi ollut koulutettavissa vielä pitempäänkin. Nukkui vain ja paskoi vuoronperään, maha pulleana. Muut kanat onneksi olivat taas valmiita hommiin iltapäivällä, ja sain toista kanaani kouluteltua jonkin verran. Aamupäivä oli sitten teoriaa. Sinänsä tapaus oli hyvä opetus vahvisteen merkityksestä. Ilman vahvistetta kouluttaminen on hiukkasen vaikeaa, ja eläin määrittelee, mikä on sille riittävän tehokas vahviste.
Noutokapulatemppu oli kyllä haastava. Siinä ajoitus oli älyttömän tarkkaa. Kana kun joko tiputti kapulan tai rupesi koputtamaan sillä pöytää tai muuta vastaavaa hyvin nopeasti nostamisen jälkeen. Piti onnistua naksuttamaan nostavasta liikkeestä, ja lisäksi kuitenkin saada kestoa pitämiseen. Palkan suunnalla sain tehtyä nostoa ja kestoa paremmaksi (palkka ensin eteen ja ylös, nostamista vahvistaessa pään taakse ja ylös palkkaus auttoi). Pidon kestoa tehtiin myös laittamalla kapulaan kuminauha, jota pidettiin pöytää vasten ja kanan ominaiskäytöstä hyödyntämällä annettiin kanan vetää kapulasta. Sain kanan jo vähän kantamaan kapulaa, mutta muuhun treeniaika ei riittänyt.
Oli myös jännä nähdä, miten ominaiskäytös vaikuttaa. Nokkiminen on kanoille ominaista, joten lasertemppu olikin paljon helpompi kouluttaa kuin pyöriminen. Varmaan samasta syystä kana ei häiriintynyt noutokapulatempussa omasta liikkeestäni ja sijainnistani, kun taas pyörimistempussa oma pienikin huojuminen vaikutti oppimiseen suuresti. Eräs kana oli myös yhdistänyt kouluttajansa parin vihjeeksi pyörimiselleen, ja pyöri vain kun tämä henkilö seisoi vieressä. :D
Erittäin mukava ja opettavainen viikonloppu taas, ja omat tiedot ja taidot karttuivat taas selvästi! Ero eka kurssin alkutilanteeseen oli omasta mielestänikin jo suuri. Onhan kyllä kivaa hommaa.
Väinö odotti kotona aarteidensa kanssa.
Valo kävi viime viikon keskiviikkona Maarella osteopatiassa. Tällä kertaa etuosa oli hyvässä kunnossa, mutta lantio oli kiertynyt. Takaosa on vielä vähän löysä, ja siitä syystä varmaan nyt alttiimpi ongelmille. Sen verran oli kuitenkin vinksallaan, että lienee vaatinut jonkin tärskyn. Mietinkin, olisiko putkessa kaatumisella kuitenkin osuutta asiaan. Viime tiistaina ei päästy Jennan treeneihin kun olin flunssassa, ja jätin tänäänkin väliin että Valo saisi vielä huilia. Ja mulla on kyllä itsellänikin vieläkin flunssa. Olen ilmoittautunut lauantaiksi kisaamaan, katsotaan nyt mennäänkö.
Alla vielä kuvia erikoisnäyttelystä, pitkästä aikaa Valosta myös pönötyskuva! Borderi-lehdessä ollut suomennettu arvostelu:
"Kolmevuotias blue&tan uros, joka esitetään karkeimmassa mahdollisessa karvassa. Hyvä maskuliininen pää. Korrekti kaulan pituus. Hyväasentoinen kaula, erinomaiset lavat. Miellyttävän mittainen runko. Helposti spännättävissä. Hyvät takakulmaukset. Liikkui ympäri kehää määrätietoisesti."
Perjantaina vapaapäivän kunniaksi käytiin metsälenkillä kauniissa, syksyisessä metsässä. Takaisin tullessa päätin poiketa hallille, se kun on matkan varrella 5 minuutin ajon päässä, joten hyvät lämpätkin oli valmiiksi alla. Tein keinua etupalkalla (naksuttaen), targetti ihan keinun alastulolla, mikä aiheuti ensin sen että Valo tuli 2on2offiin niin kuin se on targetille opetettukin. Palkkasin aina hieman taakse ja siirsin targetin puoleksi keinun alle, ja pian jalat löysivätkin taas oikeaan paikkaan.
Tuli tosi hyviä toistoja niin että jäin taakse, ja tuli myös tosi huonoja toistoja. Ainakin tällä kertaa mun sijoittuminen vasemmalle aiheutti epävarmimmat toistot. Nyt on taas selvempi kuva, minkä verran jättäytymistä Valo kestää, ja siitä jatketaan ensi kerralla.
Tämän lisäksi tein keppien umpikulmaan irtoamista suoralta, ja vastaavasti omaa irtoamista kepeiltä sekä eteenlähetystä keppien jälkeen. Nyt flunssa yrittää vähän päälle, toivottavasti päästään tiistaina treeneihin.
Eilen huristeltiin taas poikien kanssa Ojankoon. Kertailtiin viime HAU:n kisojen epäonnistuneita kohtia, lähinnä keppejä siis. Tämä olikin hyvä ja hyödyllinen treeni, nääs tajusin että Valo ei todellakaan osaa keppejä nyt niin hyvin kuin olen kuvitellut. Lisähaastetta toi Väinön hallissa olo, Valo oli aika vieterinä radalle mennessä.
Koska olen maailmanhistorian huonoin lukemaan ratapiirustuksia tai edes opettelemaan numeroita oikein radalla, tein nämäkin harjoitukset tietenkin piirustuksesta poiketen :D Ensin siis valkoiset numerot 1-5, ja siitä jatkoin rataa mustasta vitosesta eteenpäin. Ensimmäinen ongelma tuli kuitenkin jo esteellä 6. Voisi sanoa, että tämäkin jo vanha tuttu. Valo siis ei tullut sylivekkiin, vaan luki ohjauksen viskinä eli kiersi kauemman siivekkeen takaa. Ongelma varmaan korostui, kun lähestymiskulma oli niin jyrkkä, ja tuo vasemmalle kääntyminen on Valolle se vaikein paikka. Harjoiteltiin siis ensin tätä.
Mulla oli lisäksi ansaputki 8-putken jälkeen tyrkyllä, kuten kisoissakin oli paitsi nyt paljon vaikeammin. No jos kanakurssilla opeteltiin ärsykekontrolliin viemistä, niin tuli huomattua että nämä esteet ei todellakaan ole kontrollissa. Jarrusta huolimattakin Valo ampui välillä putkeen ja kun ei, meni kepeille väärin sisään. Loppujen lopuksi paras ratkaisu oli rohkea irtoaminen esteeltä 6, ja vasemmalta vienti avokulmaan sekä poispäinkäännös esteelle 10.
Valkoisia numeroita tein niin, että jätin kakkosen välistä, sekä myös kakkosen kanssa. Kisoissa yrittämäni ohjaus, pakkovalssi kepeille, ei totisesti toiminut nytkään. Valolla on kyllä tekemistä kepeille taipumisessa selvästi. Pitää ihan ehdottomasti tehdä sille nyt paljon keppejä. Ajattelin aloittaa ihan naksuttamalla erottelua ja aloituksia, ja edetä kovavauhtisiin ja vaikeisiin aloituksiin. Kyllä se lopulta malttoi pakkovalssillakin taipua kepeille ja hyvin siihen kykeni, mutta jostain sillä on nyt tullut idea, että on ihan ok jos oikaisee ykkösvälistä suoraan kolmoseen. Tässäkin toki taas käännyttiin vasemmalle, että pitää vähän seurailla voisiko siellä olla jotain juntturaakin. Osteopatia on onneksi jo ensi viikolla.
Joka tapauksessa pakkovalssi tuntui vähän kömpelöltä ja ei omalta, joten harjoittelin vielä valssin. Heti kun ymmärsin myös lähteä alta pois ja antaa tilaa kepeille, tämä ohjaus päällejuoksun kanssa toimi ihan hyvin. Lopuksi kokeilin vielä pari toistoa eteenlähetystä, ja lähettyi ihan hyvin! Pitää silti muistaa tehdä vielä paljon etupalkan kanssa, että saadaan hommaan hyvin vauhtia.
Kivan radan oli taas Jenna tehnyt, ja ihan mukavasti kaasuteltiin Valon kans menemään. Muistilistaa:
Backlap sen siivekkeen puolelta, josta koira lähtee takaakiertoon. Tein ensimmäisen liian paljon toisesta reunasta, ja Valo hyppäsi hypyn yli uudelleen toiselta puolelta. Kun korjattiin sijaintia, ei ongelmia enää tullut.
Backlapin jälkeisen käännöksen tein ensin perusohjauksella, vastakäännöllä tuli parempi linja mutta oma sijoittumiseni oli niistoesteelle vaikeaa. Puskin monta kertaa siivekkeen eteen niin että Valo haki vasemmalla olevan hypyn. Piti tehdä vastakääntö kauempaa ja pyrkiä valmiiksi niistoesteelle. Muita ongelmakohtia radalla ei oikeastaan ollutkaan.
Videolla vihoviimeinen, veret suussa vedetty veto. Meno jo aika hyytynyttä ja pienen stiplun näkee tässäkin niistokohdassa, mutta nollana kuitenkin maaliin ja kivaa oli.
Eilen jatkettiin jalat seinälle -temppua, eli videolla neljäs treenikerta. Tein ensin kirjapinon kanssa kolme toistoa, sitä ei ole videolla, ja sen jälkeen Valo siirsikin tempun hyvin seinälle. Seuraavaksi voisi lisätä temppuun vihjeen.
Viime viikonlopun vietin Sannan ja Harrin huomassa kanakurssi kakkosella, eli Pro Perron PSKO:lla järjestämällä kurssilla Kuopiossa. Kurssin ensimmäinen osa kesti kaksi päivää, ja kahden viikon kuluttua on kurssin loppuosa, toiset kaksi päivää. Aiheena oli vihjeen liittäminen ja ärsykekontrolli. Ykköskurssilla huhtikuussa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella, tällä kertaa toimintaan liitettiin vihje ja vietiin toiminta ärsykekontrolliin. Toisin sanoen toiminnan tuli alkaa (vain ja ainoastaan) vihjeestä.
Temppuina oli kanan pyöriminen itsensä ympäri kolme kertaa vihjeen saatuaan, lopettaen pyöriminen vihjeen loputtua. Käytännössä kanan tulee aloittaa pyöriminen kun kouluttaja laittaa kepin sen pään päälle, ja lopettaa pyöriminen kun kouluttaja ottaa kepin pois. Toisessa tehtävässä kanan tuli nokkaista pystylevyssä olevaa pistettä laservalon nähtyään, odottaa 20 sekuntia kunnes annetaan uusi vihje laserilla, ja nokkaista uudelleen pistettä latenssin ollessa vihjeestä nokkaisuun korkeintaan 3 sekuntia. Toiselle kanalle opetettiin toinen, ja toiselle toinen temppu.
Alkuun tehtiin taas lämmitelyt kouluttajille ja tsekkailtiin kanojen kunto. Sitten ruvettiin kouluttamaan täplän nokkaisua, eli pyöreässä alustassa oli tällä kertaa n. 1,5 cm halkaisijaltaa oleva tarra johon kanan tuli nokkia. Kanoille on opetettu aiemmin tarran alla olevan pienemmän pisteen nokkaisu, mutta olikin jännää, miten eri tehtäväksi toiminta tarralla muuttui. Mulla meni tähän aika monta kierrosta.
Lopulta sain kanan nokkimaan tarrasta n. 1-5 sentin etäisyydelle palkan suuntaa muuttelemalla, ja avain lopulliseen onnistumiseen oli taas kerran sammuttaminen. En siis vain enää palkannut sinne päin toistoista, ja hyvin pian kana nokkikin keskelle tarraa ja päästiin itse tehtävän pariin. Oikeastaan viikonlopun ainoa lievä turhautumisen tunne tuli edellä mainitussa tehtävässä, kun tuntui että noin yksinkertaisen asian olisi pitänyt onnistua hyvin nopeasti kuten viime kurssilla pisteen nokkimisen kanssa kävi. Kiireen tunteesta pitäisi päästä pois eikä pitää mitään itsestäänselvyytenä vaan ennemminkin miettiä, miten seuraavan harjoituksen rakentaa.
Seuraavassa vaiheessa kanan tuli nokkia täplää levyssä, ensin vaakatasossa pöydällä ja sitten pystyssä olevaa. Nämä molemmat vaiheet sain koulutettua äkkiä, ja toiminnan ollessa valmis lähdin liittämään mukaan vihjettä, eli laservaloa. Ensin laseria näytettiin tasan samaan aikaan kanan nokkaistessa täplää, sitten hieman ennakoiden eli valoa näytettiin juuri kun kana oli aloittamassa toiminnon (nokkaisun). Kaikenlaista variaatiota esiintyi laserin kanssa, kuten sen tai levyn nokkimista täplän sijasta. Vihjettä aikaistettiin entisestään, kunnes oli sammuttamisen aika.
Nyt siis suoritus diskriminoitiin, jos se alkoi oma-aloitteisesti - kanalta vietiin mahdollisuus palkkioon. Viime kurssin ehdottomasti suurinta antia minulle oli sammuttamisen tärkeyden ymmärtäminen. Nyt osasin soveltaa jo aika hyvin, ja mielestäni osasin sopivassa määrin palkata kanaa myös helpottamalla toistoja, niin että vahvistetiheys pysyi korkeana, mutta myös maltoin odottaa jotta sammumista oikeasti tapahtui. Joskus tämä aika voi olla hyvinkin pitkä, ja monilla paikalleen jumahtaminen johtuikin ehkä sammuttamisen epäonnistumisesta, tai huomaamattaan väärien käytösketjujen luomisesta antamalla vihjeen väärällä hetkellä. Vihjeen antohetki vahvistaa sen hetkistä käytöstä!
Itselläni pientä takapakkia aiheutui siitä, että sammutettaessa kanani lähti kuikuilemaan levyn taakse ja nokkimaan sormiani palkan toivossa. Jouduin käyttämään jokusen verran aikaa siihen, että palkkasin kanaa levyn edessä olemisesta, jolloin en heti päässyt keston lisäämisessä eteenpäin. Kun sijainnin kriteeri alkoi olla kohdillaan, rupesin taas pidentämään kestoa. Lopulta sainkin tämän tehtävän onnistumaan jo ensimmäisen viikonlopun aikana, kivaa. Videolla näkyy ensimmäinen kellotettu valmis suoritus tempun puolivälistä alkaen. Laservalo valkoisessa pahvissa ei näy videolla kovin hyvin.
Hyvä kana!
Piruettikanan kouluttaminen oli haastavampaa johtuen varmastikin siitä että pyöriminen, toisin kuin nokkiminen, ei ole kanalle luontaista käytöstä. Alkutestauksessa huomasin, että kanalleni oli varmastikin opetettu pyörimistä oikealle, joten lähdin opettamaan sitä pyörimään vasemmalle. Täytyy sanoa, että tällä kanasella oli kovasti vasemmalle pyörimistä vastaan, eikä olisi millään lähtenyt vasemmalle kääntymään. Sanoinkin, että kanani oli vähän kuin silmää käyttävät bordercolliet. Kun olin saanut sen pikkuhiljaa kääntymään vasemmalle, se kyllä varmasti tihrusti pikku silmillään viimeiseen asti, josko kuitenkin liikauttaisin kättäni niin että se pääsisi sittenkin kääntymään oikealle :D
Tässä tehtävässä kävi hyvin ilmi oman tekemisen (tai tekemättömyyden) tärkeys. Kanani ei antanut pienintäkään huojumista tai ranteen notkahdusta ennen aikojaan anteeksi, vaan varmasti rokotti niistä heti. Myös palkan suuntaa tuli tässä hyvin treenattua. Ymmärsin heti ihan hyvin, mihin kellonsuuntaan kanaa kannattaa milloinkin palkata, eli sain vahvistettua pyörimisajatusta, mutta onnistuin silti saamaan kanan pyörimään herkästi pöydän reunoilla tai ihan edessäni. Omaa sijoittumistani, liikkumattomuuttani ja haluttuun paikkaan palkkaamista kontrolloimalla tämäkin temppu alkoi kuitenkin näyttää ihan hyvältä.
Pyörimistemppu jäi siihen vaiheeseen, että aloin lisätä toimintoon vihjettä. Kana siis pyöri jo itsensä ympäri vaadittavat kolme kertaa, ja lisäsin vihjeen (kepin) kuvioon mukaan kanan aloitettua pyörimisen. Siitä jatketaan seuraavalla kerralla, ja laserkanan kanssa saan ehkä uuden tempun opeteltavaksi.
Huomioita tältä kerralta:
sammuttaminen! Taas kerran vaati tarkkuutta, mutta oli jo kehittynyt viime kerrasta.
oman mielentilan hallinta. Onnistuin tällä kertaa olemaan täysin tyyni ja hermostumatta, ja mielestäni se näkyi kouluttamisen laadussa ja jaksamisessa.
Palkkauksen laatu oli selkeästi kehittynyt. Nyt kumpikin kanoistani olisivat toisen päivän jälkeen jaksaneet vielä lisätreeniä, ne eivät olleet liian täynnä ja palkkauksen määrä ja ajoitus oli siis onnistunut.
kriteerin nosto tarpeeksi nopeasti. Nostin nyt kriteeriä joissain kohdin hyvinkin nopeasti, mutta se toimi kanalleni.
ajoituksen kanssa mulla ei ollut suuria ongelmia. Onnistuin naksuttamaan melko hyvin oikea-aikaisesti oikeista asioista.
omaan liikkumiseen tulee kiinnittää huomiota, kana ei opi jos huojun ja ennakoin.
palkan suunta on tietyissä asioissa hyvinkin tärkeää.
tärkeintä on laatu, ei määrä. Viime kerralla yritin edetä paniikkifiiliksessä eteenpäin samalla kriteerillä, vaikka olisi pitänyt nähdä ettei se tuottanut tulosta. Nyt osasin miettiä halutun kriteerin etukäteen ennen jokaista kierrosta ja päättää, miten siihen millonkin pyrin.
Jennan treenit sujuivat tiistaina hyvin. Valo kulki kivoilla linjoilla. Yhdessä pituudelle lähetys kohdassa mun rytmi meinas muutamia kertoja hajota, muuten ihan sujuvaa menoa. Tuli myös hyvä muistutus välijarrusta, kun tehtiin vähän samantyylinen kohta kuin viime kisoissa. Putkesta kepeille ja vieressä toinen putki houkuttimena. En tehnyt jarrua kisoissa enkä tehnyt sitä nytkään, ja molemmissa kepeille vienti kosahti :) Jenna muistutti, että jospa nyt kuitenkin käytettäis sitä välijarrua kun viime kausi sitä opeteltiin, ja sehän toimi hienosti. Oli vain päässyt vähän unohtumaan...
Nyt myös putkijarru toimi, Valo ei mennyt toiseen putkeen väärään päähän kertaakaan. Valo kaatui taas samassa punaisessa putkessa kun viimeksikin. En nähnyt itse putkeen, mutta kauan kesti ulos tulo ja kaatumisen nähnyt sanoi, että kyljelleen meni mutta taas vaikutti kaatuvan niin nätisti kuin nyt kaatua voi, ei vääntynyt jne... Tämä tapahtui siinä ensimmäisellä toistolla kun olisi pitänyt mennä kepeille mutta en käyttänyt jarrua, ja luulen että ehti tajuta menevänsä väärään ja siksi vähän kompuroi. Ei vaikuttanut onneksi loukkaavan itseään ollenkaan, mutta mua nyt aina ahdistaa kaikki kompuroinnit paljon.
Ojangossa
Tänään pyöräytin omatoimisen hallikauden käyntiin, ja otin molemmat pojat mukaan Ojankoon. Valon kanssa keppipainotteista rataa. Olen nyt tehnyt sille ensimmäistä kertaa ikinä ihan viikkotasoisen treenisuunnitelman, ja tämän ensimmäisen viikon treenien aiheena oli kepit, välistäveto, välijarru kepeille ja keinu. Keinua tehtiin ihan erikseen, vahvistin paikkaa ja käytin targettia mikä ainakin nyt toimi hyvin! Piirustus alkaa numerosta 2, aloitettiin rata keppien päästä niin että lähestyminen esteelle 2 oli jyrkkä.
Kohta 5-7 oli aikalailla suoraan Jennan tiistailta, ja nyt ei Valo livahtanut kertaakaan putkeen vaan jarru toimi loistavasti. Ensimmäistä kierrosta ei tullut kuvattua. Välistävedot peruuttaen sujuivat ihan kivasti, vaikkakin itseltäni vähän kömpelösti. Mutta Valo tuli niihin hyvin ja se on pääasia. Ensimmäisellä kiekalla en tehnyt putkeen 7 jarrua enkä jarruttanut myöskään sen jälkeen, ja Valo meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Jatkossa jarru toimi niin ettei ampunut putkeen, mutta kaarros oli arvatenkin suuri.
Paremmin toimi se kun jäin ohjaamaan kepit paikalleni ja tein jarrun putken 7 ulostulolle. Valo pujotteli kyllä hyvin kepit loppuun, vaikka ei olla tätä treenattukaan aikoihin. Kepeillä pysyminen tuntuu muutenkin olevan sillä aika vahva. Nyt en saanut myöskään aloitusongelmaa puserrettua ulos. Lähestyminen 11-13 oli aika samanlainen kuin viikonlopun kisoissa, jolloin meni oikein sisään ja taittui 3. väliin. Lopuksi tehtiin vielä muutamat kepit erikseen.
Väinö pääsi juoksemaan putkia, leikkimään ja laukkaamaan ympyrää pallonsa kanssa, olihan onnellisen näköinen otus.