Lauantaina pakkauduttiin autoon ja huristeltiin Ouluun. Pojilla on nyt ainakin parin viikon joululoma, lenkkeillään vaan ja rentoudutaan ja katsellaan treenijuttuja ensi vuoden puolella :) Alla pieni kooste tähänastisista lomapuuhista. Bloggeri tosin huonontaa kuvanlaatua näköjään paljon.
Valoa huoletti kotona, pääseekö varmasti mukaan ja pääseehän pallokin..
Väinö kuikistelee.
Kohde lähestyy.
Joko näkyy lunta?
Perinteinen Vaskikellostoppi.
Viimein perillä.
Väinö <3
Jouluna levätään.
Lunta <3
Ulkomaanmatkailua aatonaattona.
UV lähestyy ;)
Villasukkia saa syödä kerrankin ihan luvan kanssa.
Tällä kertaa varmistin ajan ja paikan vielä etukäteen, ja päästiin oikeaan aikaan Kaiperlan käsiteltäväksi. Valo pääsi taas ensin tarkistukseen. Yllättäen menikin enemmänkin Valon hoitamiseksi tämä kerta. Sillä oli pientä kremppaa siellä täällä. Ei mitään isoa, mutta on kuulema käytellyt kroppaansa epätasapainoisesti. Vasen takajalka on vähän oikeaa heikompi ja si-nivelessä oli jotain pintä, ja tätä taas on kompensoinut oikealla etusella, mistä voisi olla se taannoinen oireilukin peräisin. Todennäköisesti on siis liukastunut tai muuta vastaavaa, minkä johdosta on ruvennut komppailleen ja mennyt sitten vähän mutkalle. Kyllähän tuo kumiapina jatkuvasti jotain koheltaa. On käyttänyt etuosaansa nyt eri tavalla, oli siis kuormittunut etuosastaan ja takapää taas on jäänyt vähemmälle, näkyi kuulema ihan lapojen asennossa asti. Kyynärpäästä sen verran, ettei siinä Maarian mukaan ole kyllä mitään korjailtavaa, mutta epätasapainosta johtuen oli olasta lähtöisin vähän "vinossa".
Ei siis mitään isoa, mutta tuli taas puheeksi se Valon keskeneräisyys. Maaria taas sanoi, miten kersa se vielä on. Ja niinhän se on, näkeehän sen nyt päällepäinkin vaikkei edes tarkasti katsoisi :D Eli ei saa itsestään vielä kunnolla paukkuja irti, ja menee välillä vähän vinksalleen siksi, kun kroppa on niin kesken ettei osaa vielä ottaa suurempaa kuormitusta vastaan. Valo on myös pitempi selkäinen, ja kun takaosa on niin rimpula vielä, ei ihme että mutkistuu. Maaria suositteli ihan treenitaukoa, jonka aikana pitäisi kasvatella patista. Tämä on kyllä muutenkin ollut aikomuksena, mutta oman polven takia en ole kunnolla uskaltanut vielä suunnitella tai tehdä mitään. Pitäisi siis saada etenkin takaosaa vahvistettua tässä kehittymisen lomassa, jotta Valo edes voisi kunnolla suorittaa opeteltavia tekniikoita.
Pitää nyt miettiä mitä treenaamisen ja kisaamisen kanssa teen, mutta lihaskuntotreeni alkaa for sure - sain maanantaina kuulla, että omassa polvessa ei ole mitään vakavampaa, lähinnä rustovauriota, ja löysähän se on. Olisi tosi tärkeää vahvistaa nyt myös omia reisilihaksia, ihan päivittäin. Sitten pitäisi kuulema kipujenkin alkaa helpottamaan. Joka tapauksessa alustava lenkkiohjelma on jo tehty, vetovaljaat ostoslistalla ja uimalan sarjakortti hankinnassa ;) Kyllä se tästä vielä, vuoden päästä voisi kuvitella tilanteen olevan jo ihan toinen! Ja musta on edelleen parempi, että koira kehittyy hitaammin, mutta luohan se haasteensa harrastamiselle, lähinnä kyllä oman maltin kanssa. Mieluummin näin, että tullaan hitaasti koiran ehdoilla vähällä ratatreenillä kuin että koira olisi 4-vuotiaana rikki...
Ihana uutinen oli se, että Väinö oli parhaassa kunnossa sitten helmikuisen pureman! <3 Sillä ei ollut vialla oikeastaan mitään! Ero oli huomattava eka käyntiin verraten... Mahtavaa. En tiedä, onko sillä vaikutusta, että Väinö on treenannut nyt olemattoman vähän. Täytyy miettiä Väinön aksailujen jatkoa, jos koira oli nyt tauon aikana näin hyvässä kunnossa. Näköjään ainakin ihan oikea päätös on ollut nyt olla tekemättä paljoa, pitää katsella mihin kunto tästä kehittyy, ja tuntuuko tekemisellä olevan minkälainen vaikutus :) Pääasia, että nyt oli poika hienossa kunnossa, tätähän tässä on odotettukin.
Joogaaminen kannattaa. t. Väinö
Ruttukorva-Valo
Valon vetoleikkien väsytystaktiikka - pidä lelusta eleettä kiinni ja odota, että toinen luovuttaa.
Lontoon reissun jäljiltä flunssa sai yliotteen, mutta lähdin kuitenkin eilen Juhan treeneihin kun viimeksikään en päässyt, ja kuumetta ei eilen ollut. Olisihan se pitänyt ymmärtää, että Juha ja flunssa ei ole välttämättä viisain yhdistelmä :D Nimittäin saatiin taas juosta.
Alussa piti toka (sivuttainen) hyppy ottaa pakkovalssilla, juosta kilpaa suora putki ja ehtiä vielä hypyn takaakiertoon ansaputken odottaessa etuoikealla. Kiire tuli. Pakkovalssin otin kauempaa, jotta sain paremmin etumatkaa ja tämän Valo luki joka kerta erinomaisesti. Yllätyksekseni putki ei syönyt koiraa ollenkaan niin pahasti kuin luulin! Juhan mukaan oma sijainti koiran takana ja takaakiertoon kiilaus aiheuttaa sen, että vähän yllättäen koirat eivät haekaan putkea. Kerran Valo kävi kurkkaamassa vähän, mutta muuten tämä kohta sujui ihan mallikkaasti, pari kertaa kyllä auttamatta myöhästyin.
Pyörityksessä hyppäsi taas väärään suuntaan. En saa yhtään olla myöhässä, tai lähtee kiertämään kauempaa siivekettä. Pitääpä muistaa treenata. Eilen ihan sairaan hienot A:t! Tuli todella nopeasti alas ja pysähtyi kunnolla. Yhden kerran livahti läpi, mutta tuli sen niin lujaa että lipui alas vähän sivessä eikä saanut pysäytettyä ihan kohdilleen. Muuten olin erittäin tyytyväinen, ei ainakaan kuvitellutkaan pomppaavansa ja kohdassa piti vielä itse sivuirrota :) Ihan lupaavalta näyttää kun aika pienellä treenillä tuntuu jo palautuneen ihan hyvin. Saapa nähdä!
Lähiaikoina olen huomannut, miten paljon hyötyä on siitä että Valo hakee kepit jo yleensä niin hyvin. Lähiaikoina muutamalla kisaradalla ei olisi ollut mitään jakoja ehtiä saattamaan kepeille, ja eilenkin valitsemallani ohjauksella ei olisi onnistuttu, jos Valo ei osaisi itsenäistä keppien hakua. Eilen siis pussin jälkeen vastakäännös hypylle, millä blokkasin ansahypyn, ja lähetin Valon toisen hypyn yli hakemaan keppien umpikulman niin, että joutui itse oikaisemaan linjansa sinne. Onnistui erinomaisesti kauempaakin :) Ei tarvinut valssata ja leikata.
Puomikin oli eilen tosi hyvä ja nopea. Ei ole muuten oikeastaan kertaakaan ihan ekojen pysäreihin paluu kertojen jälkeen karannut puomilta. Valon takaakiertoihinlähtö sai kehuja. Sain sen ansiosta niin hyvin etumatkaa, ettei tarvinut hakea kovin pitkältä väärään suuntaan taittavasta suorasta putkesta puomille, vaan sain säästettyä vähän askelia. Olin jo ihan done, kun Juha ilmoitti että sitten alusta asti. Voi jestas että keuhkot huusi ja jalat hapotti. Ihme kyllä taisi itse asiassa onnistua ihan kohtalaisesti 3. viimeiselle hypylle asti, kunnes en vaan ehtinyt takaakiertoon. Valkku vähän motkotti. Treenin jälkeen olin ihan varma että verta tulee suusta ja nenästä, mutta ei sentään, selvisin :D Vaan otti kyllä koville. Eipä silti harmittanut että lähdin, koska tuntui että Valo kulki todella hyvin, innolla ja lujaa. Juhakin sanoi että nyt on tekemisessä draivia.
Liekö sitte vaikutusta edellispäivän Jennan yksärillä, josta myöhemmin lisää ;)
Ollaan siis ehditty Valon kanssa pyörähtää kolmissa kisoissa. Raportointi on hetkeksi jäänyt, kun käväistiin viime viikolla ex tempore Lontoon reissulla. Kivaa oli! Väinö oli sillä välin veljeni luona hoidossa Kalliossa city-koirana, ja Valo maalaisreissulla Lahdessa ja Heinolassa. Hyvin oli molemmilla mennyt, Väinö tosin oli ollut välillä vissiin vähän ihmeissään yksinäisyydestä. Valo oli kotiutunut hyvin, ja pärjännyt loistavasti isinsä ja siskonsa kanssa, ja viimeisen hoitopäivän usean koiran laumassa 6-viikkoisten pentujen puistosetänä :)
Kisoihin siis, 30.11. kisattiin Ojangossa HSKH:n kisoissa Esa Muotkan radoilla. Muistikuvat jo vähän haparoi, mutta eka radalla tehtiin puhdas suoritus ihan loppumetreille asti, kunnes Valo ei pysähtynyt A:lle ja olin hitusen myöhässä seuraavalta esteeltä - Valo tuli päällejuoksun väärinpäin eli hylly. Aika olisi ollut pari sekkaa tuloksen tehneitä nopeampi.
Hypärillä sitten tehtiin nolla. Tämä rata taas tuntui vähän hitaalta, ja tuli muutama isompi kaarros :/ Kokonaisuutena olen kuitenkin tyytyväinen, saatiin pari alkuun haastavalta tuntuvaa kohtaa onnistumaan, ja nollakin on jo edistystä, vaikkei rata kovin kaunis ollutkaan :D Sijoitus oli kuitenkin arvatenkin vasta seitsemäs, noin 1,5 sekuntia kärjestä, joten ärsytti vähän hehe.
Viimeisellä radalla sain hyvää fiilistä päälle, ja rata sujui ihan kivasti taas loppupäähän asti. Sitten tein taas niin tyhmän virheen kuin voi, jätin kunnolla ohjaamatta hypyn taakse jolloin Valo tuli välistä ja juoksi putkeen... Harmitti välittömästi niin, etten voinut enää edes jatkaa vaan lähdin kävelemään maaliin. Ohjasin sitten kuitenkin vielä viimeiset pari estettä, että saisin Valon hyvin palkattua, mutta kyllä vaan otti päähän!
Viime perjantai-iltana pian koneen laskeuduttua lähdettiin sitten hakemaan Valoa Heinolasta. Toisin sanoen ei yhtään treeniä edellisten kisojen jälkeen, mikä vähän huoletti A:n osalta, on tehty sitä vasta niin vähän ja hskh:n kisoissakin pomppasi. RIMA:lla oli kolme Anne Saviojan rataa. No eipä niistä sen enempää, kolme holtitonta hyllyä :D Eka radalla 4. este oli A. Valo pomppasi sen surutta, ja nyt sain viimein tehtyä mitä piti eli nostin syliin ja kannoin pois radalta. Kahdella muulla radalla meillä oli ihan omat karnevaalit menossa, rytmi aivan hukassa ja tekeminen mitä sattuu. MUTTA, Valo teki erinomaisen A:n toisella agiradalla! Seisotinkin useamman sekunnin, samoin puomi tehtiin huolella. Joten, ihan jo tämän takia kannatti lähteä :) Voi olla, että reissu vielä painoi ja Valollakin saattoi vähän stressi vaikuttaa tekemisen laatuun.
Heti seuraavana päivänä käytiin taas juoksemassa kolme Muotkan rataa PORSKin kisoissa Vantaalla. Eka rata ihan ok menoa, parasta kuitenkin että Valo teki heti hitaahkon mutta hyvän A:n pysärin! Jännitin sitä etukäteen, liekö siksi jäin ihastelemaan suoritusta ja unohdin ohjata...Valo siis sujahti väärään putkenpäähän mistä hyl. Ennen puomia vielä tosi hutiloitu vastakäännös, tälle radalle en saanut vielä kovin hyvää fiilistä päälle. Puomilla en hetsannut yhtään, ja se oli hidas. Vaadin suorituksen ihan loppuun asti, meinasi jäädä vähän ylös.
Hypärillä sain sitten itseni sytytettyä, ja Valo teki kivasti hommia. Pussin jälkeinen pakkovalssi vähän huono, mutta keppien avokulman Valo haki putken jälkeen hienosti, ja hyvin pysyi kepeillä kun tein persjätön. Ehdin vieläpä persjättöön putken jälkeen, vaikkakin käännös pääsi valumaan. Sitten onnistuin kuitenkin pilaamaan radan taas loppumetreillä. Mietin etukäteen, ohjaanko lopun ulko- vai sisäpuolelta. En saanut kunnolla päätettyä, päädyin kuitenkin leikkaukseen eli sisäsyrjään, mutta jäin radalla hetkeksi miettimään ehtisinkö kuitenkin ulkosyrjälle. Unohdin sitten tärkeimmän, eli putken jälkeisen hypyn varmistamisen. Voi jeesus kuinka tollo sitä voi olla. Valo tuli siis hypyn ohi ja nolla meni siinä.
Viimeisellä agiradalla sain itseni lietsottua ehkä parhaimpaan vireeseen. Nyt tarkoituksella hetsasin puomilla, oli selkeästi nopeampi ja malttoi silti pysähtyä! Kesti sivuirtoamisen seinään päättyvillä kepeillä, ja keinut on nyt olleet hyviä, huh! A oli hyvä, en tosin pysäyttänyt kokonaan. Sitten kuitenkin taas perinteisesti törkkäsin väärälle esteelle lopussa :P Voi miksi en vetänyt vähän itseeni päin... Valo vaan kattelee putken jälkeen et mitä helkuttia sä siinä mun tiellä seisot :D
Joka tapauksessa sunnuntain radat olivat huima parannus lauantaisiin verrattuna, joten pitää olla tyytyväinen. Lisäksi olen suorastaan vaikuttunut, miten Valo teki kaikki kolme A:ta niin hyvin pelkästään yhden radalta oton jälkeen! On se kiltti. Keinun palautukseenkin riitti yksi treenikerta, vaikka toki treenataan sitäkin vielä varmemmaksi :) Lentokeinuista ei kuitenkaan tietoakaan! Tällä viikolla jos ehditään treenaamaan, teemana on varmaan A, käännökset ja draivin haku lyhyen ratatreenin merkeissä. Sellaista ollaankin tehty vielä todella vähän.
Lauantaina pakkauduttiin autoon ja huristeltiin Ouluun. Pojilla on nyt ainakin parin viikon joululoma, lenkkeillään vaan ja rentoudutaan ja katsellaan treenijuttuja ensi vuoden puolella :) Alla pieni kooste tähänastisista lomapuuhista. Bloggeri tosin huonontaa kuvanlaatua näköjään paljon.
