Valoa elämään: Väinö

C.I.B FI AVA FI KVA-L FI MVA EE MVA LT MVA LV MVA BALT MVA TLNW-12 Foo Fighters Fan Mail, "Väinö"

Syntynyt: 16.5.2008

Väri: blue&tan

Isä: FIN MVA Sub Terram Us Mail

Emä: FIN MVA Foo Fighters Magic Drops

Kasvattaja: Sanna & Harri Katainen, Kurkimäki

Saavutukset:

-Kansainvälinen muotovalio (C.I.B)

-Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan muotovalio

-Baltian muotovalio

-Tallinnan Voittaja 2012

-Suomen käyttövalio (FI KVA-L)

-agility mini3

-Suomen agilityvalio (FI AVA)
-Agility joukkue SM-7 2013
-Borderterrierien agilityn rotumestaruuskisojen 2. sija 2012
-Borderterrierien agilityn rotumestaruuskisojen 4. sija 2013

-luonnetestattu hyväksytysti pistein +185, +++ (laukausvarma)

Säkä: 34,8 cm

Paino: 8,5 kg

Terveys:

-HD C/C (ei nivelrikkoa), Patellas 0/0, ED 0/0, Back OK (epävirallinen)

-vasemmassa silmässä lievä kortikaalinen katarakta (tod. 3/2012), joka ei tällä hetkellä vaivaa koiraa eikä vaadi hoitoa. Väinö ei ole enää käytettävissä jalostukseen silmämuutoksen vuoksi.

-perusterve
-kastroitu 3/2014
-agility lopetettu varmuuden vuoksi 2013 puremavamman seurauksena

Jälkeläiset: Yksi pentue (4+3) syntynyt Moskovassa 4/2010, emänä Slav Trophy Point Of View.

Väinö koiranetissä: Väinö
Väinö Border Terrier Databasessa: Väinö

C.I.B FI WORK CH FI EE LV LT BALT CH TLNW-12
FOO FIGHTERS FAN MAIL

Perheessäni on aina ollut koiria. Syntyessäni perheeseemme kuului beagle Ansa, jota seurasivat vuosien varrella suomenajokoirat Jeppe, Julle, Jopi, Hiku ja Saku. Viimeisimpänä perheeseemme tulivat cairnit Mozart ja Fiia, jotka näyttivät että terrieri on minulle SE koira.

Väinö EE MVA.

Alkuvuodesta 2008 viimeisinkin perheemme koirista, Mozart, lähti tästä maailmasta. Tuolloin olin jo pari vuotta asunut omillani ja ajatus omasta koirasta oli kytenyt pinnan alla. Olin jo pitkään ollut ihastunut borderterrieriin, ja rupesinkin soittelemaan kasvattajia läpi. Onnekseni satuin soittamaan myös Sannalle, jonka sivuilta olin bongannut astutussuunnitelman kivan oloisesta pentueesta. Sovimme Sannan kanssa treffit Haukiputaan agilitykisojen yhteyteen, ja siellä näinkin ensimmäistä kertaa mitä on agility.

Sanoin Sannalle, että ihan hauskaltahan tuo agility näyttää ja lupasin kokeilla myös sitä tulevan koirani kanssa, jos sellaisen saisin. Ilokseni Sanna lupasikin minulle uroksen tulevasta pentueesta, ja odotus alkoi.

Kuva Juulia Savolainen.

Toukokuussa 2008 Sanna sitten ilmoitti, että poika syntyi! Pentueeseen tuli siis yksi uros, ja se oli luvattu minulle. Untuvikkona en käynyt edes katsomassa pentua meneillään olevan muuttohärdellin vuoksi, vaan kävin vain hakemassa sen luovutusikäisenä kotiin. En ollut tuolloin edes ajatellut meneväni näyttelyihin, enkä todellakaan tajunnut katsella mitään purentoja saati sitten muitakaan ulkomuodollisia asioita sen enempää. Tulivathan ne pallit ja hampaat sieltä kuitenkin, ja suurinpiirtein oikein päinkin vielä!

Väinö FI MVA. Kuva Katri Hiltunen

Vähänpä tiesin tuolloin tulevasta addiktoitumisestani koiraharrastuksiin. Väinön kanssa harrastamme tietty ensisijaisesti agilitya, mutta tavoitteena on kilpailla myös ainakin mejässä ja tokossa. Keinoluolita Väinö on Suomen käyttövalio, ja näyttelyissä on pyörähdetty Suomen, Viron, Liettuan, Latvian, Baltian ja kansainvälisen muotovalioarvon verran.

Agilityn aloitimme Janita Leinosen alkeiskurssilla. Turun aikoina kouluttajinamme toimivat Elina Jänesniemi, Jaakko Suoknuuti, Noora Keskievari ja Tiina Kuusisto. Helsinkiin muutettuamme kouluttajinamme ovat toimineet Tuulia ja Timo Liuhto, Niina-Liina Linna sekä Juha Orenius. Niinulla ja Juhalla olen tosin käynyt vain Valon kanssa. Poikien kasvattajista on ollut myös agilityn opiskelussa suuren suuri apu, erityisesti Sannan kanssa vaihdamme ajatuksia lähes päivittäin. Nykyisin edustamme kisoissa HSKH ry:tä. Nykyisin Väinön kanssa ei tehdä enää agilitya puremasta aiheutuneen hauisjänteen arpeutumisen vuoksi. Muutenkin tuntuu, että treenien ja kisojen aiheuttama stressi ei ole Väinölle hyväksi, joten nykyään hommaillaan muita juttuja.

Väinön ja Valon kanssa puuhailu nielee siis ison osan vapaa-ajastani, ja usein viikonloputkin menevät kilpailuissa viilettäessä. Enpä silti mukavampaa ajanvietettä tiedäkään!

Väinön ensimmäinen AGILITY SERT.

Väinö ei todellakaan ole ollut mikään maailman helpoin koira, etenkään ensimmäiseksi omaksi koiraksi. Väinö on luonteeltaan melkoisen kova, eikä vähästä hätkähdä. Se huomaa nopeasti heikot lenkit, ja käyttää ne hyväkseen. Väinö on vilkas, ja haluaisi tehdä liian montaa asiaa yhtä aikaa. Ulkona se menee hirveällä höngällä eteenpäin ja kaikki kiinnostaa kovasti. Kotona se on kuitenkin oikea sylikarhu, eikä hauku, tuhoa tai tee muutenkaan mitään arveluttavaa.

Utoksella 2010.

Väinön kautta olen todella saanut opetella ymmärtämään koirien käyttäytymistä ja koulutusta. Näinä päivinä tekisin monta asiaa toisin Väinönkin koulutuksen kohdalla niin peruskoulutuksessa kuin lajitreeneissäkin, mutta kaikesta oppii. Nykyään Väinöstä on kuitenkin kasvanut ihan kohtalaisen kelpo koirakansalainen, vaikka työtä on vielä jäljelläkin.

Vaikkei elämä Väinön kanssa ole aina ollut aivan helppoa, en kuitenkaan voisi parempaa harrastuskaveria toivoa. Väinö tekee kaiken täysillä, se rakastaa nameja, leluja ja leikkimistä yksin ja yhdessä kanssani, eikä sitä todellakaan tarvitse houkutella tekemään. Se on todellisuudessa melkoisen sympaattinen ja rakastettava, sekä rakastava otus.

Väinö on todella nopea oppimaan asioita ja on motivoitunut työskentelemään. Tähän asti se on loistanut lajissa kuin lajissa, ja saanut paljon ihailijoitakin kouluttajistaan. Väinön kanssa suurin "ongelma" tällä hetkellä on maltti. Se olisi niin kovasti menossa ja tekemässä, että kierrokset nousevat välillä huimiin lukemiin. Tätäkin pidän kuitenkin ihan hyvänä asiana, koska kuten Sanna joskus jo ensimmäisen (kauhistuttavan) näyttelymme jälkeen osuvasti sanoikin, "Ferraria on helpompi jarruttaa kuin Ladaan saada vauhtia!"