Jennan yksäri x 2

Varoitus, pitkä päivityspaukku luvassa!

Nyt muutaman viikon sisään ollaan Valon kanssa käyty kahdesti Jennalla. Olen suorastaan hämmästynyt, millaisa tuloksia tuntuu heti tulevan. Siis ainakin oman pään sisässä on käynyt kova raksunta, ja tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut sisäistää joitain asioita, jotka mulle on tuottaneet vaikeuksia. Molemmissa treeneissä ollaan keskitytty käännöksiin ja linjauksiin.

Eka kertaa koottuna:

Heti 2. hypylle lähdettiin treenaamaan vekkiä. Hypylle tultiin 1. hypyn yli, ja rata jatkui samaisen 1. hypyn takaakiertoon, tiukka käännös siis. Lisäksi vieressä oli putkensuu houkuttamassa. Sain ensin tehdä ensimmäiset 5 estettä omalla tyylillä, eli lähinnä heitin Valon joka hypylle kauempaa ja juoksin jo paniikissa seuraavia hyppyjä kohti. Tähän puututtiin. Mulla on siis yleensä tunne, etten ehdi mihinkään, ja jätän Valon suorittamaan esteitä yksin, mistä seuraa löysiä kaarroksia. Tähän eka kohtaan käytettiin suurin osa ajasta, mulle vain oli vaikea ajatus, että a) vekkiä ei tehty suoraan hypyn viereen, b) vekki tehtiin poikkisuuntaan koiran tulolinjalta ja c) mun piti jäädä odottamaan koiraa. 

Mun piti siis täydellisesti katkaista koiran linja, eli roikaista täysin sen tielle koiran puoleinen käsi ja jalka ojossa REILUSTI hypyn edessä. Myönnetään, Valo kääntyi saakutin hyvin kun saatiin tämä onnistumaan, mutta kyllä piti Jennalta varmistella että voiko tämä olla nopeampi tyyli kuin että koira kääntyisi siivekkeen mukaisesti, kun kuitenkin tehdään "mutka" ennen hyppyä. Kyllä se kuulema lukuisten kellotusten mukaan voi :D Vaikeuksia tuotti Valon odottaminen mukaan, olisin kovasti lähtenyt ennakoimaan takaakiertoa. Lopulta kuitenkin hoksasin asian ihan hyvin, ja alkoihan se poika kääntyä. Olen siis omalla liikeellä ja hötkyilyllä kaarrattanut sitä ihan turhaan.

Neljännelle hypylle finkki, mikä toimii Valolle hyvin. Vähän käytiin läpi tästä liikkeelle lähtöä ja koiran linjalta pikaista poistumista, mikä on myös mulle vähän haastava asia. Takaakiertoon, ja piiiitkä etäisyys seuraavaan vekkiin, jonka jälkeen viereisen hypyn takaakierto vastakäännöksellä ja seuraavalle hypylle taas finkki. Nämä kohdat saatiin aika vähällä vaivalla sujumaan. Seuraava hyppy olikin sitten mutkaputken välissä, eli hypyn takana siinteli n. 1,5 metrin päässä putki, jonne ei suinkaan pitänyt mennä vaan palata edelliselle hypylle, eli tiukka käännös. Tässä toinen kohta, jota hinkattiin vähän aikaa. Tämä vaati multa todellista malttia ja oikeaa ajoitusta. 

Piti ehtiä hypylle kääntämään rintakehä Valoa kohti, mutta piti MYÖS malttaa odottaa koira mukaan. Useamman kerran kävi niin, että Valon hypätessä lähdin liikkeelle hitusen liian aikaisin, jolloin Valo meni putkeen. Heti, kun maltoin ihan oikeasti olla hievahtamatta paikallani, Valo kääntyi mukaan. Kuulostaa helpolta, mutta mulle tämä oli oivallus ja jonkin sortin työvoitto, tuntui uskomattomalta että sain tuon putkirällääjän niin helposti mukaan noin ilmeisestä ansapaikasta. Tosin, jos olin yhtään myöhässä hypyllä tekemässä finkkiä, oli peli jo menetetty. :)

Seuraavaksi testattiin kohtaa, joka olisi vielä hetki aiemmin aiheuttanut sydämentykytyksiä. Suorasta putkesta tämän samaisen käännöshypyn takaakiertoon, eli mutkaputken eka pää oli lähes suoraan koiran linjalla :D Kuitenkin alkutreenin perusteella tajusin jo, että kyllä se koira sieltä tulee kun menen vain valmiiksi takaakiertoon enkä jää matkalle odottamaan, ja tulihan se. Valo ei vilkaissut putkensuuta päinkään.

Loppuun vielä erinäinen setti käännöksiä, ja taidettiin tekaista rata ainakin lähes nollana läpi :D Loppuun Jenna halusi opettaa meille sylkkäriä, ja se lähtikin heti toimimaan Valolle hyvin. Kääntyi niin hienosti. Vaikea selittää omia tuntemuksia, mutta mulle nämä oli monella tapaa erittäin avartavat treenit. Harmi kun ei ole tarjota videota, tulisi hyviä ennen ja jälkeen kohtia :D Isoja oivalluksia itsestä ja oman koiran käyttäytymisestä, lisäksi Valo lähti jo silminnähden käyttämään kroppaansa ihan uudella tavalla. Hieno tunne, mahtavaa. Näistä treeneistä sain jotenkin omaa asennettakin rukattua entistä paremmaksi. 

Näiden treenien ja muiden viimeaikaisten tapahtumien vuoksi aloin oikeasti tajuta, että hei, mulla on terve, hieno, potentiaalinen koira, jolla on vielä paljon edessään ja kehittyminen on vasta alussa. Tajusin, miten sairaan ihanaa Valon kanssa on tehdä, ja kuinka paljon meidän on vielä mahdollista kehittyä, ja tunsin tyytyväisyyttä niistä valinnoista, mitä pentuaikana tein, ja siitä, että voin rehellisesti sanoa koiran menevän oman itsekkyyden ja ahneuden edelle. Tuntuu jopa hyvältä, että on vielä niin paljon opeteltavia, kutkuttavia asioita. Toki haluan hioa meidät parina mahdollisimman pitkälle, mutta sen täytyy tapahtua iloisesti ja pitäen mielessä, mikä se koiran rooli mulle pohjimmiltaan on - ei ainakaan urheiluväline, vaan paljon enemmän. Oon ihan fiiliksissä näistä uusista treenaamisen mahdollisuuksista, ja nyt on oikeasti ajatusta siitä, mitä lähdetään tuon mahtavan pojjaan kanssa treenaamaan!

Treeni 2:

Valo jaksoi yllättävän hyvin raskaan viikonlopun jälkeen. Tehtiin pientä pätkää. Aloitettiin sylkkärillä, mikä tuntuukin Valolta sujuvan aika hyvin :) Sen käyttöä voisi yrittää jalostaa radalle asti. Sylkkäristä kahteen takaakiertoon, ja kolmannelle valssi. Jenna puuttui heti siihen, että lähden viemään Valoa liian pitkälle takaakiertoon, mikä aiheuttaa tietenkin pientä mutkaa linjaan. Korjasin juoksulinjaani, eikä mitään ongelmia. Vekkiä sitten työstettiin taas hetki. Mulla kestää vielä ymmärtää, milloin merkkaan koiranpuoleisilla raajoilla, milloin vastakkaisilla. Nyt kun koira tuli vauhdilla, piti osata toimia vastakkaisilla raajoilla. 

Mun ongelma on itse teknisen suorittamisen lisäksi liikkeellelähtö näistä tilanteista. Aivoihin ei ole mahtunut, että tällaisen vekin jälkeen ei suinkaan lähdetä kuljettamaan koiraa putkelle päin, vaan painutaan muualle siitä koiran linjalta ja annetaan koiralle tilaa laskeutua! Jos teen vekin ja lähden kuljettamaan tulosuuntaan, mun sijainti aiheuttaa kuitenkin sen, että koira lähtee hakeutumaan laajemmalle linjalle koska olen ikään kuin sen edessä :D Piti siis taas takoa aivoihin tämä outous täysin eri suuntaan loikkaamisesta, mutta lähti se sujumaan. Samaa käytiinkin läpi jo edellisissä treeneissä.

Putken jälkeinen vekki lähti sujumaan Valolta jopa niin hyvin, että meinasi vähän könytä rimaan. Jenna sanoi, ettei ole vielä koskaan nähnyt sen käyttävän kroppaansa niin hyvin. Nyt, kun Valo alkaa hoksata kääntymistä, se on sille vielä niin uusi asia, ettei arvatenkaan aivan tiedä miten kroppa reagoi. Tämä voi aiheuttaa rimojen kolistelua, mutta sehän on tässä vaiheessa suorastaan toivottavaa ;). Nyt se jo kääntyi riman päällä niin, että oli vallan mutkalla. Ihan uutta mullekin, vau.

Katseltiin saksalaista hypyn umpikulmaan viennillä. Valo kaarratti tässäkin ensin, mikä on kuulema varsinkin monille paimenille tyypillistä kun lähtevät jo ennakoimaan liikettä. Opeteltiin tekemään tönäisy aiemmin, ja ottamaan vastakäsi käyttöön paljon aiemmin. Muutos oli ilmeinen. Tämän jälkeinen niisto-persjättö olikin heti hyvä. Seuraavaksi taas mulle vähän hakusessa olevaa rytmitysjuttua. Koira siis keilaten isommalta etäisyydeltä hypyn yli ja hirveää kyytiä suoran läpi päätyhypylle valssiin. Tässä korostui taas yksi asia, mikä multa välillä unohtuu - ÄÄNEN KÄYTTÖ! Heti, kun muistin tönäisyn lisäksi myös sanoa hyppykäskyn, Valo ei epäröinyt tuumaakaan. Jennan mukaan Valo on koira, joka kuuntelee ääntä erinomaisesti ja se pitäisi ottaa enemmän huomioon. Kääntyi tällä tyylillä sairaan hyvin. Tätä pitää muistaa kokeilla myös kisoissa esimerkiksi tietyissä ansaestepaikoissa, viime kisoissa olisi ollut tarpeellinen ohjaus ;) 

Liikkuva valssi toimi Valolla hienosti, kääntyi hyvin. Jenna halusi tarkastaa meidän putkijarrun (mitä ei kauheasti ole edes treenattu), mutta se toimikin Valolla heti vallan hyvin :) Lähdettiin tekemään myös poispäinkäännöstä. Edelliselle hypylle piti linjata kevyesti, ja ai miten Valo reagoi. Se on niin kiltti pieni partiolainen, ja välillä kyllä mietin että ansaitsisi taitavamman ohjaajan :D Tämäkin ohjaus alkoi siis sujumaan vallan hyvin. Pitää muistaa linjaus+käsky, linjaus+käsky...

Lopuksi katsottiin miten käyttää kroppaansa peräkkäisissä sylkkäreissä, ja Jenna ainakin tykkäsi kovasti. Korkeudella 35cm kroppa toimi kivasti. Tätä määrättiin jumpaksi, pitää vahvistaa noita lihaksia joilla käännökset tehdään, ja luoda tuntumaa tähän uuteen, ihmeelliseen asiaan :D. Lisäksi katseltiin vähän vippausta. Sehän on ollut meille ongelma hypyn yli suoraan tehtynä, kun Valo on lähtenyt hyppäämään ohjauksella väärään suuntaan. Melkein hävetti, kun kerroin miten vaikeita nämä on meille olleet, mutta Valo tekikin nämä joka kerralla kauempaakin lähetettynä ihan täydellisesti. Ei mitään ongelmaa, ja kääntyi loistavasti. Voi jessus että tuo koira oppii nopeasti. 

Jenna sanoi, ettei suoraan sanottuna olisi ikinä uskonut meidän kehittyvän näin nopeasti. Jenna oli ajatellut, että kesän korvilla alettais jo kääntymään, mutta Valo onkin vastannut treeniin jo nyt ihan sairaan hienosti. Muutos muutaman viikon takaiseen on treeneissä huikea, ja tähän mun on pakko yhtyä. Muutos niin Valon kropan käytössä kuin omassa ajattelussani on isompi, kuin olisin itsekään voinut ajatella. Jennan mukaan aikaa tulee takuulla säästymään radoilla vielä melkoisesti, kun saadaan tekniikka kuntoon. Sitä myötä myös perusvauhdin pitäisi kasvaa, kun asiat muuttuvat koiralle helpommiksi ja johdonmukaisemmiksi. Ja tietenkin luulisi kropan kehittymisenkin vaikuttavan, sitten joskus. Nyt täytyy vaan treenata johdonmukaisesti näitä opittuja asioita, jotta voidaan ottaa ne vaiheittain kisoissakin käyttöön. Mahtava fiilis, ja olen kyllä tyytyväinen että Jennan huomaan ajauduttiin.

Tämä viikko on oltu totaalilevossa, huomenna ehkä taas treenailun pariin :)

Helmikuun BAT:n ja LÄGI:n kisat

Viikko sitten viikonloppuna kisailtiin Valon kanssa Vuokkosilla kolme Ritva Herralan oikein mukavaa rataa. Eka radalla jäin heti alussa ihan jalkoihin. Lähdin liikkeelle liian myöhään enkä ehtinyt törkätä takaakiertoon. Loppujen lopuksi olinkin onnellinen hyllystä, radalla oli nimittäin A kahteen kertaan ja nyt maltoin keskittyä niiden suoritukseen. Tadaa, Valo pysähtyi molemmilla kerroilla! Pysähtyi ja pysyi, lähti vasta luvan kanssa. Muutenkin rata sujui varsin mukavasti, joten eipä valitettavaa :) 

Seuraava rata oli hypäri. Varmistelin vähän 4-hyppyä kun pelotti että Valo hulahtaa putkeen ennen aikojaan :D Niistossa jäin taas turhaan paikoilleni, mutta hyvin Valo onneksi löysi kepeille vaikka yritin seistä tiellä. Renkaalle sitten unohdin hidastaa, jotta olisin saanut Valon sen viereiselle hypylle. Valolle olisi pitänyt tehdä siihen kunnon jarrutus tai muita kommervenkkeja mutta en tehnyt, vaan yritin vissiin kääntää huutamalla. Arvatenkaan ei ihan onnistunut, ja haki edessä siintävän hypyn :) Muuten ihan ok rata, aikakin olisi ollut varsin hyvä.

Kolmannella radalla heti neljäs este oli A. Ja kyllä, Valo pysähtyi ja katseli mua siinä sen näköisenä että mitä sä sit oikein odotit :) Rata jatkui ihan sujuvasti, kepeillemeno oli hyvä vaikka vähän jännitti takana oleva putki, mutta sitten... Olin harjoitellut putkeenviennin leikaten, koska ajattelin että en ehdi persjättöön. No siinä sitten katselin, miten ihmiset veti ihan helponnäköisesti persjättöjä ko. kohtaan, ja jostain syystä ajattelin että no kyllähän määki sit. Just joo, en ehtinyt lähellekään, ja Valo juoksi väärältä puolelta mun ohi, putken ohi, teki ympyrän ja vielä pysähtyikin hetkeksi kunnes sain sen tökättyä putkeen. Ehdin siinä välissä lyödä itseäni naamaankin kun taas ärsytti niin. Puomi otettiin myös huolella. Yllätykseksi Ritva olikin eri reilu, ja maalissa selvisi ettei virhettä tullutkaan! Teimme siis nollan, vaikkakin aikaa paloi kämmiin kellotuksen mukaan yli 4 sekuntia :D Arvatenkin sijoitus oli sitten vasta 8, mutta nolla kuitenkin pitkästä aikaa, ja ilman kämmäilyä aikakin olisi ollut pysäreistä huolimatta ihan hyvä. 

Ei mitään hajua, minne videot on kadonneet mun Youtubesta, joten niitä ei nyt valitettavasti olekaan tarjolla :/

Kauheesti ramasoo tuo kisaaminen.

Viime viikonloppuna Sanna ja Sini tulivat kylään. Perjantaina käytettiin koiria vähän polskimassa, ja lauantaina tehtiin kevyet treenit Vuokkosilla. Testailin vähän käännöksiä vekaten. Nopea liikkeellelähtö paljastui kellotettaessa nopeammaksi vaihtoehdoksi, kuin hetkeksi odottamaan jäänti.

Sunnuntaina sitten kisailtiin LÄGI:n kisoissa Vuokkosilla. Johanna Nyberg oli tehnyt mukavat kaksi ensimmäistä rataa. Valo oli hyvässä vireessä. Se alkaa näköjään vähän nostaa kierroksia nyt, vaikka ei toisaalta tarvitsisi että saatais tekniikka kuntoon ennen vauhtia :D Sini meni rataa Valon veljen Keijon kanssa vähän meitä ennen, ja annoin Valon katsoa rataa sylissä. Yleensä se ei juuri välitä muista menijöistä, mutta nyt se alkoi suorastaan ulista. Lähtövuoroa odotellessa se alkoi isottelemaan muihin koiriin päin, mistä en kamalasti kieltänyt. En tietenkään päästä sitä rähjäämään kenenkään naamalle, mutta annoin sen riekkua omassa yksinäisyydessään, koska toivon sille räyhäkkyyttä radalle enkä tuolloin halua kieltää kiihkeydestä.

Eka rata meni varsin hyvin. Rata oli hyvä, koska siinä oli monta juuri sellaista käännöskohtaa, mitä meidän pitääkin nyt harjoitella. Nyt samanlaiset kohdat, joissa Valo kääntyi väärään suuntaan vielä pari viikkoa sitten, sujuivat harjoittelun määrään nähden jo hyvin. Olen tyytyväinen keinuun ja putken jälkeiseen pakkovalssiin, mutta jätin tyhmästi linjaamatta hypylle ennen puomia jolloin Valo ei saanut käännyttyä ylösmenolle ja tuli ohi. A:lla tuli alas asti, mutta ei malttanut pysähtyä joten otin pois radalta.

Toisen radan alku mietitytti, mutta päätin että saan siihen persjätön väännettyä. Alkuun olinkin todella tyytyväinen, se meni hienosti. Muurin jälkeisessä valssissa jäin vähän koiran tielle. Nyt pysähdyttiin hienosti A:lle, ja otinkin sen varman päälle. Puomien kanssa minulla oli vähän ongelmia, sillä eka radalla unohdin sanoa pysäytyskäskyn (Valo pysähtyi silti), ja nyt unohdin sanoa vapautuskäskyn :D Mietin siinä juostessa, että mihin se koira jäi ennen kuin tajusin että käsky unohtui, mutta täytyy sanoa että kyllä pysähtyi ja pysyi hienosti, joten ihan hyvä että tuli treenattua. Ennen putkea meinasin taas jäädä vähän Valon tielle, mutta sain vielä oikeaan putkenpäähän. Tältä radalta nolla ja 5./60 sija. Kontakteilla pysymiseen paloi tietty aikaa, mutta tässä vaiheessa olen oikein tyytyväinen, koska nyt tehtiin viimein rataa yhdessä eikä Valo lähtenyt kummallakaan radalla omille teilleen ja linjat pysyivät paremmin kuin aikoihin. 

Mulla oli ihan uusi asenne ennen ratoja, mietin tosissaan linjoja ja käännöksiä, ja meidän aiempaan tekemiseen nähden saatiinkin jo mielestäni muutosta aikaan :) Sain myös Valon räyhäkkyydestä itsekin puhtia, ja oli tosi hyvä fiilis kautta illan. Käännökset eivät olleet täydellisiä, mutta parempia ja vauhti pysyi päällä kuitenkin.

Viimeinen rata oli Anne Huittisen suunnittelema mielenkiintoinen hypäri. Tiesin jo radalle lähtiessä, että rata on meille haastava. Siinä sai nyt tosissaan miettiä linjauksia. Jäin vähän jälkeen muuria edeltävän hypyn taaksetyönnössä, ja Valo ehti ampaista väärään putkeen. Tämän jälkeen lepsuilin muissakin kohdissa, mutta sain silti huonoillakin ohjauksilla muutamat ansaesteet vältettyä, mihin täytyy toki olla tässä vaiheessa tyytyväinen :D Haki muuten pussin jälkeen hyvin käskyllä takaakiertoon, kun olin myöhässä. Toisen kerran muurin jälkeen ammuttiin taas väärään putkeen, eli näissä kohdissa on vielä paljon tekemistä. Pituuden jälkeinen valssi sitten myöhässä, mutta onneksi Valo hakee hyvin kepeille. Saldona siis yksi nolla, mutta kokonaisuutena olen silti erittäin tyytyväinen, nyt alkoi jo edistystä näkymään ja itsellä oli hyvä tunne tekemisestä.

Treeni-into on nyt kova, ja Jennan yksäreiden myötä mulla on nyt ihan hyvä näkemys siitä, mitä kaikkea nyt etunenässä treenataankaan ;) Valolla on nyt SM-nollat kasassa, ja todennäköisesti parin viikon päästä olevien kisojen jälkeen pidetään 1-2 kk kisatauko, jolloin tarkoituksena on treenata käännöksiä ja linjoja kuntoon.