Pientä treeniä ja hallikauden tokot

Eilen kävin Vuokkosilla tuuraamassa agiryhmän kouluttajana, hallikausi alkoi eilen. Mukavasti mulle järkättiin kyyti Ojangoon ryhmäläisen toimesta, ja otin Valon jo mukaan kun omat treenit oli yhdeksältä. Mun autoa kun ei edelleenkään näin viiden viikon jälkeen kuulu korjaamolta, en viitsinyt välissä kävellä kotiin ja takaisin. Parin tunnin luppoaika käytettiin siis lenkkeilyyn ja aksailuun :)

Jalan takia tehtiin tekniikkaa parilla esteellä kerrallaan. 

• Ensin palkkailin tiukoista käännöksistä, sekä etulähestymisillä että sivuttaisilla. Valo kokoaa paremmin noilla esteen edestä tultavilla. Saatiin kyllä jo hyvinkin tiukkoja kurveja aikaiseksi, vaikka kovasta vauhdista on vielä tekemistä. Puhun nyt siis kauempaa hypylle lähettämisestä.

• Mutkaputkien välillä tehtiin putkirallia, ja kesken kaiken keskellä olevalle pitkittäishypylle ohjausta. Ei kuvitellutkaan menevänsä putkiin kun oli hypyn vuoro :) Jätin myös palkkaa tämän hypyn siivekkeen taakse, jotta malttoi koota hyvin.

• Rallateltiin myös kahta suoraa putkea, joiden välillä otinkin Valon välillä hartioita kääntämällä haltuun. Tuntuu poika seuraavan ohjausta aika hyvin nykyään. 

• Aloitin myös keinun vahvistamisen. Ensimmäisellä toistolla tuli taas läpi kun keinu osui maahan, eli teki vanhalla kriteerillä. En palkannut ja tehtiin uudestaan, jolloin pysähtyi hyvin ja pääsin naksuttamaan ja syöttämään superhaisevia sisäelinmössönameja... Näytti toimivan, kyllä pysähtyi napakasti seuraavat toistot ja kesti hyvin vedätystä ja irtoamista. Pitää nyt vain keskittyä tekemään keinusta pysähtymisen arvoinen paikka.

• Vähän ex tempore päätinkin vielä kokeilla, miten lähtee adoptoimaan targettia puomille. Mähän oon nyt opettanut alustaa, etutassuilla on siis pitänyt siihen lätkäistä ja jäädä. Vähän yllätykseksi Valo rupesi heti tarjoamaan oikeaa käytöstä. Juoksenteli itse puomille napottamaan jalat maassa ja pysyi aina vapautukseen asti. Tarjosi lisäksi kyllä myös vanhaa käytöstä nenäkosketusta, mutta eipä tuo haittaa. Loppuun otin pari toistoa alastulon yläpäästä ja yhden kokonaisen puomin. Ei edes himmannut niin pahasti kuin olis voinut kuvitella, eikä kertaakaan jäänyt liian ylös. Luulenpa, että ainakin paikka voitais saada tällä vahvistettua. Nyt kun vaan pääsis kunnolla tehotreenaamaan tätäkin. Muutes, reisi tuntuu aika hyvältä nyt. Kesti muutaman juoksuaskeleen ja kotiin hölkkäilyn. Jospa se tästä!

Sitten oli vielä ne hallikauden ensimmäiset tokotreenit. Kouluttajana toimii Jenni Sohlberg. Valo oli (yllätys yllätys) vanhin ryhmässä, mutta kaikki siellä ovat aika samantasoisia. Aloitettiin paikkamakuulla. Valo on tehnyt tätä muutenkin ihan muutaman kerran ja ehkä pari kertaa ryhmässä kesällä, kun olen keskittynyt vielä lähinnä itse maahanmenoon, mutta suoriutui oikein hyvin. :) Ei liikahtanutkaan. Kehuin toki samalla ja kävin välillä namittamassa. Tämän jälkeen ruutua. Vietiin lelu ruutuun n. metri takareunasta, sitten koira perusasentoon ja käsky. Juoksin perässä retuuttamaan lelua ruudussa. Sitten Jenni taputteli ruutua ja mukamas jätti lelun sinne, ja heitti sen nenän eteen kun Valo juoksi ruutuun. Näitä muutama toisto.

Loppuun taas paikkamakuuta ringissä naama seinään päin. Palkkailin ja kiersin Valoa ja heiluttelin käsiä, pysyi hyvin, laittoi leuankin maahan (varmaan kovin tylsistyneenä :D ). Toinen kierros naamarit muihin päin. Nousi kerran, kun Jenni heitti pallon nenän edestä. Ei kuitenkaan lähtenyt perään. Laitoin takaisin maahan, ja seuraavan pallon perään ei enää lähtenyt. Se on jo pikku pallohullulle aika hyvin :) Pitääkin muistaa itsekin jo tehdä vastaavaa häiriötreeniä. Kivat ekat treenit!

Tehistreenit vol. 2

Ajattelin ensin jättää tämän päivän tehistreenit väliin koiven takia, mutta ratapiirustuksen nähtyäni ajattelin että voidaan käydä sieltä jotain pikku pätkää tekemässä ihan juoksematta. Päätin kokeilla eka serpentiinin (mustat pallot 1-5) niin että jätin Valon lähtöön ja menin itse vitoshypylle vastaan. Sieltä ohjailin ja ei Valolla kyllä ollut tässä mitään ongelmaa, hyvin saatiin välistäveto ja sylkkärikin loppuun tehtyä. Nätisti se lukee rataa ja kroppaa aika pienin elein. Seuraavaksi kokeiltiin samaa välistävedoilla, tosin vähemmillä hypyillä. Menin kolmoselle vastaan, ja välistävedotkin onnistuivat hyvin. Seuraavaksi menin jonnekin nelosen taakse, mutta Valo alkoikin tehdä serpentiininä. Kokeilin pari kertaa lähempää, mutta enempää en viitsinyt hinkata. Varmaan veto oli myöhässä, se piti eka vedollakin tehdä jo kun Valo ponnistaa. 

Janne halusi nähdä miten Valo hakee takaakiertoihin, joten seisoin paikallani jossain seiskan (mustat ympyrät) ja nelosen välissä, ja lähettelin 3, 4 ja 7 takaakiertoihin paikaltani. Kyllähän Valde tällaiset osaa ;) Sama niin että lähetin edestä hypyille 4, 7, 3 ja 8, eipä näissäkään muuta kuin että Valo tietty kaarratti turhan paljon eka hypyllä. Tällaisissahan se kaarrattaa, mutta ainakin irtoaa. No Janne halusi vielä katsoa miten irtoaa pidemmällekin hypyille, joten lähetin kakkoselle ja siitä seiskalle. Tässä tulikin ilmi Valon herkkä kropan luku. Kun lähdin keilaamaan seiskalle, se luki käden liikkeen varmaan pakkovalssina ja hyppäsi kolmosen edestä. Samoin kasilta neloselle lähettäessä hyppäsi kerran seiskan edestä. Taisinpa olla vähän myöhässäkin näyttämässä, kun itsellekin vähän vierasta tämä liikkumattomuus. Taas hyvä muistutus siitä, että hartiat ja rintama on syytä pitää edettävälle esteelle päin ja olla liikaa huitomatta, eihän tuo sitten muita hyppyjä enää vilkuillut. 

Tauon jälkeen alempaa rataa. Olikin kiva rata, kun sen sai ohjattua ilman juoksemista :) Lähetin kauempaa kakkosen takaakiertoon ulkokautta ja sivulta kolmoselle, näin ehdin hyvin hölkkäillä A:lle. Tänään Valo pysähtyi mukisematta A:lle joka toistolla. Toisin kuin piirroksessa, kutonen oli putken vasen pää. Jätin A:lle hetkeksi ja tein pituudelle vastakäännöksen. Toimi joka kerta Valolle loistavasti. Muuta en nyt kokeillut tähän kohtaan, kun en voinut juosta. Noissa putkiin lähetyksissä ei tietty Valon kanssa mitään ongelmaa, hyvin ehdin könytä kepeille pakkovalssiin. Ensin vähän kömpelö sisäänmeno mutta parani kun Valo hoksasi mitä tehdään. Pitääkin muistaa treenata tällaisia sisäänmenoja, ei oo näitä juurikaan tehty.

Ensin lähti omia aikojaan keinulta mutta kahdella seuraavalla toistolla pysähtyi kyllä odottamaan. Kellotettiin vielä loppuun 1-4 niin että niistin kakkoselle ja myös kolmonen sisäkautta. Veto ei varmaan nyt juoksematta ollut ihan niin täpäkkä mitä se muuten olisi, ja verrokkivaihtoehdossa (2 ulkokautta) Valo pääsi vähän kaarrattamaan kolmosella, mutta silti ero oli huima: 0,9 sekuntia pidemmän reitin eduksi. Siis lähes sekunti eroa kolmella esteellä. Eipä ole epäselvää, miksi näitä pitäisi kellottaa ja oikeasti miettiä ne omalle koiralle sopivimmat vaihtoehdot. Tähän mennessä Valolle on ollut aina nopeinta kun se pääsee pitämään vauhdin yllä suoremmilla linjoilla.

Oikein kivat treenit, ja maltoin oikeasti olla juoksematta! Kiva välillä tehdä tekniikkatsekkejä, nytpä siihen oli hyvä tilaisuus. Janne sanoi, että koira on kyllä aika taitava (johon minä, että onhan se, vielä kun olis itsekin). Uhkaili tuo, että laitetaan mun rytmitys kuntoon ja sitten lähtee. Reisi on jo parempi, taas. Kävelyä ja tuollaista hyvin kevyttä hölkkää jalka jo kestää vaikka onkin edelleen turvonnut ja arka. Olen jo yrittänyt sitä kevyesti venytelläkin, mutta se ei oikein vielä onnistu ilman kovempia kipuja. 

Yksi väinö, neljä iltaa sylikoirana.

Kisat, ja pakollinen tauko

Eilen kisattiin yksi startti KAT:n kisoissa. Toinen päätettiin jo ennakkoon jättää väliin, kun starttien välillä oli niin pitkä odottelu luokkajärkän takia, olin siis kaverin kyydillä matkassa kun autoa ei edelleenkään ole kuulunut, ei näkynyt. Kisat olikin niin paljon myöhässä, että minien eka rata oli vielä menossa kun päästiin paikalle. Ei kuitenkaan osallistuttu tuolle agiradalle.

Hypäri tuntui ihan kivalta, helpohkolta. Ainoastaan mietitytti esteet 5-8. Putki 4 osoitti ohi hypystä 5, joten hyppy piti varmistaa, mutta kuitenkin ehtiä ohjaamaan oikeaan putkenpäähän 8. Päätin vähän riskeerata ja yrittää vekin sijaan persjättöä hypyn 7 jälkeen, putki olisi niin mukavasti ampunut koiran oikealle linjalle. No tuo ehtiminen sitten kuitenkin koitui kohtaloksi. Tiedostin kyllä, että hyppy 5 osoitti suoraan kepeille, mutta unohdin sitten kuitenkin haltuunoton sen jälkeen ja kepeillehän Valo sitten meni. Sinänsä hienoa, että menikin, sinne sen kuuluikin tuolla ohjauksella mennä, ja eipähän ainakaan remponut aivottomasti putkeen! Koirahan tuli sitten ihan väärästä linjasta hypylle, en ehtinyt siihen tehdä mitään joten väärä putkenpää kutsui. Harmi, etten päässyt testaamaan sitä persjättöä, mutta en viitsinyt koiralle näyttää virhettä joten jatkettiin vaan rataa. Yritin korjata vielä hypyn kautta oikeaan putkenpäähän jotta päästäisiin oikein jatkamaan, mutta meni noukkimiseksi ja laitoinkin uudelleen samaan päähän.. Voi jessus.

No, loppurata ihan jees, eipä siinä mitään ihmeellistä ollutkaan, hyvin haki keppien avokulmaan. Päätyhypyllä kuului taas niin söpö räyh. Huvittavaa muuten, kun Valo lähtee maalista kaarrattamaan starttia kohti :D Mulla oli Rosan fleeceremmi käytössä kun oma jäi kotiin, ja ilmeisesti Valo rekisteröi sen ihan leluksi. Normaalisti siis retuutin sillä starttiin mennessä ja nakkasin maahan. Sinänsä hienoa huomata, että hyvin Valo keskittyi rataan vaikka oli palkka mielessä! Pitää kokeilla taas joskus oikean palkan jättämistä maaliin. 

Loppusuoran yritin ottaa tosissani, ei olis kannattanut, reisi sanoi poks. Jossain alkuradalla oli jo pientä tuntemusta reidessä mutta loppusuorasta se ei tykännyt yhtään. Jäähyllä en päässyt kunnolla loivia mäkiä ylös tai alas, enkä saanut jalkaa itse nostettua autoon. Kotona siinä sitten olikin kämmenen kokoinen patti, jes. Kai se on nyt uskottava, että kunnon tauko on vaan pidettävä ja yritettävä kuntouttaa tuo koipi... Piirinmestaruudet jäänee väliin, vähintäänkin yksilöt mutta eiköhän myös joukkue ole pakko skipata, jos meinaa tämän jalan saada kuntoon :( Samoin tehistreeneihin tuskin on asiaa. Saapa nähdä kuinka paha vaiva tästä kehkeytyy. Tässäpä taas tämä taidonnäyte:

Valo pääsi muuten myös tokoryhmään talvikaudeksi :) Perusjuttuja ollaan vahvisteltu päivittäin, Valo osaa jo hienosti korjata jos joskus jää liian taakse perusasennossa, ja maahanmeno alkaa olla parempi, siihen on myös treenattu kestoa. Seisomisen on selkeästi hoksannut, olen alkanut vaikeuttaa ja tekemään etäisyyttä. Seuraamista on tehty tyyliin askel kerrallaan, ilman palkkaa kädessä se on liian väljä. Tähän mä tarttisin jotain neuvoja kyllä. Tokokurssi alkaa 29.9. eli ihan kohta sekin! Samana päivänä alkaa myös hallikausi, meille jo myönnettiinkin vapaatreenikortti Vuokkosille. Nyt kun saisi enää auton takaisin, että pääsis tekemään edes jotain... 

Väsyneenä Jennan treeneissä

Eilen taas Valon kanssa Jennan yksärillä. Tuli ainakin todettua, että oli viimeinen kerta kun lähden tuonne landen perukoille buss(e)illa...Paluumatka vei 1h50 normaalin 18min sijasta, great. Pitäisi myös tietää se, ettei mun kannata treenata väsyneenä tai stressaantuneena. Ensi viikolla on ensimmäinen kandintyön palautus, ja kyllä pukkaa vähän väsyttämään. Ihan pienetkin asiat saa aivan liian isot mittasuhteet.

Ensin katseltiin Jennan kanssa etenemistä sivuhypyille niin, että edessä on putki houkuttimena. Jenna sanoi mun lähettämistä videoista, että Neonkin olisi niillä ohjauksilla mennyt putkeen... :D Jenna kehotti vain kääntämään hartiasuunnan kokonaan edettävälle esteelle päin, ei kuikuilua putkeen, ei varomista, vain rohkea liike esteelle. Ja eihän näissä sitten taas mitään ongelmaa ollutkaan... Jenna sanoi että se on kumma, että treeneissä meillä ei ole ikinä mitään ongelmaa, ja sitten törttöillään kisoissa ihan ihme juttuja :D No ei se ihan noin sanonut, mutta lähes ;) Testattiin puomilta myös toista vaihtoehtoa, vastakäännöstä. 

Tässä harjoituksessa tuli kuitenkin esille yksi murheenkryyneistä, puomi. Valollahan on nyt ollut siinä hyvä vauhti tauon jälkeen, ja olen ylläpitänyt sitä vapauttamalla nopeasti. Toki olen tiedostanut, että joku ratkaisu puomille on päätettävä, ja se ei voi olla se että juoksutan Valoa vain läpi. Tässä se tuli hyvin esille, tiukasti sivullelähtö ei toiminut ollenkaan, alkoi edistää. Nyt ei myöskään pysähtynyt enää ollenkaan. Tehtiin sitten päätös, että kunnon pysäreihin palataan ja ruvetaan työskentelemään niiden eteen. 

Ongelma on se, että kontakteilla etupalkkaa käyttämällä Valosta puskee hieman paimenen piirteitä, eli alkaa himmata ja vaania. Tämä näkyykin videolla, kun Jenna palkkaa puomin päässä. Olen myös opettanut Valolle kosketusalustaa, mutta pikku haluan-olla-täydellinen-joten-mietin-tarkkaan kun on, en saa targettiin sellaista raivoa kuin haluaisin. En kuitenkaan hylkää sitä suunnitelmista ihan vielä. Ei se auta, himmatkoot sitten, pakko vaan treenata. Yritän nyt kuitenkin ottaa puomille kunnon kriteerit ja pysyä niissä. Juoksuihin en halua enää lähteä, en usko että ne tulisivat Valolla onnistumaan mua tyydyttävästi missään muodossa.

Sama juttu keinun kanssa. Nyt pitäisi vaan aktiivisesti työstää päättämääni mallia, ja vaatia samaa myös kisoissa. Kunhan tässä päästään treenaamaan, myös keinu saa ekstrahuomiota, ja kisaradoilla on sitten vaan otettava koira radalta jos edistää. Jatkossa sitten saa siis poistua keinulta vain luvalla, ja ruvetaan myös vahvistamaan paikkaa päässä. Itse rataa tehtiin vain ensimmäiset 5 estettä, siinäkin onnistuin ensin sörssimään pakkovalssin ja takaatyönnön, rytmi se vaan mättää. Sitä se Jenna sanoikin, että ohjaan niin kauan hyvin kunnes mulle iskee paniikki ja kiireen tunne, sitten jää ohjaukset kesken. Mutta totta kyllä, että Valon hallittavuus on parantunut huomattavasti. Nyt pitäisi vain itse opetella ohjaamaan... Sovittiin, että kisaan syys-lokakuun jotta nähdään kaikki mikä mättää, ja sitten treenataan.

Mulla oli tosi kurja olo treenien jälkeen. Masensi kaiken keskeneräisyys ja se, että olen tärvellyt alkujaan vallan hyvät kontaktit. Masennuksen aloitti reiden kipu, se ei kestänyt edes puomin vierellä juoksemista. Lupaa taas tosi hyvää sunnuntain kisoja ajatellen. Pysäkille kävellessä piti vähän ottaa itseään niskasta kiinni. Onneksi keskustelu Sannan kanssa auttoi, ruokaan yhdistettynä :D

Illalla olin yli 5 tuntia töissä tehis-epiksissä, joista piti vielä hölkätä kotiinkin. Reisi muuten kesti pidempääkin yhtäjaksoista hölkkää ihan hyvin! Harmi vaan, että agilityjuoksua se ei kestä... Kyllä muuten huomasi kylmyydestä, että syksy on tullut. Tänään on tuntunut kurkussa pientä karheutta, mutta jospa en nyt sairastuisi sentään. 

Sanna Kataisen koulutus

Järkättiin Min Pin Teamin kanssa armaat kasvikset kouluttamaan Vuokkosille eilen, Valon kanssa osallistuin Sannan ryhmään. Sanna tunnustikin tehneensä alun kolme ensimmäistä estettä lähinnä Valoa ajatellen, eikä varmaan ollut huti ajatus. Ajattelin kokeilla kahta tapaa, ensin kunnon jaakotusta kakkoselle ja sitten valssia. Kokeilin jaakotusta pari kertaa, kunnes totesin sen toivottomaksi - Valo haki hirveällä kaarella puomille. Vaihdettiin valssiin, ja tätä kohtaa työstettiinkin varmaan eniten tässä koulutuksessa. Valo kaarrattaa noilla tyhjyyteen suuntautuvilla hypyillä ihan hirveästi, etenkin nyt kun siellä oli puomi vetämässä.

Oli puhetta, että mä en vaan yksinkertaisesti saa jäädä katselemaan Valoa, vaan liikkeen pitää jatkua kaarroksista huolimatta. Testattiin kohtaa myös niin, että seisoin vain paikallani Valoa vasten ja vaadin oikealle puolen, ja siltikin kaarratti. Lopulta lelu kädessä saatiin kaarrosta pienemmäksi, ja Sannan kanssa puhuttiinkin että nyt kannattaisi treenailla lelu kädessä ja tiputtaa palkka eteen hyvistä käännöksistä. Sanna sanoi myös, että vaikka toisaalta kaarrosta tulee, keskinopeus Valolla pysyy kuitenkin hyvänä joten monessa kohdassa voikin olla kaarteella nopeampi kuin tiukalla käännöksellä. Näinhän se on, kun vaan tietäis että missä ja milloin, ja osais suhtautua niihin kaarroksiin niin etten jää jälkeen noukkimaan ja kyylämään!

Kellotettiin ensimmäistä kahdeksaa estettä, ja aika paranikin linjoja hioessa. Hyvä huomio oli aloittaa persjättö kolmosen jälkeen jotta koiran sai hyvälle linjalle, toimi todella hyvin tähän. Reisi se vähän osaltaan rajoitti tekemistä, ja välillä oli vähän vaikeaa ehtiä tilanteisiin kuten persjättöön ennen 8-hyppyä päädyssä. Reisi ei kuitenkaan nyt tämän viikon lepuuteltuani mennyt enää yhtä pahaksi kuin aiemmin vaikka kramppasikin juoksun jälkeen, joten toivoa on. Jossain vaiheessa putkesta putkeen -viennissä monta kertaa kohdan oikein tehtyään Valo keksi, että putkien välissä voikin lisäksi hakea yhden matkalle osuvan hypyn. Piti olla kokonaan katsomatta koiraa ennen kuin uskoi, että hyppyä ei haeta. 

Puomilta (toista kertaa mennessä) huitaistiin suurimmaksi osaksi putkeen sivuhypyn sijasta, näitä täytyykin treenata nyt kovasti. Tuppasin mennä peittämään siivekkeen jolloin Valolla ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä putkeen. Yllättävän hyvin jätti A:n alla olevan putken kun vain liikuin rohkeasti päällejuoksuun hypylle. Samaiseen putkeen vienti vaati sitten vähän hiomista, Valo piti käydä melkoisen syvällä vekkaamassa edeltävällä hypyllä, jottei hakenut kepeille. 

Lisäksi saatiin vinkkejä myös mm. juoksu-A:n palkkaamiseen, joita testataan sitten kun se on ajankohtaista. Sanna kommentoi, että Valo liikkui kyllä hyvin ja sillä on parantunut vauhti sitten viime näkemän. Mukava oli pitkästä aikaa päästä Sannan treeniin, vaikka toivoisinkin että se olisi mahdollista vähän useamminkin. 

Tänään jäi kisat välistä, kun mulla ei edelleenkään ole autoa eikä jalkakaan oikein kisakunnossa. Poikain kanssa ollaan jatkettu kotitokoilua, Valon perusasento varmistuu koko ajan ja alkaa hoksailla seisomisen.

Ekat tehistreenit

Takana ensimmäiset tehistreenit, joissa kouluttajana Janne Karstunen. Katseltiin ihan perusjuttuja, ensimmäisenä ralli jossa kaikki kontaktit ja kepit. Otin ensin kisanomaisen vedon ja vapautin Valon A:lta vähän ennen kuin tassut tuuppas maahan, mitä ei kyllä tietenkään pitäis tehdä edes kisoissa, mutta on tullut taas vähän ahnehdittua näköjään. Puomilla vapautus kun oli selkeästi kontaktilla. Keinu oli ihan ok, mutta otin pysäytykäskyllä jolloin kyllä jää himpan turhan ylös. Kepeille ysikymppi-avokulmaan ja siinä ei mitään ongelmaa, jäin leijeröimään putken. 

Otin A:ta vielä kunnon pysärillä, eka vedon lähti vähän ennen vapautusta mutta jatkossa muisti taas hyvin. Janne halusi katsoa puomia tarkemmin, nyt se oli kuulema n. puoli sekuntia-sekunnin hitaampi kuin juoksuilla eli tässä vaiheessa ihan hyvä, kai. Rullattiin siis muutama kerta todistaaksemme, että Valo tietää mitä kontaktilla tekee. Tiesihän se, mutta alkoi hitusen himmata vika toistolla. Siksi en tahtoisikaan nyt vauhdinhakuvaiheessa hinkata estettä yksittäin juurikaan.

Tarkoituksenahan mulla on tosiaan vaihtaa A juoksuun, vahvistaa puomille paikkaa ja vauhtia samoin kuin keinun paikkaa, ja vaatia keinulle kunnon pysäytys. Vähän ristiriitaa ilmassa, kun toisaalta haluttaisi hommata vähän tuloksia alle näin syksyllä jotta voisi ruveta hyvillä mielin projektiin, mutta toisaalta haluaisin vaan jo kunnolla treenata. Molempia ei voi tehdä yhtä aikaa, mutta juuri nyt en voi tehdä oikein kumpaakaan kun autosta räjähti itsekseen turvatyynyt kesken ajon, ja kosla on nyt kolmatta viikkoa korjuussa ja maahantuojan syynättävänä. Eipä siis paljon treeneihin ja kisoihin kuljeta, sunnuntain kisatkin jää taas väliin kun en pääse Kirkkonummelle mitenkään... Harmittaa! Ja sitten on tietty tämä reisi, joka on edelleen mäsänä.

Reideke kärsi jo tuosta ympyrätreenistä, mutta kun oltiin vedetty viiden hypyn serpentiini molempiin suuntiin oli jo oikeasti vaikeuksia. Valo veti hyvin, luki rataa hienosti eteenpäin ja sain otettua nätisti etumatkaa. Takaatyönnöt ei sitten sujuneetkaan yhtä hyvin. Oli ihan mahdotonta ensinnäkään tehdä tönäisyä tällä jalalla, ja toisekseen en ehtinyt mihinkään. Katteltiin sitten muutamalla hypyllä työntöjen sijaintia ja ajoitusta. Näitä pitää treenata, mulle tuli vähän yllätyksenä että ne nyt sujuivat noinkin huonosti, kun Valo on ollut näissä varsin hyvä. Ei tosin olla tehty tällaista treeniä aikoihin. Mun pitäis nyt päästä muutenkin äkkiä juoksemaan, vauhti ei riitä tuon epelin kanssa mihinkään, oli koipi kunnossa tai ei. Jannelta kommenttia, että Valo vetää kyllä hyvällä draivilla ja etenee hyvin rataa lukien.

Kivat ekat treenit, mukava ryhmä ja kouluttaja. Tästä se lähtee :) Tulukeepa muuten epistelemään ens ke 17.9. ja ma 22.9., siellä minäkin hääräilen. ;D

Pientä tokoilua

Pienen tauon jälkeen tein tänään poikien kanssa vähän olohuonetokoa. Väinölle humputteluna vähän sitä sun tätä, Valolle sitten tarkemmin ihan perusjuttuja. Nyt tehtiin kyllä hyvällä vireellä! Näköjään tauko teki taas terää :) 

Tajusin, etten ole kauheasti vaikeuttanut Valolle perusasentoakaan, vaan tehnyt vieläkin yleensä nami kädessä. Nyt tehtiin sitten ilman. Ajattelin jo ensin että ei hyvänen aika, eihän se tajua mitään, kun istahteli mihin sattuu ja tarjosi jopa maahanmenoa, kyttäillessään pöydällä odottavia nameja. Otin yhden toiston namilla, ja johan alkoi sen jälkeen luistamaan ilmankin. Teki todella täpäköitä, hyväasentoisia perusasentoja. Vaihtelin paikkaa, etäisyyttä ja asentoa, ja aina löysi hyvin viereen ilman mitään apuja. Pai kertaa jäi vähän turhan taakse, mutta korjasi heti kun huomasi ettei naksua kuulunut. 

Suurin ilonaihe oli maahanmenot - ne olivat jopa oikeasti nopeita! Ei himmaillut enää yhtään vaan teki todella innokkaasti. No, ei niin suurella palolla kuin Väinö tekee, mutta nopeasti kuitenkin ja ennen kaikkea silti huolellisesti. Olen kuvitellut, että maahanmenojen vauhdin opettamisen kanssa tulee olemaan ongelmia, mutta nyt näytti kyllä hyvältä. Samoin istumiset olivat tosi teräviä. Pari luoksetuloa tehtiin, ja nekin innokkaasti.

Lopuksi tehtiin vielä kapulan pitoa ja noutoa. Naksuttelin kapulan poimimista ja perusasennossa sen pitämistä, nämäkin meni varsin mallikkaasti. Nyt sitten Valo myös haki ja toi kapulaa innokkaasti, selkeästi jo se yksi treeni kapula leluna auttoi tähän :) Ihan peruskauraahan nämä on, mutta me kun on tän tokon suhteen edetty niin hiljakseen, niin mukava oli nähdä että koira on silti edistynyt ja teki innolla! Haettiin hallikauden tokoryhmään, toivottavasti päästäisiinkin että päästäis kunnolla vauhtiin.

<3

Revähdyksiä ja kisaamista

Kävin Ranskassa lomareissulla, ja kaikki meni varsin mukavasti. Ainakin aina Suomeen pääsyyn asti. Tulin perjantaina lentokentältä bussilla, ja otin pienen juoksupyrähdyksen metroon. Parin askeleen jälkeen reisi paukahti. Enkä ees ehtinyt siihen metroon. Jalka meni siis siihen kuntoon että sillä hädintuskin käveli. Pidin siinä koko illan kylmää, mutta seuraavana päivänä tuntui edelleen niin pahalta, että jätin suosiolla kisat väliin. Otin lauantain ihan rauhassa jäällä läträten ja Voltarenia sivellen, ja sunnuntai-aamuna jalka tuntui jo kohtalaisen hyvältä! Päätin sitten lähteä kisoihin.

Huomasin jo lämmitellessä, että reidessä oli sittenkin kipua. Radalla sitten pääsin kolme estettä, kunnes rupesi kunnolla polttamaan. Radan jälkeen sanoinkin, että nyt mä oikeasti tiedän miltä tuntuu kun sanotaan, että on puujalka. Jalka meni nimittäin niin kramppiin, ettei se edes koukistunut. Tämän radan kohtaloksi koitui hypyn takaakierto, piti lähteä oikealta niistäen kun vasemmalla puolella oli putki tyrkyllä. Kautta päivän meidän virheet johtuivat jarruista (ja siis tietty siitä, etten voinut juosta :D ). Valo reagoi jarruihin nyt todella hyvin, mutta mä en osaa jatkaa tilanteista. Tässäkin takaakierrossa olin myöhässä ja annoin huomiokäskyn vähän turhaan kun pelkäsin putkea, Valo olisi varmaan tehnyt hypyn nätisti. Nyt reagoi käskyyn niin että rymysi rimaan kun kääntyi katsomaan mua. 

Kepeille lähetyksessä putkijarru toimi hienosti, kääntyi niin kuin kuului mutta pyörähti ennen keppejä kun en pystynyt juoksemaan ohjaukseen, enkä sitten edes törkännyt vaan taas kerran jäin seisoville jaloille käsi ojossa. Tällä radalla olin tyytyväinen persjätön onnistumiseen, en harjoitellut sitä kyseiseen kohtaan mutta oli pakko vaihtaa siihen lennosta kun valssit sattuivat niin paljon. Keinu oli turhan hulakka. Ne pitää ehdottomasti ottaa nyt tehotreeniin!

Päätin kuitenkin mennä toiselle radalle kun jalka muka vähän vetryi kävellessä. Menikin aivan hienosti kepeille asti, mitä nyt törttöilin vähän leikkauksessa. Ohjasin kepeille leikaten, ja kun en taas oikein kyennyt juoksemaan, annoin Valon itse hakea ja jäin seisomaan... Olisi sitten kuitenkin pitänyt edes vähän liikkua, meni oikein sisään mutta hötkyili seuraavan välin, otettiin sitten kepit uusiksi. Se on jännä, kun tällaiset lähetykset sujuvat treeneissä ihan hyppien keikkuen vaikka törttöilisin mitä, ja kisoissa tulee nyt yllättävän paljon virheitä. Pitää sitten kuitenkin vahvistaa näitä vielä paljon. No tämän radan onnistuminen oli kepeiltä irtoaminen. Valo pysyi hienosti kepeillä vaikka putkikin jo houkutti, ja pääsin vastaanottamaan putken toisesta päästä. Putken jälkeen sitten näkyi olemattoman juoksukondiksen seuraukset. Valo, jolla ei kyllä yleensä ole ongelmia esteiden haussa, jäi kyttäämään mua ja tuli pituuden ohi. Reiteen sattui ihan törkeesti. Koitin lähettää vielä pituuden kautta että saisin vähän etumatkaa puomille, mutta sekään ei ihan onnistunut :D Valo oli selkeästi hämillään, puomikin oli vähän mitä oli ja meinasi tulla viimeisenkin hypyn ohi.

Viimeiselle radalle olin jo menossa ilmoittamaan Rosan ohjaajaksi, mutta päätin kuitenkin käydä vielä katsomassa ratiksen. Ja kun oli niin kiva rata, niin tottahan tyhmänä halusin mennä sen tekemään samaan reisikonkurssiin. Sain kuitenkin Marjolta ideaalisiteen lainaksi, mikä auttoikin paljon! Valo tuli niin innokkaasti puomille, ja tunsin heti että reisi kestää paremmin, joten sain ihan huipun fiiliksen tehdä. Valo kääntyi putkelta todella hyvin, vaikken ehtinyt tekemään edes kunnon putkijarrua. No sitten ennen keppejä en taas osannut toimia haltuunottoni kanssa. Valo reagoi huomiokäskyyn ihan todella hyvin, mutta kun en taas osannut jatkaa! Olisi varmasti hakenut kepit hyvin, mutta jäin taas taakse nyhertämään ja huutelemaan ja käänsin rintakehän täysin keinulle, joten keinun kauttahan se hilpaisi, kiltti kun on. Mutta eipähän paukkinut päättömästi putkeen! Videolla ei ehkä kuulu, mutta huusin että "anteeksi Valo" :D Oikeesti, koira teki niin hienosti ja kehtasin taas sössiä kaiken. 

Tän jälkeen kyllä tehtiin vähän ylimääräisiä esteitä. Tämän radan onnistuminen tuli muurin persjätöllä. Voi kuulostaa tyhmältä, että tämmöistä kohtaa aprikoin eniten, mutta olin melkein varma etten ehdi siihen eikä Valo tule kunnolla käännökseen, vaan kyllähän se tuli. Sitten kun viimein olisin päässyt yrittämään välijarrua, unohdin sen ja ohjasin Valon putkeen hypyn sijasta. Mut tällä radalla meillä oli hauskaa, minkä ehkä kuuleekin nimittäin nauroin aika paljon :D Ei enää voinut muuta, kun yritin tönkköreisineni pitää paketin kasassa ja katastrofi seurasi toistaan. En oo muuten varmaan ikinä huutanut radoilla noin paljon "TÄHÄN TÄHÄN TÄHÄN" :D Laitetaan nyt sit kaikki radat esille kun olivat niin rumia :D Eka rata alkaa keskeltä.

No nyt sitten maataan taas kylmäsiteet jalassa, ja mietitään että mitähän tästä seuraa. Toivottavasti ei nyt paraneminen kauheasti pitkity.