Osteopaatilla

Tiistaina pojat pääsi Maaren käsittelyyn. Väinö oli paremmassa kunnossa kuin vielä koskaan tähän asti :) Siitä ei löytynyt oikeastaan mitään ongelmaa, ja kastraatio oli lähtenyt jo vaikuttamaan positiivisesti - ero hermostossa oli kuulema jo erittäin selkeä. Tämä oli kyllä hieno uutinen. Valo oli kropaltaan kunnossa, mutta viime viikko oli sille liian raskas kuten vähän ennalta arvasinkin, se ei ollut vielä palautunut ja oli ylikierroksilla ja väsynyt. Näkihän sen päällepäinkin, koko hoito meni vinkuessa, venkoillessa ja läähättäessä. Loppupuolella lähti kuitenkin paranemaan ja hoito tuli kuulema kreivin aikaan, niin ei päässyt vielä patoutumaan pahasti. Ohjeeksi saatiin olla tämä viikko hissukseen, joten peruin treenit, uinnin ja viikonlopun kisat joihin olin ehtinyt jo ilmoittautua ennen viime viikonloppua. 

Väinö siis kastroitiin maaliskuussa. Päädyin ratkaisuun etenkin mahdottoman alkuvuoden takia. Olen siis kyllä aiemminkin miettinyt asiaa, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut Väinöä leikkauttaa. Tämän vuoden puolella, tai viime vuoden loppupuoliskolta alkaen sen käytös on kuitenkin muuttunut suuresti. Väinö rupesi juomaan paljon. Jouduin viemään sitä keskellä yötäkin pihalle.  Se oli todella hermostunut koko ajan, ja lenkit sen kanssa olivat jo yhtä tuskaa. Ainahan Väinö on ollut tosi terävä, erittäin vilkas ja ihmisten ilmoilla melko haastava tapaus, mutta nyt se muuttui jo jopa arvaamattomaksi. Erään kerran se rähisi lenkillä koiralle, ja kun menin sivupolulle aikomuksena antaa sen rauhoittua, se yritti käydä ohi kävelevän miehen kinttuihin. Se on haukkunut muillekin ihmisille. Se yritti pöllyttää naapurin pentukoiraa (ei onneksi pahasti ja pentu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui, huh), ja sekosi meille tulevista narttukoirista, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Se reagoi narttuihin niin voimakkaasti, että virtsasi holtittomasti alleen kun näki ne eikä osannut kuin huutaa ja riehua. Tämä tapahtui kahdesti parin viikon sisään ja sitten nartut saivat meille porttikiellon toistaiseksi. Valon kanssa tuli muutaman kerran yhteenottoja, kerran jopa niin että Valo ontui tämän jälkeen. Väinö on kuitenkin saanut aktivointia ja touhuamista, vaikkea aksannut olekaan, joten ei pitäisi olla turhautunutkaan tekemisen puutteesta.

Näin selvästi, ettei Väinö voi hyvin ja että sen stressitasot on ihan tapissa ja ylikin. Konsultoin paria eläinlääkäriä, kasvattajaa ja osteopaattia, ja kaikki olivat sitä mieltä että leikkaus on hyvä idea ja voisi auttaa tasoittamalla hormonitoimintaa. Ei varmasti ole koiralla hyvä olla kun pää kiehuu koko ajan yli. Aika pian päädyinkin leikkauksen kannalle, kun tilanteessa alkoi olla jo paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää, ja pallit saivat lähteä. Pyysin ottamaan Väinöstä samalla laajemmat testit, jos taustalla olisikin jotain vakavampaakin. 

Virtsasta löytyikin hieman verta ja bilirubiinia, ja eturauhanen oli hieman suurentunut, diagnoosina siis eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu. Leikkaus oli siis varmasti oikea vaihtoehto tässäkin mielessä. Väinö toipui leikkauksesta erinomaisesti. Parissa päivässä se oli oma itsensä, ja antoi tötterön olla nätisti päässä. Haava parani hyvin eikä V vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Olon kohentumista alkoi heti näkyä, liika juominen loppui. Yleiseen käytökseen leikkaus ei ainakaan vielä ole juurikaan vaikuttanut, samanlainen tolskaaja edelleen, mutta ohikulkijat ja naapurin koira ovat saaneet olla rauhassa ja meno on selvästi palannut uomiinsa. Edelleen meinaa kiehua yli, mutta ei leikkaa kiinni. Aiemmin näki, ettei Väinö enää vain kyennyt toimimaan järkevästi, käytös oli täysin holtitonta, nyt tilanne on paljon parempi. 

Käytöksen ero myös osteopaatilla edelliskertaan nähden oli huima, Nyt Väinö oli rauhassa ja tosiaan kuulema ero elimistössä oli jo huikea. Stressi on lähtenyt purkautumaan. Väinön pahan stressitilan huomioonottaen palautuminen ja leikkauksen lopulliset vaikutukset vienevät useita kuukausia. Mielenkiinnolla jään odottamaan, vaikuttaako leikkaus sitten perus käytökseen yhtään, toisin sanoen tuleeko yhtään järkeä päähän viettien rinnalle :D Joka tapauksessa olen jo oikein tyytyväinen, että leikkautin Väinön. Kamala huoli ollut jo pitkään, vaikka vieläkin pahimpina päivinä välillä mietin että onko sillä jokin aivokasvain tai vastaavaa... Paljon Väinön käytöksessä on kuitenkin opittua, enkä mitään ihmemuutosta missään nimessä odotakaan, mutta toki pienikin rauhoittuminen olisi plussaa :D

Rakas Väinö täytti muuten 16.5. jo 6 vuotta, mihin tämä aika menee... <3

6-vuotias Väinö <3