Kisat ATT:llä

Tänään kävimme ATT:llä tekemässä kaksi Kari Jalosen agilityrataa. Noh, mitä tähän nyt sanoisi...Radat oli mielestäni aika helppoja, mutta taidettiin sekä emäntä että koira olla jossain ihan muissa maailmoissa :D Eka radalta teimme kyllä nollan, mutta meno oli jotain niin hirvittävää, ettei LUVAa todellakaan tippunut. Mineissä nollia tuli melko monta, ja sijoituksemme taisi lopulta olla kahdeksas.

Minähän olen kehittänyt itselleni jostain oikean valssikammon. Huvittavaa sinänsä kammota ohjausta, joka suurimmalle osalle on ihan peruskauraa ja helpoin ratkaisu :D Minulle se on jotenkin tosi epävarma ohjaus, ja kun Väinölläkin on vielä ollut seläntaakse menoa jonkin verran, olen totisesti vältellyt valssailua kisoissa.

Nyt sitten päätinkin jo rataantutustumisessa, että minähän valssaan ja sillä siisti! Joopa joo, radalla taisi olla yhteensä kolme valssikohtaa, ja onnistuin kusasemaan niistä jokaisen :D Jotenkin ihmeen kaupalla sain kohdat kuitenkin pelastettua ja tehtyä nollan, mutta en todellakaan ole ylpeä tuloksesta. Olin jotenkin ihan pihalla koko radan. Ratasuunnitelmani oli myös todella huono. Ohjauksessa olin koko ajan myöhässä.

Toisella radalla sitten tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut hädin tuskin edes treeneissä. Väinö nimittäin tiputti toisen hypyn riman. Omasta sijainnistani lähdössähän se varmaankin johtui. Radan puolivälissä päätin ottaa putken jälkeisen päätyhypyn takaa saadakseni Väinölle paremman vauhdin. Väinöhän päätti sitten tulla suoraan selän taa ohi hypyn, ja hyllytti hyppäämällä samaisen hypyn vielä väärään suuntaan. Hyppy olisi todellakin pitänyt ottaa etupuolelta, mutta kun näitä päähänpistoja tulee niin niitä tulee.

Väinö oli ihan kuutamolla, se jäi A:n päällekin katselemaan maisemia. Muutenkin Väinö oli tosi hidas ja tahmea koko päivän. Voi olla, että johtui niistä eilisistä treeneistä. Ja toki myös minun huonosta ohjauksestani, huoh. Jatkossa siis kannattanee ehkä pidättäytyä keveämmässä päiväohjelmassa ennen kisoja :)

Loppujen lopuksi olen kuitenkin sitä mieltä, että hyllytän mieluummin niin että Väinö on oma perinteinen ylikierroksilla riehuva itsensä, kuin että meno on tällaista suossa tarpomista. Laitan nämä radat kuitenkin tähän näytille, jospa niistä voisi vaikka oppia jotain.

ATT 27.2.2011 A Agility

ATT 27.2.2011 B Agility 

Elinan treeniä

Torstaina käväisin Väinön kanssa hallilla tarkoituksenani ottaa vähän vauhti -ja keppitreeniä. Onneksemme Jänesniemen Elina sattui hallille samaan aikaan, ja katsoi vähän mikä mättää, kun kahdessa viime kisassa Väinö on ottanut pari keppien sisäänmenovirhettä. 

Elina huomasikin heti, että olen usein jo keppien toisen välin kohdalla kun Väinö tulee kepeille. Tämä saa koiran menemään väärään väliin. Kokeilin sitten kepeille lähetystä jättäytymällä vähän jälkeen, ja alkoivathan ne sujua :D Itse en ollut moista juttua edes hoksannut. Näin sitä viisastuu. Elina näytti myös, että Väinön keppeihin tulee huomattavasti lisää vauhtia, kun juoksen vain edelle sen suorittaessa keppejä. Yllätyksekseni Väinö kesti edelle juoksuni todella hyvin!

Launtaina sitten olin sopinut yksityistunnin Elinalle. Halusin myös testata, kestääkö Väinö kisoja edeltävänä päivänä rankemman treenaamisen, kun pieni tekniikkatreeni ennen kisoja ei ainakaan ole ollut sille pahasta.

Elina olikin rakentanut melkoisen radan meitä varten. Kävin rataantutustumisessa läpi ensimmäiset 30 estettä, ja ajattelin että jos sinne asti pääsemme se on jo ihme! Rata sisälsi useita (inhoamiani) valssikohtia, tyrkyllä olevia putkensuita, vähän persjättöjä, ihmisnuolta ja muuta mukavaa. Etenkin noista tyrkkyputkista ajattelin ensin, että Väinö paukkii niihin niin että perskarvat vaan vilahtavat :D

Tällä radalla oma rintamasuunta oli tärkeä. Ensimmäinen junnauskohtamme olikin sellainen, että Väinö piti lähettää pitkittäissuunnassa olevalle päätyhypylle, ja ehtiä siitä vielä tekemään valssi 90 asteen kulmassa olevan muurin taa, jonka jäkeen piti tehdä takaakierto-persjättö hypylle ja kuljettaa koira kahden putken välistä toisen putken takana odottavalle hypylle.

Heti jos hätiköin päätyhypylle tönäisyn, Väinö luki kehonkieleni niin että kääntyi mukaani ennen hypyn suorittamista. Tässä tuli siis muistaa kunnon tönäisy ja rintamasuunta ponnistuspaikkaa kohden. Takaakierron jälkeen piti muistaa mennä ihan toisen putken vierestä, ja ottaa koira mukaan persjättöön ilman turhia sivulle suuntautuvia askelia. Sujui ihan hyvin parin kerran jälkeen, eikä Väinö ihmeekseni edes harkinnut putkiin menoa, kun vain ohjasi oikein! Vau!

Sitten tulikin kolmen peräkkäisen valssin vuoro hyppy-hyppy-putki -esteiden muodossa. Juuh, menihän nekin kun vain muisti että valssi etenee koko ajan ja rintamasuunta on seuraavaa estettä kohden. Putkesta mentiin sitten toiseen (suoraan) putkeen, josta tultiin sitten 90 asten kulmassa odottaville kepeille. Tässäkin mietitytti putkea suoraan vastapäätä odottava putkensuu. Hyvin kääntyi Väinö kepeille putken jälkeen, eikä kepeille menossakaan ollut ongelmaa kun vain muisti, ettei rynni kepeillä liian eteen :)

Tämän jälkeen tulikin kiva kohta, koska en ole sellaista Väinön kanssa vielä harjoitellutkaan. Kepeiltä piti siis kääntyä keppien takana odottavalle A:lle, eli tehdä poispäinkäännös keppien jälkeen. Elinan neuvoilla Väinö kyllä kääntyi heti hyvin keppien taakse, mutta ei osannut heti hakea A:ta. Pari kertaa palkkasimme sitten A:lle menosta ensin ennen ylösmenokontaktia, sitten alasmenokontaktin jälkeen. V hoksasi kyllä hyvin jutun juuren, eikä tämä kohta tuottanut lopputreeneissä mitään ongelmaa! Tosin kontakteilta iroamista täytyy harjoitella, Väinö ei oikein vielä sulata mamman poistumista etuvasemmalle...

Lopuksi hetken huoahdustauon jälkeen Elina pisti meidät vielä tekemään radan alusta loppuun, tarkoitus siis oli pyrkiä nollatulokseen. Ihan tyytyväinen olin, että otimme vain yhden kiellon hypyltä valssikohdassa ja muuten rata meni sujuvasti! :)

Yksi asia jota en taaskaan ollut ajatellut sen enempää, ja johon Elina kehotti kiinnittämään huomiota on se, että Väinö palkkaa itseään putkilla. Siis silloin, kun emme tee rataa, se saattaa suhahdella itsekseen putkiin. Niimpä, hoksasinkin attä kaksissa viime kisoissa se on kahdella radalla karannut putkeen! Tämä siis tehosyyniin. Kyllä Elina on meille oikea pelastus, hän kun aina huomaa asiat joita itse en tajua. Elina on ehdottomasti parhaita kouluttajia mitä tiedän! <3 Lopuksi autoin vielä palkkailemaan Elinan Dion-tyttöstä, ja huh kuinka nopea (ja hullu) neiti sieltä onkaan kasvamassa! Kaikkinensa tosi kiva treenipäivä, joka huipentui serkkujeni pienen ranskis-pennun Pedon tapaamiseen. Ihana iloinen pallero!

Idea blogista

Aina silloin tällöin on käynyt mielessä, että jospa alkaisinkin pitämään blogia todistusaineistona Väinön toilailuista. Toistaiseksi idea on kuitenkin aina jäänyt suunnitteluasteelle, kunnes eräs käännekohta tapahtui: unelmieni yhdistelmä toteutettiin toistamiseen, ja sielläpä Sannan ja Harrin pentulaatikossa, Roiston hellässä huomassa Kuopion sydämessä odottaa Väinön veljeksi pääsyä pieni sininen borderpulla nimeltänsä Valo!

Toisen koiran tuleminen perheenjäseneksi on ollut tiedossa siitä asti kun Väinö tuli taloon, mutta olen antanut Väinön kasvaa ja odottanut sopivaa yhdistelmää. Roiston ja Hotin edellinen Banditos-pentue on vakuuttanut minut siitä, että etsintä on päättynyt. Kaavailin koiraa jo tuosta ensimmäisestä yhdistelmästä, mutta tuolloin ei haave vielä toteutunut. Koen itseni todella onnekkaaksi, että tämä uusintayhdistelmä tehtiin ja vieläpä saan siitä etunenässä pennun!

Pentueen isä Hotti (Ganymede's Canadian Brass) on luonteeltaan aivan upea koira. Kun mitään ei tapahdu, se ottaa lunkisti ja kerjäilee rauhassa rapsutuksia, mutta kun tehdään niin sitten myös tehdään täysillä! Hotilta ei virtaa puutu, ja se toimii todella hyvin niin agilityssa, luolilla, tokossa kuin muissakin puuhissa. Hotti tulee kaikkien koirien ja ihmisten kanssa toimeen, eikä varmasti aloita tappelua muiden urosten kanssa. Oikea herrasmies, siis! Hotti on myöskin ulkomuodollisesti oikein mukiinmenevä, mistä kertookin sen saavuttamat useat muotovalion arvot ;) Hotti on myös Suomen käyttövalio luolilta.

Roisto rupeli rupsu (Foo Fighters Blossom) sitten onkin taas kaunein narttu päällä maan :D Sillä on ihana pää ja rakenne, ja koko pakkaus miellyttää silmääni suuresti. Luonne on tälläkin koiralla aivan kymppi; Roistolle kelpaa kaikki rapsuttavat kädet ja se on aina iloinen, sosiaalinen höhläke. Myös Roisto on aivan tykki agilityradoilla, ja viilettääkin Harrin kanssa B-maajoukkueessa. Roisto on jo Suomen agilityvalio. 

Nämä kaksi hurmaketta yhdessä muodostavatkin sitten aika haluttavan yhtälön! Parin ensimmäinen pentue on täyttänyt kaikki tähänastiset odotukset. Pennut ovat kivan kokoisia, mukavaluonteisia, positiivisia vauhtiviikareita ja VAU miten ne menevät agilitya! Taistelutahtoa löytyy ja perävalot vain näkyvät kun nämä kaverit menivät jo! Nyt vuoden ikäisinä kaikki pennuista myös näyttävät aika lupaaville, ja näyttelyuriakin on jo aloitettu hyvin tuloksin. Ei siis ihme, että Sanna ja Harri päätyivät uusimaan tämän yhdistelmän. Ensimmäisen pentueen omat sivut sukutauluineen löydät täältä: Banditos.

Valo on siis tulossa meille perheenjäseneksi, Väinölle veljeksi, minun näyttely -ja etenkin agilitykaverikseni! Harrastuksista ensisijaisena tulee olemaan agility, ja siksipä tämän bloginkin tekaisin: Valon agilityuran kehitysvaiheita seuraillakseni, lähinnä omaksi ilokseni ja treenipäiväkirjaksi. Haluan siis pitää kirjaa siitä, mitä pennun kanssa alusta asti teen ja mihin se johtaa tulevaisuudessa. Blogissa toki tullaan seuraamaan myös Väinön touhuja, ei tietenkään alusta asti, mutta tästä alkaen kuitenkin :)

Tervetuloa siis seurailemaan kahden kaistapäisen borderipojan touhuja ja temmellystä!