Näytetään tekstit, joissa on tunniste Osteopatia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Osteopatia. Näytä kaikki tekstit

perjantai 26. elokuuta 2016

Piirinmestaruuskisat from hell

Olisi vain pitänyt pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa, ja jättää ilmoittautumatta piirinmestiksiin. Valo oli HIRVIÖ. Eka radalla se kääntyi jo eka hypyllä väärään suuntaan ja hyllytti esteelle nro 3 karatessaan putkeen. Jatkoin rataa, ja samalla radalla se karkasi vielä kahdesti putkeen.

Seuraavalla radalla olin varautunut, että se voi yrittää kakkosesteeltä putkeen ennen aikojaan, ja otinkin tiukasti haltuun. Tyyppi tuli kyllä ohjaukseen, ja oli jo hyppäämässä hypylle kunnes päättikin, että vetääkin uukkarin putkeen. Siis onko törkeämpää putkeen varastamista nähty! Loppurata meni ihan ok.



Mulla oli alun alkaenkin paska fiilis, joka vain syveni päivän aikana, mutta päätin silti jäädä vielä Hurtta Open -finaaliin. Rata oli aika helppo hypäri, mutta onnistuttiin varmaan tyyliin ainoana kämmäämään sekin :D Asiaa ei auttanut varmastikin vitsillä heitetyt kommentit alkavasta valoshowsta, jotka kuulin yleisöstä starttiviivalla ollessa. Joskus on itselläkin niin huonoja päiviä, että vitsitkään ei jaksa naurattaa. Ei todella ollut mikään paras fiilis seuraavan päivän joukkuekisaa odotellessa.

Joukkuekisan rata oli helppo. Katsottiin, että kunhan alusta selviää, putkiansoja ei ole. No eipä vissiin, sanoi Valo. Onnistuihan se poikkeamaan yhdessä kohdassa mun vasemmalta puolelta tukka putkella jossain oikealla olevaan putkeen, josta tuli ulos ihan sen näköisenä että kato mitä löysin, et ollut mamma vissiin huomannut tota putkee rataa suunnitellessa?! Sitten oikeesti riitti mulle. Valo pääsi sylissä radalta, ja mun oli hyvin vaikeaa olla suuttumatta. Fiilis oli se, että koira saa tukkapöllyn ihan just. No ei tietenkään oikeasti saanut, vaikka vähän niin uhkailin ja jäähylenkki mentiin kireissä tunnelmissa. Jäähyn jälkeen Valo pääsi kuitenkin syliin pusuttelemaan, ja lähdettiin melkein itku kurkussa ajelemaan kotiin miettimään jatkosuunnitelmia :D Joukkueelle ei tulosta (2xHYL, 2x0), joten viime vuoden mitali jäi uusimatta.

Tiesinhän minä, että Valon putken ohitukset on taantuneet tauon aikana, mutta tuon viikonlopun meno oli jo tosi härskiä. Ei todellakaan mennä kisaamaan ennen kuin on saatu jotain rotia tähän touhuun. Putket oli meillä jo niin hyvässä jamassa, mutta tästä tulikin karvas muistutus siitä, miten opittuja taitoja on syytä pitää yllä. En olis eläissään uskonut, että putket taantuu Valolla vielä tuohon kuntoon. No, treenisuunnitelman tekoon sitten vain.

Valolla oli tiistaina osteopatia Mankisen Johannalla, ja lanteessa oli vähän vinoutta ja oikealla kyljessä pientä kireyttä, mutta ei ehkä mitään mikä varmasti selittäisi väärään suuntaan kääntymiset (joita tuli kisoissa 3 kpl) ja yleisen häröilyn. Oli ihan ok kunnossa.

Kuvassa, jonka sain teettää Valon voittamalla lahjakortilla, on Jalla 3 kk iässä.


maanantai 13. kesäkuuta 2016

Fidaria ja huoltoa

Tällä viikolla käytiin pari kertaa treenaamassa, ensin taas putken ohituksia ja toisella kerralla kontaktit läpi. Putken ohituksista sujui nyt vaikeatkin versiot. Viikonlopun ratatreenissä kuitenkin huomasin, että on se putkiin lähtö vielä aika herkässä. SM:ssa täytyy tosissaan ottaa huomioon kaikki putket, jotka ovat vähänkään lähettyvillä... Nyt esim. lähti takaakiertoon lähettäessä takana siintävään putkeen, mitä en osannut ottaa huomioon, ja hulahti myös yhdestä valssista läpi putkeen.

Kontaktitreenit menivät ok, kontaktien osalta. Nyt vaan pitäisi viimeistään muistaa, että Valon treenatessa kentältä pitää eliminoida kaikki maksiesteet pois. Tein siis keinua, kun Valo kävi keinulta lähtiessä hyppäämässä kauempana hyvin väljästi asetellun maksi-pituuden, kompastui viimeiseen palikkaan ja heitti kuperkeikan. Ei näyttänyt, että olisi käynyt kuinkaan, mutta treenit loppuivat arvatenkin siihen. Valohan saattaa siis hypätä maksikorkeudella olevia hyppyjäkin jos sattuvat eteen, joten kyllä mun pitäisi jo tietää että muut kuin treenattavat esteet pitäisi kentältä ottaa pois tai vähintään laskea korkeudet. No hyvä muistutus taas siitä. 

Väinö oli mukana ja leikki Ilen kanssa viereisellä kentällä, ja Jallakin pääsi leikkimään kentälle :)

Lauantaina mulle tarjottiin puoli-ilmaista äkkilähtöä Fit Dog -leirille Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin treeniin, ja koska Valo vaikutti olevan ok, päätin lähteä vetämään viimeistelytreenit. Jounin treeni olikin ok, ja kellotellessa taas varmistui että yleensä Valolle on nopeampi ratkaisu vetää pitempää kautta suoremmin kuin lyhempää täyskäännöksellä. Oma rytmi oli kyllä aika hakusessa. Mulla on ollut lähiaikoina leikattu polvi tosi kipeä, tai oikeastaan koko vasen puoli kropasta, kun en ole käynyt hoidattamassa itseäni lähes puoleen vuoteen. Nyt en enää ehdi ennen SM-kisoja, mutta olisi kyllä ihan pakko käydä laittamassa ruoto suoraksi, kun virheasennosta johtuvat jutut näkyy kyllä jo liikkeessäkin.

Treenilistalle Jounin treenistä japanilaiset välistäveto (tai takaatyöntö) suorilla. En meinannut ensin saada rytmistä kiinni, mutta hyvin ne jo lopuksi sujuivat. Treeni oli kyllä mun makuun liian pitkä oman ja koiran jaksamisen kannalta, olisi parempi jakaa noin pitkä pätkä kahteen osaan mutta vissiin aikataulut puskivat vähän päälle. Kiva rata kuitenkin.

Isabellen treenistä jäikin sitten vähän kurjempi fiilis. Jäätiin hinkkaamaan vippausta, aivan liian pitkäksi aikaa. Mun olisi pitänyt osata sanoa, että siirrytään eteenpäin. Valo siis kääntyi yhdessä vippauskohdassa väärään suuntaan ja kun se pari kertaa pääsee kohdan väärin tekemään, sitä on ihan hyödytöntä samassa sessiossa hinkata kun jää sellaiseen luuppiin. Sitten kun aloitettiin vippauksen opettelu alkeista palkkaamalla esteen eteen suoraan tulosta, mun hermot ei meinanneet oikein kestää. 

Lopulta vaihdettiin ohjaus valssiin ja jatkettiin rataa, mutta mulla oli fiilis niin kadonnut noihin peräkkäisiin epäonnistumisiin, että koko lopputreeni tuntui menevän ihan harakoille. Päällimmäiseksi jäi siis sellainen olo, ettei osata mitään, joten olis kannattanut jättää ohjatut ratatreenit vain välistä ja lähteä arvokisoihin viime kisojen hyvällä fiiliksellä. :D Isabelle oli siis tosi mukava eikä koulutuksessa vikaa, mutta mä en usein kestä itse yhden kohdan hinkkaamista varsinkaan kun edistystä ei siinä hetkessä tapahdu. Olin vielä niin huonolla energialla, kun treeniin tuli niin äkkilähtö etten ehtinyt syömään koko päivänä, että ei se ainakaan auttanut asiaa. Ei sen aina tarvitse olla iso asia, että fiilis kuolee ja treeni menee pilalle. No, tämä on taas itselle kehitettävä asia, itsestähän se on kiinni. Koiralla kyllä on hermot kohdallaan, mutta itse en taida olla sen suhteen vielä ihan jalostuskelpoinen yksilö. :)

Toisessa kohdassa radalla vippauksessa ei sitten ollut mitään ongelmaa. Laitetaan sekin nyt kuitenkin sinne treenilistalle...

Vähän katsoin Valon liikkumista niin että näytti minusta hieman jäykältä ja tuo vasuriin kääntyminenkin hiukan työläältä. Tänään Valolla oli sitten osteopatia Mankisen Johannalla, ja olihan tuolla oikealla puolella yhdessä kohdassa kireyttä ja vasemmalla SI-alueella vähän laiteltavaa. Joten ei ehkä kumpikaan oltu viikonlopun treeneissä ihan parhaimmillamme. Ei mitään suurta remppaa onneksi kuitenkaan.

Näillä eväin sitten lähdetään SM-kisoihin. Lauantaina vuorossa joukkuekisa, jossa siis edustamme HSKH:ta ja startataan ensimmäisenä koirakkona, ja sunnuntaina on yksilökisan vuoro. Tsemppiä ja iloista mieltä kaikille SM-kisoihin! Muistetaan olla onnellisia mahdollisuudesta kisata näiden parhaiden kamujemme kanssa :)

Jalla

tiistai 2. helmikuuta 2016

Joulukuun ratoja ja tammikuun touhuja

Joulukuussa juostiin Kotkassa kolme Jari Suomalaisen rataa. Tuloksena hylly ja kaksi vitosta. Toka radalla tyhmä rytmitysvirhe josta tuloksena kielto. Vika radan keinuvitska jäi vähän kaivelemaan kun tuomio ei ehkä ollut ihan linjassa muiden suorituksiin samalla radalla, mutta näin tällä kertaa. Näkemyseroja. :) Harmillisesti muista juostuista kisaradoista ei ole videoita. 


Alla myös kaksi nollarataa Jennan treeneistä joulukuulta.


Viime perjantaina ennen oman ryhmän kouluttamista tein minitreenin Valolle, päällejuoksua putki houkuttimena. Sain Valon haksahtamaan kerran ennen aikojaan putkeen. Joissain kisoissa lähiaikoina Valo jätti hypyn välistä tällaisessa päällejuoksukohdassa, joten niitä pitää treenata. Myös kepeille lähetystä avokulmaan ja pari putkenohitusvetoa.

Sunnuntaina sitten kävin tekemässä oikeat omatoimitreenit piiiiiitkästä pitkästä aikaa. Jatkoin päällejuoksutreeniä, nyt ei Valo mennyt putkeen ennen aikojaan. Tämän lisäksi palkkasin puomin pysäristä muutaman kerran, ja tein yksinkertaisen leikkaustreenin pituudelle. Käytän leikkauksia erittäin harvoin, ja niiden rytmitys voisi kaivata pientä muistinverestystä. Sainkin Valon kieltämään parikin kertaa väärällä liikkeellä. Valo on myös nykyään herkempi ohjaukselle treeneissä, joten ohjauksissa ei pidä kyllä hutiloida. Lopuksi tein myös persjättöä keppien jälkeen. Vastaava ohjaus epäonnistui kisoissa loppuvuonna, silloin jäin vähän Valon tielle varmistelemaan. Nyt onnistui joka toistolla kun liikuin vain alta pois.




Valo kävi eilen osteopaatilla Johanna Mankisella, ja sen vasen puoli oikeastaan kokonaisuudessaan oli vähän vinksallaan. Valo liikkui ja kääntyi sunnuntaina näennäisesti ihan hyvin, mutta mietinkin olisiko siellä kuitenkin jotain kun kolautti pari kertaa rimaa. Nyt olikin liian pitkä tauko viime hoidosta. Muutama päivä hissukseen nyt niin eiköhän se siitä ja päästään taas asiaan.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Voitolla yöhön

Tai no ei yöhön, vaan lähinnä takaisin kisatöihin ja kotiin sohvalle makaamaan. Päätin siis kisata eilen oman seuran kisoissa, joissa oli Petteri Kerminen tuomarina. Vähän jännitti, kun Valolla kahden viikon treeni- ja kisatauko alla, ja itse olen ollut pari viikkoa flunssassa. Perjantaina tosin käytiin Valon kanssa tekemässä kontaktit läpi hallilla, ettei ihan ummikkona lähdetä kisaamaan. A-rata sujui kuitenkin oikein hyvin. Oikeastaan oli aika nappi rata, Valo teki kaikki kontaktit hyvin ja isoja kaarroksia ei päässyt syntymään. Tältä radalta tulikin sitten voitto. Harmittaa, kun ei tullut videoitua ratoja. Tällä kertaa olisi ollut kiva analysoida menoa. Tässä kuitenkin ratapiirustus.

Toinen rata sitten oli täysin toista maata. Valo karkasi lähdöstä, enkä edelleenkään osannut reagoida keskeyttämällä. Olisi ehdottomasti pitänyt. Olin suunnitellut valssin vasta kolmannelle hypylle, mutta jouduinkin tekemään sen jo toiselle, ja kolmoselle en edes tiedä mitä tein. Olin hukassa, leikkasin putkeen. Kepit oli ilonaihe, leikkasin niille ja Valo kääntyi ekasta välistä oikein tällä kertaa. Seuraava putki oli ongelma, kuten aavistinkin kun en voinut jäädä tekemään kunnon jarrua. Tehtiin kuitenkin puhdasta, vaikkakin kamalaa nollarataa aina loppusuoralle asti, kunnes Valo tuli pussista ulos ja renkaan ohi. Korjasin mutta jäi niin käteen että taisi hypätä viimeisen hypyn toisinpäin mistä hyl. Tämä rata oli kyllä kammottavaa menoa, ja oikeasti nyt pitää teroittaa itselleen mieleen että jos koira karkaa, on ihan turha lähteä radalle. Rata linkissä.

Viimeinen rata oli taas Valolta hirmu hyvä veto. Hävisin vain juoksukilpailun :( Eli välillä 10-14 tipahdin auttamattomasti kelkasta vaikka juoksin minkä kintuista pääsin. En edes sanonut käskyjä saati katsonut koiraa ennen putkea, keskityin vain juoksemiseen mutta kun jalat ei riitä, ne ei riitä ja Valo hyppäsi 14 edestä :) Kepit kuitenkin onnistuivat hyvin avokulman puolelle jääden, ja etenkin keinuun olen tosi tyytyväinen! Mukava fiilis jäi näistä kisoista. Radalla hyppy 14 oli noin metrin enemmän oikealla piirustukseen nähden. Treenilistalle edelleen loppusuorat ja pussin jälkeisille esteille irtoamista voisi vahvistaa.


Väinö kävi tällä viikolla Johanna Mankisella osteopatiassa. Se on juonut kovasti, ja epäilin sen olevan kipeä. Vaikka mitään kovin isoa ei löytynytkään, se oli kauttaaltaan kireä, kuulema kuin olisi kelmu vedetty päälle, ja se puremavammainen etujalka oli kipeä. Pitää seurailla tuota juomista taas.

Ensi viikonlopulle on taas kisailua luvassa, jospa tämän kisamoodin saisi nyt viimein päälle! :)


tiistai 20. lokakuuta 2015

Kanakurssi II:n toinen osa ja muita kuulumisia

Viikonloppuna oli sitten Kuopiossa kanakurssi kakkosen kaksi viimeistä päivää. Jatkoin toisen kanan kanssa piruetteja, ja toisen kanssa aloitettiin uusi temppu, kun lasertemppu saatiin viimeksi valmiiksi. Uutena temppuna super söpön pikku noutokapulan kiikuttaminen kuppiin. Tosin ei laitettu mitään varsinaista tavoitetta tempulle, koska oli selvää että se tuskin kahdessa päivässä valmistuu.

Piruettikanalle sain tempun aika hyvään vaiheeseen, ja temppu oli lauantaina lopettaessa lähes valmis. Sunnuntaina sitten otettiin kanat kanalasta häkkeihin ja ruvettiin hommiin. Yllätys olikin suuri, kun kanat eivät suostuneet tekemään mitään. Oli tullut jonkinlainen informaatiokatkos, ja joku olikin käynyt ruokkimassa kanat aamulla. 

Mun piruettikana oli niin ähkyssä, ettei se tehnyt koko päivänä yhtään mitään, vaikka edellispäivänä olisi ollut koulutettavissa vielä pitempäänkin. Nukkui vain ja paskoi vuoronperään, maha pulleana. Muut kanat onneksi olivat taas valmiita hommiin iltapäivällä, ja sain toista kanaani kouluteltua jonkin verran. Aamupäivä oli sitten teoriaa. Sinänsä tapaus oli hyvä opetus vahvisteen merkityksestä. Ilman vahvistetta kouluttaminen on hiukkasen vaikeaa, ja eläin määrittelee, mikä on sille riittävän tehokas vahviste.


Noutokapulatemppu oli kyllä haastava. Siinä ajoitus oli älyttömän tarkkaa. Kana kun joko tiputti kapulan tai rupesi koputtamaan sillä pöytää tai muuta vastaavaa hyvin nopeasti nostamisen jälkeen. Piti onnistua naksuttamaan nostavasta liikkeestä, ja lisäksi kuitenkin saada kestoa pitämiseen. Palkan suunnalla sain tehtyä nostoa ja kestoa paremmaksi (palkka ensin eteen ja ylös, nostamista vahvistaessa pään taakse ja ylös palkkaus auttoi). Pidon kestoa tehtiin myös laittamalla kapulaan kuminauha, jota pidettiin pöytää vasten ja kanan ominaiskäytöstä hyödyntämällä annettiin kanan vetää kapulasta. Sain kanan jo vähän kantamaan kapulaa, mutta muuhun treeniaika ei riittänyt. 


Oli myös jännä nähdä, miten ominaiskäytös vaikuttaa. Nokkiminen on kanoille ominaista, joten lasertemppu olikin paljon helpompi kouluttaa kuin pyöriminen. Varmaan samasta syystä kana ei häiriintynyt noutokapulatempussa omasta liikkeestäni ja sijainnistani, kun taas pyörimistempussa oma pienikin huojuminen vaikutti oppimiseen suuresti. Eräs kana oli myös yhdistänyt kouluttajansa parin vihjeeksi pyörimiselleen, ja pyöri vain kun tämä henkilö seisoi vieressä. :D 

Erittäin mukava ja opettavainen viikonloppu taas, ja omat tiedot ja taidot karttuivat taas selvästi! Ero eka kurssin alkutilanteeseen oli omasta mielestänikin jo suuri. Onhan kyllä kivaa hommaa.

Väinö odotti kotona aarteidensa kanssa.
Valo kävi viime viikon keskiviikkona Maarella osteopatiassa. Tällä kertaa etuosa oli hyvässä kunnossa, mutta lantio oli kiertynyt. Takaosa on vielä vähän löysä, ja siitä syystä varmaan nyt alttiimpi ongelmille. Sen verran oli kuitenkin vinksallaan, että lienee vaatinut jonkin tärskyn. Mietinkin, olisiko putkessa kaatumisella kuitenkin osuutta asiaan. Viime tiistaina ei päästy Jennan treeneihin kun olin flunssassa, ja jätin tänäänkin väliin että Valo saisi vielä huilia. Ja mulla on kyllä itsellänikin vieläkin flunssa. Olen ilmoittautunut lauantaiksi kisaamaan, katsotaan nyt mennäänkö.

Alla vielä kuvia erikoisnäyttelystä, pitkästä aikaa Valosta myös pönötyskuva! Borderi-lehdessä ollut suomennettu arvostelu: 

"Kolmevuotias blue&tan uros, joka esitetään karkeimmassa mahdollisessa karvassa. Hyvä maskuliininen pää. Korrekti kaulan pituus. Hyväasentoinen kaula, erinomaiset lavat. Miellyttävän mittainen runko. Helposti spännättävissä. Hyvät takakulmaukset. Liikkui ympäri kehää määrätietoisesti."

Valo 4 vuotta. Kuva: Anna Mäkinen. 

Nooran kanssa kasvattajaryhmässä :)
Borderi-lehdessä.




sunnuntai 23. elokuuta 2015

Borderien erikoisnäyttely 2015 ja osteopatiaa

Viime viikonloppuna Valo esiintyi parin vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä. Erkkarissa urosten tuomarina oli James Gilpin Briteistä (kennel Otterbobs). Myös Valon siskot Villi ja Lämä sekä äiti Roisto ja isi Hotti oli ilmoitettu mukaan. Villi aloitti hienosti narttujen käyttöluokassa voittaen luokan ERI:n ja SA:n kera (narttujen tuomari Hilary Gilpin). Myös Lämä haki valioluokasta ERI:n, samoin Roisto veteraaniluokasta. 

Läskiä läjjään! 
Noora esitti Valon, kuten kaikki muutkin koirat poppoostamme :D Valo pärjäsi upeasti kiilatessaan kansainvälisten muotovalioden seurassa käyttöluokan voittoon SA:n kera. Yllätyksekseni Valo, kuten myös Villi, saivat myös pääsylipun paras pää -kisaan. Tuomari totesi, että Valo muun lisäksi liikkui paljon paremmin kuin muut, mikä oli minusta erityisen mukavaa koska itse arvostan koiran liikettä paljon. Valon arvostelu:

"3 years old b&t dog shown in the harshest of jackets. Good masculine head. Correct length of neck. Good reach of back. Upstanding shoulder. Nice length of body. Easily spanned. Good bend of stifle. Moved around the ring with purpose."


Isi-Hotti sitten meni ja voitti ison veteraaniluokan ollen lopulta VSP-veteraani, joten esitin Valon itse paras uros -luokassa. Tällä kertaa oli tyytyminen parhaan 10 uroksen sakkiin, ei sijoitusta kehässä. Esitimme vielä Nooran kanssa kahdestaan ( :D ) Foo Fighters -kasvattajaryhmän, joka olikin kymmenen kasvattajan joukosta lopulta BIS-2! Tosi kiva ja onnistunut päivä siis, mukavaahan tuo oli pitkästä aikaa käväistä näyttelyssäkin bordereita katselemassa kauniissa auringonpaisteessa.

Ottamiani räpsyjä erkkarista löytyy täältä. Kuvia saa halutessaan käyttää, mielellään kuvaaja mainiten. :)

Valo, Villi, Lämä, Roisto ja Hotti. Kuva: Noora Haapanen 
Valo pöydällä. Nooralle suuri kiitos ammattimaisesta handlaamisesta <3 
Valo <3
Tiistaina oli Jennan treenit. Tehtiin tekniikkapätkää, jossa pääosassa putkijarrut eli putkia rinnakkain. Valo suoriutui huonosti. Katsoin jo alun neljällä esteellä, että keskittyi jotenkin huonosti mikä ei ole Valolle tyypillistä. Putkilla sitten oli vaikeaa saada kunnon käännöksiä aikaan. Valo käytti kroppaansa tosi huonosti ja lähti herkästi mun liikkeen perään. Myös suoralla liike näytti löysältä. Treeneistä jäi huonot vibat, ja ajattelin että joko Valo on jumissa tai sitten todellakin taantunut. Edellispäivänä kyllä jo katsoin, että se käveli mielestäni peppu oikealle viettäen. Onneksi seuraavana päivänä oli aika Maaren osteopatiaan.

Yleensä niin hyväkuntoinen Valo olikin nyt harvinaisen kurjassa kunnossa, ainakin Valoksi. Takaosa prakasi, mutta etuosa oli eniten kipeä. Todennäköisesti etuosa on nyt kuormittunut takaosan ollessa vinksallaan. Ensimmäistä kertaa Valo oli huonommassa kunnossa kuin Väinö, mutta lähti hyvin paranemaan. Lisäksi Valo on kesän aikana menettänyt lihasta takaa ja vatsalinjakin on laskenut kun kunnon tukea ei ole. Tullut kyllä laiminlyötyä lihashuoltoa kesällä muuton keskellä, ja eihän me olla treenattu eikä kisattukaan joten ei ihme kun on repsahtanut. :( 

Väinöllä oli ongelmaa lantiossa, mutta myös Väinöllä lähti hyvin aukeamaan, ja meno onkin ollut nyt hoidon jälkeen taas parempaa. Nyt parin taukopäivän jälkeen aloitettiin heti taas syvälihastreenit ja on käyty pitkää metsälenkkiä, ja uitu. Eiköhän ne lihakset sieltä nopeasti palaudu, mutta ei nyt kisata ainakaan muutamaan viikkoon. Piirinmestaruuskisat pitäisi kai käydä kipaisemassa syyskuussa, katsotaan mikä on muutaman viikon päästä tilanne. :)



Väinö ja naminami-heinä


perjantai 22. toukokuuta 2015

Pojat osteopaatilla ja SM-joukkue

Pitkästä aikaa pojilla oli Maaren hoitopäivä. Valo oli tosi hyvässä kunnossa. Oli sillä hieman kireyttä oikea etu - vasen taka -akselilla, mutta kokonaisuutena kuulema oikein hyväkuntoinen. Ensimmäistä kertaa Maare sanoi, että Valo näyttääkin tosi kompaktilta paketilta ja on myös lihaksistoltaan varsin kivassa kunnossa. Jes, ehkä se pikku ruipelo alkaa vähitellen muotoutua aikuiseksi. Ihanaa myös, että se on toistaiseksi pysynyt aina niin hyvässä kunnossa hoitojen välissä, eikä ole tarvinut juuri jumeihin tai muuhun puuttua.

Väinö oli ihan kierossa. Sen lanne(ranka) oli lähtenyt taipumaan vasemmalle. Se onkin peitsannut minusta normaalia enemmän ja ollut aika jäykän näköinen. Väinö oli ensin vähän levoton, mutta rauhoittui kyllä aika hyvin. 

Tänä vuonna edustetaan Valon kanssa SM-joukkueissa Sawon Agilityurheilijoita. Omasta seurasta meille heltisi varakoirakon paikka, mutta sain edustusluvan SWAU:lle mikä on mukavaa, kun tarvitaan kyllä kisakokemusta ja on hyvä saada tuntumaa ennen yksilöitä. SWAU:n joukkue on varsin kiva, siinä on mm. Valon vanhempi täysveli Keijokin mukana :) Enää muutama viikko, onneksi nyt pääsee vihdoin treenaamaan.

Näin meillä vietettiin sadepäivää. Pitäkää myrskynne.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Valon raiteillapysymistreeni ja Väinön hoitopäivä

Viime tiistaina tehiksessä Jenna oli tehnyt hyppyradan, jolla päästiin testaamaan raiteilla pysymistä - oli hämyhyppyä ja väärää putkenpäätä. Voi Valtsua. Heti eka vedon jälkeen Jenna sanoi, että se ei ole vielä koskaan vetänyt noin hyvillä linjoilla. Teki erinomaiset käännökset. Tuli ohjauksiin. Ei sukeltanut putkiin silloin kun ei pitänyt. Valo teki niin hyvää työtä näissä treeneissä, että mulla tuli vähän siitä johtuvia ohjausmokia. Sain sen esim. kieltämään hypylle, kun vanhaan malliin juoksin kädet ojossa roiskimaan, ja Valo ei enää sinkoakaan käsistä noin vain. Nyt piti jopa astua vähän sen linjalle putken jälkeen. Eniten naurettiin kuitenkin sille, että liian vahvalla putkijarrulla Valo TULI PUTKESTA ULOS kun oli jo mennyt sinne sisään. Eipä noille voi kuin nauraa tämän koiran tapauksessa. :)

Nyt piti jo puhua siitä, että ohjaustyyliä pitää päivittää kun koira liikkuu nyt erilailla. Nyt oli siis jo extra-kiltti. Jenna tuumasi, että kisoissa isommassa vireessä saattais olla nyt aika hyvässä balanssissa. En tiedä, mutta toivon kovasti että meillä alkaisi nyt viimein yhteistyö pelaamaan kunnolla. :) Jännittävää! Toki on paljon asioita, jotka pitää vielä saada kuntoon mutta jos pohja alkaisi nyt toimia, olis kyllä ihan mahtavaa. 

Treenit meni siis todella hyvin, mutta kotiläksyjäkin saatiin. Tehtiin yhtä meille räätälöityä harjoitusta hyvä tovi: putkesta eteen irtoamista/jarrulla kääntymistä. Haastavan hommasta teki se, kun Jenna meni palkan kanssa hypyn taakse. Vahvankin putkijarrun kanssa jouduin tekemään ehkä 4 toistoa, ennen kuin Valo uskoi että lelua ei heru jos putkesta ei käännytä. Tätä erottelua hinkattiin siis jonkun aikaa ja alkoihan se mennä tajuntaan. Treenin alle nyt siis eteen irtoamiset (loppusuora, putken jälkeen) ja vastapainoksi kääntymiset samoista tilanteista. 

Samantyylistä juttua treenattiin myös rinnakkaisilla putkilla, joissa jarrusta piti kääntyä takaisin viereiselle putkelle, eli 3 putkea peräkkäin samasta päästä sisään. Valoa huvitti pari kertaa rallattaa suoraan ulostulosta nenun edessä odottavaan päähän. Näissä Valolle ehdottomasti askel "takaisinpäin" putkeenvientiä tehostamaan. Ei peruuttamista sivuun, ei paikallaan pyllistelyä. Putkista käännökset siis treenilistalle, niissäkin on seurattava ohjausta.

Väinö pääsi keskiviikkona Johannan osteopatiakäsittelyyn. Ensin ei taas pitkään toviin rauhoittunut millään ja hoitaminen oli vaikeaa, mutta aivan yllättäen hellitti, lopetti venkoilun ja läähätyksen ja makoili loppu ajan silmät kiinni hoidettaessa. Onneksi! Ihan ihme touhua olleet pari viime hoitokertaa. Väinöllä oli vieläkin vasemmalla puolen lantiossa jumia, Si-nivel vinksallaan, samoin kaularangassa. Oli kuitenkin heti hoidon jälkeen paljon paremman oloinen ja seisoikin jo silmin nähden ryhdikkäämmin. Jospa se nyt siitä. Muuten, Väinö on vastannut aika hyvin jo ihan muutamaan kunnon remmikävelytreeniin, joita on käyty ihan kaksistaan tekemässä. Katsotaas, mitä tästä tulee. 


perjantai 13. maaliskuuta 2015

Osteopatiaa

Tänään poikien hoitopäivä Johannalla. Valo pikku rakettispagetilla ei tälläkään kertaa juuri mitään fiksailtavaa, pientä kireyttä ylimenoalueella. Väinö oli mun mielestä pari viikkoa sitten kipeä. Köpsytteli jäykän näköisesti ja pari kertaa bongasin sen istumasta Väinölle epätyypillisesti lonkka-asennossa. Jumpatessa oikea takajalka ei ole noussut yhtä hyvin kuin ennen. Lisäksi viime viikolla sen takajaloista aukesi anturat. Huomasin lenkin jälkeen, että anturavälit olivat punaiset ja anturat osittain jopa vereslihalla. Väinö yritti nuolla tassuja niin paljon, että muutama päivä mentiin tötterö päässä. Nyt on tassut taas menokunnossa.

Säälikää mua :(
Väinö ei olisi millään antanut hoitaa itseään. Oli sitä mieltä, että Johanna vähintäänkin tappaa hänet. Vinkui, läähätti, ei asettunut. Purkillisella nameja ja kärsivällisyydellä saatiin kuitenkin hoidettua jotenkin, ja lähtiessä oli onneksi jo ihan rento. Väinön ristiluu oli vinksallaan ja ylempänä selässä vasemmalla jumi. Pitää nyt seurailla ja raportoida miten lähtee toipumaan, ja muutaman viikon päästä on Väinölle uusi aika.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Kehonhuoltoa ja vähän treeniäkin

Pojilla oli viime viikolla pitkästä aikaa hoitoaika osteopaatille, ensimmäistä kertaa Johanna Mankiselle (Uudenmaan Osteopatia). Onkin ollut tässä aika pitkä tauko, etenkin Väinöllä, kun Maaren kanssa on monta kertaa mennyt ajat ristiin ja peruutuksia on tullut. Väinö ei meinannut millään ensin rauhoittua hoitoon. Sillä olikin takaosa, lähinnä selkä aika juntturassa. Oli siis hieman korjailtavaa, mutta ei mitään kamalan suurta onneksi! Oli yllättävänkin hyvässä kunnossa, odotin paljon pahempaa näin pitkän tauon jälkeen.

En ole nyt juurikaan treenannut Valon kanssa mitään, en edes boxia, kun mietin voisiko suoritukseen vaikuttaa joku jumi tai vastaava. Viimeksi boksia maassa tehdessä Valon oli jotenkin vaikeaa mallata loikka hyvin boksiin. Suosiolla sitten odottelin tuon hoitoajan. Valo oli kyllä taas ihan hyvässä kunnossa, pikkuisen vino kylläkin kun oikea kylki oli hieman tiukilla. Ei mitään isompaa kuitenkaan, mutta kuulema on kuitenkin voinut vaikuttaa tekemiseen. Johannakin kehui kovasti Valon elastista kroppaa ja sanoi, että kasvattajat saisivat enemmän ottaa jalostuksessa huomioon miltä se koira tuntuu. Olen samaa mieltä.

Joitain päiviä aiemmin pojilla kävi pitkästä aikaa myös hieroja, kun pestattiin hierojaopiskelija visiitille. Väinöllä tiukkuutta takareisissä ja lapojen alueella, Valo ok. Muuten ollaan metsälenkkeilty, jumpattu ja aloiteltu kevyttä taakanvetoa voiman kasvattamiseksi. Koordinaatioharjoituksista on ollut taukoa oman laiskuuden vuoksi, ja se näkyi taas harjoitukset aloittaessa Valon takajalkojen käytössä yllättävän selvästi. Vaikkakin hyvin se silti tekee. Myös oma kunnonkohotus on saanut taas buustia kun sain viimein palattua salille usean kuukauden tauon jälkeen ja tehiksen juoksukoulu starttaa taas lauantaina. Osallistun jopa hauskaan agilityohjaajien kuntohaasteeseen punttitreenin ohella, ohjelma löytyypi tästä:

Heli Kallioniemen käsialaa. https://www.facebook.com/events/1547679105487374/?fref=ts

Tokohommeleita ollaan puuhailtu, torstain treeneissä ruutua ja seuraamista. Valo lähtee kivasti ruutuun käskyllä ja paikka on oikea, tästä edetään. Seuraamisessa oli vähän jotain ihmeellistä häikkää liikkeelle lähdöissä, kun V jäi pari kertaa istua nöpöttämään paikoilleen. Remmiseuraamista saapi myös vielä treenata, ja muutenkin palkatta treenaamista. Treenikaveri antoi hyvää kommenttia mun käsien asennoista, ja teki häikkää perusasennossa. Ihan hyvin Valo malttoi vaikka pallo kieri nokan edestä. Seuraamisessa keskityin nyt erityisesti omiin käännöksiini, ja ne olivatkin pääasiassa hyviä.

Eilen kävin tekemässä boksia. Njääh, en ole aivan tyytyväinen. Jotain siinä on nyt tullut kun varmuus on tippunut. Keskiviikkona tsekataan Jennan kanssa myös A:n tilanne, kahtellaampa sitten. Valo kolisutteli vähän muovirimoja gridiä tehdessä, joten päätin pitkästä aikaa tehdä vähän hyppytekniikkaa, perussarjaa. Läheltä (n. 1 m) eka rimaa lähtiessä kolisutti järestään rimoja, hyppäsi kamalan lähelle heti niiden jälkeen. Muutenkin olen lähiaikoina katsellut että hyppää mielellään monesti kaukaa mutta pyrkii laskeutumaan lähelle riman taakse. Kauempaa lähetettynä teki hienoa sarjaa. Valohan ei sinänsä rimoja tiputa juuri koskaan ja hyppää taloudellisesti. Voitais kuitenkin tehdä taas vähän hyppytekniikkaakin, tsekkausmielessä.

Tein vielä keinua seinään päin. Pitkä tauko keinutreenistä, mutta näköjään jo pikkutreenillä on mennyt kaaliin että keinulle pysähdytään neljä jalkaa päällä. Ei enää tarjonnut 2on2offia ollenkaan. Naksutin eka toistot, palkkasin reilusti, ja sitten kokeiltiin jo sivuirtoamistakin. Irtosin reilusti ja Valo teki hirveän hienosti. Kaikki toistot ihan päähän asti ja pysyi vapautukseen saakka. Täytyypä ruveta vahvistamaan lisää tuota keinun itsenäistä suoritusta, kun perusasiat alkavat olla kunnossa. Lopuksi lyhyt treeni eteen/käteen -erottelua, eteen-käsky on alkanut mennä hyvin jakeluun ainakin treeneissä. :)

Tänään Jennan vetämät tehistreenit, en malta odottaa! :D

Veli on paras <3


torstai 22. toukokuuta 2014

Osteopaatilla

Tiistaina pojat pääsi Maaren käsittelyyn. Väinö oli paremmassa kunnossa kuin vielä koskaan tähän asti :) Siitä ei löytynyt oikeastaan mitään ongelmaa, ja kastraatio oli lähtenyt jo vaikuttamaan positiivisesti - ero hermostossa oli kuulema jo erittäin selkeä. Tämä oli kyllä hieno uutinen. Valo oli kropaltaan kunnossa, mutta viime viikko oli sille liian raskas kuten vähän ennalta arvasinkin, se ei ollut vielä palautunut ja oli ylikierroksilla ja väsynyt. Näkihän sen päällepäinkin, koko hoito meni vinkuessa, venkoillessa ja läähättäessä. Loppupuolella lähti kuitenkin paranemaan ja hoito tuli kuulema kreivin aikaan, niin ei päässyt vielä patoutumaan pahasti. Ohjeeksi saatiin olla tämä viikko hissukseen, joten peruin treenit, uinnin ja viikonlopun kisat joihin olin ehtinyt jo ilmoittautua ennen viime viikonloppua. 

Väinö siis kastroitiin maaliskuussa. Päädyin ratkaisuun etenkin mahdottoman alkuvuoden takia. Olen siis kyllä aiemminkin miettinyt asiaa, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut Väinöä leikkauttaa. Tämän vuoden puolella, tai viime vuoden loppupuoliskolta alkaen sen käytös on kuitenkin muuttunut suuresti. Väinö rupesi juomaan paljon. Jouduin viemään sitä keskellä yötäkin pihalle.  Se oli todella hermostunut koko ajan, ja lenkit sen kanssa olivat jo yhtä tuskaa. Ainahan Väinö on ollut tosi terävä, erittäin vilkas ja ihmisten ilmoilla melko haastava tapaus, mutta nyt se muuttui jo jopa arvaamattomaksi. Erään kerran se rähisi lenkillä koiralle, ja kun menin sivupolulle aikomuksena antaa sen rauhoittua, se yritti käydä ohi kävelevän miehen kinttuihin. Se on haukkunut muillekin ihmisille. Se yritti pöllyttää naapurin pentukoiraa (ei onneksi pahasti ja pentu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui, huh), ja sekosi meille tulevista narttukoirista, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Se reagoi narttuihin niin voimakkaasti, että virtsasi holtittomasti alleen kun näki ne eikä osannut kuin huutaa ja riehua. Tämä tapahtui kahdesti parin viikon sisään ja sitten nartut saivat meille porttikiellon toistaiseksi. Valon kanssa tuli muutaman kerran yhteenottoja, kerran jopa niin että Valo ontui tämän jälkeen. Väinö on kuitenkin saanut aktivointia ja touhuamista, vaikkea aksannut olekaan, joten ei pitäisi olla turhautunutkaan tekemisen puutteesta.

Näin selvästi, ettei Väinö voi hyvin ja että sen stressitasot on ihan tapissa ja ylikin. Konsultoin paria eläinlääkäriä, kasvattajaa ja osteopaattia, ja kaikki olivat sitä mieltä että leikkaus on hyvä idea ja voisi auttaa tasoittamalla hormonitoimintaa. Ei varmasti ole koiralla hyvä olla kun pää kiehuu koko ajan yli. Aika pian päädyinkin leikkauksen kannalle, kun tilanteessa alkoi olla jo paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää, ja pallit saivat lähteä. Pyysin ottamaan Väinöstä samalla laajemmat testit, jos taustalla olisikin jotain vakavampaakin. 

Virtsasta löytyikin hieman verta ja bilirubiinia, ja eturauhanen oli hieman suurentunut, diagnoosina siis eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu. Leikkaus oli siis varmasti oikea vaihtoehto tässäkin mielessä. Väinö toipui leikkauksesta erinomaisesti. Parissa päivässä se oli oma itsensä, ja antoi tötterön olla nätisti päässä. Haava parani hyvin eikä V vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Olon kohentumista alkoi heti näkyä, liika juominen loppui. Yleiseen käytökseen leikkaus ei ainakaan vielä ole juurikaan vaikuttanut, samanlainen tolskaaja edelleen, mutta ohikulkijat ja naapurin koira ovat saaneet olla rauhassa ja meno on selvästi palannut uomiinsa. Edelleen meinaa kiehua yli, mutta ei leikkaa kiinni. Aiemmin näki, ettei Väinö enää vain kyennyt toimimaan järkevästi, käytös oli täysin holtitonta, nyt tilanne on paljon parempi. 

Käytöksen ero myös osteopaatilla edelliskertaan nähden oli huima, Nyt Väinö oli rauhassa ja tosiaan kuulema ero elimistössä oli jo huikea. Stressi on lähtenyt purkautumaan. Väinön pahan stressitilan huomioonottaen palautuminen ja leikkauksen lopulliset vaikutukset vienevät useita kuukausia. Mielenkiinnolla jään odottamaan, vaikuttaako leikkaus sitten perus käytökseen yhtään, toisin sanoen tuleeko yhtään järkeä päähän viettien rinnalle :D Joka tapauksessa olen jo oikein tyytyväinen, että leikkautin Väinön. Kamala huoli ollut jo pitkään, vaikka vieläkin pahimpina päivinä välillä mietin että onko sillä jokin aivokasvain tai vastaavaa... Paljon Väinön käytöksessä on kuitenkin opittua, enkä mitään ihmemuutosta missään nimessä odotakaan, mutta toki pienikin rauhoittuminen olisi plussaa :D

Rakas Väinö täytti muuten 16.5. jo 6 vuotta, mihin tämä aika menee... <3

6-vuotias Väinö <3

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Muutama viikko pakettiin

Kiirettä pukkaa koulussa ja muutenkin, mutta laitetaanpa taas muutaman viikon tapahtumat kasaan. Juhan treeneihin ei olla tässä kurssijaksossa päästy kuin kerran, ja silloin kouluttajana oli Jouni. Ei oikein lähtenyt, en oikein ehtinyt minnekään näissä treeneissä. Saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että rimat olivat 25cm. 

Pari viikkoa sitten kävin kasvattajilla muutaman yön kylässä ja Hu-Pu:n kisoissa. Tuntui, että Valo ehkä vähän vierasti pohjaa, se ei ole ennen ollut vastaavalla. Eka rata olisi ollut aika hyvä, ellei Valo olisi liukastunut toka hypyn jälkeen ja ajautunut 3. hypyn. ohi. Olin kyllä itsekin väärin sijoittunut :/ Radalla oli taas kahdesti A, ja nyt otettiin molemmat huolella :) Muutoinkin ihan jees rata vaikka meno näytti vähän varovaiselta, Valo tuli esim. hienosti muurin jälkeen vastakädellä hypyn oikealle puolelle. Keinu oli huono.



Seuraava rata sitten olikin aika fiasko, Valo ampui saksalaisesta sivuhypylle, jätti takaakierto-päällejuoksussa hypyn hyppäämättä ja lähti A:lta ennen aikojaan, mihin lopetettiin.

Viimeinen, hypäri, meni taas ihan hyvin, vaikkakin Valosta näki että oli jo väsynyt viikonlopun touhuista. tältä radalta kuitenkin puserrettiin nolla, harmi vaan kun loppupuolella Valo ehti lähteä hakemaan väärää hyppyä kun olin myöhässä rytmityksen kanssa pitkän suoran jälkeen, ja teki parin sekunnin mutkan. Tuli kuitenkin kiltisti takaisin, mikä oli hyvä. Aika olisi ollut yllättävän hyvä siihen nähden miltä meno musta tuntui, mutta mutkan kanssa riitti 5. sijaan. Ai niin, Valo KARKASI lähdöstä KAHDELLA radalla. Ennenkuulumatonta. Karkasi siis eka ja vika radalla, molemmilla lähtö oli samassa kohdassa ja pälyili niissä vähän taaksepäin. Pitää seurailla, yrittääkö jatkossa. Selkeästi paikka jotenkin häiritsi.

Paluumatkalla piti testata kaikki eläinvaunun penkit pehmeimmän löytämiseksi.

Oli silti kiva reissu!

Uimaan ei olla päästy pariin viikkoon, enkä ole päässyt Valon kanssa treenaamaankaan kuin kerran. Tehtiin ihan muutaman esteen rataa etupalkalla, parilla esteellä ärsykekontrollia ja takaakiertoja umpikulmaan.

Viikko sitten Valolla oli Jennan yksäri, olipa taas hyvät treenit. Tällä kertaa tehtiin löysempiä linjoja, mutta pääpaino oli puomissa ja keinussa. Saatiin kyllä heti edistystä aikaan ja hyvät eväät jatko-opetukseen :) Kepeille Valo tulee kovasta vauhdista jyrkempään kulmaan edelleen usein liian lujaa, piti vähän jarruttaa. Näitä täytyy myös opetella, että pikkuhiljaa voi sitten jättää jarrun pois. Takaakierrossa en ensin antanut Valolle apuja, mutta koska jatkoon ei ollut kiire, oli hyvä tehdä kunnon veto. Hienosti se sitten sujui. Muutenkin Valo tuntuu edistyneen linjoissa, vaikkei olla treenattukaan. :) Videolta puuttuu suurin osa treeneistä, eli puomin ja keinun treenaus.



Kaunista.

Jäätiin Kuopion jälkeen kisatauolla, ainakin jonnekin huhtikuun puoliväliin asti olisi tarkoitus vain treenailla. Tänään piti olla taas Jennan treenit, mutta Valo rupesi ontumaan torstaina Väinön kanssa riehuttuaan. Ei aristellut koskiessa tai liikuttaessa, ja laittoi painoa, mutta kevensi astuessa. Ontui vähän vielä perjantaina, viikonlopun on ollut ihan normaalin oloinen, käyttää jalkaansa hyvin, leikkii, juoksee, hyppii, mutta en uskalla treenata vielä, varmuuden vuoksi. Osteopaattia konsultoin ja sanoi että lienee pieni venähdys ja viikossa luulisi olevan treenikunnossa. Toivotaan, että mikään ei jää vaivaamaan.

Viime viikolla käytiin osteopaatilla, Maarella, ja molemmat pojat olivat aivan hyvässä kunnossa, Valossakaan ei ollut yhtään mitään :) Kiva juttu. Väinö vaan on muuten sekaisin, mistä myöhemmin lisää. Lisäksi ollaan touhuttu kotona paljon jotain pientä, olen opettanut Valolle joitain temppuja tokoa silmällä pitäen, ja aloiteltiin mm. noutukapulan pitämistä. Keskiviikkona olisi tarkoitus päästä taas treenaamaan.

Aurinkoista kevään jatkoa!

torstai 19. joulukuuta 2013

Tiistaina osteopaatilla

Tällä kertaa varmistin ajan ja paikan vielä etukäteen, ja päästiin oikeaan aikaan Kaiperlan käsiteltäväksi. Valo pääsi taas ensin tarkistukseen. Yllättäen menikin enemmänkin Valon hoitamiseksi tämä kerta. Sillä oli pientä kremppaa siellä täällä. Ei mitään isoa, mutta on kuulema käytellyt kroppaansa epätasapainoisesti. Vasen takajalka on vähän oikeaa heikompi ja si-nivelessä oli jotain pintä, ja tätä taas on kompensoinut oikealla etusella, mistä voisi olla se taannoinen oireilukin peräisin. Todennäköisesti on siis liukastunut tai muuta vastaavaa, minkä johdosta on ruvennut komppailleen ja mennyt sitten vähän mutkalle. Kyllähän tuo kumiapina jatkuvasti jotain koheltaa. On käyttänyt etuosaansa nyt eri tavalla, oli siis kuormittunut etuosastaan ja takapää taas on jäänyt vähemmälle, näkyi kuulema ihan lapojen asennossa asti. Kyynärpäästä sen verran, ettei siinä Maarian mukaan ole kyllä mitään korjailtavaa, mutta epätasapainosta johtuen oli olasta lähtöisin vähän "vinossa".

Ei siis mitään isoa, mutta tuli taas puheeksi se Valon keskeneräisyys. Maaria taas sanoi, miten kersa se vielä on. Ja niinhän se on, näkeehän sen nyt päällepäinkin vaikkei edes tarkasti katsoisi :D Eli ei saa itsestään vielä kunnolla paukkuja irti, ja menee välillä vähän vinksalleen siksi, kun kroppa on niin kesken ettei osaa vielä ottaa suurempaa kuormitusta vastaan. Valo on myös pitempi selkäinen, ja kun takaosa on niin rimpula vielä, ei ihme että mutkistuu. Maaria suositteli ihan treenitaukoa, jonka aikana pitäisi kasvatella patista. Tämä on kyllä muutenkin ollut aikomuksena, mutta oman polven takia en ole kunnolla uskaltanut vielä suunnitella tai tehdä mitään. Pitäisi siis saada etenkin takaosaa vahvistettua tässä kehittymisen lomassa, jotta Valo edes voisi kunnolla suorittaa opeteltavia tekniikoita. 

Pitää nyt miettiä mitä treenaamisen ja kisaamisen kanssa teen, mutta lihaskuntotreeni alkaa for sure - sain maanantaina kuulla, että omassa polvessa ei ole mitään vakavampaa, lähinnä rustovauriota, ja löysähän se on. Olisi tosi tärkeää vahvistaa nyt myös omia reisilihaksia, ihan päivittäin. Sitten pitäisi kuulema kipujenkin alkaa helpottamaan. Joka tapauksessa alustava lenkkiohjelma on jo tehty, vetovaljaat ostoslistalla ja uimalan sarjakortti hankinnassa ;) Kyllä se tästä vielä, vuoden päästä voisi kuvitella tilanteen olevan jo ihan toinen! Ja musta on edelleen parempi, että koira kehittyy hitaammin, mutta luohan se haasteensa harrastamiselle, lähinnä kyllä oman maltin kanssa. Mieluummin näin, että tullaan hitaasti koiran ehdoilla vähällä ratatreenillä kuin että koira olisi 4-vuotiaana rikki...

Ihana uutinen oli se, että Väinö oli parhaassa kunnossa sitten helmikuisen pureman! <3 Sillä ei ollut vialla oikeastaan mitään! Ero oli huomattava eka käyntiin verraten... Mahtavaa. En tiedä, onko sillä vaikutusta, että Väinö on treenannut nyt olemattoman vähän. Täytyy miettiä Väinön aksailujen jatkoa, jos koira oli nyt tauon aikana näin hyvässä kunnossa. Näköjään ainakin ihan oikea päätös on ollut nyt olla tekemättä paljoa, pitää katsella mihin kunto tästä kehittyy, ja tuntuuko tekemisellä olevan minkälainen vaikutus :) Pääasia, että nyt oli poika hienossa kunnossa, tätähän tässä on odotettukin. 

Joogaaminen kannattaa. t. Väinö

Ruttukorva-Valo

Valon vetoleikkien väsytystaktiikka - pidä lelusta eleettä kiinni ja odota, että toinen luovuttaa.

maanantai 30. syyskuuta 2013

Osteopaatilla

Tänään hypättiin poikien kanssa metroon, ja suunnattiin Kaiperlan vastaanotolle Ullanlinnaan. Maaria tsekkasi ensin Valon, vaikkei sille viimeksi tarvinut varata aikaa, mutta kun pökelö hyppäsi viime viikolla puomin päältä päätyen rinta edellä alas :P Onneksi tsekkasikin, koska juurikin oikea puoli rinnasta ja lavasta oli kireä. Onneksi saatiin kuntoon samantien, ja muuta häikkää ei ollutkaan. 

Väinö oli todella parempi! Edelleen etupainoinen, mutta takaosa oli jo parempi ja käyttää nyt kehoaan tasapainoisemmin. Olinkin huomannut, että Väinö on vähän vino, ja niin sillä olikin puolieroa takana. Nyt pitäisi molempien lonkkien toimia samalla tavalla. Niskassa oli häikkää, mutta etujalasta ei tullut erikseen mainintaa :) Hienoa, että edistystä on tapahtunut. Nyt jatketaan uintia, lisätään metsälenkkejä ja jumppaa, ja katsellaan uudelleen parin kuukauden päästä.


Päivitystauko päättyköön ja syksy alkakoon

Ompas ollut melkoinen päivitystauko. Jotenkin oli muutaman viikon jakso, joilloin en ole jaksanut päivittää mitään, en blogia enkä kotisivuja. Osuuttaa saattaa olla myös koulun alkamisella, pari viikkoa sitten siis alkoi taas lukukausi ja hommaa on heti riittänyt ihan tarpeeksi. Olen kuitenkin treenaillut tänä aikana, Valon kanssa lyötiin lukkoon kontaktien jatko-opetusmetodit ja ollaankin saatu myös onnistumisia. Kokonainen puomi ei kuitenkaan missään nimessä ole valmis, eikä A:kaan, kuten tuli tänään HSKH:n kisoissa todettua :) Jossain mielenhäiriössä ilmoitin Valon kokeeksi yhdelle agiradalle, ja kymppihän sieltä tuli. Olen antanut itselleni aikaa ensi vuoden alkuun saakka. Siihen mennessä pitää olla tulosta näkyvissä puomin suhteen jo kunnolla, ja nyt myös panostan siihen täysillä.

Valon kanssa on lisäksi käyty Juhalla, mikä on tuntunut ihan hyvältä ja virkistävältä. Lisäksi olen treenannut sen kanssa ihan perusjuttuja, irtoamista eri muodoissaan lähinnä. Nyt otetaan myös käännökset kunnolla treenikuvioihin. Hyvillä mielin olen aloittamassa syksyn treenikautta, vaikka toki olisi vähän malttamattomuutta kontaktien kanssa...Vähän harmittanut, etten heti viime keväänä mennyt intuition mukaan ja lähtenyt opettamaan puomia hyvin hitaasti edeten, vaikka se tuntui muka vaikealta. Noh, uskon ettei ole myöhäistä, onpahan haastetta elämässä ja eipä tule sitten rasitettua Valoakaan hirveällä kisarumballa :D

Pojat haukottelevat kilpaa varmaan tämän vuoden viimeisessä auringonpaisteessa...
Väinön tilan parantuminen on ollut silminnähtävää. Ihan mieletöntä huomata, millainen apu osteopatiasta on ollut! Käynnistä on nyt kuukausi, ja huomenna mennään uudestaan. Väinön käytös on parantunut, vaikka hirviö se on edelleen ;) Lisäksi se liikkuminen. V on ravannut varmaan 10 kertaa enemmän kuin ennen, ja ravi on ihan erinäköistä <3 Olen todella iloinen tästä edistymisestä, toivottavasti huomenna tulee hyviä uutisia.

On kisattu parit kisat. Kirkkonummelta Väinö haki hyllyä ja vitosta, Valo osallistui hypärille, tosi huono hylly. Tänään sitten Ojangossa todelliset hyvänmielenkisat, mulla oli hieno fiilis koko ajan ja oli oikeasti hauskaa :) Ritva Herrala oli tehnyt tosi kivat radat. Väinölle harmittavasti 2x5 ja Valolle 10 ja hyl. Kolme rataa sain sentään pidettyä pääni hyvin kasassa muutamasta edeltävästä megaraskaasta päivästä huolimatta, mutta sillä eniten odottamallani, Valon hypärillä sitten tuli taas varsinainen emäunohdusmunaus heti 3. esteellä ja sen jälkeen se olikin menoa... Laitan viihdykkeeksi videon, jossa menee pieleen lähes kaikki. Näin hienoa se meidän tekeminen tällä hetkellä on :D Kiitos Paulalle kuvaamisesta!


Väsyneitä kisoista toipujia.
Väinön kanssa olen aloittanut pitkästä aikaa vähän uusien temppujen opettamista naksulla, se niin nauttii siitä. Lisäksi olen alkanut viimein tekemään jotain niille surkeille keppien avokulmille...Lähdöt on Väinöllä nyt ihan kauheat, se ei malttaisi yhtään. Niitä varten olen myös mietiskellyt jotain. Ollaan myös mm. käyty etsimässä kivoja metsiä, ja käväistiin myös eka kertaa Helsingin koirauimalassa läträämässä. Mennään varmasti toistekin, ajattelin ehkä ostaa sarjakortin. Kylmät ilmat on saapuneet eli syksy on täällä, kivaa talvikautta kaikille!


Valon kuntouintia.

Väinö johtaa uintia.



torstai 5. syyskuuta 2013

Pojat osteopaatilla

Molemmat pojat pääsivät tänään eka kertaa osteopaatille, Maaria Kaiperlalle. Väinö on käyttäytynyt niin huonosti lähiaikoina, että olen epäillyt sen olevan kipeä. Ja niinhän se olikin. Maaria kysyi heti, onko V ontunut vasenta etujalkaansa. Sama jalka siis, johon bc puri helmikuun lopulla. Trauma oli aiheuttanut kroonistuneen kivun, josta huonontunut käytös on todennäköisesti seurausta. Väinön takapää oli myös jumissa, ja liikeradat takana tosi rajoittuneet. Kaularangassa oli lukko. Hermostuneisuus lähti purkautumaan heti hoidon aikana, ja alun kova läähätys vaihtui rentoutumiseen. Väinö pitää viedä uusintakäsittelyyn kuukauden päästä, kun oli niin huonossa kunnossa, mutta kuulema sen pitäisi lähteä nyt paranemaan. Toivotaan, että poika saataisiin pikku hiljaa korjattua.

Valon lantio oli vinossa, mutta ei muita ongelmia. Sekin saatiin suoraksi. Olin ihan otettu, kun Maaria sanoi, että hänellä on käynyt paljon agilitykoiria myös huipulta, ja että voi sanoa Valon olevan potentiaalinen huippukoira :) Onhan se toki mukava kuulla. Sanoi, että sillä on todella hyvät aihiot olemassa ja rakenne kohdillaan, mutta on vielä kesken (mikä kyllä olikin tiedossa). Vielä siis ihan honkkeli-varsa :) Erityisesti takapää on kesken vielä, ja Valo on kompannut sitä etupäällä. Vieläpä kuulema aika onnistuneesti rakenteensa vuoksi. Tosin Maariakin sanoi, että hidas kehitys on hyvä asia - olen itse aina ajatellut samoin, vaikka näyttelymaailmassa se joskus turhauttaa. Joka tapauksessa Maaria suositteli, että jatkuvat kovat kisarupeamat jätettäisiin n. vuoden päähän, ja siihen asti vahvistetaan takapäätä mm. metsälenkeillä ja vetovaljailla. Valoa ei kuulema pidättele mikään, kun takaosa on "valmis" xD Hihi.

Nyt pitää siis ruveta tekemään tuota takaosaa ihan urakalla, että saadaan löysästä vahva ;) Kai se on vaan etsittävä viimein täältä jokin hyvä metsä. Ehdotuksia otetaan vastaan! Onneksi olen ottanut Valon kanssa tekemisen tähänkin asti aika rauhallisesti, eikä ole humputeltu ratatreeniä kuin kerta viikkoon ohjatuissa ryhmissä, kesällä ei ollenkaan. Saadaan siis toki treenata ja tehdä ratatreeniäkin vaikka pari kertaa viikossa, mutta rankka kolmosten ratojen tahkominen kuulema olisi hyvä jättää myöhemmäksi. Pitää yrittää malttaa jatkossakin, että olisi sitten parin vuoden päästä huippukuntoinen koira. :)