Olisi vain pitänyt pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa, ja jättää ilmoittautumatta piirinmestiksiin. Valo oli HIRVIÖ. Eka radalla se kääntyi jo eka hypyllä väärään suuntaan ja hyllytti esteelle nro 3 karatessaan putkeen. Jatkoin rataa, ja samalla radalla se karkasi vielä kahdesti putkeen.
Seuraavalla radalla olin varautunut, että se voi yrittää kakkosesteeltä putkeen ennen aikojaan, ja otinkin tiukasti haltuun. Tyyppi tuli kyllä ohjaukseen, ja oli jo hyppäämässä hypylle kunnes päättikin, että vetääkin uukkarin putkeen. Siis onko törkeämpää putkeen varastamista nähty! Loppurata meni ihan ok.
Mulla oli alun alkaenkin paska fiilis, joka vain syveni päivän aikana, mutta päätin silti jäädä vielä Hurtta Open -finaaliin. Rata oli aika helppo hypäri, mutta onnistuttiin varmaan tyyliin ainoana kämmäämään sekin :D Asiaa ei auttanut varmastikin vitsillä heitetyt kommentit alkavasta valoshowsta, jotka kuulin yleisöstä starttiviivalla ollessa. Joskus on itselläkin niin huonoja päiviä, että vitsitkään ei jaksa naurattaa. Ei todella ollut mikään paras fiilis seuraavan päivän joukkuekisaa odotellessa.
Joukkuekisan rata oli helppo. Katsottiin, että kunhan alusta selviää, putkiansoja ei ole. No eipä vissiin, sanoi Valo. Onnistuihan se poikkeamaan yhdessä kohdassa mun vasemmalta puolelta tukka putkella jossain oikealla olevaan putkeen, josta tuli ulos ihan sen näköisenä että kato mitä löysin, et ollut mamma vissiin huomannut tota putkee rataa suunnitellessa?! Sitten oikeesti riitti mulle. Valo pääsi sylissä radalta, ja mun oli hyvin vaikeaa olla suuttumatta. Fiilis oli se, että koira saa tukkapöllyn ihan just. No ei tietenkään oikeasti saanut, vaikka vähän niin uhkailin ja jäähylenkki mentiin kireissä tunnelmissa. Jäähyn jälkeen Valo pääsi kuitenkin syliin pusuttelemaan, ja lähdettiin melkein itku kurkussa ajelemaan kotiin miettimään jatkosuunnitelmia :D Joukkueelle ei tulosta (2xHYL, 2x0), joten viime vuoden mitali jäi uusimatta.
Tiesinhän minä, että Valon putken ohitukset on taantuneet tauon aikana, mutta tuon viikonlopun meno oli jo tosi härskiä. Ei todellakaan mennä kisaamaan ennen kuin on saatu jotain rotia tähän touhuun. Putket oli meillä jo niin hyvässä jamassa, mutta tästä tulikin karvas muistutus siitä, miten opittuja taitoja on syytä pitää yllä. En olis eläissään uskonut, että putket taantuu Valolla vielä tuohon kuntoon. No, treenisuunnitelman tekoon sitten vain.
Valolla oli tiistaina osteopatia Mankisen Johannalla, ja lanteessa oli vähän vinoutta ja oikealla kyljessä pientä kireyttä, mutta ei ehkä mitään mikä varmasti selittäisi väärään suuntaan kääntymiset (joita tuli kisoissa 3 kpl) ja yleisen häröilyn. Oli ihan ok kunnossa.
Kuvassa, jonka sain teettää Valon voittamalla lahjakortilla, on Jalla 3 kk iässä.