Näinhän se sitten meni, että viime viikolla noussut kuume äityi keuhkokuumeeksi, johon sain perjantaina lääkkeet poikineen. Nyt aletaan olla jo voiton puolella. Kaikki viikonlopun kisat jouduin tietty perumaan, eikä olla päästy treenaamaan saati lenkeille :( Paitsi että Niinun treeneihin päätin nyt lähteä kuitenkin, kun kukaan ei vuoroa ostanut. Ajattelin, että Niinu ehkä voisi mennä Valolla, jotta se pääsisi tekemään edes jotain. No ei mennyt suunnitelma ihan putkeen, kun vastassa olikin tuuraaja.
Eihän se sitten auttanut kuin treenata itse. Täytyypä muuten sanoa, että olikin hirveän kiva ja hyvä tuuraaja, kuka sitten ikinä olikaan :D Ei minun kasvomuistilla tunnisteta ihmisiä, paitsi etäisesti niin kuin tässäkin tapauksessa, eikä etenkään maksiohjaajia, jollaiseksi tämänkertaista epäilen. Leenalle vain terkkuja :D No joka tapauksessa, alkutreenien ketutus vaihtui lopputreenien tyytyväisyyteen, kiitos siitä :)
Rata sisälsi kovasti valsseja. Heti alkuun kakkosesteelle (muuri) tein vastaanottovalssin, johon sainkin ei niin yllättäen, mutta tervetulleesti neuvoja. Ensin siis peruuttelin Valoa mukaan koukkien. Selittelinkin vielä, ettäkumuttaku se ei vielä oikein osaa kääntyä :D Tämä Leena-korvaaja onneksi sanoi tiukasti, että varsinkaan silloin sille ei opeteta tuollaisia noukkimisia. No sitten jäin seisomaan vähän paikoilleni, vaikken enää peruutellut. Komensi sitten etenemään kepeille, ja tajusinhan mää lopulta. Valo haki kivasti umpikulman, ja jatkettiin putken kautta keinulle.
Keinulta sitten hypyn takaakiertoon, valssi, valssi ja valssi :D Tein yhden ylimääräisenkin jossain vaiheessa, jolla vesitin vastaväitteeni valsseihin ehtimisestä ihan ite. Taas se Leena oli oikeassa :P Sitten vielä väitin, että en kyllä ehdi viimeisestä valssista muurin yli hypylle, ja olin taas väärässä. Kuvittelin, että Valo tulisi jaloille mutta näytti se koutsi tietävän mistä puhuu, kun sanoi ettei se sieltä muurilta niin vinossa linjassa tule kuin luulisi.
Siitä putkeen pimeään kulmaan, hypylle saksalainen ja toiselle valssi, josta tiukkaan umpikulmaan kepeille. No kuulema eka vedolla koira vähän pelasti mun saksalaisen, mut tsemppasin sitten :) Saksalaiseen V muuten tulee jo hyvin! Treenien "suurin" ongelma oli tämä keppien umpikulma. Kun ei se Valo-raasu vielä ihan osannut noin vaikeaa. Meni aiempaan väliin, paitsi jos pyöristin linjaa tai lähetin lähempää. Kerran jyrkästi lähettäen meni oikein sisään, mutta taipui 2. väliin. Fiksusti neuvottiin, että kun ei kerta vielä osaa, niin ei tehdä sitä enempää ja nytkin tuli jo liikaa epäonnistumisia. Harvinaista ja tervetullutta kouluttajan suusta! Näitäkin kun on ollut monia, jotka vaan pistää toistamaan ja toistamaan, vaikkei koira vielä vain osaa...Ja sitten väsähdetään.
Vielä kerran sanon, että oli kouluttaja minun makuuni, hienosti tulkitsi ohjaajaa ja koiraa ja yhteistä tasoa, tulkoon toistekin minun puolestani! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti