Kävin Ranskassa lomareissulla, ja kaikki meni varsin mukavasti. Ainakin aina Suomeen pääsyyn asti. Tulin perjantaina lentokentältä bussilla, ja otin pienen juoksupyrähdyksen metroon. Parin askeleen jälkeen reisi paukahti. Enkä ees ehtinyt siihen metroon. Jalka meni siis siihen kuntoon että sillä hädintuskin käveli. Pidin siinä koko illan kylmää, mutta seuraavana päivänä tuntui edelleen niin pahalta, että jätin suosiolla kisat väliin. Otin lauantain ihan rauhassa jäällä läträten ja Voltarenia sivellen, ja sunnuntai-aamuna jalka tuntui jo kohtalaisen hyvältä! Päätin sitten lähteä kisoihin.
Huomasin jo lämmitellessä, että reidessä oli sittenkin kipua. Radalla sitten pääsin kolme estettä, kunnes rupesi kunnolla polttamaan. Radan jälkeen sanoinkin, että nyt mä oikeasti tiedän miltä tuntuu kun sanotaan, että on puujalka. Jalka meni nimittäin niin kramppiin, ettei se edes koukistunut. Tämän radan kohtaloksi koitui hypyn takaakierto, piti lähteä oikealta niistäen kun vasemmalla puolella oli putki tyrkyllä. Kautta päivän meidän virheet johtuivat jarruista (ja siis tietty siitä, etten voinut juosta :D ). Valo reagoi jarruihin nyt todella hyvin, mutta mä en osaa jatkaa tilanteista. Tässäkin takaakierrossa olin myöhässä ja annoin huomiokäskyn vähän turhaan kun pelkäsin putkea, Valo olisi varmaan tehnyt hypyn nätisti. Nyt reagoi käskyyn niin että rymysi rimaan kun kääntyi katsomaan mua.
Kepeille lähetyksessä putkijarru toimi hienosti, kääntyi niin kuin kuului mutta pyörähti ennen keppejä kun en pystynyt juoksemaan ohjaukseen, enkä sitten edes törkännyt vaan taas kerran jäin seisoville jaloille käsi ojossa. Tällä radalla olin tyytyväinen persjätön onnistumiseen, en harjoitellut sitä kyseiseen kohtaan mutta oli pakko vaihtaa siihen lennosta kun valssit sattuivat niin paljon. Keinu oli turhan hulakka. Ne pitää ehdottomasti ottaa nyt tehotreeniin!
Päätin kuitenkin mennä toiselle radalle kun jalka muka vähän vetryi kävellessä. Menikin aivan hienosti kepeille asti, mitä nyt törttöilin vähän leikkauksessa. Ohjasin kepeille leikaten, ja kun en taas oikein kyennyt juoksemaan, annoin Valon itse hakea ja jäin seisomaan... Olisi sitten kuitenkin pitänyt edes vähän liikkua, meni oikein sisään mutta hötkyili seuraavan välin, otettiin sitten kepit uusiksi. Se on jännä, kun tällaiset lähetykset sujuvat treeneissä ihan hyppien keikkuen vaikka törttöilisin mitä, ja kisoissa tulee nyt yllättävän paljon virheitä. Pitää sitten kuitenkin vahvistaa näitä vielä paljon. No tämän radan onnistuminen oli kepeiltä irtoaminen. Valo pysyi hienosti kepeillä vaikka putkikin jo houkutti, ja pääsin vastaanottamaan putken toisesta päästä. Putken jälkeen sitten näkyi olemattoman juoksukondiksen seuraukset. Valo, jolla ei kyllä yleensä ole ongelmia esteiden haussa, jäi kyttäämään mua ja tuli pituuden ohi. Reiteen sattui ihan törkeesti. Koitin lähettää vielä pituuden kautta että saisin vähän etumatkaa puomille, mutta sekään ei ihan onnistunut :D Valo oli selkeästi hämillään, puomikin oli vähän mitä oli ja meinasi tulla viimeisenkin hypyn ohi.
Viimeiselle radalle olin jo menossa ilmoittamaan Rosan ohjaajaksi, mutta päätin kuitenkin käydä vielä katsomassa ratiksen. Ja kun oli niin kiva rata, niin tottahan tyhmänä halusin mennä sen tekemään samaan reisikonkurssiin. Sain kuitenkin Marjolta ideaalisiteen lainaksi, mikä auttoikin paljon! Valo tuli niin innokkaasti puomille, ja tunsin heti että reisi kestää paremmin, joten sain ihan huipun fiiliksen tehdä. Valo kääntyi putkelta todella hyvin, vaikken ehtinyt tekemään edes kunnon putkijarrua. No sitten ennen keppejä en taas osannut toimia haltuunottoni kanssa. Valo reagoi huomiokäskyyn ihan todella hyvin, mutta kun en taas osannut jatkaa! Olisi varmasti hakenut kepit hyvin, mutta jäin taas taakse nyhertämään ja huutelemaan ja käänsin rintakehän täysin keinulle, joten keinun kauttahan se hilpaisi, kiltti kun on. Mutta eipähän paukkinut päättömästi putkeen! Videolla ei ehkä kuulu, mutta huusin että "anteeksi Valo" :D Oikeesti, koira teki niin hienosti ja kehtasin taas sössiä kaiken.
Tän jälkeen kyllä tehtiin vähän ylimääräisiä esteitä. Tämän radan onnistuminen tuli muurin persjätöllä. Voi kuulostaa tyhmältä, että tämmöistä kohtaa aprikoin eniten, mutta olin melkein varma etten ehdi siihen eikä Valo tule kunnolla käännökseen, vaan kyllähän se tuli. Sitten kun viimein olisin päässyt yrittämään välijarrua, unohdin sen ja ohjasin Valon putkeen hypyn sijasta. Mut tällä radalla meillä oli hauskaa, minkä ehkä kuuleekin nimittäin nauroin aika paljon :D Ei enää voinut muuta, kun yritin tönkköreisineni pitää paketin kasassa ja katastrofi seurasi toistaan. En oo muuten varmaan ikinä huutanut radoilla noin paljon "TÄHÄN TÄHÄN TÄHÄN" :D Laitetaan nyt sit kaikki radat esille kun olivat niin rumia :D Eka rata alkaa keskeltä.
No nyt sitten maataan taas kylmäsiteet jalassa, ja mietitään että mitähän tästä seuraa. Toivottavasti ei nyt paraneminen kauheasti pitkity.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti