torstai 18. syyskuuta 2014

Väsyneenä Jennan treeneissä

Eilen taas Valon kanssa Jennan yksärillä. Tuli ainakin todettua, että oli viimeinen kerta kun lähden tuonne landen perukoille buss(e)illa...Paluumatka vei 1h50 normaalin 18min sijasta, great. Pitäisi myös tietää se, ettei mun kannata treenata väsyneenä tai stressaantuneena. Ensi viikolla on ensimmäinen kandintyön palautus, ja kyllä pukkaa vähän väsyttämään. Ihan pienetkin asiat saa aivan liian isot mittasuhteet.

Ensin katseltiin Jennan kanssa etenemistä sivuhypyille niin, että edessä on putki houkuttimena. Jenna sanoi mun lähettämistä videoista, että Neonkin olisi niillä ohjauksilla mennyt putkeen... :D Jenna kehotti vain kääntämään hartiasuunnan kokonaan edettävälle esteelle päin, ei kuikuilua putkeen, ei varomista, vain rohkea liike esteelle. Ja eihän näissä sitten taas mitään ongelmaa ollutkaan... Jenna sanoi että se on kumma, että treeneissä meillä ei ole ikinä mitään ongelmaa, ja sitten törttöillään kisoissa ihan ihme juttuja :D No ei se ihan noin sanonut, mutta lähes ;) Testattiin puomilta myös toista vaihtoehtoa, vastakäännöstä. 

Tässä harjoituksessa tuli kuitenkin esille yksi murheenkryyneistä, puomi. Valollahan on nyt ollut siinä hyvä vauhti tauon jälkeen, ja olen ylläpitänyt sitä vapauttamalla nopeasti. Toki olen tiedostanut, että joku ratkaisu puomille on päätettävä, ja se ei voi olla se että juoksutan Valoa vain läpi. Tässä se tuli hyvin esille, tiukasti sivullelähtö ei toiminut ollenkaan, alkoi edistää. Nyt ei myöskään pysähtynyt enää ollenkaan. Tehtiin sitten päätös, että kunnon pysäreihin palataan ja ruvetaan työskentelemään niiden eteen. 

Ongelma on se, että kontakteilla etupalkkaa käyttämällä Valosta puskee hieman paimenen piirteitä, eli alkaa himmata ja vaania. Tämä näkyykin videolla, kun Jenna palkkaa puomin päässä. Olen myös opettanut Valolle kosketusalustaa, mutta pikku haluan-olla-täydellinen-joten-mietin-tarkkaan kun on, en saa targettiin sellaista raivoa kuin haluaisin. En kuitenkaan hylkää sitä suunnitelmista ihan vielä. Ei se auta, himmatkoot sitten, pakko vaan treenata. Yritän nyt kuitenkin ottaa puomille kunnon kriteerit ja pysyä niissä. Juoksuihin en halua enää lähteä, en usko että ne tulisivat Valolla onnistumaan mua tyydyttävästi missään muodossa.

Sama juttu keinun kanssa. Nyt pitäisi vaan aktiivisesti työstää päättämääni mallia, ja vaatia samaa myös kisoissa. Kunhan tässä päästään treenaamaan, myös keinu saa ekstrahuomiota, ja kisaradoilla on sitten vaan otettava koira radalta jos edistää. Jatkossa sitten saa siis poistua keinulta vain luvalla, ja ruvetaan myös vahvistamaan paikkaa päässä. Itse rataa tehtiin vain ensimmäiset 5 estettä, siinäkin onnistuin ensin sörssimään pakkovalssin ja takaatyönnön, rytmi se vaan mättää. Sitä se Jenna sanoikin, että ohjaan niin kauan hyvin kunnes mulle iskee paniikki ja kiireen tunne, sitten jää ohjaukset kesken. Mutta totta kyllä, että Valon hallittavuus on parantunut huomattavasti. Nyt pitäisi vain itse opetella ohjaamaan... Sovittiin, että kisaan syys-lokakuun jotta nähdään kaikki mikä mättää, ja sitten treenataan.

Mulla oli tosi kurja olo treenien jälkeen. Masensi kaiken keskeneräisyys ja se, että olen tärvellyt alkujaan vallan hyvät kontaktit. Masennuksen aloitti reiden kipu, se ei kestänyt edes puomin vierellä juoksemista. Lupaa taas tosi hyvää sunnuntain kisoja ajatellen. Pysäkille kävellessä piti vähän ottaa itseään niskasta kiinni. Onneksi keskustelu Sannan kanssa auttoi, ruokaan yhdistettynä :D

Illalla olin yli 5 tuntia töissä tehis-epiksissä, joista piti vielä hölkätä kotiinkin. Reisi muuten kesti pidempääkin yhtäjaksoista hölkkää ihan hyvin! Harmi vaan, että agilityjuoksua se ei kestä... Kyllä muuten huomasi kylmyydestä, että syksy on tullut. Tänään on tuntunut kurkussa pientä karheutta, mutta jospa en nyt sairastuisi sentään. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti