Kanakurssi II, osa 1 - vihjeen liittäminen ja ärsykekontrolli

Viime viikonlopun vietin Sannan ja Harrin huomassa kanakurssi kakkosella, eli Pro Perron PSKO:lla järjestämällä kurssilla Kuopiossa. Kurssin ensimmäinen osa kesti kaksi päivää, ja kahden viikon kuluttua on kurssin loppuosa, toiset kaksi päivää. Aiheena oli vihjeen liittäminen ja ärsykekontrolli. Ykköskurssilla huhtikuussa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella, tällä kertaa toimintaan liitettiin vihje ja vietiin toiminta ärsykekontrolliin. Toisin sanoen toiminnan tuli alkaa (vain ja ainoastaan) vihjeestä.

Temppuina oli kanan pyöriminen itsensä ympäri kolme kertaa vihjeen saatuaan, lopettaen pyöriminen vihjeen loputtua. Käytännössä kanan tulee aloittaa pyöriminen kun kouluttaja laittaa kepin sen pään päälle, ja lopettaa pyöriminen kun kouluttaja ottaa kepin pois. Toisessa tehtävässä kanan tuli nokkaista pystylevyssä olevaa pistettä laservalon nähtyään, odottaa 20 sekuntia kunnes annetaan uusi vihje laserilla, ja nokkaista uudelleen pistettä latenssin ollessa vihjeestä nokkaisuun korkeintaan 3 sekuntia. Toiselle kanalle opetettiin toinen, ja toiselle toinen temppu.

Alkuun tehtiin taas lämmitelyt kouluttajille ja tsekkailtiin kanojen kunto. Sitten ruvettiin kouluttamaan täplän nokkaisua, eli pyöreässä alustassa oli tällä kertaa n. 1,5 cm halkaisijaltaa oleva tarra johon kanan tuli nokkia. Kanoille on opetettu aiemmin tarran alla olevan pienemmän pisteen nokkaisu, mutta olikin jännää, miten eri tehtäväksi toiminta tarralla muuttui. Mulla meni tähän aika monta kierrosta. 

Lopulta sain kanan nokkimaan tarrasta n. 1-5 sentin etäisyydelle palkan suuntaa muuttelemalla, ja avain lopulliseen onnistumiseen oli taas kerran sammuttaminen. En siis vain enää palkannut sinne päin toistoista, ja hyvin pian kana nokkikin keskelle tarraa ja päästiin itse tehtävän pariin. Oikeastaan viikonlopun ainoa lievä turhautumisen tunne tuli edellä mainitussa tehtävässä, kun tuntui että noin yksinkertaisen asian olisi pitänyt onnistua hyvin nopeasti kuten viime kurssilla pisteen nokkimisen kanssa kävi. Kiireen tunteesta pitäisi päästä pois eikä pitää mitään itsestäänselvyytenä vaan ennemminkin miettiä, miten seuraavan harjoituksen rakentaa.

Seuraavassa vaiheessa kanan tuli nokkia täplää levyssä, ensin vaakatasossa pöydällä ja sitten pystyssä olevaa. Nämä molemmat vaiheet sain koulutettua äkkiä, ja toiminnan ollessa valmis lähdin liittämään mukaan vihjettä, eli laservaloa. Ensin laseria näytettiin tasan samaan aikaan kanan nokkaistessa täplää, sitten hieman ennakoiden eli valoa näytettiin juuri kun kana oli aloittamassa toiminnon (nokkaisun). Kaikenlaista variaatiota esiintyi laserin kanssa, kuten sen tai levyn nokkimista täplän sijasta. Vihjettä aikaistettiin entisestään, kunnes oli sammuttamisen aika.

Nyt siis suoritus diskriminoitiin, jos se alkoi oma-aloitteisesti - kanalta vietiin mahdollisuus palkkioon. Viime kurssin ehdottomasti suurinta antia minulle oli sammuttamisen tärkeyden ymmärtäminen. Nyt osasin soveltaa jo aika hyvin, ja mielestäni osasin sopivassa määrin palkata kanaa myös helpottamalla toistoja, niin että vahvistetiheys pysyi korkeana, mutta myös maltoin odottaa jotta sammumista oikeasti tapahtui. Joskus tämä aika voi olla hyvinkin pitkä, ja monilla paikalleen jumahtaminen johtuikin ehkä sammuttamisen epäonnistumisesta, tai huomaamattaan väärien käytösketjujen luomisesta antamalla vihjeen väärällä hetkellä. Vihjeen antohetki vahvistaa sen hetkistä käytöstä!

Itselläni pientä takapakkia aiheutui siitä, että sammutettaessa kanani lähti kuikuilemaan levyn taakse ja nokkimaan sormiani palkan toivossa. Jouduin käyttämään jokusen verran aikaa siihen, että palkkasin kanaa levyn edessä olemisesta, jolloin en heti päässyt keston lisäämisessä eteenpäin. Kun sijainnin kriteeri alkoi olla kohdillaan, rupesin taas pidentämään kestoa. Lopulta sainkin tämän tehtävän onnistumaan jo ensimmäisen viikonlopun aikana, kivaa. Videolla näkyy ensimmäinen kellotettu valmis suoritus tempun puolivälistä alkaen. Laservalo valkoisessa pahvissa ei näy videolla kovin hyvin.

Hyvä kana!

Piruettikanan kouluttaminen oli haastavampaa johtuen varmastikin siitä että pyöriminen, toisin kuin nokkiminen, ei ole kanalle luontaista käytöstä. Alkutestauksessa huomasin, että kanalleni oli varmastikin opetettu pyörimistä oikealle, joten lähdin opettamaan sitä pyörimään vasemmalle. Täytyy sanoa, että tällä kanasella oli kovasti vasemmalle pyörimistä vastaan, eikä olisi millään lähtenyt vasemmalle kääntymään. Sanoinkin, että kanani oli vähän kuin silmää käyttävät bordercolliet. Kun olin saanut sen pikkuhiljaa kääntymään vasemmalle, se kyllä varmasti tihrusti pikku silmillään viimeiseen asti, josko kuitenkin liikauttaisin kättäni niin että se pääsisi sittenkin kääntymään oikealle :D

Tässä tehtävässä kävi hyvin ilmi oman tekemisen (tai tekemättömyyden) tärkeys. Kanani ei antanut pienintäkään huojumista tai ranteen notkahdusta ennen aikojaan anteeksi, vaan varmasti rokotti niistä heti. Myös palkan suuntaa tuli tässä hyvin treenattua. Ymmärsin heti ihan hyvin, mihin kellonsuuntaan kanaa kannattaa milloinkin palkata, eli sain vahvistettua pyörimisajatusta, mutta onnistuin silti saamaan kanan pyörimään herkästi pöydän reunoilla tai ihan edessäni. Omaa sijoittumistani, liikkumattomuuttani ja haluttuun paikkaan palkkaamista kontrolloimalla tämäkin temppu alkoi kuitenkin näyttää ihan hyvältä. 

Pyörimistemppu jäi siihen vaiheeseen, että aloin lisätä toimintoon vihjettä. Kana siis pyöri jo itsensä ympäri vaadittavat kolme kertaa, ja lisäsin vihjeen (kepin) kuvioon mukaan kanan aloitettua pyörimisen. Siitä jatketaan seuraavalla kerralla, ja laserkanan kanssa saan ehkä uuden tempun opeteltavaksi.

Huomioita tältä kerralta:

• sammuttaminen! Taas kerran vaati tarkkuutta, mutta oli jo kehittynyt viime kerrasta.
• oman mielentilan hallinta. Onnistuin tällä kertaa olemaan täysin tyyni ja hermostumatta, ja mielestäni se näkyi kouluttamisen laadussa ja jaksamisessa.
• Palkkauksen laatu oli selkeästi kehittynyt. Nyt kumpikin kanoistani olisivat toisen päivän jälkeen jaksaneet vielä lisätreeniä, ne eivät olleet liian täynnä ja palkkauksen määrä ja ajoitus oli siis onnistunut.
• kriteerin nosto tarpeeksi nopeasti. Nostin nyt kriteeriä joissain kohdin hyvinkin nopeasti, mutta se toimi kanalleni.
• ajoituksen kanssa mulla ei ollut suuria ongelmia. Onnistuin naksuttamaan melko hyvin oikea-aikaisesti oikeista asioista.
• omaan liikkumiseen tulee kiinnittää huomiota, kana ei opi jos huojun ja ennakoin.
• palkan suunta on tietyissä asioissa hyvinkin tärkeää.
• tärkeintä on laatu, ei määrä. Viime kerralla yritin edetä paniikkifiiliksessä eteenpäin samalla kriteerillä, vaikka olisi pitänyt nähdä ettei se tuottanut tulosta. Nyt osasin miettiä halutun kriteerin etukäteen ennen jokaista kierrosta ja päättää, miten siihen millonkin pyrin.

Parin viikon päästä jatketaan!

Kotiin ajellessa huomasi, että syksy on tullut.

Tämän viikon aksailut

Jennan treenit sujuivat tiistaina hyvin. Valo kulki kivoilla linjoilla. Yhdessä pituudelle lähetys kohdassa mun rytmi meinas muutamia kertoja hajota, muuten ihan sujuvaa menoa. Tuli myös hyvä muistutus välijarrusta, kun tehtiin vähän samantyylinen kohta kuin viime kisoissa. Putkesta kepeille ja vieressä toinen putki houkuttimena. En tehnyt jarrua kisoissa enkä tehnyt sitä nytkään, ja molemmissa kepeille vienti kosahti :) Jenna muistutti, että jospa nyt kuitenkin käytettäis sitä välijarrua kun viime kausi sitä opeteltiin, ja sehän toimi hienosti. Oli vain päässyt vähän unohtumaan...

Nyt myös putkijarru toimi, Valo ei mennyt toiseen putkeen väärään päähän kertaakaan. Valo kaatui taas samassa punaisessa putkessa kun viimeksikin. En nähnyt itse putkeen, mutta kauan kesti ulos tulo ja kaatumisen nähnyt sanoi, että kyljelleen meni mutta taas vaikutti kaatuvan niin nätisti kuin nyt kaatua voi, ei vääntynyt jne... Tämä tapahtui siinä ensimmäisellä toistolla kun olisi pitänyt mennä kepeille mutta en käyttänyt jarrua, ja luulen että ehti tajuta menevänsä väärään ja siksi vähän kompuroi. Ei vaikuttanut onneksi loukkaavan itseään ollenkaan, mutta mua nyt aina ahdistaa kaikki kompuroinnit paljon.

Ojangossa

Tänään pyöräytin omatoimisen hallikauden käyntiin, ja otin molemmat pojat mukaan Ojankoon. Valon kanssa keppipainotteista rataa. Olen nyt tehnyt sille ensimmäistä kertaa ikinä ihan viikkotasoisen treenisuunnitelman, ja tämän ensimmäisen viikon treenien aiheena oli kepit, välistäveto, välijarru kepeille ja keinu. Keinua tehtiin ihan erikseen, vahvistin paikkaa ja käytin targettia mikä ainakin nyt toimi hyvin! Piirustus alkaa numerosta 2, aloitettiin rata keppien päästä niin että lähestyminen esteelle 2 oli jyrkkä. 

Kohta 5-7 oli aikalailla suoraan Jennan tiistailta, ja nyt ei Valo livahtanut kertaakaan putkeen vaan jarru toimi loistavasti. Ensimmäistä kierrosta ei tullut kuvattua. Välistävedot peruuttaen sujuivat ihan kivasti, vaikkakin itseltäni vähän kömpelösti. Mutta Valo tuli niihin hyvin ja se on pääasia. Ensimmäisellä kiekalla en tehnyt putkeen 7 jarrua enkä jarruttanut myöskään sen jälkeen, ja Valo meni keppien sijasta edessä olevaan putkeen. Jatkossa jarru toimi niin ettei ampunut putkeen, mutta kaarros oli arvatenkin suuri.

Paremmin toimi se kun jäin ohjaamaan kepit paikalleni ja tein jarrun putken 7 ulostulolle. Valo pujotteli kyllä hyvin kepit loppuun, vaikka ei olla tätä treenattukaan aikoihin. Kepeillä pysyminen tuntuu muutenkin olevan sillä aika vahva. Nyt en saanut myöskään aloitusongelmaa puserrettua ulos. Lähestyminen 11-13 oli aika samanlainen kuin viikonlopun kisoissa, jolloin meni oikein sisään ja taittui 3. väliin. Lopuksi tehtiin vielä muutamat kepit erikseen. 

Väinö pääsi juoksemaan putkia, leikkimään ja laukkaamaan ympyrää pallonsa kanssa, olihan onnellisen näköinen otus.

Väinö

Valo

Toisen keppi, paras keppi. Eilen Sipoonkorvessa.

Kisat HAU:lla 26.9.

Eilen Konalassa neljä rataa. Eka Marjo Heinon hypäri tosi hyvä, ripeä rata jossa tehtiin yksi meille hieno putken ohitus. Harmi vaan että vaikea kepeille vienti ei onnistunut. Valo tuli kovalla vauhdilla putkesta ja mun pakkovalssi oli kovasti myöhässä, humpsahti kakkosväliin eli radalta 5. 

Toinen, Markku Kaukisen agirata myös oikein hyvää menoa, mutta nyt jo tutuksi tullut virhe taas ponnahti esiin - Valo meni oikein sisään keppien avokulmaan, lähetin vielä kaukaa, mutta helkkari vie ei taipunut taas toiseen väliin vaan valahti kolmoseen. Olkoonkin että oli hallin kurjalla pohjalla, on näitä tullut nyt muillakin alustoilla. Tönäisin vielä uudelleen huonosti kepeille eikä osunut, radalta 10.

Kolmas rata oli jo aika kaoottinen. Hyllytin jo melko alussa jäämällä paikalleni jolloin Valo nappasi väärän esteen, mutta taas vaikea kepeillemeno ei onnistunut, hirveän vauhtisuoran päässä piti osua jyrkkään avokulmaan leikaten ja tehdä vielä päällejuoksu keppien taa. Valo ei mitään keppejä nähnytkään vaan ampaisi vasemmalla siintävään putkeen, kahdesti. Nappasin sen luupista ja ohjasin kepit paikaltaan suunnitellusti, osuihan tuo sitten kepeille ja pujotteli kivasti loppuun kun pysähdyin alkupäähän odottamaan.

Neljäs (Kaukisen) rata lähti heti valumaan. Jäin neloshypyllä Valon tielle kun ohjasin pidempää reittiä, ja tuli päin jalkaa. Muutkin kohdat valuivat ja pohjanoteeraus oli keinu. Siitä lähdettiin sivuun, ja Valo ei vähääkään kestänyt mun pysähtymistä vaan loikkasi puolesta välistä alas. Uusin keinun mistä hyl. En heti hoksannut että keinun uusimisesta tosiaan lentää pihalle, joten saimme häädön radalta. Lapussa luki 3x5 ja hyl, eikä mitään hajua mistä nuo 2 muuta vitosta tuli. Toinen ehkäpä kosketuksesta, toiseen en keksi muuta kuin A:n mutta siinä tapauksessa oli kyllä mielestäni virhetuomio, vaikkakin aatkin olivat liian ripeät eilen, joten ehkäpä hyvä jos siitä sakotettiin. Ensi kisoissa vaadin paremmin. 

Markun radat näkee täältä. Ei tullut kuvattua ratoja tällä kertaa.

Rimoja sentään ei tullut alas, mutta ei nyt mikään mieltäylentävä fiilis jäänyt näistä kisoista. Huomasi taas, että parempi ois ruveta treenaamaan, hommaa on vielä paljon jäljellä jos meinataan nostaa tasoa tällä kaudella.

Vihdoin treenailu käyntiin!

Onhan me Jennan treeneissä käyty, mutta ihan hirvittää miten vähän on treenattu kevään jälkeen. Eilen kuitenkin sain pitkästä aikaa hilauduttua Ojankoon, vaikka ovikoodikin oli jo päässyt unohtumaan... Lämmittelyksi päästiin Valon kanssa testaamaan illan episten supermöllien rata, kun viereiseltä kentältä pyydettiin apuun. Tehtiin myös puomia, aata ja keinua jotka kaikki sujuivat ihan hyvin. Puomilla pientä himmausta. Keinulle tein sivuirtoamista ja persjättöä/valssia, Valo teki aika kivasti ja tuli hyvin päähän asti, ei lähtenyt kertaakaan ennen aikojaan.

Huomasin myös että Valo on alkanut hiffaamaan pitkälle eteen lähetyksen (hypyille), jes! Tästä oli viitteitä jo tiistain Jennan treeneissä, mutta nyt huomasi että idea on selkeästi alkanut iskostumaan, hyvin hilpaisi heti ilman etupalkkaa muutaman esteen päähän! Pitää jatkaa vielä treeniä, jotta saadaan Valo irtoamaan kunnon vauhdilla ja niin pitkälle kuin tarvis. 

MÄ PÄÄSIN TREENAAN!

Tiistaina oltiin tosiaan jo tuttuun tapaan Jennan treeneissä. Jenna oli tehnyt kivan putkihärdellin. Ensimmäinen kommentti Jennalta oli että Valo menee ihan h*lvetin lujaa, mitä se on oikein tehnyt? Ja kyllä se menikin aika haipakkaa, kävi ihmeellisen kuumana. Se jopa puraisi mua jenkkaan! Taitaa vissiin treenaamattomuus vähän patoutua, haha. Eipä se mitään, jatkakoot samaan malliin mun puolestani.

Mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, ja Valo irtosi hyvin pitkälle suoralle jonka jälkeen taittui hyvin keppien 90-umpikulmaan ja pysyi kepeillä hyvin mun irrotessa sivuun ja pysähtyessäni. Puhuttiin että tietyissä kohdissa pitää vaihtaa vastakäännökset flippeihin, mikä kyllä taas toimikin Valolle hyvin. Näitä pitää ruveta treenaamaan, että onnistuvat itseltä helpommin.

Lauantaina kisataan, jee! Ehkä tää kausi nyt tästä pyörähtää taas toden teolla käyntiin, treenisuunnitelma on ainakin työn alla.

Poikain kans on myös jumppailtu. Etenkin Valolle olen nyt naksutellut varsinkin takapäätä ja koordinaatiota vahvistavia temppuja. Videolla kolmas treenikerta takajalat seinälle -treenistä, ehkäpä jalostetaan etujaloilla kävelyksi asti. Kuvakulma vähän vääristää, lopussa pino on noin 15 cm Valoa korkeampi. 

Muutamat syyskuun treenit

Iina tuurasi Jennaa 1.9. treeneissä. Testasin pari kohtaa parilla eri tavalla. Alun persjättösuoran jälkeen tein pitempää reittiä japanilaisella (joka vähän valui) ja valssilla, koska näin tuli vähän parempi linja kepeille ja pyöritys on Valolle yleensä hidas vaihtoehto. Kellotettaessa pitempi reitti olikin nopeampi.

Keppien jälkeen esteelle 12 sekä lyhempi että pitempi reitti onnistuivat ihan hyvin. Pitempää reittiä ohjatessa piti vähän jarruttaa ja merkata hyppy hyvin ettei käännös valuisi. Ajallista eroa ei tainnut juurikaan olla, pitempi reitti ehkä hitusen nopeampi. Esteen 14 halusin ohjata vasemmalta saksalaisella, koska linja esteelle 15 oli näin parempi.

A:n jälkeen Valolla ei ollut aikomustakaan tulla välistävetoon, kun jäin ohjaamaan kauempaa. Nuo jyrkän linjan lähestymiset ovat Valolle kyllä pahoja. Välistäveto täytyy mennä tekemään esteelle. Toisaalta peruuttamalla välistävedot onnistuivat kyllä sujuvasti. Nämä treeniin.

Lopputreeneistä Valo tuli kylki edellä putkesta ulos. Onneksi oli videolla, jalat eivät näyttäneet vääntyvän mutta käänsi itsensä vähän huonosti liikkeelle. Mielestäni mitään jumia ei kaatumisesta kuitenkaan aiheutunut, vaikka piirinmestisten rimojen tiputtelu edelleen vähän ihmetyttää.

Iina oli tuuraamassa myös seuraavalla viikolla. Tein alkuun sylkkärin joka onnistui varsin kivasti, mutta kun pitikin tehdä sylkkäri kauempana esteestä, alkoi ongelmat - Valo hyppäsi hypyn väärään suuntaan jatkuvasti. Olin ihan tosi väsynyt, ja mulla alkoi mennä jankkaamiseen hermot. Siirryttiin eteenpäin, mutta heti kun tuli jotain ongelmaa radalla, mun ketutuskäyrä nousi tasaisesti ylöspäin. En ole aikoihin hermostunut treeneissä noin pahasti, mutta lopulta tuntui että oikeasti nousee savu korvista ja teki mieli heitellä esteet ikkunoista läpi :D 

Katsottiin parhaaksi pitää tauko. Kävin vähän kävelemässä ja kiukku laukesi lopulta siihen, kun halliin tullessa toinenkin normaalisti niin rauhallinen ryhmäläinen huusi perkelettä radalla :D Oli pakko vain nauraa, että onpa hyvä treenipäivä. Mentiin vielä Valon kanssa tekemään rataa alusta, ja saatiinkin iloisesti tehtyä rata yhden kiellon kera loppuun. Pitäisi aina muistaa pitää heti tauko, jos alkaa kiukuttaa. Mulla ainakin väsymys vetää mielentilan äkkiä vahvasti miinukselle vastoinkäymisten kasaantuessa. Mukavaa kuitenkin, että pääsin fiiliksestä äkkiä pois ettei ainakaan Valo joutunut kestämään koko treenejä kiukkuista ohjaajaa.

Tänä tiistaina Jennan treenit menivät varsin kivasti, vaikkakin huomaa että kovasta vauhdista kauempaa lähetettynä Valon vanhat vinkeet tulevat vielä pintaan ja kaahottaa tietynlaisissa kohdissa liikaa. Huomasin kuitenkin, että ennakkopeloista huolimatta ihan hyvin ehdin ohjaamaan esimerkiksi tilanteessa, jossa oli pakko tehdä flippi lähellä estettä ja juosta suoran putken päähän hypylle. Jos ei koira itsestään käänny tiukasti noissa kohdissa, niin pakkohan se vain on mennä kääntämään ja juosta lujempaa :D Seuraavan koiran treenilistalla on kyllä kuitenkin tiukat käännökset ja juoksarit. Piste.

Liikkuvat vastakäännökset oli myös pop. Vaikka mä en usein haluaisi vastakäännöksiä niin tehdä varsinkaan loivempiin kohtiin, kylmä fakta on se, että joissain kohdissa ne vaan on Valolle lähes pakollisia. Nyt kun käänsin ensin vain rytmityksellä ja vekillä Valon muurilta kepeille kun välissä oli ansahyppy, se joutui katsomaan mua ja vähän arpomaan että minne minne minne. Liikkuvalla vastakäännöksellä eteni viivasuorasti kepeille ansahypyn blokaten. 

Keppien toisella puolella olevaan putkeen heitto kepeiltä onnistui hyvin sylkkärillä. Pitää vaan tosiaan muistaa vastaavissa kohdissa käyttää nimenomaan sylkkäriä, eikä poispäinkäännöstä joka epäonnistuu ainakin mulla helpommin. Putkiansakin ohitettiin taas hienosti, loppuun tehtiin rata nollana ja muutenkin treenit sujuivat kivasti pientä valumista lukuun ottamatta.

Väinön kevyttä vihjailua, että nyt vois olla hyvä hetki leikkiä...

Piirinmestaruuskisoista joukkuehopeaa

Ei olla edelleenkään treenattu Valon kanssa yhtään muuten kuin Jennan treeneissä, joissa on kyllä kahdesti ollut tuuraamassa Iina Asunta. Laitan niistä videota myöhemmin, kerrankin kun on muutama pätkä kuvattuna. Nyt olisi vissiin aika aktivoitua. Kisailmotkin on päässeet livahtamaan ohi, silloin kun niihin olisin päässyt. Helsingin seudun piirinmestaruuskisoihin sentään muistin ilmoittautua. Valo kisasi HSKH:n joukkueessa, johon sitten kuitenkin noustiin varakoirakon paikalta. 

Joukkuerata meni meiltä hyvin. Valo teki nollan, joka yllätyksekseni oli vielä radan toiseksi nopein. Pysäytin nimittäin kontakteille, ja Valo teki kunnon pysärin jopa puomille, siis sellaisen että jäi ihan oikeasti odottamaan vapautuskäskyä, jota en meinannut ymmärtää edes sanoa. Hyvä Valo! Muut tulokset joukkueella 0, 0 ja 5, ja nämä kolme nollaa riittivät tällä kertaa hopeaan. :) Kivaahan se oli pällistellä podiumilla. Harmi, kun rataa ei tullut videolle.

Yksilöt vähän hämmensivät. Valo hyppäsi eka radalla suoraan ensimmäisen riman päälle. Mielestäni kolautti myös jotain toista rimaa, ja kun tiputti riman vielä myöhemminkin, menin niin hämilleni että pysähdyin katsomaan että todellako tiputti toisenkin riman. Valo oli saman viikon tiistaina tullut Iinan treeneissä ihan täysin kyljellään putkesta ulos, joten heti tuli mieleen että onko se jumissa. Kiva, kun juuri käytiin osteopaatillakin. Valolle riman tiputtamiset ovat kuitenkin todella harvinaisia, joten ihan tosissaan mietin, menenkö enää toiselle radalle. Tämän radan alkuun olin muilta osin tyytyväinen, saatiin hyvin tehtyä haastavalta tuntunut kohta poispäinkäännöksellä ja rohkeasti etenemällä.

Katsoin videolta, että mun mielestä Valo liikkui ja kääntyi muuten ihan hyvin. Eka esteelle kyllä harvinaisesti arvioi etäisyyden aivan pieleen. Uskalsin sitten lähteä toiselle radalle ajatuksena keskeyttää heti jos näyttää epäilyttävältä. Rata meni kuitenkin ihan kivasti. Yksi rima tippui TAAS, mutta otan sen kyllä omaan piikkiini. Käänsin ja käskytin aivan liian vahvasti, Valo ei tarvitse enää noin rankkaa käskytystä. Vaikka kyllä mua silti nuo tippuneet rimat ihmetyttää. Voisiko sitten olla niin, että joukkueradan 25 senttisten jälkeen Valolla kesti tottua 35 senttisiin pehmeällä pohjalla, vaikka yleensä se arvioi korkeudet hyvin.

B-agility

Yksilökisoista ei siis tulosta. Olin ilmoittautunut vielä kolmannellekin radalle, kun kuvittelin ettei olla joukkueessa. Sieltäkin tuloksena 5, kun persjättö oli kuitenkin vähän myöhässä ja tuli renkaan välistä. No, sentään tiedostin riskikohdan mutta toteutuksessa jäi silti vähän uupumaan. 

A-agility

Tuomisina silti ensimmäinen mitali, hieno Valde! Kiitos Marialle videoista!

Viime viikonloppuna Virpiniemessä.

Pojat löysi majan, Väinö asettui heti taloksi.

Väinöltä terkkuja!

Kanakurssi I

Ihan vain hiukkasen jälkijunassa pientä sepustusta huhtikuussa Kuopiossa käymästäni PSKO:n kanakurssista, jonka veti kasviksemme Harri Katainen Pro Perrosta. Kurssi oli siis operantin ehdollistamisen workshop, jossa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella. Toisin sanoen työkaluina oli positiivinen vahvistaminen, negatiivinen rankaisu sekä sammuttaminen. 

Ideana siis, että seuraukset ohjaavat käytöstä: positiivisessa vahvistamisessa ympäristöön lisätään jotain, jonka johdosta toiminta lisääntyy, negatiivisessa rankaisussa vahviste tai sen mahdollisuus poistetaan ympäristöstä, jolloin käytös vähenee. Ne käytökset, joita ei haluta, jätetään siis huomiotta, eikä positiivisessa koulutuksessa positiiviseen vahvistamiseen koskaan yhdistetä positiivista rankaisua, eli epämiellyttävän asian lisäämistä ympäristöön.

Erottelevaa vahvistamista käytetään, kun eläimen halutaan valitsevan useasta vaihtoehdosta se oikea. Kurssilla teemana oli konsonantin erottaminen kahdesta (tai useammasta) vokaalista visuaalisesti, eli muotoerottelu. Sammuttamisen kautta taas saadaan eläin tekemään haluttu asia vain siihen liittyvän vihjeen (käskyn) saatuaan, eli viemällä käyttäytyminen ärsykekontrolliin. Sammuttaminen on siis jonkin eläimen suorittaman toiminnon tekemistä kannattamattomaksi.

Ärsykekontrolli käytännössä:

1. eläin suorittaa toiminnon vihjeen saatuaan

2. ei suorita toimintoa muista vihjeistä

3. ei suorita toimintoa kun sama vihje on annettu jollekin toiselle yksilölle

4. ei suorita toimintoa ilman vihjettä

Kurssilla edettiin seuraavin kriteerein:

1. kana pysyy pöydällä

2. nokkii muuta kuin ruokaa

3. nokkii konsonanttia

4. ei noki vokaalia

5. kesto 30 sekuntia

Tarkoituksena siis, että "loppukokeessa" kanan tuli ensin nokkia konsonanttia vokaalien joukossa, ja konsonantin poistamisen jälkeen se ei saanut 30 sekuntiin tehdä muuta, eli piti olla nokkimatta vokaalia tai muutakaan. Määräajan jälkeen piti vielä kerran nokkaista konsonanttia, ja se oli siinä. Kuulostaa helpolta eikö? :D

Lähdettäiskö siitä, että sanonta "sitä saat mitä vahvistat" pitää hyvinkin paikkansa. Operantti ehdollistaminen on mekaaninen taito, ja kana armoton opettaja. Kurssilla osat ikään kuin vaihtuivat - kana vei ja minä vikisin, eli ennemminkin kana koulutti minua kuin minä sitä. Kana antaa palautteen paljon nopeammin kuin koira, eli tarkkana sai olla oikea-aikaisen vahvistamisen kanssa.

Välillä kanoille annettiin munintarauha omassa nurkkauksessaan.

Harjoitteet aloitettiin kuivaharjoittelulla. Pöydällä numerot yhdestä neljään ylhäällä, alhaalla ja sivuilla, ja kouluttajan sanottua numeron piti välittömästi naksauttaa ja viedä palkka oikean numeron päälle ja takaisin, pellettejä ympäriinsä heittelemättä. Kun oltiin harjoiteltu palkan ajoitusta ja suuntaa, lähdettiin opettamaan kanoille kohteen nokkaisua. Töitä tehtiin pareittain niin, että molemmilla oli kaksi kanaa, joita koulutettiin vuorotellen. Näin kanat saivat lepoa harjoitusten välissä. 

Omat kanani oppivat nopeasti pisteen nokkaisun, jonka koulutuksessa kävi hyvin ilmi palkan suunnan tärkeys. Kana nokkaisi liikaa oikealle -> palkataan vasemmalle jne. Sitten päästiin aloittamaan konsonantin nokkaisun opetus. Omat kirjaimeni olivat K, U ja Å, joista Å osoittautui virhevalinnaksi. Kanat nimittäin lähtevät helposti nokkimaan sitä ihanaa pyörylää A:n päällä, mikä vaikeutti kyllä tehtävää. Sessiot kanan kanssa tehtiin sekuntikellon kanssa, jotta harjoitukset eivät venähtäneet. Myös konsonantin nokkimisen kanaset oppivat äkkiä, jolloin lähdettiin tekemään erottelua vokaaleista.

Pieni pätkä alun kouluttelusta. Vähän vielä jänskättää:

Jossain vaiheessa meinasi itsellekin epätoivo iskeä päälle, kun tuntui että homma junnaa paikallaan. Eka päivä päättyi lähes paniikkifiilikseen :D Punoin seuraavaksi päiväksi sotasuunnitelmat valmiiksi, ja taas lähdettiin hommiin. Aamu oli taas vaikea, kanat veivät 6-0. Itselleni ratkaiseva oivallus oli kriteerin nosto ja sammuttaminen. Kriteeriä tuli rohkeasti nostaa tarpeeksi ajoissa, ja väärä käytös piti jämptisti uskaltaa sammuttaa. Itse hain ensin turhan paljon täydellisyyttä, eli ajattelin että en voi siirtyä vielä eteenpäin, vaikka oikeasti kana oli jo valmis seuraavalle asteelle ja alkoi turhautua turhasta junnaamisesta. Tämän painoin mieleeni myös koiran kouluttamista ajatellen. Kun noin 80% toistoista onnistuu, on aika siirtyä eteenpäin. 

Minäkö muka tyhmä?

Ehkä vielä tärkeämpää oli ymmärtää, että sammuttaminen on välttämätöntä ärsykekontrolliin pääsemiseksi, eli palkatta jättämistä ei voi vältellä. Huomasin myös käytännössä sen, että sammuttamisessa toiminto vahvistui ennen kuin alkoi hiipua. Eläimet siis yrittävät entistä kovemmin saada vahvisteen toiminnallaan, ennen kuin huomaavat ettei se johda palkkioon. Omat kanani rupesivat vallan riehumaan, kun palkkaa ei tullutkaan, mutta ymmärsivät kyllä pian juonen ja lopettivat siipien lepattelun ja kuopimisen. Myöskään tunteille ei ole sijaa kouluttaessa. Kanaa ei kiinnosta mielentilasi, sitä kiinnostaa vain kädessäsi oleva namikuppi. Vain itseään ja omaa asennoitumistaan voi muuttaa.

Loppujen lopuksi touhu alkoi jo sujua, ja päästiin yrittämään lopputestiä. Ensin kana lankesi halpaan, kun Harri lisäsi häiriötä eli taputteli ja heilutteli vääriä kirjaimia kanan edessä, ja houkutteli sitä väärään suoritukseen. Tästäpä opin, että koulutusvaiheessakaan ei sovi unohtaa häiriöitä. Palattiin siis harjoittelemaan häiriönsietoa, ja yritettiin uudestaan. Kanani alkoi kyllä olla viimeisen testin aikaan jo melko väsähtänyt, mahtoi olla maha täynnä namia. Joka tapauksessa sain käytöksen sille kohtalaisen hyvin opetettua ja testin läpäistyä, ja tärkeintä ei toki olekaan lopputulos vaan kaikki se, mitä matkan aikana tapahtui.

Kurssi oli todella mukava, mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka välillä teki mieli repiä tukko hiuksia päästä. Innolla odotan jo seuraavaa kurssia!

Pusi pusi!

Herra Huttunen ja haaremi.