Kanakurssi I

Ihan vain hiukkasen jälkijunassa pientä sepustusta huhtikuussa Kuopiossa käymästäni PSKO:n kanakurssista, jonka veti kasviksemme Harri Katainen Pro Perrosta. Kurssi oli siis operantin ehdollistamisen workshop, jossa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella. Toisin sanoen työkaluina oli positiivinen vahvistaminen, negatiivinen rankaisu sekä sammuttaminen. 

Ideana siis, että seuraukset ohjaavat käytöstä: positiivisessa vahvistamisessa ympäristöön lisätään jotain, jonka johdosta toiminta lisääntyy, negatiivisessa rankaisussa vahviste tai sen mahdollisuus poistetaan ympäristöstä, jolloin käytös vähenee. Ne käytökset, joita ei haluta, jätetään siis huomiotta, eikä positiivisessa koulutuksessa positiiviseen vahvistamiseen koskaan yhdistetä positiivista rankaisua, eli epämiellyttävän asian lisäämistä ympäristöön.

Erottelevaa vahvistamista käytetään, kun eläimen halutaan valitsevan useasta vaihtoehdosta se oikea. Kurssilla teemana oli konsonantin erottaminen kahdesta (tai useammasta) vokaalista visuaalisesti, eli muotoerottelu. Sammuttamisen kautta taas saadaan eläin tekemään haluttu asia vain siihen liittyvän vihjeen (käskyn) saatuaan, eli viemällä käyttäytyminen ärsykekontrolliin. Sammuttaminen on siis jonkin eläimen suorittaman toiminnon tekemistä kannattamattomaksi.

Ärsykekontrolli käytännössä:

1. eläin suorittaa toiminnon vihjeen saatuaan

2. ei suorita toimintoa muista vihjeistä

3. ei suorita toimintoa kun sama vihje on annettu jollekin toiselle yksilölle

4. ei suorita toimintoa ilman vihjettä

Kurssilla edettiin seuraavin kriteerein:

1. kana pysyy pöydällä

2. nokkii muuta kuin ruokaa

3. nokkii konsonanttia

4. ei noki vokaalia

5. kesto 30 sekuntia

Tarkoituksena siis, että "loppukokeessa" kanan tuli ensin nokkia konsonanttia vokaalien joukossa, ja konsonantin poistamisen jälkeen se ei saanut 30 sekuntiin tehdä muuta, eli piti olla nokkimatta vokaalia tai muutakaan. Määräajan jälkeen piti vielä kerran nokkaista konsonanttia, ja se oli siinä. Kuulostaa helpolta eikö? :D

Lähdettäiskö siitä, että sanonta "sitä saat mitä vahvistat" pitää hyvinkin paikkansa. Operantti ehdollistaminen on mekaaninen taito, ja kana armoton opettaja. Kurssilla osat ikään kuin vaihtuivat - kana vei ja minä vikisin, eli ennemminkin kana koulutti minua kuin minä sitä. Kana antaa palautteen paljon nopeammin kuin koira, eli tarkkana sai olla oikea-aikaisen vahvistamisen kanssa.

Välillä kanoille annettiin munintarauha omassa nurkkauksessaan.

Harjoitteet aloitettiin kuivaharjoittelulla. Pöydällä numerot yhdestä neljään ylhäällä, alhaalla ja sivuilla, ja kouluttajan sanottua numeron piti välittömästi naksauttaa ja viedä palkka oikean numeron päälle ja takaisin, pellettejä ympäriinsä heittelemättä. Kun oltiin harjoiteltu palkan ajoitusta ja suuntaa, lähdettiin opettamaan kanoille kohteen nokkaisua. Töitä tehtiin pareittain niin, että molemmilla oli kaksi kanaa, joita koulutettiin vuorotellen. Näin kanat saivat lepoa harjoitusten välissä. 

Omat kanani oppivat nopeasti pisteen nokkaisun, jonka koulutuksessa kävi hyvin ilmi palkan suunnan tärkeys. Kana nokkaisi liikaa oikealle -> palkataan vasemmalle jne. Sitten päästiin aloittamaan konsonantin nokkaisun opetus. Omat kirjaimeni olivat K, U ja Å, joista Å osoittautui virhevalinnaksi. Kanat nimittäin lähtevät helposti nokkimaan sitä ihanaa pyörylää A:n päällä, mikä vaikeutti kyllä tehtävää. Sessiot kanan kanssa tehtiin sekuntikellon kanssa, jotta harjoitukset eivät venähtäneet. Myös konsonantin nokkimisen kanaset oppivat äkkiä, jolloin lähdettiin tekemään erottelua vokaaleista.

Pieni pätkä alun kouluttelusta. Vähän vielä jänskättää:

Jossain vaiheessa meinasi itsellekin epätoivo iskeä päälle, kun tuntui että homma junnaa paikallaan. Eka päivä päättyi lähes paniikkifiilikseen :D Punoin seuraavaksi päiväksi sotasuunnitelmat valmiiksi, ja taas lähdettiin hommiin. Aamu oli taas vaikea, kanat veivät 6-0. Itselleni ratkaiseva oivallus oli kriteerin nosto ja sammuttaminen. Kriteeriä tuli rohkeasti nostaa tarpeeksi ajoissa, ja väärä käytös piti jämptisti uskaltaa sammuttaa. Itse hain ensin turhan paljon täydellisyyttä, eli ajattelin että en voi siirtyä vielä eteenpäin, vaikka oikeasti kana oli jo valmis seuraavalle asteelle ja alkoi turhautua turhasta junnaamisesta. Tämän painoin mieleeni myös koiran kouluttamista ajatellen. Kun noin 80% toistoista onnistuu, on aika siirtyä eteenpäin. 

Minäkö muka tyhmä?

Ehkä vielä tärkeämpää oli ymmärtää, että sammuttaminen on välttämätöntä ärsykekontrolliin pääsemiseksi, eli palkatta jättämistä ei voi vältellä. Huomasin myös käytännössä sen, että sammuttamisessa toiminto vahvistui ennen kuin alkoi hiipua. Eläimet siis yrittävät entistä kovemmin saada vahvisteen toiminnallaan, ennen kuin huomaavat ettei se johda palkkioon. Omat kanani rupesivat vallan riehumaan, kun palkkaa ei tullutkaan, mutta ymmärsivät kyllä pian juonen ja lopettivat siipien lepattelun ja kuopimisen. Myöskään tunteille ei ole sijaa kouluttaessa. Kanaa ei kiinnosta mielentilasi, sitä kiinnostaa vain kädessäsi oleva namikuppi. Vain itseään ja omaa asennoitumistaan voi muuttaa.

Loppujen lopuksi touhu alkoi jo sujua, ja päästiin yrittämään lopputestiä. Ensin kana lankesi halpaan, kun Harri lisäsi häiriötä eli taputteli ja heilutteli vääriä kirjaimia kanan edessä, ja houkutteli sitä väärään suoritukseen. Tästäpä opin, että koulutusvaiheessakaan ei sovi unohtaa häiriöitä. Palattiin siis harjoittelemaan häiriönsietoa, ja yritettiin uudestaan. Kanani alkoi kyllä olla viimeisen testin aikaan jo melko väsähtänyt, mahtoi olla maha täynnä namia. Joka tapauksessa sain käytöksen sille kohtalaisen hyvin opetettua ja testin läpäistyä, ja tärkeintä ei toki olekaan lopputulos vaan kaikki se, mitä matkan aikana tapahtui.

Kurssi oli todella mukava, mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka välillä teki mieli repiä tukko hiuksia päästä. Innolla odotan jo seuraavaa kurssia!

Pusi pusi!

Herra Huttunen ja haaremi.