Maanantaina Niinua tuurasi Jouni Orenius, joka olikin uusi tuttavuus kouluttajana. Palasimme reissusta vasta päivällä, yö oli ajettu Liettuasta Tallinnaan, nukuttu autossa pari tuntia ja laivassa toiset pari, joten en ensin aikonut mennä. Halusin sitten kuitenkin mennä mielenkiinnosta, ja Valokin vähän säälitti kun se oli kykkinyt autossa/häkissä koko viikonlopun. Lähdettiin siis väsymystä uhmaten treeneihin.
Heti alkajaisiksi huomasin jättäneeni kengät kotiin, joten lainasin treenikaverin hitusen suuria tennareita. Tutustuttavana oli taas 2 ratapätkää, joista ehdin tehdä Valon kanssa ensimmäisen, esteet 1-14. Oikeastaan ensimmäinen asia johon tartuttiin, oli yllätys yllätys putkijarru. Palkattiin pari kertaa ja katseltiin rytmitystä. Piti siis kääntyä suorasta putkesta takaisin tulosuuntaan hypylle.
Seuraavaksi pitikin taas katsella valssin suuntaa, kun peruuttelin taas. Jounikin onneksi puuttui linjaamiseen, ja hoksautti mut vekkaamaan muurille, jotta Valo sai paremman linjan pituudelle. Persjätön tein jopa liian aikasin, ja piti muistaa ottaa koira kunnolla mukaan, kun muut esteet vetivät selän taakse. Sitten pitikin juosta, mikä tuotti vähän ongelmia :D Ehdittiin kuitenkin päätyhypylle, ja viimeinen ongelma muodostui siitä, miten saada Valo vedettyä hypyn oikealle puolelle. Ikäänkuin välistävetoon siis. Ja siis onnistuihan se heti, kun tein jotain sen eteen...Eli tiukka haltuunotto. Lopuksi vielä rata nollana läpi.
Valo oli selkeästi väsynyt, ja mun muistikuvat koko treeneistä nyt aika hataria. Harmitti vähän treenien jälkeen, kun edes toin sen. Meno oli vähän tahmeaa, ja viimeistään silloin kun Valo rymysi 1. riman päälle, tiesin sen olevan ihan poikki. Näytti se silti nauttivan, ja oli mukava kokeilla uutta kouluttajaa, vaikkakin enemmän olisin saanut irti pirteänä (ja omilla kengillä). Nyt ollaan vain lepäilty muutama päivä, katsotaan josko käytäisiin tänään hallilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti