Viikko sitten lennettiin Valon kanssa "kotiin" Ouluun. Jännitin kovasti, pääseekö Valo kokonsa puolesta matkustamoon, mutta hyvin kävi. Suurimmat ongelmat ilmenivät Valon lentokassiin saamisessa... Koneessa Valo malttoi olla hiljaa, ja nousun jälkeen rauhoittuikin vain makoilemaan kassissaan penkin alla. Aika vaivatonta siis!
Oulussa vain völläiltiin, lenkkeiltiin ja käytiin moikkailemassa kavereita. Tässä Veeran pojat Pablo ja Pepe, jotka eivät kyllä ihan hirveästi fanittaneet Valoa... :)
Perjantaina jatkettiin matkaa junaillen Kuopioon. Olikin sitten junamatka pahimmasta päästä. Pian lähdön jälkeen huomasin, että vaunussa on todella kylmä. Lisäilin ensin huivia, sitten pipoa, lopulta takkia ja lapasia, ja viimein istuin vaunussa toppahousut jalassa. Veto oli kova, ja syy paleluun paljastui seinälle vilkaistessa:
Valitin konnarille tilanteesta, ja hänen tarkastettuaan tilanteen selvisi, että joku lämmityspömpeli ei ollut ollenkaan päällä. Onneksi vaunussa ei ollut lyhytkarvaisia koiria... No eipä se vaunu siitä silti paljon lämmennyt, 4 tunnin kuluttua vaunussa oli 15 astetta. Puolivälissä matkaa, sormien hädin tuskin liikkueessa menin vessaan, koska oli pakko ja ajattelin samalla lämmitellä käsiäni hanan alla. Yllätys olikin suuri, kun pöntön kannen aukaistessani näky oli tämä:
Pöntön läppä oli rikki, ja lunta tuiskusi naamalle :D Voin kertoa, että oli vähän kylmää kyytiä tämä vessassa asiointikin. Tästä ilmoittaessani konnari näytti jo siltä, että tukehtuu. Ei tainnut hänkään olla aivan tyytyväinen tilanteeseen :D Joka tapauksessa, karmein VR:n kyyti aikoihin, ja Kuopioon päästessäni olin jo syväjäässä. Onneksi Sannan ja Harrin luona odotti lämmin takka <3 Nätit on maisematkin Aksalan takapihalla:
Lauantai-aamuna lähdettiin aikaisin ajelemaan Kajaanin kansainväliseen näyttelyyn, jossa tuomarina toimi Carole Garhöfer. Valo aloitti borderit nuorten luokan ensimmäisenä. Luokassa oli 5 urosta, ja tuomari aloitti liikuttamalla kerran hyvin pienen kehän ympäri. Sitten Valo pöydälle, ja siitä maahan. Odotin seuraavaksi hänen katsovan Valon liikkeet, mutta mitä vielä! Lätkä nousi EH:n merkiksi. Tässä vaiheessa tuomari menetti arvostuksensa minun silmissäni. Siitäkö maksan, ettei tuomari viitsi edes kerran pyöräyttää koiraani kehässä edes takaisin?? Voi luoja, että olin pettynyt. Vaikka kuinka inhoaisi koiraa, kyllä nyt hyvänen aika liikkeet pitää katsoa! Tämän jälkeen en edes viitsinyt seurata kehää. Valo oli siis luokkansa viimeinen, en ole varma miksi, arvostelu kun oli ihan liiba laabaa.
Valon sisko Villi sai ERI:n ja oli luokkansa toinen, Messi-siskolle ekasta näyttelystään samaten allekirjoittaneen handlaamana ERI ja luokkansa neljäs. Paras saavutus tältä reissulta olikin juuri tuo Messin ERI, nyt nimittäin pääsemme koko kööri maaliskuussa samaan LUT-kokeeseen tavoittelemaan A-tulosta! JEE!
 |
| Sängynvaltaajat. |
Iltapäivällä päikkäreiden jälkeen suunnattiin hallille treenaamaan. Valo teki eka kertaa mm. merkkausta, ja onnistuikin heti aika hyvin. Kepit minun jäädessä taakse hyvät, samoin poispäinkääntö puomilta. Tässäpä pieni kooste sisarusten tolskailusta:
Seuraavana aamuna suunnattiin taas hallille, ja jatkettiin siitä mihin edellispäivänä jäätiin :) Pyysin Sannalta vinkkejä kääntymisen opettamiseen Valolle, ja niitä myös sain. Listaan itselleni muutaman pointin muistiin.
- Pyöritys ja niisto-persjättö, sekä niiden ero!
- Ennakoiva valssi ja siitä palkkaus, palkan suunta.
- Etupalkka radan osana taas käyttöön! En tiedä, missä vaiheessa jätin tämän pois, mutta nyt sen on syytä palata takaisin - vauhdin nosto!!
- Käännökset myös okserille, muurille ja renkaalle.
Kyllä kasvikset tietää, mitä meidän pitää Valon kanssa tehdä ja miten :) Älyttömän hyviä juttuja tuli taas käytyä läpi, ja treeni-into kasvoi hurjasti! Olisipa jo kokeet ohi, että pääsisin testailemaan uusia juttuja... Oli kiva nähdä myös Valon Messi-siskoa, sekä sisarus-puolia Reinoa ja Iitua! Nättejä ja reippaita penneleitä. Sunnuntaina Valo pääsi ennen lähtöä vielä vesijumppaan, tekisi varmasti hyvää jatkossakin. VR oli tainnut kuulla valitukseni, kun paluumatkalla eläinvaunussa oli 27 astetta lämmintä. Ja mulla oli tietenkin kalsarit ja villasukat jalassa... :) Valo nukkua retkotti koko matkan, ja oli selkeästi iloinen myös päästessään kotiin Väinön luo.
 |
| Metrossa iskän sylissä, yksi pysäkki kotiin <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti