Kanakurssi I

Ihan vain hiukkasen jälkijunassa pientä sepustusta huhtikuussa Kuopiossa käymästäni PSKO:n kanakurssista, jonka veti kasviksemme Harri Katainen Pro Perrosta. Kurssi oli siis operantin ehdollistamisen workshop, jossa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella. Toisin sanoen työkaluina oli positiivinen vahvistaminen, negatiivinen rankaisu sekä sammuttaminen. 

Ideana siis, että seuraukset ohjaavat käytöstä: positiivisessa vahvistamisessa ympäristöön lisätään jotain, jonka johdosta toiminta lisääntyy, negatiivisessa rankaisussa vahviste tai sen mahdollisuus poistetaan ympäristöstä, jolloin käytös vähenee. Ne käytökset, joita ei haluta, jätetään siis huomiotta, eikä positiivisessa koulutuksessa positiiviseen vahvistamiseen koskaan yhdistetä positiivista rankaisua, eli epämiellyttävän asian lisäämistä ympäristöön.

Erottelevaa vahvistamista käytetään, kun eläimen halutaan valitsevan useasta vaihtoehdosta se oikea. Kurssilla teemana oli konsonantin erottaminen kahdesta (tai useammasta) vokaalista visuaalisesti, eli muotoerottelu. Sammuttamisen kautta taas saadaan eläin tekemään haluttu asia vain siihen liittyvän vihjeen (käskyn) saatuaan, eli viemällä käyttäytyminen ärsykekontrolliin. Sammuttaminen on siis jonkin eläimen suorittaman toiminnon tekemistä kannattamattomaksi.

Ärsykekontrolli käytännössä:

1. eläin suorittaa toiminnon vihjeen saatuaan

2. ei suorita toimintoa muista vihjeistä

3. ei suorita toimintoa kun sama vihje on annettu jollekin toiselle yksilölle

4. ei suorita toimintoa ilman vihjettä

Kurssilla edettiin seuraavin kriteerein:

1. kana pysyy pöydällä

2. nokkii muuta kuin ruokaa

3. nokkii konsonanttia

4. ei noki vokaalia

5. kesto 30 sekuntia

Tarkoituksena siis, että "loppukokeessa" kanan tuli ensin nokkia konsonanttia vokaalien joukossa, ja konsonantin poistamisen jälkeen se ei saanut 30 sekuntiin tehdä muuta, eli piti olla nokkimatta vokaalia tai muutakaan. Määräajan jälkeen piti vielä kerran nokkaista konsonanttia, ja se oli siinä. Kuulostaa helpolta eikö? :D

Lähdettäiskö siitä, että sanonta "sitä saat mitä vahvistat" pitää hyvinkin paikkansa. Operantti ehdollistaminen on mekaaninen taito, ja kana armoton opettaja. Kurssilla osat ikään kuin vaihtuivat - kana vei ja minä vikisin, eli ennemminkin kana koulutti minua kuin minä sitä. Kana antaa palautteen paljon nopeammin kuin koira, eli tarkkana sai olla oikea-aikaisen vahvistamisen kanssa.

Välillä kanoille annettiin munintarauha omassa nurkkauksessaan.

Harjoitteet aloitettiin kuivaharjoittelulla. Pöydällä numerot yhdestä neljään ylhäällä, alhaalla ja sivuilla, ja kouluttajan sanottua numeron piti välittömästi naksauttaa ja viedä palkka oikean numeron päälle ja takaisin, pellettejä ympäriinsä heittelemättä. Kun oltiin harjoiteltu palkan ajoitusta ja suuntaa, lähdettiin opettamaan kanoille kohteen nokkaisua. Töitä tehtiin pareittain niin, että molemmilla oli kaksi kanaa, joita koulutettiin vuorotellen. Näin kanat saivat lepoa harjoitusten välissä. 

Omat kanani oppivat nopeasti pisteen nokkaisun, jonka koulutuksessa kävi hyvin ilmi palkan suunnan tärkeys. Kana nokkaisi liikaa oikealle -> palkataan vasemmalle jne. Sitten päästiin aloittamaan konsonantin nokkaisun opetus. Omat kirjaimeni olivat K, U ja Å, joista Å osoittautui virhevalinnaksi. Kanat nimittäin lähtevät helposti nokkimaan sitä ihanaa pyörylää A:n päällä, mikä vaikeutti kyllä tehtävää. Sessiot kanan kanssa tehtiin sekuntikellon kanssa, jotta harjoitukset eivät venähtäneet. Myös konsonantin nokkimisen kanaset oppivat äkkiä, jolloin lähdettiin tekemään erottelua vokaaleista.

Pieni pätkä alun kouluttelusta. Vähän vielä jänskättää:

Jossain vaiheessa meinasi itsellekin epätoivo iskeä päälle, kun tuntui että homma junnaa paikallaan. Eka päivä päättyi lähes paniikkifiilikseen :D Punoin seuraavaksi päiväksi sotasuunnitelmat valmiiksi, ja taas lähdettiin hommiin. Aamu oli taas vaikea, kanat veivät 6-0. Itselleni ratkaiseva oivallus oli kriteerin nosto ja sammuttaminen. Kriteeriä tuli rohkeasti nostaa tarpeeksi ajoissa, ja väärä käytös piti jämptisti uskaltaa sammuttaa. Itse hain ensin turhan paljon täydellisyyttä, eli ajattelin että en voi siirtyä vielä eteenpäin, vaikka oikeasti kana oli jo valmis seuraavalle asteelle ja alkoi turhautua turhasta junnaamisesta. Tämän painoin mieleeni myös koiran kouluttamista ajatellen. Kun noin 80% toistoista onnistuu, on aika siirtyä eteenpäin. 

Minäkö muka tyhmä?

Ehkä vielä tärkeämpää oli ymmärtää, että sammuttaminen on välttämätöntä ärsykekontrolliin pääsemiseksi, eli palkatta jättämistä ei voi vältellä. Huomasin myös käytännössä sen, että sammuttamisessa toiminto vahvistui ennen kuin alkoi hiipua. Eläimet siis yrittävät entistä kovemmin saada vahvisteen toiminnallaan, ennen kuin huomaavat ettei se johda palkkioon. Omat kanani rupesivat vallan riehumaan, kun palkkaa ei tullutkaan, mutta ymmärsivät kyllä pian juonen ja lopettivat siipien lepattelun ja kuopimisen. Myöskään tunteille ei ole sijaa kouluttaessa. Kanaa ei kiinnosta mielentilasi, sitä kiinnostaa vain kädessäsi oleva namikuppi. Vain itseään ja omaa asennoitumistaan voi muuttaa.

Loppujen lopuksi touhu alkoi jo sujua, ja päästiin yrittämään lopputestiä. Ensin kana lankesi halpaan, kun Harri lisäsi häiriötä eli taputteli ja heilutteli vääriä kirjaimia kanan edessä, ja houkutteli sitä väärään suoritukseen. Tästäpä opin, että koulutusvaiheessakaan ei sovi unohtaa häiriöitä. Palattiin siis harjoittelemaan häiriönsietoa, ja yritettiin uudestaan. Kanani alkoi kyllä olla viimeisen testin aikaan jo melko väsähtänyt, mahtoi olla maha täynnä namia. Joka tapauksessa sain käytöksen sille kohtalaisen hyvin opetettua ja testin läpäistyä, ja tärkeintä ei toki olekaan lopputulos vaan kaikki se, mitä matkan aikana tapahtui.

Kurssi oli todella mukava, mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka välillä teki mieli repiä tukko hiuksia päästä. Innolla odotan jo seuraavaa kurssia!

Pusi pusi!

Herra Huttunen ja haaremi.

Borderien erikoisnäyttely 2015 ja osteopatiaa

Viime viikonloppuna Valo esiintyi parin vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä. Erkkarissa urosten tuomarina oli James Gilpin Briteistä (kennel Otterbobs). Myös Valon siskot Villi ja Lämä sekä äiti Roisto ja isi Hotti oli ilmoitettu mukaan. Villi aloitti hienosti narttujen käyttöluokassa voittaen luokan ERI:n ja SA:n kera (narttujen tuomari Hilary Gilpin). Myös Lämä haki valioluokasta ERI:n, samoin Roisto veteraaniluokasta. 

Läskiä läjjään! 

Noora esitti Valon, kuten kaikki muutkin koirat poppoostamme :D Valo pärjäsi upeasti kiilatessaan kansainvälisten muotovalioden seurassa käyttöluokan voittoon SA:n kera. Yllätyksekseni Valo, kuten myös Villi, saivat myös pääsylipun paras pää -kisaan. Tuomari totesi, että Valo muun lisäksi liikkui paljon paremmin kuin muut, mikä oli minusta erityisen mukavaa koska itse arvostan koiran liikettä paljon. Valon arvostelu:

"3 years old b&t dog shown in the harshest of jackets. Good masculine head. Correct length of neck. Good reach of back. Upstanding shoulder. Nice length of body. Easily spanned. Good bend of stifle. Moved around the ring with purpose."

Isi-Hotti sitten meni ja voitti ison veteraaniluokan ollen lopulta VSP-veteraani, joten esitin Valon itse paras uros -luokassa. Tällä kertaa oli tyytyminen parhaan 10 uroksen sakkiin, ei sijoitusta kehässä. Esitimme vielä Nooran kanssa kahdestaan ( :D ) Foo Fighters -kasvattajaryhmän, joka olikin kymmenen kasvattajan joukosta lopulta BIS-2! Tosi kiva ja onnistunut päivä siis, mukavaahan tuo oli pitkästä aikaa käväistä näyttelyssäkin bordereita katselemassa kauniissa auringonpaisteessa.

Ottamiani räpsyjä erkkarista löytyy täältä. Kuvia saa halutessaan käyttää, mielellään kuvaaja mainiten. :)

Valo, Villi, Lämä, Roisto ja Hotti. Kuva: Noora Haapanen 

Valo pöydällä. Nooralle suuri kiitos ammattimaisesta handlaamisesta <3 

Valo <3

Tiistaina oli Jennan treenit. Tehtiin tekniikkapätkää, jossa pääosassa putkijarrut eli putkia rinnakkain. Valo suoriutui huonosti. Katsoin jo alun neljällä esteellä, että keskittyi jotenkin huonosti mikä ei ole Valolle tyypillistä. Putkilla sitten oli vaikeaa saada kunnon käännöksiä aikaan. Valo käytti kroppaansa tosi huonosti ja lähti herkästi mun liikkeen perään. Myös suoralla liike näytti löysältä. Treeneistä jäi huonot vibat, ja ajattelin että joko Valo on jumissa tai sitten todellakin taantunut. Edellispäivänä kyllä jo katsoin, että se käveli mielestäni peppu oikealle viettäen. Onneksi seuraavana päivänä oli aika Maaren osteopatiaan.

Yleensä niin hyväkuntoinen Valo olikin nyt harvinaisen kurjassa kunnossa, ainakin Valoksi. Takaosa prakasi, mutta etuosa oli eniten kipeä. Todennäköisesti etuosa on nyt kuormittunut takaosan ollessa vinksallaan. Ensimmäistä kertaa Valo oli huonommassa kunnossa kuin Väinö, mutta lähti hyvin paranemaan. Lisäksi Valo on kesän aikana menettänyt lihasta takaa ja vatsalinjakin on laskenut kun kunnon tukea ei ole. Tullut kyllä laiminlyötyä lihashuoltoa kesällä muuton keskellä, ja eihän me olla treenattu eikä kisattukaan joten ei ihme kun on repsahtanut. :( 

Väinöllä oli ongelmaa lantiossa, mutta myös Väinöllä lähti hyvin aukeamaan, ja meno onkin ollut nyt hoidon jälkeen taas parempaa. Nyt parin taukopäivän jälkeen aloitettiin heti taas syvälihastreenit ja on käyty pitkää metsälenkkiä, ja uitu. Eiköhän ne lihakset sieltä nopeasti palaudu, mutta ei nyt kisata ainakaan muutamaan viikkoon. Piirinmestaruuskisat pitäisi kai käydä kipaisemassa syyskuussa, katsotaan mikä on muutaman viikon päästä tilanne. :)

Väinö ja naminami-heinä

Kauden toiset kisat ja paluu treenauksen pariin

Viime viikolla kävin taas pitkästä aikaa treenaamassa. Otin taas vain kontakteja helpon radan lomassa tulevia kisoja ajatellen. Valo teki pari aivan erinomaista puomia kun hetsasin kovasti. Sellaiset puomit jos saisin sille kisoihin, niin olisipa hienoa. Todella vauhdikkaat ja tarkat toistot, olin aivan yllättynyt. Rosa auttoi lisäksi palkkaamaan keinulla kun tein vähän irtoamistreeniä. Ja se tarvitseekin kyllä vielä treeniä... Olisi sitten tämän kauden juttu, tuo kontaktien itsenäistäminen.

Lauantaina sitten kisattiin I-HAH:n kisoissa kolme Marjo Heinon rataa. Ensimmäinen oli pitkästä aikaa ihan katastrofi. Siitähän se lähti, kun Valo karkasi lähdöstä, ja pelastusta ei enää näkynyt sen jälkeen. Seuraavissa kisoissa pitää tiedostaa, että näköjään se voi karatakin, ja heivata ulos radalta jos näin vielä käy.

Toinen rata oli Valolta varsin hyvä veto. Pysyi hienosti kepeillä kun irtosin sivusuunnassa pituuden taakse ottamaan vastaan. Valitettavasti ohjasin kuitenkin väärään putkeen, kun tein vastakäännöksen kohtaan jossa olisi pitänyt valssata. Vielä ajattelin makseja katsoessani, että tuohon ei kyllä vastakäännös sovi, ja tein sen silti. Pitäis ruveta luottamaan koiraan, vaikka tyrkyllä olisi useampi putkenpää vierekkäin. Nyt en luottanut ja tönin itse väärään putkeen.  

Molemmilla agiradoilla A ja keinu mentiin kahdesti, ja ensimmäistä keinua lukuun ottamatta toistot olivat hyviä. Pääsin taas pysäyttämään ja kehumaan A:n toistoista, ihan hyvä niin. Eka radalla Valo muuten TAAAAAAS meni keppien avokulmaan kovasta vauhdista oikein sisään, mutta taipui kolmanteen väliin. Tämä täytyy ottaa ehdottomasti treenilistan kärkeen.

Hypärillä olin suunnitellut kepeille viennin perjätöllä. Tultiin muurilta umpikulmaan, ja rata jatkui toiselle puolelle. Enhän mä mihinkään persjättöön ehtinyt, yhtäkkiä koira oli väärällä puolella, sitten katosi silmistä, ja seuraava havainto oli kun se jo pujotteli. En edelleenkään tiedä, miten sen sinnen kepeille korjasin, kun videota ei ole :D Päätyhypyltä tultiin takaisinpäin renkaalle, jonka jälkeen odotti kentän pituinen pari kertaa putki-hyppy loppusuora, eli sinne oli kiire. No heitin Valon kuitenkin tosi pitkäksi hypyllä, ja jouduin jäämään kalastelemaan renkaalle. Ihme kyllä omat jalat saivat kuitenkin turbovaihteen päälle, ja selvittiin loppusuorasta kunnialla. Valolle siis hypärinolla ja sijoitus kolmas. Valolla oli ihan hyvä aika nuo pari aikasyöppökohtaa huomioiden, hieno pieni.

Joka kisoista on nyt tehty ainakin yksi nolla, ja se on meille jo paljon se! Tekeminen alkaa tuntua ajoittain jo ihan agilitylta, jes.

Kauden suunnitelmista sen verran, että en hakenut HSKH:n tehikseen tällä kaudella. Mulla on talven muut suunnitelmat vielä niin vaiheessa, etten oikein pysty sitoutumaan ryhmäpaikkaan kuuluviin velvollisuuksiin, kun en tiedä omista aikatauluistani vielä mitään. Muutenkin meillä oli tässä muutto, reissuja sun muuta stressinaihetta meneillään, joten katsoin helpoimmaksi jättää tällä kertaa väliin. Ehkä taas ensi vuonna sitten.

Eilen alkoi kuitenkin Jennan treenit. Ainoa lukkoonlyöty treeni tälle kaudelle on siis Jennan viikkotreenit elokuusta ensi kesään. Eilen tehtiin ja kellotettiin vähän tekniikkaa ratapätkille. Alun 6 estettä tein ensin pakkovalsseilla, sitten saksalaisilla. Huomioitavaa on, että jos rata jatkuu pakkovalssista ikään kuin takaisin tulosuuntaan, Valolle pitää tehdä pakkovalssi ihan siivekkeen reunalta jotta saa sille varmimmin tiukan käännöksen. Molemmat ohjaukset onnistuivat Valolta loistavasti, ja niiden ero oli 5 sadasosaa saksalaisten eduksi, eli ihan samoissa mentiin. Lisäksi harjoiteltiin kohtiin japanilaiset, ja Valo tuli niihinkin tosi hyvin. Valssikäännöksissä, etenkin ei mihinkään suuntautuvissa, pitää tehdä vielä töitä. Valo hyppää mielellään niin pitkää laakaa, että hommia saa tehdä sen kääntääkseen. Tosi hyvät treenit kuitenkin, mukavaa kun pääsee taas tekemään ohjastustikin. Tai ylipäänsä tekemään. :D

Virpiniemessä.

Valo mustikassa.

Väinön saalis.

Kausi aloitettu voitolla ja tuplalla

Viime viikonloppu vietettiin agipitsikisoissa Raumalla, lauantaina ja sunnuntaina kolme starttia. Karsintojen jälkeen tulikin pidettyä kolmen viikon totaalitauko agilitystä. Nyt loppuviikosta iski pieni ahdistus, ja oli pakko käydä treenamassa kaikki kontaktit pikaisesti läpi. Muuta ei tehty, ja näillä eväin lähdettiin Raumaa kohti seuranamme Noora, joka kisasi Valon siskon Lämän kanssa.

Uusi kausi ei olisi voinut juuri paremmin alkaa, kun heti ensimmäiseltä Marjo Heinon radalta tehtiin nolla, joka riitti lopulta voittoon (/49). Olin aivan tyytyväinen rataan, yhdessä persjätössä olin hitusen Valon tiellä ja ennen keppejä en ehtinytkään tehdä valssia ennen putkea ja jouduttiin hieman soveltamaan, mutta linjat olivat kivasti kohdallaan ja radasta jäi tosi sujuva fiilis. 

Tupla ei ollut kaukana, kun Hilpi Yli-Jaskarin agiradalta otettiin vain kepeiltä vitonen. Olin suunnitellut kepeille viennin pakkovalssilla, mutta kävin juuri ennen vuoroamme tekemässä sen kerran lämppäesteillä, ja Valo kaartoi ykkösvälistä kolmoseen. Blokkasin toki huonosti, mutta ohjauksesta jäi epävarma tunne ja kokeilin viennin kerran ihan perusohjauksella päästäen Valon vain itsenäisesti kepeille, ja se sujui joten tietenkin mamoilin ja vaihdoin ohjauksen. Radalla sitten Valo meni oikein sisään mutta taittoi taas kolmanteen väliin. Treenattiin sitten kontaktit huolella. 

Hypärin tuomaroi Ranskan vahvistus Nicolas Renaud, joka olikin tehnyt mukavan, juostavan radan. Valitettavasti törttöilin Valolle hyllyn jo kolmannella esteellä, kun olin myöhässä ja Valo luki hypyn väärään suuntaan ja pelastellessa hyppäsi sen takaisin päin. Seuraavat esteet sujuivat kuitenkin jouhevasti, mutta edellisen takaakierron vähän paukkuessa ja linjan muuttuessa jäin kyttäämään sekunnin liian pitkään takaakiertoon lähetystä, ja mamoilin persjätössä - vaihdoin lennosta leikkaukseen joka ei sekään onnistunut kun rytmi oli perseellään. Talloin siinä sitten Valon jalalle niin että raasu ulvahti, ja katsoin paremmaksi kantaa Valon turvaan törtöltä ohjaajalta. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, jos joku varvas olisikin vääntynyt tai jotain, joten en uskaltanut jatkaa vaikka radan loppu olisi kutkutellut kokeilemaan. Tassu oli onneksi ihan kunnossa.

Hotellissa.

Valo liehittelee tyttökaveri Jadea.

Lauantaina aloitettiin taas nollalla Ritva Herralan agiradalla. Tämäkin rata sujui ihan mukavasti, ja sijoitus lopulta 4./52. Seuraava rata oli taas ranskalaisen, ja siinä oli mukavasti haastavia kohtia ja tykitystä. Mietin kyllä ennakkoon parin persjättösuunnitelmani kanssa, että näinköhän päädyn taas tallomaan koiraparkaa. 

Heti ennen puomia meinasin vähän harhautua, mutta hyvin Valo haki puomille. Puomi vaan oli tosi hidas. Mietin pitkään, uskallanko tehdä persjätön puomin jälkeiselle putkelle, mutta päätin yrittää. Suunnitelmana oli pysyä itse puomin lähettyvillä, ja lähettää Valo ensin takaakiertoon, tönäistä putkeen ja juosta niin *keleesti. Onnistui, noh, kohtalaisesti. Vähän turhan pitkään varmistelin putkea, mutta näytin ajoissa puolen johon tullaan, ja Valo väisti mua ja korjasi hyvin puolta, vaikka oli jo tainnut lukea hypyn. Keinukin oli tosi hidas, Valo pysähtyi ihan kontaktin ylälaitaan. Persjätöt onnistuivat varsin kivasti, ja vaikka rata ei niin sujuva ollutkaan ja kaikki kontaktit olivat hitaat, sijoitus silti toinen ja tupla plakkarissa! Meinasin kyllä itse hyytyä tälle radalle totaalisesti.

Viimeinen rata oli mukavan oloinen juoksuhumputtelu, mutta taidettiin molemmat olla jo vähän väsyneitä kun rata meni ihan hurlumheiksi :D Linjasin heti alussa persjätön huonosti, ja Valo paukutti väärään putkeen. Myöhemmin unohdin myös radan ja sen sellaista, mutta Valo taisi olla vain onnellinen kun pääsi menemään pari ylimääräistä putkea. :)

Myös Nooralle ja Lämälle tupla sekä agisert, joten ei ollenkaan hassumpi reissu! Valo on mennyt ihan hirveästi eteenpäin. Olen äärettömän tyytyväinen kehitykseen, hyvä Valo! Treenilistalle tälle kaudelle pääsee keppien aloitukset. En tiedä, mikä aiemmin niin varmoissa kepeissä nyt mättää, mutta Valo tulee ehkä nyt liian lujaa aloituksiin eikä malta koota itseään. Täytyypä ruveta työstämään. Samoin treenilistan yläpäähän pääsevät kaikki kontaktiesteet. Niihin palaa nyt aikaa, ja ne saisivat olla huomattavasti varmemmat ja itsenäisemmät - etenkin keinu ja puomi. Tämän pohjalta sitten treenisuunnitelman tekoon. Mukavaa, kun voitto ja tupla hoituivat molemmat heti ensimmäisissä kisoissa alta pois ja päästään kisailemaan rennosti koko kausi!

Veli ja sen sisko. Kuva: Noora Haapanen

MM-karsinnat

Viime viikonloppu vietettiin Jyväskylässä agilityn MM-karsinnoissa. Lauantaina aloitettiin hypärillä, joka oli kivan oloinen ja täysin tehtävissä oleva. Tiesin, että keppien jälkeen tulee kiire, mutta päätin silti tehdä esteelle numero 8 päällejuoksun. Ennen rataa oli ihan hyvä fiilis, mutta jotain tapahtui halliin mennessä. Hallissa oli tosi hiljaista ja outoa ja jotenkin annoin sen vaikuttaa omaan vireeseen ankeuttavasti. En saanut yhtään draivia päälle, ja meidän rata kosahti siihen että jäin ihan todella typerästi himmaammaan ja odottamaan Valoa keppien jälkeiseltä putkelta, kun tarkoitus oli vain juosta... Taisi sitten kuitenkin vähän jännittää tai jotain. Valo taisi myös kompuroida ekassa putkessa, sen verran kauan kesti sieltä ulos tulo. 

LA hyppyrata

Illan agirata tuntui myös harvinaisen mukavalta. Näin vaivaa fiiliksen nostattamiseksi ennen rataa, ja lähdinkin radalle ihan eri vireessä kuin aamulla. Kepeillä päätin, että Valo hoitakoot tonttinsa, enkä lähde sitä sinne törkkimään enkä pyöristämään linjaa kun kepit on yleensä Valolle varmaa aluetta. No, ei ollut tällä kertaa. Meni kyllä oikein sisään, mutta eipä taipunut toiseen väliin eli kepeiltä vitonen. Olishan tuota voinut varmistaakin, mutta näin sitten tällä kertaa. Eipä tuollaiselle virheelle kauheasti voi mitään. Muuten rata sujui puhtaasti, vaikkakin edelleen kyllä hissutin ja päästin kaarroksia valumaan. Lisäksi puomi oli hiidaaas, ja Valo kääntyi sen jälkeiseltä hypyltä väärään suuntaan. Pelastin kuitenkin leikkaamalla, ja ylimääräisistä mutkista huolimatta aika ilman keppivirhettä olisi kyllä riittänyt suoraan jatkoon, vaikkei muuten niin kummoinen ollutkaan. Tällä kertaa kuitenkin jäätiin rannalle ruikuttamaan, ja Marian kanssa päästiin sitten illalla yhteistuumin nautiskelemaan Jyväskylän yöelämästä. :)

LA agilityrata

Vielä ei kyllä olla sillä tasolla, että noissa karkeloissa pärjättäisiin. Mulle on vieläkin vähän epäselvää, mitä osataan ja mitä ohjauksia suosia jne. Vaikka täytyy sanoa, että edistystäkin on tapahtunut. Vuosi sitten karsinnoissa meno oli täyttä kaaosta, nyt kuitenkin kyettiin jo joten kuten sujuvaan menoon. Tästäkin kehityksen määrästä olen kyllä iloinen! Toiset ne vaan kehittyy hitaammin... Ehkä ensi vuonna jo lykästää sunnuntaille pääsyn suhteen, siihen tähdätään.

Reissu oli kuitenkin kiva, seura hyvää ja finaalit jännittäviä. Onnea uudelle joukkueelle ja muille tyytyväisille! :) Valon kanssa varmaan treenaillaan vähän nyt kesällä, ja koitetaan myös kisailla vaikkakin kisoja on täällä päin vähän huonosti tarjolla. Valo oli keväällä sen verran tauolla, että en koe totaalitaukoa nyt tarpeelliseksi tähän väliin. Panostetaan kuitenkin enimmäkseen uiskenteluun ja muihin kesäpuuhiin! Ensi kaudella haetaan vielä varmuutta yhteiseen tekemiseen, pitää tehdä nyt tarkempi treenisuunnitelma sen suhteen. Lisäksi tullaan varmasti treenailemaan ainakin kontakteja itsenäisemmiksi.

Huonetoverit Valo ja Tinka :)

Kotona odotti tällainen mussukka.

Valo tyytyväisenä reissusta kotiutuneena.

Lenkkimaisemat.

Väinö iltauinnilla.

Viimeinen Jennan yksäri

Muutama päivä sitten käytiin treenailemassa pikku rataa. Katsoin näin tosi hyvissä ajoin ennen karsintoja vähän Marjo Heinon ratoja, ja kokosin muutamista kohdista treenin. Ohiteltiin vähän ansaesteitä ja tehtiin kaikki kontaktit. Täytyy sanoa, että Valo tuli taas varsin kivasti ohjauksiin ja teki juuri niin kuin ohjattiin. Yhä edelleen jaksan äimistellä kehitystä, on niin kivaa kun treeni on tuottanut hyvin tulosta.

Lisäksi tein kepeille päällejuoksuja ja pienen ratapätkän putkien kanssa (ohituksia, japanilaisia ja loppusuoraa).

Tänään oli sitten viimeinen treenailu ennen karsintoja. Mieluiten en olisi enää treenannut näin lähellä kisoja, mutta kiva oli käydä viimeistelemässä ja vältettiin vetämästä hapoille, lyhyttä pätkää siis runsailla tauoilla. Alun 1-3 ohjasin vastakäännöksellä ja viimeisellä toistolla kokeilin vekkiä, joka sekin onnistui. Valo ei kertaakaan mennyt väärälle esteelle. Palkkasin kaikista kontakteista, ja ne menivätkin ihan hyvin. Ensi kaudella kylläkin pitää tehdä paljon työtä niiden kanssa, eiväthän nuo missään nimessä ole niin varmat ja itsenäiset kuin sietäisi olla. Pari kertaa sain Valon varastamaan puomilta, joten piti sitten palkkailla puomista vähän enemmän.

Rata Juha Oreniuksen käsialaa.

Ennen keppejä olevalle hypylle kellotettiin niisto ja backlap. Niisto oli hurjan paljon hitaampi, noin sekunti tuli häviötä siinä backlapiin verraten! Siinä sen huomaa kuinka tärkeitä nuo oikeat ohjausvalinnat ovat, sekunti radalla yhdellä esteellä on ihan hirveän paljon. Videota on vain loppupään treenistä, joten tallennettuna on vain backlap, ja alun esteistäkin vain vekkaus. Backlapin sain kerran epäonnistumaan huonolla rytmityksellä, muuten Valo osasi sen ihan hyvin.

Sanoinkin Jennalle, että voin vain kuvitella paljonko hävittiin SM-karsintaradalla jo pelkästään keppejä edeltävällä ohjauksella, kun en uskaltanut tehdä välistävetoa, ja Jenna oli kauhuissaan että olen moisen törttöohjauksen edes tehnyt. Myönnetään, mammari. Varmuuden vuoksi treenattiin sitten muutama kerta välistävetoa jyrkän kulman lähestymisellä ja eihän siinä ongelmaa nyt ollut.

Hyvät viimeistelyt, vaikkakin hikiset kun keli oli niin hiostava, ja mukavin mielin lähdetään kohti karsintoja pitämään hauskaa hyvässä seurassa! :)

Uintikausi korkattu!

Treeniä ja lisämatskua Oulusta

Tiistaina tultiin takaisin Oulusta, ja koska illalla oli kauden viimeiset haastajatehistreenit, päätin osallistua reissupäivästä huolimatta. Hyviä pätkiä tehtiin, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin huomio siitä, että seuraavaksi tarvitaan rytmitystreeniä. Valo oli taas niin kuulolla, että parissa kohdassa en meinannut ollenkaan osata rytmittää oikein, ja sain sen taas kieltämään tai ohittamaan esteen. Silloin kun ohjasin oikea-aikaisesti, Valo kyllä irtosi hyvin, mutta vanhan tyylisellä sinnepäin huitomisella ei oikein tullut toivottua tulosta. Ja näinhän sen pitäis nyt mennäkin, kun juuri sitä on työstetty, ettei kundi sinkoile omille teilleen. Vaan onhan ärsyttävää kun ei itse vielä osaa. :D Seuraava päätreeniaihe on kuitenkin siis keksitty.

Radalla onnistui kivasti mm. japanilainen ja puomilta poispäinkääntö putkeen. Oli mukavat viimeiset treenit, vaikka väsy vähän painoi jalkoja autossa istumisen jäljiltä. Kiitos kouluttajille ja treenikavereille kuluneesta treenikaudesta! :)

SM-karsintaradalta muutama Maria Seppäsen ottama kuva lisää Valosta. Onneksi Maria oli ottanut meistä kuvia, koska kukaan muu ei (taaskaan) ollut, plaah.

Kaukaa se pienikin ponnistaa :)

Oulussa ollessa käytiin myös Virpiniemessä lenkillä. Jos joku nyt ei satu tietämään, niin Virpiniemi on paikka jossa minäkin olen jo 3-vuotiaasta huiskinut pulkkamäessä ja hiihtokilpailuissa. Virpiniemestä löytyi myös kuntorata, jolla kävin kotilökäpöksyissäni tekemässä uskomattoman upean, fyysisen huippusuorituksen, jollaiseen ei moni varmasti kykene. Todistusaineistoa alla.

Tänään käväistiin Ojangossa treenaamassa. Halusin kokeilla minien karsintaradan alun niin, että olin esteen takana vastaanottamassa jalat putkeen päin, ei siis valssilla. En uskaltanut tehdä sitä kisoissa, kun olen tehnyt tuollaisia aloituksia niin vähän. Oli joka tapauksessa selvästi parempi vaihtoehto meille kuin valssi, Valo meni täysin suoralla linjalla putkeen eikä ennakoinut esteen ohi tai muutakaan. Lisäksi ehdin hyvin jatkoon. Putken olin pyöristönyt ja rakentanut sen jälkeen kohdan 7-9 (ysin paikalla keinu, 8 muuri).

Valo tuli tosi hyvin välistävetoihin. Kerran sain sen tulemaan muurin toisin päin, tämä silloin kun valssasin kolmannen hypyn jälkeen ja jouduin tekemään välistävedon kauempaa. Sama huomio siis kuin viimeksi. Esteen vieressä tehtynä Valo tuli hyvin mukaan joka kerta, joten pitää muistaa että tällä hetkellä välistäveto jyrkän kulman lähestymisellä tulee kyseeseen vain, jos pääsen tekemään sen lähelle estettä. Keinu sujui hyvin. Keinun jälkeen lähetin Valoa loppusuoralle eli samoille kolmelle ensimmäiselle hypylle, ja irtosi hyvin. Jätin etupalkan valmiiksi.

Lopuksi vielä muutama välistäveto toiseen suuntaan ja vähän puomia. Väinö pääsi taas hurjastelemaan putkia. Pitää käydä vielä treenaamassa ainakin kontakteja ennen karsintoja, ja ensi viikolla on vielä Jennan viimeistely-yksäri.

Kuva lainattu agility SM -fb:sta.