Jallan ekat ikiomat treenit

Kun Valo toipui agirotu-viikonlopusta, päätin sunnuntaina eka kertaa kaapata Jallan mukaan ja lähteä ihan kaksistaan hallille. Tähän astihan se on vain muutamia kertoja päässyt juoksemaan putkea ja leikkimään kouluttelun tai Valon treenien yhteydessä. Teimme putkea, joka sekin näyttää kehittyneen itsestään. Jalla lähtee jo hyvin lähettämällä putkeen. Tein mutkaputkea niin että Jalla sai jahdata palkkaa suoraan, ja niin että kutsuin sen putkesta käteen. Lisäksi tein ensimmäistä kertaa puomia niin, että juoksutin myös alasmenoa matalalta. Hienosti Jalla lähti heti "juoksemaan" fokus eteenpäin. Tämän lisäksi palkkasin myös paikkaa, eli asennosta kontaktilla. Jalla sai myös paukutella vähän keinun päätä, ja hoksasi heti juonen.

Eilen olin vetämässä treenejä, ja sen jälkeen Jalla pääsi ensin vähän leikkimään ryhmäläisen göötti-pennun kanssa, ja sen jälkeen rallattelemaan putkia. Eka kertaa tehtiin kaksi putkea peräkkäin, eli mutkaputkesta mutkaputkeen ja hyvinhän tuo suurimmaksi osaksi meni. Sitten jatkettiin vielä puomilla, ja heti oli edistystä tapahtunut viime kerrasta.

Kuvasin muutamia temppuja, joita on Jallan kanssa tehty. Olen nyt aloitellut myös vähän fyysisempiä temppuja kuten pyörimisiä. Yleensä ei todellakaan treenata näin monia temppuja päivässä ja muutenkin tehdään hyvin lyhyttä pätkää, mutta halusin kuvata temput nopeasti joten tehtiin aamupäivän aikana kolme treenipätkää. 

Teimme:

-luopumista

-jalat laatikkoon

-2on2off

-etujalat nurinpäin olevalle podille, eka kertaa

-etujalat erillisille podeille, toinen kerta

-peruuttamista

-kohdetyöskentelyä: käsi

-oikealle pyöriminen, mikä on myös aika uusi juttu

-takajaloilla esineen ympäri pyöriminen, kolmas treenikerta

Jalla tosiaan oppii asioita mielestäni hyvin nopeasti, ja keskittyy hienosti. Sen kanssa on kyllä mukava puuhailla. 

MM-karsinnat ja Agirotu 2016

MM-karsinnat oli ja meni, ja niistä ei jäänyt meidän osalta jälkipolville kerrottavaa. Olin nukkunut koko viikon ihan älyttömän huonosti, koska odotin pääsykoetuloksia tulevaksi. Päätin siis pitkähkön harkinnan jälkeen vaihtaa alaa, ja kevät meni muun ohella pääsykokeeseen päntätessä. Hain siis Helsingin yliopistoon, ja tuloksien oli määrä tulla viimeistään karsinta-viikonlopun perjantaina. Lähtöaamuna onneksi varmistui, että paikka yliopistoon aukesi, mutta olotila oli hyvin koomainen ja häkeltynyt. 

Perjantaina käytiin Paulan kanssa pystyttämässä päiväteltta jo valmiiksi, käytiin porukalla syömässä ja illalla menin kaverille Turkuun yöksi. Enkä edelleenkään nukkunut varmaan tuntiakaan. Pakko myöntää, että mielentila ei ollut mikään virkein lauantaina ja päässä pyöri ehkä vähän muut asiat kuin karsinnoissa pärjääminen :) Eka radalla Valo ei reagoinut vekkiin, joka kyllä oli myöhässäkin, ja hyllytti viidennelle esteelle ampaisten hypyn sijasta muurille.

Kai pääsen mukaan?

Juuri kun oltiin menossa toka radalle, tuli pitkä viivytys kun radalta vaihdettiin kepit. Mulla oli niin kuuma, ja Valokin vain möyri mahallaan pitkin lähtökarsinaa. En yleensä reagoi lämpöön herkästi, mutta tuona lauantaina mulla oli kyllä vaikea olla, hyvästä nesteytyksestä huolimatta. Suorastaan pyörrytti, varmaan se johtui pitkälti väsymyksestä. Sain kuitenkin ihan hyvän rähinän päälle ja ensimmäiset pari estettä sujuivatkin räyhäkkäästi :D Olisikohan ollut neljäs este, kun Valo juoksi keinun ohi. Jepsis, eipä oo moistakaan ennen käynyt mutta missäs muualla sitten kuin karsinnoissa. Rytmi katkesi, ja Valo jätti keinun jälkeen hypyn välistä putkeen rynnätessään. Noitahan se on tehnyt kyllä muutenkin nyt jonkin verran. Ei siis kumpikaan kyllä oltu parhaimmillamme näissä karkeloissa.

Ei mua edes lopulta juuri harmittanut muu kuin se, etten päässyt tekemään ratoja pidemmälle. Niissä olisi ollut mukavia kohtia testattavaksi, mutta pitää treenata ne nyt itse. Olin oikeastaan salaisesti aika helpottunut, ettei päästy jatkoon, koska ei tuon tason kisoissa ole mukava kisata koiralla johon ei tällä hetkellä voi luottaa, ja rataantutustumisessakin joutuu vain miettimään miten varmistaa se ja tämä, ja estää tuo. Sanoinkin, että olinkin jo suorastaan hämmästynyt miten hyvin on treenimäärään nähden mennyt. Aina pitää kuitenkin kokeilla, en mä voisi jättää noita kisoja väliin vain sen takia että ehkä pahoitetaan jonkun mieli olemalla liian huonoja tuonne :D Paikka sinne on ansaittu, ja ellei nyt fiilis tai muu tilanne ole ihan vastakkainen, niin kyllä mä aina käyn parhaani yrittämässä, riitti se sillä hetkellä mihin riitti. Joku muu voi sitten valita toisinkin, eikä siinä ole mitään väärää siinäkään.

Sängynvaltaajat: Juulia, Valo ja neljä spitziä

Jäin kuitenkin Turkuun vielä yhdeksi yöksi, ja käytiin kaverin kanssa illalla pitkällä metsälenkillä ja vaihdettiin kuulumisia aamuyöhön. Kiva reissu kaikesta huolimatta. Tällä kertaa en mennyt katsomaan finaaleja paikan päälle, vaan ajoin iltapäivällä kotiin lepäämään streamin ääreen. Hienot joukkueet sieltä tulikin, onnea kaikille upeita suorituksia tehneille!

Karsintojen jälkeen oli kyllä aikamoinen agilitykrapula, ja suoraan sanoen vähän harmitti että olin ilmoittanut Valon seuraavan viikonlopun Agirodun virallisille radoille. Pakkohan se kuitenkin oli lähteä, eli Ylöjärvi kutsui. Perjantain ripsi vettä, mutta fiilis oli kuitenkin lopulta hyvä. Päivän eka radalta tehtiinkin nolla, vaikkakin Valo kävi kahdesti naamallaan liukkaalla nurmikolla ja lähti hakemaan putken väärää päätä kun olin myöhässä. Tuolla radalla sijoitus 5./45. 

Seuraavalla radalla, jonka tuomaroi espanjalainen kukahan nyt olikaan, Valo lähti keinulta väärälle esteelle kun sinne mun ohjaus näytti. Taas siis olin keinun jälkeisessä tilanteessa myöhässä. Lopussa vielä jätti hypyn väliin kun ohjaus oli lepsua, mutta muuten aivan hyvä rata. 

Viimeinen, hyppyrata, päätyi myös hyllyyn kun jäin varmistelemaan muuria ja olin kepeillä myöhässä. Ajattelin kyllä Valon hakevan kepit kuitenkin, kun yleensä hakee ne niin hyvin, mutta nyt juoksi jostain syystä läpi. Kesti kuitenkin ylijuoksun ja pysyi hienosti kepeillä, mutta kävi taas pari kertaa naamallaan :( 

Seuraavana päivänä avo SM -karsintaradalla Valo otti puomilta vitosen ja juoksi korvat luimussa putkeen vähät välittäen muusta. Olisi pitänyt kantaa radalta pois, mutta mulla jäi vähän suunnitelmat tekemättä kun radalle tuli lentävä lähtö johtuen siitä, että välistä puuttuikin 5 koirakkoa, mikä selvisi vasta edellisen koirakon jo ollessa radalla. Muuten hyvä rata. Katsoin finaalit mutta jätin viimeisen radan välistä, kun huvitti ajaa edes kohtalaisen hyvissä ajoin kotiin. Sunnuntaille en osallistunut.

Positiivista se, että viimeistä rataa lukuunottamatta Valo oli todella hyvin kuulolla. Myös A:t olivat hyviä, vaikka tavoistani poiketen uskalsin jättää Valon itsenäisesti niitä suorittamaan. Sen sijaan puomit olivat jostain syystä huonoja. Puomilta ei ole otettu aikoihin virhettä, mutta nyt ne olivat kyllä aika surkeita. Nyt sitten joka tapauksessa vain treenaillaan jonkin aikaa.

Teivossa

Jalla ei ole edelleenkään tehnyt agilitykentällä muuta kuin putkea ja puomin kontaktille hakeutumista muutamia kertoja, mikä sujuukin hyvin. Nyt ajattelin aloitella hypyn tarjoamista, ja pikku hiljaa jatkojalostaa puomia juoksarin pohjustamiseksi. Lisäksi on aloiteltu suuntakäskyjä, ei siis esteillä vaan ihan kotioloissa. Kiva kouluttaa itsellekin uusia juttuja, varsinkin kun Jalla on kovin nopea oppimaan. Jalla alkaa olla kohta jo puolivuotias, ja painaa nyt päälle 5 kiloa ja on ehkä 32 cm korkea. Aika kirppu kuitenkin vielä, mutta jalat on pitkät ja etuosastakin näkee että on parempi kuin äitillään. Hirveän tyytyväinen olen kyllä ollut Jallaan tähän asti, ihana ja mukava luonteinen pentu.

Jalla kohta 6 kk

Keppitreeniä ja Suomalaisen ratapätkiä

Viime viikolla levättiin SM-kisojen jälkeen useampi päivä, mutta pitihän se käydä loppuviikosta testaamassa Gibsonin maksien finaaliradan alun kepeille vienti. Valo teki aika kivasti erottelukäskyllä, vaikka kerran hairahti putkeenkin kun palloilin vähän sen linjalla. Testasin myös leikaten ja välillä lähetin tarkoituksella putkeen, mutta ei langennut ansaan senkään jälkeen.

Tänään halusin testata muutamia Suomalaisen ratapätkiä. Ensimmäisenä kohta, johon hyllytettiin joulukuun kisoissa. No kylläpä se oli vaikea edelleen. Valolle on kyllä nuo sylivekki/niisto -käännökset joskus vaikeita, ainakin jos takana on putki vetämässä. Tehtiin siis kohtaa 5-8, tosin putki oli lähempänä. Ensin lähti niiston jälkeen putkeen. Videolta näkee että olihan se mun ohjauskin huono, vaan ei sen ihan noin tarttis sinkoilla. No seuraavaksi sitten vuorossa Valon perisynti, eli väärään suuntaan hyppäys ja sieltä putkeen paukkiminen. Teki siis saman silloin kisoissa.

Niisto toimi, kun menin kunnolla vetämään nokasta hypyn yli, mutta eihän siitä ihan sujuva fiilis jäänyt. Treenasin kohtaan lisäksi jaakotuksen, ja vaikka siihen tuli kaarrosta, oli se kuitenkin paljon nopeampi ja varmemman tuntuinen ratkaisu.

Toinen treenattava kohta (3-5) oli samaten joulukuun kisoista, mutta eri radalta. Siinä kylläkin onnistuttiin kisoissa, mutta mutkan kera ja muutenkin kohta on Valolle ihan hyvä putken ohitus treeniksi. No heti alkajaisiksi mätkähdin nutulleni, kun ohjaus oli myöhässä ja jalka ei noussut. Mä en voi enää käyttää Salomoneja aksassa, kun jalat menee ihan väärään asentoon ja jään joka käänteessä paikalleni. Nyt ne kuitenkin oli jalassa ja tässä tulos :D Lisäksi treenin jälkeen alkoi tuntua hermokipua selässä. Olin ajatellut hoidattaa itseni vasta kisojen jälkeen, mutta pakko oli varata naprapaatille aika kun ei nuo raajat meinaa enää edes liikkua kunnolla, polvi napsuu älyttömästi ja johonkin sattuu koko ajan. Onneksi sain peruutusajan huomiselle, jospa ehtisin toipua vähän viikonlopuksi. Ei tässä ainakaan huonompaan kuntoon voi mennä... Itse treenattava kohta sujui lopulta kivasti.

Lopuksi tein vielä keppitreeniä, ylijuoksuja ja sen sellaista ja niissä ei Valolla ongelmia ollut. Nyt toivon, että alkutreenin ongelmat johtuivat vaan osaamattomuudesta, eikä Valolla ole mitään jumia joka vaikeuttaisi oikealle kääntymistä. Nyt palautellaan vähän, sitten ajattelin vielä treenata kontaktit kertaalleen läpi ja sitten ollaankin valmiita ensi viikonlopun MM-karsintoihin, joissa Valo starttaa numerolla 114, eli 14. lähtijänä. Toivoin, että olisin ehtinyt katsomaan jokusen koirakon ennen vuoroamme, mutta näillä mennään!

SM 2016 Nastolassa

Tämän vuoden SM-kisat vietettiin Nastolassa. Yövyin Nooran luona Heinolassa, jonne pyyhälsinkin jo perjantaina, vaikka en osallistunut iltakisoihin. Käytiin pykäämässä heti aamupäivällä teltta pystyyn, ja teltta osoittautuikin turvapaikaksi sateisena viikonloppuna. 

Hotti-pappa testasi numeroliiviä mun puolesta

Valo aloitti urakkansa lauantai-aamuna HSKH:n joukkueen ensimmäisenä koirakkona. Yritin polven kunnon takia välttää valsseja kun pelkäsin että jään paikoilleni niitä tehdessä, ja valitsin viimeisen putken jälkeen riskillä persjätön, vaikka tiesin ettei se käännä koiraa tarpeeksi. Olihan se ohjaus sitten myöhässä, jolloin Valo tuli väärälle puolelle ja hukkasin sen tyystin hetkeksi. Uskomatonta kyllä, Valo jäi odottamaan lisäkoordinaatteja, ja sain kohdan vielä puskettua virheettä läpi. Vaikka aikaa paloi lähes täyspysähdykseen aika lailla, petasimme kuitenkin joukkueen seuraavalle koirakolle sijan 5./77.

Ankkuriosuudelle startattiin sijalta 8, mutta joukkueestamme vain kolmas koirakko Riikka ja Säde tekivät lopulta lisäksemme nollan tai tuloksen joten tällä kertaa ei sijoitusta, mutta hauskaa oli ja joukkue tsemppasi hienosti. HSKH:n maksijoukkue sentään sai hopeaa, onnea! :)

Joukkuerata

Sunnuntaina startattiin Lee Gibsonin karsintaradalle kolmannessa ryhmässä. Pidin rataa meille haastavana tyrkyllä olevien putkien takia. Olen tainnut mainita, että putket on nyt kutsuneet Valoa turhan vahvasti. Rata sujui kuitenkin ihan kivasti aina esteelle nro 17, jolla olin myöhässä ja Valo lähti 18 sijasta hakemaan estettä 19. Oli jo ponnistamassa väärälle hypylle, mutta ihme kyllä Valo oli taas niin kiltti ja tuli takaisin kuin karjuin. Näin pääsimme ensimmäistä kertaa SM-finaaliradalle. Vaikka mielestäni meno tuntui tahmealta vesisateessa ja lammessa juostessa, aika oli kuitenkin valumisesta huolimatta varsin hyvä ja tuolla radalla olimme yhdeksänsiä.

Iltapäivällä sitten aurinkokin oli tullut esiin kun starttasimme Kari Jalosen finaaliradalle. Fiilis oli mulla älyttömän hyvä ja jännityskin vain mukavasti kihelmöi. Olin päättänyt, että mitään ei varmistella vaan vedetään kaikki tai ei mitään -asenteella. Valo oli ihan liekeissä, taisi sekin aistia jännityksen. Valitettavasti Valo otti A:lta kontaktivirheen, ja tiputti vielä muurin palikankin joten radalta lopulta 10. Noita kontaktivirheitä on tullut lähiaikoina todella vähän, edellinen vähintään puoli vuotta sitten, mutta milloinpa se sitten tulisi ellei SM-radalla :D Olin päättänyt luottaa Valon kontakteihin, enkä jäänyt vahtimaan pysähdystä. Muurin palikoita taas Valo ei ole tainnut tiputtaa ikinä, joten olihan nuo virheet vähän harmillisia mutta tällaista tää on.

Aika oli kuitenkin tuolla radalla hyvä, neljänneksi nopein! Kakkosesta jäätiin 0,34 s ja voittajasta 0,75, joten kyllähän mä olen aivan äärettömän tyytyväinen. Ei juurikaan edes harmittanut radan jälkeen, oli vain niin saakelin siistiä tehdä rataa Valon kanssa ja mennä niin täysiä kuin mahdollista. Ja olihan tämä nyt tällä valmistautumisella ja kunnolla ihan yläkanttiin vedetty suoritus. Lopullinen sijoitus oli siis 26./272. Vähän meinasin jäädä paikoilleni viimeisen putken jälkeen ja Valo ehti jarruttaa ennen takaakiertoon lähetystä, ja lopussa tuli kaarrosta valssissa mutta muuten rata meni linjoiltaan aika nappiin.

Päällimmäiseksi jäi siis mielettömän hyvä fiilis ja onni tuosta koirasta. Tekemisessä on vielä puutteita, mutta kivaa oli saada välähdyksiä onnistumisista ja siitä mihin ne voivat riittää. Nyt on hyvä fiilis lähteä karsintoihin jatkamaan siitä mihin jäätiin. Tämän kauden odotukset tulostasosta on joka tapauksessa ylitetty roimasti, joten kaikki mitä mahdollisesti seuraa tämän jälkeen on vain plussaa. Oli kyllä mukava viikonloppu.

Jalla puolestaan osallistui lauantaina Nooran kanssa Nuori border -päivään Tampereella, eli nuorien bordereiden epäviralliseen näyttelyyn. Jallalle ei omassa luokassaan menestystä tullut, mutta Jalla oli hienosti mukana Villin jälkeläisluokassa, joka oli BIS, ja kasvattajaluokassa, joka samoin oli ROP! Mainio päivä Nooralle! 

sukukokous :)

Fidaria ja huoltoa

Tällä viikolla käytiin pari kertaa treenaamassa, ensin taas putken ohituksia ja toisella kerralla kontaktit läpi. Putken ohituksista sujui nyt vaikeatkin versiot. Viikonlopun ratatreenissä kuitenkin huomasin, että on se putkiin lähtö vielä aika herkässä. SM:ssa täytyy tosissaan ottaa huomioon kaikki putket, jotka ovat vähänkään lähettyvillä... Nyt esim. lähti takaakiertoon lähettäessä takana siintävään putkeen, mitä en osannut ottaa huomioon, ja hulahti myös yhdestä valssista läpi putkeen.

Kontaktitreenit menivät ok, kontaktien osalta. Nyt vaan pitäisi viimeistään muistaa, että Valon treenatessa kentältä pitää eliminoida kaikki maksiesteet pois. Tein siis keinua, kun Valo kävi keinulta lähtiessä hyppäämässä kauempana hyvin väljästi asetellun maksi-pituuden, kompastui viimeiseen palikkaan ja heitti kuperkeikan. Ei näyttänyt, että olisi käynyt kuinkaan, mutta treenit loppuivat arvatenkin siihen. Valohan saattaa siis hypätä maksikorkeudella olevia hyppyjäkin jos sattuvat eteen, joten kyllä mun pitäisi jo tietää että muut kuin treenattavat esteet pitäisi kentältä ottaa pois tai vähintään laskea korkeudet. No hyvä muistutus taas siitä. 

Väinö oli mukana ja leikki Ilen kanssa viereisellä kentällä, ja Jallakin pääsi leikkimään kentälle :)

Lauantaina mulle tarjottiin puoli-ilmaista äkkilähtöä Fit Dog -leirille Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin treeniin, ja koska Valo vaikutti olevan ok, päätin lähteä vetämään viimeistelytreenit. Jounin treeni olikin ok, ja kellotellessa taas varmistui että yleensä Valolle on nopeampi ratkaisu vetää pitempää kautta suoremmin kuin lyhempää täyskäännöksellä. Oma rytmi oli kyllä aika hakusessa. Mulla on ollut lähiaikoina leikattu polvi tosi kipeä, tai oikeastaan koko vasen puoli kropasta, kun en ole käynyt hoidattamassa itseäni lähes puoleen vuoteen. Nyt en enää ehdi ennen SM-kisoja, mutta olisi kyllä ihan pakko käydä laittamassa ruoto suoraksi, kun virheasennosta johtuvat jutut näkyy kyllä jo liikkeessäkin.

Treenilistalle Jounin treenistä japanilaiset välistäveto (tai takaatyöntö) suorilla. En meinannut ensin saada rytmistä kiinni, mutta hyvin ne jo lopuksi sujuivat. Treeni oli kyllä mun makuun liian pitkä oman ja koiran jaksamisen kannalta, olisi parempi jakaa noin pitkä pätkä kahteen osaan mutta vissiin aikataulut puskivat vähän päälle. Kiva rata kuitenkin.

Isabellen treenistä jäikin sitten vähän kurjempi fiilis. Jäätiin hinkkaamaan vippausta, aivan liian pitkäksi aikaa. Mun olisi pitänyt osata sanoa, että siirrytään eteenpäin. Valo siis kääntyi yhdessä vippauskohdassa väärään suuntaan ja kun se pari kertaa pääsee kohdan väärin tekemään, sitä on ihan hyödytöntä samassa sessiossa hinkata kun jää sellaiseen luuppiin. Sitten kun aloitettiin vippauksen opettelu alkeista palkkaamalla esteen eteen suoraan tulosta, mun hermot ei meinanneet oikein kestää. 

Lopulta vaihdettiin ohjaus valssiin ja jatkettiin rataa, mutta mulla oli fiilis niin kadonnut noihin peräkkäisiin epäonnistumisiin, että koko lopputreeni tuntui menevän ihan harakoille. Päällimmäiseksi jäi siis sellainen olo, ettei osata mitään, joten olis kannattanut jättää ohjatut ratatreenit vain välistä ja lähteä arvokisoihin viime kisojen hyvällä fiiliksellä. :D Isabelle oli siis tosi mukava eikä koulutuksessa vikaa, mutta mä en usein kestä itse yhden kohdan hinkkaamista varsinkaan kun edistystä ei siinä hetkessä tapahdu. Olin vielä niin huonolla energialla, kun treeniin tuli niin äkkilähtö etten ehtinyt syömään koko päivänä, että ei se ainakaan auttanut asiaa. Ei sen aina tarvitse olla iso asia, että fiilis kuolee ja treeni menee pilalle. No, tämä on taas itselle kehitettävä asia, itsestähän se on kiinni. Koiralla kyllä on hermot kohdallaan, mutta itse en taida olla sen suhteen vielä ihan jalostuskelpoinen yksilö. :)

Toisessa kohdassa radalla vippauksessa ei sitten ollut mitään ongelmaa. Laitetaan sekin nyt kuitenkin sinne treenilistalle...

Vähän katsoin Valon liikkumista niin että näytti minusta hieman jäykältä ja tuo vasuriin kääntyminenkin hiukan työläältä. Tänään Valolla oli sitten osteopatia Mankisen Johannalla, ja olihan tuolla oikealla puolella yhdessä kohdassa kireyttä ja vasemmalla SI-alueella vähän laiteltavaa. Joten ei ehkä kumpikaan oltu viikonlopun treeneissä ihan parhaimmillamme. Ei mitään suurta remppaa onneksi kuitenkaan.

Näillä eväin sitten lähdetään SM-kisoihin. Lauantaina vuorossa joukkuekisa, jossa siis edustamme HSKH:ta ja startataan ensimmäisenä koirakkona, ja sunnuntaina on yksilökisan vuoro. Tsemppiä ja iloista mieltä kaikille SM-kisoihin! Muistetaan olla onnellisia mahdollisuudesta kisata näiden parhaiden kamujemme kanssa :)

Jalla

Jalla Jalla! ja muita kuulumisia

Ihan hirvittävän pitkä tauko kirjoittelusta takana. Johtuu osittain siitä, ettei ole ollut kauheasti kirjoitettavaa kun kevään aikana ajanpuute oli akuutti ongelma erinäisten projektien vuoksi. Ihan kaikki muu oli paitsiossa enkä ehtinyt ja jaksanut tehdä agilityakaan kuin viikkotreenit Jennalla. Nyt on pahimmat kiireet takana, ja muutaman kerran on ehditty Valon kanssa jo treenaamaankin. Aihetta nimittäin on. On käyty parit kisat tässä kevään mittaan, ja viimeisimmissä huomasin että Valo oli ihan hirvittävän taantunut. 

ATD:lla se veteli kaikkiin putkiin jotka olivat vähänkään jossain esillä, eli putken ohitukset, jotka oltiin hiottu jo tosi hyviksi, oli ihan kuraa. Harmitti. Niitä on nyt sitten treenattu muutama treeni, ja eka treenissä Valo alkoi jo muistaa miten homman pitikään mennä, ja viime treeneissä tuli enää muutama yksittäinen virhe vaikeimmissa kohdissa. Mutta selkeästi alkoi jo kuunnella, ja erottelukäsky alkoi toimia.

Kun oltiin tehty kahdet treenit, käytiin KAT:n kisoissa tekemässä neljä Viitasen rataa. Yllätyin ihan itsekin, kun tässä kunnossa vedettiin triplanolla sijoin 2./2./1. :) Tuli testattua vaikeampiakin juttuja, kuten kepeillä alkuun jäänti ja hyvin meni. Viimeinen rata sitten meni aika plörinäksi, mutta mukavaa että oltiin yhdessä noinkin hyvin kartalla.

Eilen kisattiin HAU:lla kaksi rataa, joista toinen oli yksi huonoimmista, ja toinen yksi parhaimmista koskaan. Eka radalla siis Valo tuli kakkosesteellä pakkovalssista läpi ja ryntäsi putkeen. Rata loppui siihen ja sylissä ulos. En voi nyt yhtään katsella sormien läpi noin röyhkeää putkeen sinkoilua tässä vaiheessa kautta. Ärsytti, mutta ei enää kauaa kun Valo teki ihan hurjan hienon suorituksen Jari Suomalaisen hypärillä. Profiili oli kuin Valolle tehty, kun päästiin hyödyntämään keppiosaamista ja putkiin irtoamista. Lopussa en ehtinyt persjättöön ja siinä olin vähän tiellä, mutta muuten Valo pääsi etenemään hyvin. Radasta jäi kyllä tosi hyvä ja mukava fiilis ja hyvä niin, koska ei päästä enää kisaamaan ennen SM-kisoja.  Alla video.

C-hyppy

Kuva: Ossi Lehtinen

Kuva: Ossi Lehtinen

Kuva: Ossi Lehtinen

Valo oli muuten myös HSKH:n vuoden minikoira, käytiin pokkaamassa palkinto tuossa taannoin. Kiva juttu :)

Väinölle kuuluu hyvää. Se kävi juuri silmätarkissa, ja simmut olivat pysyneet ennallaan. Osteopaattikaan ei ole löytänyt kummempaa, joten hyvin juuri 8 vuotta täyttänyt herra porskuttaa :)

Jalla ja Väinö

Sitten tämä uusin tulokas. Kaiken kiireen keskellä poikien seuraksi muutti Jalla, Noway's Drop The Mitts. Jalla on syntynyt 19.1. ja on siis ystäväni Nooran kasvatti ja Valon siskon Villin pentu. Jalla on todellakin suunniteltu pentu, muutama vuosi nimittäin mietittiin, mistä löydettäisiin kiva uros Villille. Lopulta bongasin mielenkiintoisen uroksen, jota ehdotin Nooralle. Koirahan olikin Nooralle jo tuttu, Noora on aikoinaan asunut samassa taloudessa ja esittänyt tätä herrasmiestä, Kierania, kehissä. Noora siis tunsi koiran hyvin ja piti siitä kovasti, ja päätös oli sillä selvä - syksyllä Noora otti Villin kainaloon ja lensi tuohon lähes naapuriin eli Kanadaan, jossa Kieran siis asuu :D

Jalla 8 vk. Kuva: Riikka Sirén

Sinänsä ajatus kolmesta koirasta ei vielä houkuttanut, mutta kun Villi astutettiin, niin pakkohan mun oli silloin pentu ottaa. Kieran (Ganymede's Pendragon) on siis samasta kennelistä kuin Valon ja Villin isä Hotti, joka vain on ihan mahtava borderi kaikin puolin. Kieran on kohta 11-vuotias, ja luustoltaan täysin terveeksi tutkittu eikä jälkeläisissäkään ole tiettävästi ongelmia. Mm. silmätkin tsekattiin taas ennen astutusta, ja täysin terveet olivat edelleen. Luonteeltaan hurmaava ja upea liikkuja, ja rakenteellisesti minua suuresti miellyttävä. Kieran on myös kooltaan sellainen kuin borderiuroksen kuuluisikin olla, helposti spännättävissä ja painaa muistaakseni n. 7,5 kiloa. 

Villi itsehän on ihan hirvittävän nopea aksakoira, ja kääntyy ihan postimerkin päällä. Villillä vain katkesi n. 5 kuukauden ikäisenä etujalka perheen bordercollien kanssa leikkiessä, ja kiivaimman kasvuvaiheen ollessa käynnissä jalka jäi leikkauksesta huolimatta lyhyemmäksi kuin toinen. Villi ei paljon itseään radalla säästele, eikä lopulta kestänyt etenkään A:n toistoja jumimatta, joten turvatakseen kivuttoman elämän Sanna päätti ettei se jatka agilitya. Villinkin luonne on täyttä kultaa. Pidän kyllä Valon suvusta ihan hirvittävästi varsinkin noiden luonteiden vuoksi. Eipä sitten ollut vaikeaa päättää, yhdistäisikö nämä ominaisuudet toisiinsa, ja näin Villille lopulta syntyi kuusi pentua, 2 narttua ja 4 urosta.

Jalla 4 kk

Jalla on nyt siis noin 5 kuukauden ikäinen, ja olen pitänyt siitä ihan valtavasti. Se on ensimmäisestä yöstä lähtien nukkunut täydet yöunet rauhassa, kertaakaan tekemättä tarpeitaan sisälle. Muutoinkin se on jo pitkään ollut lähes sisäsiisti. Kun sen laittaa häkkiin vaikka autossa, se alkaa välittömästi nukkumaan. Kävimme juuri Oulussa, ja se nukkui koko matkan sekä mennessä että tullessa, välillä vain kävi tarpeillaan ja jatkoi taas unia. Se on ahne, ja sitä ei tarvitse houkutella leikkimään. Se tykkää kaikista leluista ja jahtaa ja repii kanssani mielellään. Alusta asti mua on hämmästyttänyt se, miten nopeasti Jalla oppii. Naksuttelu aloitettiin pian sen jälkeen kun Jalla kotiutui, ja jo ihan pienenä se oppi nopeasti itse tarjoamalla monia temppuja.

Jallan kanssa on edetty todella maltillisesti. Lähinnä on tehty temppuja ja käyty metsälenkeillä. Agilitykentällä on käyty joitan kertoja leikkimässä, mutta mitään esteisiin liittyvää ei ole vielä tehty putkea lukuun ottamatta. Jalla siis on ollut mulla joskus mukana kun olen rakentanut rataa omalle ryhmälle, ja siinä juoksennellut itsekseen putkiin. Samoin pari kertaa on mennyt putkeen Valon perässä, jolloin kuuluu aina tomera räksytys. Viime viikolla tehtiin ensimmäinen agilitytreeni jos sitä voi siksi sanoa, juoksin siis käsi ojossa putkea kohti ja Jalla juoksi putkeen pari kertaa :D Lisäksi on temppuna tehty puomin alastulolle hakeutumista, siis ihan maan tasosta, ja näin neljän kerran jälkeen sinnehän tuo menee napottamaan mun sijainnista riippumatta. Fiksu likka.

Jalla 4,5 kk. Kuva: Satu Tuomela

Valonkin kanssa edettiin aika maltilla, mutta kyllä se Jallan ikäisenä oli jo tehnyt takaakiertoja sun muuta. Nyt vain tuntuu, että mulla ei ole mitään tarvetta ottaa esteitä vielä kuvioihin, vaan rakennetaan pohjia ihan hissukseen muilla tavoin. Olen siis ollut tähän asti tosi tyytyväinen siihen mitä sain. Noora teki ihan mielettömän pohjatyön pentujen kanssa, ja Jallankin hermot vaikuttavat olevan rautaa. Se myös keskittyy tekemiseen todella hyvin eikä hösellä tai hermostu. Rakennekin mua miellyttää, mitä tuosta keppihevosesta nyt selvän saa. Jalkaa riittää niin kuin toivoinkin, ja Jalla ei onneksi ole mikään mörssärimalli, mutta muutama sentti saisi toki vielä tulla korkeutta :) Toivottavasti kaikki menee jatkossakin Jallan kanssa kivasti. 

Kuva: Satu Tuomela

Multa on muuten paljon kyselty miten koirat tulevat keskenään toimeen, ja tosi hyvin tulevat toimeen. Väinö etenkin on ihan onnessaan, leikittää Jallaa kovasti ja nukkuvat sylitysten. Valo  ei vielä hirveästi alennu pennun kanssa leikkimään, mutta kiltti on sekin ollut. Ihanasti koko porukka siis tulee toimeen keskenään, ei tarvitse onneksi ollenkaan olla huolissaan.

Tyypit <3

Tuli nyt sitten jäätävä romaani, yritän jatkossa kirjoitella taas useammin, ja lyhyemmin :)

Joulukuun ratoja ja tammikuun touhuja

Joulukuussa juostiin Kotkassa kolme Jari Suomalaisen rataa. Tuloksena hylly ja kaksi vitosta. Toka radalla tyhmä rytmitysvirhe josta tuloksena kielto. Vika radan keinuvitska jäi vähän kaivelemaan kun tuomio ei ehkä ollut ihan linjassa muiden suorituksiin samalla radalla, mutta näin tällä kertaa. Näkemyseroja. :) Harmillisesti muista juostuista kisaradoista ei ole videoita. 

Alla myös kaksi nollarataa Jennan treeneistä joulukuulta.

Viime perjantaina ennen oman ryhmän kouluttamista tein minitreenin Valolle, päällejuoksua putki houkuttimena. Sain Valon haksahtamaan kerran ennen aikojaan putkeen. Joissain kisoissa lähiaikoina Valo jätti hypyn välistä tällaisessa päällejuoksukohdassa, joten niitä pitää treenata. Myös kepeille lähetystä avokulmaan ja pari putkenohitusvetoa.

Sunnuntaina sitten kävin tekemässä oikeat omatoimitreenit piiiiiitkästä pitkästä aikaa. Jatkoin päällejuoksutreeniä, nyt ei Valo mennyt putkeen ennen aikojaan. Tämän lisäksi palkkasin puomin pysäristä muutaman kerran, ja tein yksinkertaisen leikkaustreenin pituudelle. Käytän leikkauksia erittäin harvoin, ja niiden rytmitys voisi kaivata pientä muistinverestystä. Sainkin Valon kieltämään parikin kertaa väärällä liikkeellä. Valo on myös nykyään herkempi ohjaukselle treeneissä, joten ohjauksissa ei pidä kyllä hutiloida. Lopuksi tein myös persjättöä keppien jälkeen. Vastaava ohjaus epäonnistui kisoissa loppuvuonna, silloin jäin vähän Valon tielle varmistelemaan. Nyt onnistui joka toistolla kun liikuin vain alta pois.

Valo kävi eilen osteopaatilla Johanna Mankisella, ja sen vasen puoli oikeastaan kokonaisuudessaan oli vähän vinksallaan. Valo liikkui ja kääntyi sunnuntaina näennäisesti ihan hyvin, mutta mietinkin olisiko siellä kuitenkin jotain kun kolautti pari kertaa rimaa. Nyt olikin liian pitkä tauko viime hoidosta. Muutama päivä hissukseen nyt niin eiköhän se siitä ja päästään taas asiaan.