Ihan hirvittävän pitkä tauko kirjoittelusta takana. Johtuu osittain siitä, ettei ole ollut kauheasti kirjoitettavaa kun kevään aikana ajanpuute oli akuutti ongelma erinäisten projektien vuoksi. Ihan kaikki muu oli paitsiossa enkä ehtinyt ja jaksanut tehdä agilityakaan kuin viikkotreenit Jennalla. Nyt on pahimmat kiireet takana, ja muutaman kerran on ehditty Valon kanssa jo treenaamaankin. Aihetta nimittäin on. On käyty parit kisat tässä kevään mittaan, ja viimeisimmissä huomasin että Valo oli ihan hirvittävän taantunut.
ATD:lla se veteli kaikkiin putkiin jotka olivat vähänkään jossain esillä, eli putken ohitukset, jotka oltiin hiottu jo tosi hyviksi, oli ihan kuraa. Harmitti. Niitä on nyt sitten treenattu muutama treeni, ja eka treenissä Valo alkoi jo muistaa miten homman pitikään mennä, ja viime treeneissä tuli enää muutama yksittäinen virhe vaikeimmissa kohdissa. Mutta selkeästi alkoi jo kuunnella, ja erottelukäsky alkoi toimia.
Kun oltiin tehty kahdet treenit, käytiin KAT:n kisoissa tekemässä neljä Viitasen rataa. Yllätyin ihan itsekin, kun tässä kunnossa vedettiin triplanolla sijoin 2./2./1. :) Tuli testattua vaikeampiakin juttuja, kuten kepeillä alkuun jäänti ja hyvin meni. Viimeinen rata sitten meni aika plörinäksi, mutta mukavaa että oltiin yhdessä noinkin hyvin kartalla.
Eilen kisattiin HAU:lla kaksi rataa, joista toinen oli yksi huonoimmista, ja toinen yksi parhaimmista koskaan. Eka radalla siis Valo tuli kakkosesteellä pakkovalssista läpi ja ryntäsi putkeen. Rata loppui siihen ja sylissä ulos. En voi nyt yhtään katsella sormien läpi noin röyhkeää putkeen sinkoilua tässä vaiheessa kautta. Ärsytti, mutta ei enää kauaa kun Valo teki ihan hurjan hienon suorituksen Jari Suomalaisen hypärillä. Profiili oli kuin Valolle tehty, kun päästiin hyödyntämään keppiosaamista ja putkiin irtoamista. Lopussa en ehtinyt persjättöön ja siinä olin vähän tiellä, mutta muuten Valo pääsi etenemään hyvin. Radasta jäi kyllä tosi hyvä ja mukava fiilis ja hyvä niin, koska ei päästä enää kisaamaan ennen SM-kisoja. Alla video.
 |
| Kuva: Ossi Lehtinen |
 | |
|
 | |
|
Valo oli muuten myös HSKH:n vuoden minikoira, käytiin pokkaamassa palkinto tuossa taannoin. Kiva juttu :)
Väinölle kuuluu hyvää. Se kävi juuri silmätarkissa, ja simmut olivat pysyneet ennallaan. Osteopaattikaan ei ole löytänyt kummempaa, joten hyvin juuri 8 vuotta täyttänyt herra porskuttaa :)
 |
| Jalla ja Väinö |
Sitten tämä uusin tulokas. Kaiken kiireen keskellä poikien seuraksi muutti Jalla, Noway's Drop The Mitts. Jalla on syntynyt 19.1. ja on siis ystäväni Nooran kasvatti ja Valon siskon Villin pentu. Jalla on todellakin suunniteltu pentu, muutama vuosi nimittäin mietittiin, mistä löydettäisiin kiva uros Villille. Lopulta bongasin mielenkiintoisen uroksen, jota ehdotin Nooralle. Koirahan olikin Nooralle jo tuttu, Noora on aikoinaan asunut samassa taloudessa ja esittänyt tätä herrasmiestä, Kierania, kehissä. Noora siis tunsi koiran hyvin ja piti siitä kovasti, ja päätös oli sillä selvä - syksyllä Noora otti Villin kainaloon ja lensi tuohon lähes naapuriin eli Kanadaan, jossa Kieran siis asuu :D
 |
| Jalla 8 vk. Kuva: Riikka Sirén |
Sinänsä ajatus kolmesta koirasta ei vielä houkuttanut, mutta kun Villi astutettiin, niin pakkohan mun oli silloin pentu ottaa. Kieran (Ganymede's Pendragon) on siis samasta kennelistä kuin Valon ja Villin isä Hotti, joka vain on ihan mahtava borderi kaikin puolin. Kieran on kohta 11-vuotias, ja luustoltaan täysin terveeksi tutkittu eikä jälkeläisissäkään ole tiettävästi ongelmia. Mm. silmätkin tsekattiin taas ennen astutusta, ja täysin terveet olivat edelleen. Luonteeltaan hurmaava ja upea liikkuja, ja rakenteellisesti minua suuresti miellyttävä. Kieran on myös kooltaan sellainen kuin borderiuroksen kuuluisikin olla, helposti spännättävissä ja painaa muistaakseni n. 7,5 kiloa.
Villi itsehän on ihan hirvittävän nopea aksakoira, ja kääntyy ihan postimerkin päällä. Villillä vain katkesi n. 5 kuukauden ikäisenä etujalka perheen bordercollien kanssa leikkiessä, ja kiivaimman kasvuvaiheen ollessa käynnissä jalka jäi leikkauksesta huolimatta lyhyemmäksi kuin toinen. Villi ei paljon itseään radalla säästele, eikä lopulta kestänyt etenkään A:n toistoja jumimatta, joten turvatakseen kivuttoman elämän Sanna päätti ettei se jatka agilitya. Villinkin luonne on täyttä kultaa. Pidän kyllä Valon suvusta ihan hirvittävästi varsinkin noiden luonteiden vuoksi. Eipä sitten ollut vaikeaa päättää, yhdistäisikö nämä ominaisuudet toisiinsa, ja näin Villille lopulta syntyi kuusi pentua, 2 narttua ja 4 urosta.
 |
| Jalla 4 kk |
Jalla on nyt siis noin 5 kuukauden ikäinen, ja olen pitänyt siitä ihan valtavasti. Se on ensimmäisestä yöstä lähtien nukkunut täydet yöunet rauhassa, kertaakaan tekemättä tarpeitaan sisälle. Muutoinkin se on jo pitkään ollut lähes sisäsiisti. Kun sen laittaa häkkiin vaikka autossa, se alkaa välittömästi nukkumaan. Kävimme juuri Oulussa, ja se nukkui koko matkan sekä mennessä että tullessa, välillä vain kävi tarpeillaan ja jatkoi taas unia. Se on ahne, ja sitä ei tarvitse houkutella leikkimään. Se tykkää kaikista leluista ja jahtaa ja repii kanssani mielellään. Alusta asti mua on hämmästyttänyt se, miten nopeasti Jalla oppii. Naksuttelu aloitettiin pian sen jälkeen kun Jalla kotiutui, ja jo ihan pienenä se oppi nopeasti itse tarjoamalla monia temppuja.
Jallan kanssa on edetty todella maltillisesti. Lähinnä on tehty temppuja ja käyty metsälenkeillä. Agilitykentällä on käyty joitan kertoja leikkimässä, mutta mitään esteisiin liittyvää ei ole vielä tehty putkea lukuun ottamatta. Jalla siis on ollut mulla joskus mukana kun olen rakentanut rataa omalle ryhmälle, ja siinä juoksennellut itsekseen putkiin. Samoin pari kertaa on mennyt putkeen Valon perässä, jolloin kuuluu aina tomera räksytys. Viime viikolla tehtiin ensimmäinen agilitytreeni jos sitä voi siksi sanoa, juoksin siis käsi ojossa putkea kohti ja Jalla juoksi putkeen pari kertaa :D Lisäksi on temppuna tehty puomin alastulolle hakeutumista, siis ihan maan tasosta, ja näin neljän kerran jälkeen sinnehän tuo menee napottamaan mun sijainnista riippumatta. Fiksu likka.
 |
| Jalla 4,5 kk. Kuva: Satu Tuomela |
Valonkin kanssa edettiin aika maltilla, mutta kyllä se Jallan ikäisenä oli jo tehnyt takaakiertoja sun muuta. Nyt vain tuntuu, että mulla ei ole mitään tarvetta ottaa esteitä vielä kuvioihin, vaan rakennetaan pohjia ihan hissukseen muilla tavoin. Olen siis ollut tähän asti tosi tyytyväinen siihen mitä sain. Noora teki ihan mielettömän pohjatyön pentujen kanssa, ja Jallankin hermot vaikuttavat olevan rautaa. Se myös keskittyy tekemiseen todella hyvin eikä hösellä tai hermostu. Rakennekin mua miellyttää, mitä tuosta keppihevosesta nyt selvän saa. Jalkaa riittää niin kuin toivoinkin, ja Jalla ei onneksi ole mikään mörssärimalli, mutta muutama sentti saisi toki vielä tulla korkeutta :) Toivottavasti kaikki menee jatkossakin Jallan kanssa kivasti.
 |
| Kuva: Satu Tuomela |
Multa on muuten paljon kyselty miten koirat tulevat keskenään toimeen, ja tosi hyvin tulevat toimeen. Väinö etenkin on ihan onnessaan, leikittää Jallaa kovasti ja nukkuvat sylitysten. Valo ei vielä hirveästi alennu pennun kanssa leikkimään, mutta kiltti on sekin ollut. Ihanasti koko porukka siis tulee toimeen keskenään, ei tarvitse onneksi ollenkaan olla huolissaan.
 |
| Tyypit <3 |
Tuli nyt sitten jäätävä romaani, yritän jatkossa kirjoitella taas useammin, ja lyhyemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti