Jennan yksäri ja muuta puuhailua

Taas pitkä päivitys luvassa. Käytiin Jennan opissa Ojangon porottavan auringon alla. Olihan taas hyvät treenit. Alussa oli 4 hypyn suora niin, että hypyt 2-4 olivat pituussuunnassa ja ohjattiin edestä eli välistävetoja luvassa. Jenna komensi kokeilemaan ohjausta niin, että ensin kutsuin 2 ja 3 hypyn välissä eli työnsin kauempaa 2 hypylle. Ei ongelmaa. Sama 3 hypyn kohdalta. Itselleni oli hieman haastavaa ajoittaa työnnöt ja vedot oikein, ku Valo tuli ihan tykin suusta, mutta Valohan kyllä teki. Jumaliste että se ohjautuikin hyvin. Jenna sanoi, että ihan mieletöntä minikoiralta ja vielä kun ei olla moista aiemmin tehtykään. Sitten ohjasin nämä hypyt kutsumalla 4 hypyn edestä, johon sain sitten liiemmin liikkumatta tehtyä sylivekki-jaakotuksen. Hitto että tuntui helpolta, ja olin kyllä itsekin ihan äimänä miten hyvin Valo luki ihan minimaaliset kropan liikkeeni tuon 15 metrisen aikana.

Putken jälkeen sain kokeilla kepit ja niiden jälkeen takaisinpäin suuntautuvan hyppysuoran kahdella tavalla. Koska Valon pystyy hyvin lähettämään putkiin, ehdin pakkovalssiin keppien taakse. Tämä ohjaus piti eka yrityksen jälkeen kerrata, koska en ole tehnyt sitä(kään) aikoihin ja vähän sohelsin ensin. Toinen kerta meni putkeen ja Valo pujotteli hyvin itsenäisesti poispäin. 

Toinen tyyli oli sitten poispäinkääntö keppien lopussa niin että juoksin itse eri puolta. Olin vähän skeptinen, koska tässäpä taas juttu jota ei olla kyllä treenattu. Ehkä yhdesti joskus 1,5 vuotta sitten tai vastaavaa :D No ei kait siinä, Valo kyllä osasi harjoittelemattakin. Se ei tehnyt tässä kertaakaan virhettä. Täytyy kyllä sanoa, että mä oon pahasti aliarvioinut Valon ja luotan siihen ihan liian huonosti vielä. Sehän näyttää osaavan mitä tahansa kun vain ohjaa oikein... Itsellä tuli tosin suoralla melkoinen kiire, kuntoa pitää edelleen petrata...

Jenna oli tehnyt meitä varten, yllätys yllätys, pari putkiansaa kertomieni ongelmakohtien ja lähettämieni videoiden perusteella :D Taas tuli muistutus, että vaikka kuinka tuntuisi että on kiire, hypyille irrotuksissa pitää muistaa se yksi askel! Ensin sain siis Valon kieltämään hypyn, jäljistäkin hyvin näki miten Valo lähti A:lta hypylle, mutta kun itse lepsuilin ja jätin tönäisemättä, Valokin jätti hyppäämättä ja käntyi perään. Tämän jälkeen oli hyppy ja sen vieressä putki kivasti tyrkyllä, tai oikeastaan kaksi. Ei mitään ongelmaa, kun tein rohkeasti persjätön ja pidin ohjauksen oikein päällä. Voi Valde.

Seuraava ansa oli mutkaputken jälkeen, ulostulo syötti suoraan toiseen putkeen, mutta pitikin ohjata sen vieressä olevan hypyn takaakiertoon ihan sisäänmenon vierestä. Yritin ensin niin, että olin valmiina törkkäämässä takaakiertoon. No juu ei onnistunut. Jenna sitten neuvoi tekemään putkijarrun ja suuntaamaan liikkeen reilusti takaakierrosta toiseen sivuun. Hienosti kyllä Valo ei vilkaissutkaan putkea (!), mutta mulla tuli ongelmia saada ajoitus kuntoon takaakiertoon törkkäykseen. Jäin niin varmistelemaan, että Valo ehti hypätä hypyn väärään suuntaan. Mutta saatiin tämäkin onnistumaan ja oon kyllä törkeän iloinen että saatiin todisteita, että oikealla linjaamisella Valo ei holtittomasti mene jokaiseen näkemäänsä putkeen, eikä edes vilkaise päin :)

Jennan mielestä nyt on Valolla ruvennut palaset loksahtelemaan kohdilleen. Kuulema näitä linjaustreenejä tehtyämme ero on ihan huikea, nyt se on ruvennut seuraamaan ohjausta eikä pauki enää holtittoman ohjauksen siivittämänä omavalintaisille esteille. Käännökset ovat myös kehittyneet suuresti. Jennan mukaan Valo on nyt arvokisavalmis, mikä mua kyllä vähän säikäytti. Mutta tottahan se sinänsä, kyllä Valon osaaminen alkaa jo olla sillä tasolla, että se kykenee vaikka mihin jos itse vain annan sen tehdä ja ohjaan oikein. Vaikka toki vielä on ihan hirvesästi opittavaa ja opetettavaa. Jenna kyllä kehui Valoa muutenkin aika vuolaasti, enkä valehtele etteikö se olisi tuntunut ihan kivalta ;D Ja mikä parasta, Jenna väitti että kun saadaan nämä linjausjutut toimimaan, Valon perus radoista lähtee helposti sellaiset 7 sekuntia aikaa pois. Ja tottahan se, Valo kun on sellainen, että jos päästän sen valumaan, se flänkkää niin pahasti että yksi mutka vie helposti vähintään muutaman sekunnin.

Puhuttiin sitten jo arvokisojen jälkeisestä ajasta. Nyt en tietty ala opettamaan mitään uutta, mutta heti arvokisojen jälkeen aion lähteä opettamaan puomin alusta, ja juoksu-A:n. Toivottavasti taaksepäin palaamalla saataisiin vähän varmuutta ja vauhtia takaisin puomille. Ja se juoksu-A, totta kai hirvittää, että mitä jos se ei sitä opikaan ja tuloksena on lopullisesti tuhottu A, mutta en kyllä toisaalta sitä halua pysäyttääkään enää. On se vaan niin iso rasite kropalle, puhumattakaan siitä että se on selkeästi Valolle epämiellyttävämpää, ja vie tuhottomasti enemmän aikaa... Ajattelin varmaankin lähteä kokeilemaan boxilla, siitä sitten seurannee päänhakkauspäivityksiä tuossa kuukauden päästä :D Arvokisojen jälkeen olisi siis näillä näkymin tarkoitus jäädä kisatauolle. Syksyllä ajattelin panostaa enemmän Jennan valmennukseen, kun viimein olen löytänyt henkilön, joka tuntuu melko vähälläkin saavan meidän tekemiseen jotain järkeä. Kuitenkin vasta muutama Jennan treeni takana, ja koen kyllä oppineeni paljon. KIITOS.

Tänään eka kertaa käveltiin Valon kanssa Ojankoon borderikerhon toko, tai arkitokotemppuilutsydemi-treeneihin. Viime viikollahan ne jo olisi alkaneet, mutta kun joku vähän erehtyi taas ajasta ja meni paikalle tunnin liian myöhään... Tänään kuitenkin treenailtiin kontaktin pitoa muita ohitellessa, nenän nuolaisua (koiran siis), kierimistä (jonka pian hylkäsin, on yritetty ennenkin, ei vain osata), istu-maahan-seiso -kuviota, luoksetuloa ja perusasentoa. Oli ihan nastaa vaihtelua ja mikäs siinä auringossa puuhaillessa.

Kotiin palattuani lähdin vielä käyttämään Väinön lenkillä. En muista sanoinko siitä, että oli osteopaatinkin kanssa puhetta noiden ulkoiluttamisesta erikseen. Ollaan vielä menty vanhalla kaavalla, ja Väinöllä on pari kertaa lähtenyt homma ihan lapasesta, kun heti kotiovelta asti tuli ärsykkeitä solkenaan. Eilen mm. tuli heti koira yllärinä nurkan takaa, jonka jälkeen toinen koira, jonka jälkeen Väinölle huutava ja provosoiva lapsi, heti perään juoppo joka jäi viereen lässyttämään, ja vielä poikia rullalaudoilla. Kaikki siis 100 m matkan sisällä. Ei varmaan tarvi kertoa, että meni vähän överiksi :D

 Tänään sitten otin taskullisen makupaloja ja pallon mukaan. Alkulenkin vaadin aina välillä sivulletuloa, ja palkkailin spontaanisti esim. vetämättömistä hetkistä ja katsekontaktista. Ensin oli taas vaikeaa saada Väinöön kontaktia, se kun luulee heti sille puhuttaessa, että jossain on koira tai muuta kiinnostavampaa. Lopulta se alkoi kuitenkin selkeästi rauhoittua, ja metsässä päästiin sitten ensimmäiseen ohitukseen. Olin menossa reippaasti kahden koiran ohi, mutta koska niiden taluttaja antoi niiden jäädä paikalleen tuijottamaan ja lopulta rähjäämään, menin sivuun palkkaamaan Väinöä. Mutta, Väinö ei vastannut rähinään vaikka oltiin ihan lähellä. Kyllähän se yleensä mun kanssa ohittaa rähjäämättä (paitsi lähipäivinä se on taas huutanut jo kaukaa), mutta provosointi on sille paha paikka. Nyt vielä heti perään tuli toinen koira vastaan ahtaalla pururadalla. Kyllähän Väinö veti älyttömästi, mutta ei pihahtanut sillekään mitään. 

Ja mikä uskomattominta, se käveli VETÄMÄTTÄ loput 15 minuuttia kotiin. Välillä remmi vähän kiristyi, ja tuolloin ojensin sanallisesti jolloin hidasti, ja palkkasin sen aina nenän eteen. Tämä varmasti kuulostaa monesta ihan tyhmältä, mutta Väinön ulkoilut on oikeasti olleet tosi vaikeita, ja mulle tämä on jo paljon. Toki Väinöön vaikuttaa lämpökin, mutta kyllä se oli tuon loppulenkin jotenkin harvinaisen kuulolla. Oli ihanaa, kun eilisen lenkin aikana sanoin v*ttuuntuneena miehelle, että joskus toivon ettei meillä olisi tätä hirviötä, ja tänään sain silittää ja kehua Väinöä kotiportailla hyvin menneestä lenkistä. Väinön ulkoiluttaminen on nimittäin ollut jo jonkin aikaa suurin asia, mikä saa mun pinnan kiristymään ihan äärimmilleen. Testailut siis jatkukoot, nyt jo ihan odotan huomista lenkkiä Väinön kanssa :) Vaihtelua tämäkin! :D

Osteopaatilla

Tiistaina pojat pääsi Maaren käsittelyyn. Väinö oli paremmassa kunnossa kuin vielä koskaan tähän asti :) Siitä ei löytynyt oikeastaan mitään ongelmaa, ja kastraatio oli lähtenyt jo vaikuttamaan positiivisesti - ero hermostossa oli kuulema jo erittäin selkeä. Tämä oli kyllä hieno uutinen. Valo oli kropaltaan kunnossa, mutta viime viikko oli sille liian raskas kuten vähän ennalta arvasinkin, se ei ollut vielä palautunut ja oli ylikierroksilla ja väsynyt. Näkihän sen päällepäinkin, koko hoito meni vinkuessa, venkoillessa ja läähättäessä. Loppupuolella lähti kuitenkin paranemaan ja hoito tuli kuulema kreivin aikaan, niin ei päässyt vielä patoutumaan pahasti. Ohjeeksi saatiin olla tämä viikko hissukseen, joten peruin treenit, uinnin ja viikonlopun kisat joihin olin ehtinyt jo ilmoittautua ennen viime viikonloppua. 

Väinö siis kastroitiin maaliskuussa. Päädyin ratkaisuun etenkin mahdottoman alkuvuoden takia. Olen siis kyllä aiemminkin miettinyt asiaa, mutta en sitten kuitenkaan ole halunnut Väinöä leikkauttaa. Tämän vuoden puolella, tai viime vuoden loppupuoliskolta alkaen sen käytös on kuitenkin muuttunut suuresti. Väinö rupesi juomaan paljon. Jouduin viemään sitä keskellä yötäkin pihalle.  Se oli todella hermostunut koko ajan, ja lenkit sen kanssa olivat jo yhtä tuskaa. Ainahan Väinö on ollut tosi terävä, erittäin vilkas ja ihmisten ilmoilla melko haastava tapaus, mutta nyt se muuttui jo jopa arvaamattomaksi. Erään kerran se rähisi lenkillä koiralle, ja kun menin sivupolulle aikomuksena antaa sen rauhoittua, se yritti käydä ohi kävelevän miehen kinttuihin. Se on haukkunut muillekin ihmisille. Se yritti pöllyttää naapurin pentukoiraa (ei onneksi pahasti ja pentu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui, huh), ja sekosi meille tulevista narttukoirista, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Se reagoi narttuihin niin voimakkaasti, että virtsasi holtittomasti alleen kun näki ne eikä osannut kuin huutaa ja riehua. Tämä tapahtui kahdesti parin viikon sisään ja sitten nartut saivat meille porttikiellon toistaiseksi. Valon kanssa tuli muutaman kerran yhteenottoja, kerran jopa niin että Valo ontui tämän jälkeen. Väinö on kuitenkin saanut aktivointia ja touhuamista, vaikkea aksannut olekaan, joten ei pitäisi olla turhautunutkaan tekemisen puutteesta.

Näin selvästi, ettei Väinö voi hyvin ja että sen stressitasot on ihan tapissa ja ylikin. Konsultoin paria eläinlääkäriä, kasvattajaa ja osteopaattia, ja kaikki olivat sitä mieltä että leikkaus on hyvä idea ja voisi auttaa tasoittamalla hormonitoimintaa. Ei varmasti ole koiralla hyvä olla kun pää kiehuu koko ajan yli. Aika pian päädyinkin leikkauksen kannalle, kun tilanteessa alkoi olla jo paljon enemmän voitettavaa kuin hävittävää, ja pallit saivat lähteä. Pyysin ottamaan Väinöstä samalla laajemmat testit, jos taustalla olisikin jotain vakavampaakin. 

Virtsasta löytyikin hieman verta ja bilirubiinia, ja eturauhanen oli hieman suurentunut, diagnoosina siis eturauhasen hyvälaatuinen liikakasvu. Leikkaus oli siis varmasti oikea vaihtoehto tässäkin mielessä. Väinö toipui leikkauksesta erinomaisesti. Parissa päivässä se oli oma itsensä, ja antoi tötterön olla nätisti päässä. Haava parani hyvin eikä V vaikuttanut ollenkaan kipeältä. Olon kohentumista alkoi heti näkyä, liika juominen loppui. Yleiseen käytökseen leikkaus ei ainakaan vielä ole juurikaan vaikuttanut, samanlainen tolskaaja edelleen, mutta ohikulkijat ja naapurin koira ovat saaneet olla rauhassa ja meno on selvästi palannut uomiinsa. Edelleen meinaa kiehua yli, mutta ei leikkaa kiinni. Aiemmin näki, ettei Väinö enää vain kyennyt toimimaan järkevästi, käytös oli täysin holtitonta, nyt tilanne on paljon parempi. 

Käytöksen ero myös osteopaatilla edelliskertaan nähden oli huima, Nyt Väinö oli rauhassa ja tosiaan kuulema ero elimistössä oli jo huikea. Stressi on lähtenyt purkautumaan. Väinön pahan stressitilan huomioonottaen palautuminen ja leikkauksen lopulliset vaikutukset vienevät useita kuukausia. Mielenkiinnolla jään odottamaan, vaikuttaako leikkaus sitten perus käytökseen yhtään, toisin sanoen tuleeko yhtään järkeä päähän viettien rinnalle :D Joka tapauksessa olen jo oikein tyytyväinen, että leikkautin Väinön. Kamala huoli ollut jo pitkään, vaikka vieläkin pahimpina päivinä välillä mietin että onko sillä jokin aivokasvain tai vastaavaa... Paljon Väinön käytöksessä on kuitenkin opittua, enkä mitään ihmemuutosta missään nimessä odotakaan, mutta toki pienikin rauhoittuminen olisi plussaa :D

Rakas Väinö täytti muuten 16.5. jo 6 vuotta, mihin tämä aika menee... <3

6-vuotias Väinö <3

Valosta FI AVA!

Eilen kisattiin Anne Saviojan radoilla Järvenpäässä. Tuloksena hyvä hylly, hyvä vitonen, huono hylly ja sitten nollavoitto :) Tarkoittanee sitä, että joudutaan kuitenkin lähtemään Valon kanssa Rovaniemelle MM-karsintoihin kokemusta hakemaan! Aika siistiä. Valo oli vähän vaisu, todennäköisesti keskiviikon katastrofi-kisat ja ensimmäinen kuuma päivä yhdessä söivät voimia. Hyvin oli kuitenkin kuulolla ja ainahan se on yhtä ihana :)

Tänään vuorossa oli Kirkkonummi ja Arto Laitinen. Ensimmäinen rata oli hyvä, mutta ensimmäinen rima tippui. Harvinaista Valolle mutta sinänsä ihan hyvä, koska pääsin kunnolla kehumaan A:sta. Pysäytin kunnolla, pidin ja kehuin, ja teki hienosti :) Samoin eilen kaikki A-suoritukset olivat Valolta hyviä, ei yhtään yrittänyt hyppiä. Kannatti treenata ne keskiviikkona kisoissa... :D Pakko vain vaatia ne kunnolla ennen arvokisoja.

Toiselta agiradalta sitten 0. Olin tosi tyytyväinen tähän rataan, koska vaikka Valo selkeästi oli vähän väsynyt, radassa oli paljon hyvää. Selvitimme entuudestaan meille mahdottomalta vaikuttaneen putkiansan oikein sujuvasti, ja vielä toisenkin! Ohhoh. A:kin maltettiin taas tehdä kunnolla. Ainoastaan loppusuora oli huono, pussin jälkeen Valo kääntyi mua kohti ja oli vaikeuksia saada se viimeisen hypyn yli... Samoin puomi on Valolla nyt tosi hidas, se pitää ottaa tehotreeniin. Hyvä ettei rata kaatunut tuohon viimeiseen hyppyyn, sillä tuloksena kuitenkin 2. sija ja serti mikä tarkoittaa, että Valosta tuli Suomen agilityvalio! Vuoden aikaraja täyttyi aiemmin viikolla joten hienosti pikkuinen heti sertin nappasi. Pikku-apina on nyt kolmoisvalio. 

Viimeinen rata sitten iloisesti hyllytettiin. 

Valon viikonloppu :)

Perjantaina sain viimeisen kirjallisen työn kouluun tehtyä tälle kevättä, nyt jäljellä on enää tentit eli blogikin taas aktivoituu hiljaiselon jälkeen. Muutama juttu viimeajoilta:

• Ollaan kisattu nyt tauon jälkeen jonkin verran. Ajattelin, että vaikkei meidän tulostasolla vielä sinänsä tarvitsisi karsintoihin osallistua, yrittää pitää sinne kuitenkin päästä niin ei jää ainakaan siitä kiinni :) Onhan se kokemusta kuitenkin. Tulosten teko on ollut vähän vaikeaa mutta radanteko on pikkuhiljaa tuntunut paranevan, ihan hyviä suorituksiakin on jo tullut. Pari huononpaaa pelastelunollaa ja vähitellen parempiakin. Jokusia hienojakin ratoja on tullut vaikkasin sitten hyllyjä :) Purinalla tultiin alkukuussa toisiksi agilityradalla. Selkeää parannusta sentään viime vuoteen on tullut joten suunta on oikea!

• Käytiin Latviassa hakemassa vara-cacib, eli toiseksi jäätiin mutta reissu oli kiva.

• Valo sain kesäksi ryhmäpaikan myös HSKH:n tokoryhmään, kivaa ;) Lisäksi huomenna alkaa borderikerhon lyhempi alkeistoko.

• Kesällä treenataan heinäkuuhun asti Oreniuksella ja syksyyn saakka pinseritreeneissä Saviojan ryhmässä.

Valo kannusti Kärpät voittoon :)

Valo, vuoden 2013 agilitytulokas

Pieni pikapäivitys tähän väliin. Mulla ei ole varmaan koskaan ollut näin paljon kouluhommia, en juuri ehdi tehdä muuta kuin ravata ryhmätapaamisissa ja tehdä tuhansia tehtäviä. Pitempi päivittely siis jääköön myöhemmäksi, mutta Vuoden Borderi -tuloksista nyt vähän:

Valo siis voitti reippaasti Borderterrierikerhon vuoden 2013 agilitytulokas -kisan :) Lisäksi se oli myös vuoden agilityborder -kisassa neljäs, vaikkei saanut edes maksimäärää nollia kasaan, ja vuoden metsästysborder -kisassakin tuli hienosti kolmas sija! Pätevä pieni karvahousu.

Valo vuoden 2013 agilitytulokas. Kuva: Lotta Jokinen

Mehän ollaan oltu kisatauolla helmikuun lopulta saakka. Tarkoituksena oli treenata kovasti tauon aikana, mutta ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa, joten tauosta tulikin ihan aito tauko. Ollaan käyty lähinnä vain viikkotreeneissä Juhalla. No, ei taukoilukaan varmasti ole pahaa tehnyt. Nyt alkaa taas tuntua, että voitaisiin palailla kisakentille pikkuhiljaa, todennäköisesti viimeistään pääsiäisenä, jolloin olisi jonkinnäköistä kisatourneeta tiedossa.

Muusta tapahtuneesta lisää myöhemmin! :)

Muutama viikko pakettiin

Kiirettä pukkaa koulussa ja muutenkin, mutta laitetaanpa taas muutaman viikon tapahtumat kasaan. Juhan treeneihin ei olla tässä kurssijaksossa päästy kuin kerran, ja silloin kouluttajana oli Jouni. Ei oikein lähtenyt, en oikein ehtinyt minnekään näissä treeneissä. Saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että rimat olivat 25cm. 

Pari viikkoa sitten kävin kasvattajilla muutaman yön kylässä ja Hu-Pu:n kisoissa. Tuntui, että Valo ehkä vähän vierasti pohjaa, se ei ole ennen ollut vastaavalla. Eka rata olisi ollut aika hyvä, ellei Valo olisi liukastunut toka hypyn jälkeen ja ajautunut 3. hypyn. ohi. Olin kyllä itsekin väärin sijoittunut :/ Radalla oli taas kahdesti A, ja nyt otettiin molemmat huolella :) Muutoinkin ihan jees rata vaikka meno näytti vähän varovaiselta, Valo tuli esim. hienosti muurin jälkeen vastakädellä hypyn oikealle puolelle. Keinu oli huono.

Seuraava rata sitten olikin aika fiasko, Valo ampui saksalaisesta sivuhypylle, jätti takaakierto-päällejuoksussa hypyn hyppäämättä ja lähti A:lta ennen aikojaan, mihin lopetettiin.

Viimeinen, hypäri, meni taas ihan hyvin, vaikkakin Valosta näki että oli jo väsynyt viikonlopun touhuista. tältä radalta kuitenkin puserrettiin nolla, harmi vaan kun loppupuolella Valo ehti lähteä hakemaan väärää hyppyä kun olin myöhässä rytmityksen kanssa pitkän suoran jälkeen, ja teki parin sekunnin mutkan. Tuli kuitenkin kiltisti takaisin, mikä oli hyvä. Aika olisi ollut yllättävän hyvä siihen nähden miltä meno musta tuntui, mutta mutkan kanssa riitti 5. sijaan. Ai niin, Valo KARKASI lähdöstä KAHDELLA radalla. Ennenkuulumatonta. Karkasi siis eka ja vika radalla, molemmilla lähtö oli samassa kohdassa ja pälyili niissä vähän taaksepäin. Pitää seurailla, yrittääkö jatkossa. Selkeästi paikka jotenkin häiritsi.

Paluumatkalla piti testata kaikki eläinvaunun penkit pehmeimmän löytämiseksi.

Oli silti kiva reissu!

Uimaan ei olla päästy pariin viikkoon, enkä ole päässyt Valon kanssa treenaamaankaan kuin kerran. Tehtiin ihan muutaman esteen rataa etupalkalla, parilla esteellä ärsykekontrollia ja takaakiertoja umpikulmaan.

Viikko sitten Valolla oli Jennan yksäri, olipa taas hyvät treenit. Tällä kertaa tehtiin löysempiä linjoja, mutta pääpaino oli puomissa ja keinussa. Saatiin kyllä heti edistystä aikaan ja hyvät eväät jatko-opetukseen :) Kepeille Valo tulee kovasta vauhdista jyrkempään kulmaan edelleen usein liian lujaa, piti vähän jarruttaa. Näitä täytyy myös opetella, että pikkuhiljaa voi sitten jättää jarrun pois. Takaakierrossa en ensin antanut Valolle apuja, mutta koska jatkoon ei ollut kiire, oli hyvä tehdä kunnon veto. Hienosti se sitten sujui. Muutenkin Valo tuntuu edistyneen linjoissa, vaikkei olla treenattukaan. :) Videolta puuttuu suurin osa treeneistä, eli puomin ja keinun treenaus.

Kaunista.

Jäätiin Kuopion jälkeen kisatauolla, ainakin jonnekin huhtikuun puoliväliin asti olisi tarkoitus vain treenailla. Tänään piti olla taas Jennan treenit, mutta Valo rupesi ontumaan torstaina Väinön kanssa riehuttuaan. Ei aristellut koskiessa tai liikuttaessa, ja laittoi painoa, mutta kevensi astuessa. Ontui vähän vielä perjantaina, viikonlopun on ollut ihan normaalin oloinen, käyttää jalkaansa hyvin, leikkii, juoksee, hyppii, mutta en uskalla treenata vielä, varmuuden vuoksi. Osteopaattia konsultoin ja sanoi että lienee pieni venähdys ja viikossa luulisi olevan treenikunnossa. Toivotaan, että mikään ei jää vaivaamaan.

Viime viikolla käytiin osteopaatilla, Maarella, ja molemmat pojat olivat aivan hyvässä kunnossa, Valossakaan ei ollut yhtään mitään :) Kiva juttu. Väinö vaan on muuten sekaisin, mistä myöhemmin lisää. Lisäksi ollaan touhuttu kotona paljon jotain pientä, olen opettanut Valolle joitain temppuja tokoa silmällä pitäen, ja aloiteltiin mm. noutukapulan pitämistä. Keskiviikkona olisi tarkoitus päästä taas treenaamaan.

Aurinkoista kevään jatkoa!

Jennan yksäri x 2

Varoitus, pitkä päivityspaukku luvassa!

Nyt muutaman viikon sisään ollaan Valon kanssa käyty kahdesti Jennalla. Olen suorastaan hämmästynyt, millaisa tuloksia tuntuu heti tulevan. Siis ainakin oman pään sisässä on käynyt kova raksunta, ja tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut sisäistää joitain asioita, jotka mulle on tuottaneet vaikeuksia. Molemmissa treeneissä ollaan keskitytty käännöksiin ja linjauksiin.

Eka kertaa koottuna:

Heti 2. hypylle lähdettiin treenaamaan vekkiä. Hypylle tultiin 1. hypyn yli, ja rata jatkui samaisen 1. hypyn takaakiertoon, tiukka käännös siis. Lisäksi vieressä oli putkensuu houkuttamassa. Sain ensin tehdä ensimmäiset 5 estettä omalla tyylillä, eli lähinnä heitin Valon joka hypylle kauempaa ja juoksin jo paniikissa seuraavia hyppyjä kohti. Tähän puututtiin. Mulla on siis yleensä tunne, etten ehdi mihinkään, ja jätän Valon suorittamaan esteitä yksin, mistä seuraa löysiä kaarroksia. Tähän eka kohtaan käytettiin suurin osa ajasta, mulle vain oli vaikea ajatus, että a) vekkiä ei tehty suoraan hypyn viereen, b) vekki tehtiin poikkisuuntaan koiran tulolinjalta ja c) mun piti jäädä odottamaan koiraa. 

Mun piti siis täydellisesti katkaista koiran linja, eli roikaista täysin sen tielle koiran puoleinen käsi ja jalka ojossa REILUSTI hypyn edessä. Myönnetään, Valo kääntyi saakutin hyvin kun saatiin tämä onnistumaan, mutta kyllä piti Jennalta varmistella että voiko tämä olla nopeampi tyyli kuin että koira kääntyisi siivekkeen mukaisesti, kun kuitenkin tehdään "mutka" ennen hyppyä. Kyllä se kuulema lukuisten kellotusten mukaan voi :D Vaikeuksia tuotti Valon odottaminen mukaan, olisin kovasti lähtenyt ennakoimaan takaakiertoa. Lopulta kuitenkin hoksasin asian ihan hyvin, ja alkoihan se poika kääntyä. Olen siis omalla liikeellä ja hötkyilyllä kaarrattanut sitä ihan turhaan.

Neljännelle hypylle finkki, mikä toimii Valolle hyvin. Vähän käytiin läpi tästä liikkeelle lähtöä ja koiran linjalta pikaista poistumista, mikä on myös mulle vähän haastava asia. Takaakiertoon, ja piiiitkä etäisyys seuraavaan vekkiin, jonka jälkeen viereisen hypyn takaakierto vastakäännöksellä ja seuraavalle hypylle taas finkki. Nämä kohdat saatiin aika vähällä vaivalla sujumaan. Seuraava hyppy olikin sitten mutkaputken välissä, eli hypyn takana siinteli n. 1,5 metrin päässä putki, jonne ei suinkaan pitänyt mennä vaan palata edelliselle hypylle, eli tiukka käännös. Tässä toinen kohta, jota hinkattiin vähän aikaa. Tämä vaati multa todellista malttia ja oikeaa ajoitusta. 

Piti ehtiä hypylle kääntämään rintakehä Valoa kohti, mutta piti MYÖS malttaa odottaa koira mukaan. Useamman kerran kävi niin, että Valon hypätessä lähdin liikkeelle hitusen liian aikaisin, jolloin Valo meni putkeen. Heti, kun maltoin ihan oikeasti olla hievahtamatta paikallani, Valo kääntyi mukaan. Kuulostaa helpolta, mutta mulle tämä oli oivallus ja jonkin sortin työvoitto, tuntui uskomattomalta että sain tuon putkirällääjän niin helposti mukaan noin ilmeisestä ansapaikasta. Tosin, jos olin yhtään myöhässä hypyllä tekemässä finkkiä, oli peli jo menetetty. :)

Seuraavaksi testattiin kohtaa, joka olisi vielä hetki aiemmin aiheuttanut sydämentykytyksiä. Suorasta putkesta tämän samaisen käännöshypyn takaakiertoon, eli mutkaputken eka pää oli lähes suoraan koiran linjalla :D Kuitenkin alkutreenin perusteella tajusin jo, että kyllä se koira sieltä tulee kun menen vain valmiiksi takaakiertoon enkä jää matkalle odottamaan, ja tulihan se. Valo ei vilkaissut putkensuuta päinkään.

Loppuun vielä erinäinen setti käännöksiä, ja taidettiin tekaista rata ainakin lähes nollana läpi :D Loppuun Jenna halusi opettaa meille sylkkäriä, ja se lähtikin heti toimimaan Valolle hyvin. Kääntyi niin hienosti. Vaikea selittää omia tuntemuksia, mutta mulle nämä oli monella tapaa erittäin avartavat treenit. Harmi kun ei ole tarjota videota, tulisi hyviä ennen ja jälkeen kohtia :D Isoja oivalluksia itsestä ja oman koiran käyttäytymisestä, lisäksi Valo lähti jo silminnähden käyttämään kroppaansa ihan uudella tavalla. Hieno tunne, mahtavaa. Näistä treeneistä sain jotenkin omaa asennettakin rukattua entistä paremmaksi. 

Näiden treenien ja muiden viimeaikaisten tapahtumien vuoksi aloin oikeasti tajuta, että hei, mulla on terve, hieno, potentiaalinen koira, jolla on vielä paljon edessään ja kehittyminen on vasta alussa. Tajusin, miten sairaan ihanaa Valon kanssa on tehdä, ja kuinka paljon meidän on vielä mahdollista kehittyä, ja tunsin tyytyväisyyttä niistä valinnoista, mitä pentuaikana tein, ja siitä, että voin rehellisesti sanoa koiran menevän oman itsekkyyden ja ahneuden edelle. Tuntuu jopa hyvältä, että on vielä niin paljon opeteltavia, kutkuttavia asioita. Toki haluan hioa meidät parina mahdollisimman pitkälle, mutta sen täytyy tapahtua iloisesti ja pitäen mielessä, mikä se koiran rooli mulle pohjimmiltaan on - ei ainakaan urheiluväline, vaan paljon enemmän. Oon ihan fiiliksissä näistä uusista treenaamisen mahdollisuuksista, ja nyt on oikeasti ajatusta siitä, mitä lähdetään tuon mahtavan pojjaan kanssa treenaamaan!

Treeni 2:

Valo jaksoi yllättävän hyvin raskaan viikonlopun jälkeen. Tehtiin pientä pätkää. Aloitettiin sylkkärillä, mikä tuntuukin Valolta sujuvan aika hyvin :) Sen käyttöä voisi yrittää jalostaa radalle asti. Sylkkäristä kahteen takaakiertoon, ja kolmannelle valssi. Jenna puuttui heti siihen, että lähden viemään Valoa liian pitkälle takaakiertoon, mikä aiheuttaa tietenkin pientä mutkaa linjaan. Korjasin juoksulinjaani, eikä mitään ongelmia. Vekkiä sitten työstettiin taas hetki. Mulla kestää vielä ymmärtää, milloin merkkaan koiranpuoleisilla raajoilla, milloin vastakkaisilla. Nyt kun koira tuli vauhdilla, piti osata toimia vastakkaisilla raajoilla. 

Mun ongelma on itse teknisen suorittamisen lisäksi liikkeellelähtö näistä tilanteista. Aivoihin ei ole mahtunut, että tällaisen vekin jälkeen ei suinkaan lähdetä kuljettamaan koiraa putkelle päin, vaan painutaan muualle siitä koiran linjalta ja annetaan koiralle tilaa laskeutua! Jos teen vekin ja lähden kuljettamaan tulosuuntaan, mun sijainti aiheuttaa kuitenkin sen, että koira lähtee hakeutumaan laajemmalle linjalle koska olen ikään kuin sen edessä :D Piti siis taas takoa aivoihin tämä outous täysin eri suuntaan loikkaamisesta, mutta lähti se sujumaan. Samaa käytiinkin läpi jo edellisissä treeneissä.

Putken jälkeinen vekki lähti sujumaan Valolta jopa niin hyvin, että meinasi vähän könytä rimaan. Jenna sanoi, ettei ole vielä koskaan nähnyt sen käyttävän kroppaansa niin hyvin. Nyt, kun Valo alkaa hoksata kääntymistä, se on sille vielä niin uusi asia, ettei arvatenkaan aivan tiedä miten kroppa reagoi. Tämä voi aiheuttaa rimojen kolistelua, mutta sehän on tässä vaiheessa suorastaan toivottavaa ;). Nyt se jo kääntyi riman päällä niin, että oli vallan mutkalla. Ihan uutta mullekin, vau.

Katseltiin saksalaista hypyn umpikulmaan viennillä. Valo kaarratti tässäkin ensin, mikä on kuulema varsinkin monille paimenille tyypillistä kun lähtevät jo ennakoimaan liikettä. Opeteltiin tekemään tönäisy aiemmin, ja ottamaan vastakäsi käyttöön paljon aiemmin. Muutos oli ilmeinen. Tämän jälkeinen niisto-persjättö olikin heti hyvä. Seuraavaksi taas mulle vähän hakusessa olevaa rytmitysjuttua. Koira siis keilaten isommalta etäisyydeltä hypyn yli ja hirveää kyytiä suoran läpi päätyhypylle valssiin. Tässä korostui taas yksi asia, mikä multa välillä unohtuu - ÄÄNEN KÄYTTÖ! Heti, kun muistin tönäisyn lisäksi myös sanoa hyppykäskyn, Valo ei epäröinyt tuumaakaan. Jennan mukaan Valo on koira, joka kuuntelee ääntä erinomaisesti ja se pitäisi ottaa enemmän huomioon. Kääntyi tällä tyylillä sairaan hyvin. Tätä pitää muistaa kokeilla myös kisoissa esimerkiksi tietyissä ansaestepaikoissa, viime kisoissa olisi ollut tarpeellinen ohjaus ;) 

Liikkuva valssi toimi Valolla hienosti, kääntyi hyvin. Jenna halusi tarkastaa meidän putkijarrun (mitä ei kauheasti ole edes treenattu), mutta se toimikin Valolla heti vallan hyvin :) Lähdettiin tekemään myös poispäinkäännöstä. Edelliselle hypylle piti linjata kevyesti, ja ai miten Valo reagoi. Se on niin kiltti pieni partiolainen, ja välillä kyllä mietin että ansaitsisi taitavamman ohjaajan :D Tämäkin ohjaus alkoi siis sujumaan vallan hyvin. Pitää muistaa linjaus+käsky, linjaus+käsky...

Lopuksi katsottiin miten käyttää kroppaansa peräkkäisissä sylkkäreissä, ja Jenna ainakin tykkäsi kovasti. Korkeudella 35cm kroppa toimi kivasti. Tätä määrättiin jumpaksi, pitää vahvistaa noita lihaksia joilla käännökset tehdään, ja luoda tuntumaa tähän uuteen, ihmeelliseen asiaan :D. Lisäksi katseltiin vähän vippausta. Sehän on ollut meille ongelma hypyn yli suoraan tehtynä, kun Valo on lähtenyt hyppäämään ohjauksella väärään suuntaan. Melkein hävetti, kun kerroin miten vaikeita nämä on meille olleet, mutta Valo tekikin nämä joka kerralla kauempaakin lähetettynä ihan täydellisesti. Ei mitään ongelmaa, ja kääntyi loistavasti. Voi jessus että tuo koira oppii nopeasti. 

Jenna sanoi, ettei suoraan sanottuna olisi ikinä uskonut meidän kehittyvän näin nopeasti. Jenna oli ajatellut, että kesän korvilla alettais jo kääntymään, mutta Valo onkin vastannut treeniin jo nyt ihan sairaan hienosti. Muutos muutaman viikon takaiseen on treeneissä huikea, ja tähän mun on pakko yhtyä. Muutos niin Valon kropan käytössä kuin omassa ajattelussani on isompi, kuin olisin itsekään voinut ajatella. Jennan mukaan aikaa tulee takuulla säästymään radoilla vielä melkoisesti, kun saadaan tekniikka kuntoon. Sitä myötä myös perusvauhdin pitäisi kasvaa, kun asiat muuttuvat koiralle helpommiksi ja johdonmukaisemmiksi. Ja tietenkin luulisi kropan kehittymisenkin vaikuttavan, sitten joskus. Nyt täytyy vaan treenata johdonmukaisesti näitä opittuja asioita, jotta voidaan ottaa ne vaiheittain kisoissakin käyttöön. Mahtava fiilis, ja olen kyllä tyytyväinen että Jennan huomaan ajauduttiin.

Tämä viikko on oltu totaalilevossa, huomenna ehkä taas treenailun pariin :)

Helmikuun BAT:n ja LÄGI:n kisat

Viikko sitten viikonloppuna kisailtiin Valon kanssa Vuokkosilla kolme Ritva Herralan oikein mukavaa rataa. Eka radalla jäin heti alussa ihan jalkoihin. Lähdin liikkeelle liian myöhään enkä ehtinyt törkätä takaakiertoon. Loppujen lopuksi olinkin onnellinen hyllystä, radalla oli nimittäin A kahteen kertaan ja nyt maltoin keskittyä niiden suoritukseen. Tadaa, Valo pysähtyi molemmilla kerroilla! Pysähtyi ja pysyi, lähti vasta luvan kanssa. Muutenkin rata sujui varsin mukavasti, joten eipä valitettavaa :) 

Seuraava rata oli hypäri. Varmistelin vähän 4-hyppyä kun pelotti että Valo hulahtaa putkeen ennen aikojaan :D Niistossa jäin taas turhaan paikoilleni, mutta hyvin Valo onneksi löysi kepeille vaikka yritin seistä tiellä. Renkaalle sitten unohdin hidastaa, jotta olisin saanut Valon sen viereiselle hypylle. Valolle olisi pitänyt tehdä siihen kunnon jarrutus tai muita kommervenkkeja mutta en tehnyt, vaan yritin vissiin kääntää huutamalla. Arvatenkaan ei ihan onnistunut, ja haki edessä siintävän hypyn :) Muuten ihan ok rata, aikakin olisi ollut varsin hyvä.

Kolmannella radalla heti neljäs este oli A. Ja kyllä, Valo pysähtyi ja katseli mua siinä sen näköisenä että mitä sä sit oikein odotit :) Rata jatkui ihan sujuvasti, kepeillemeno oli hyvä vaikka vähän jännitti takana oleva putki, mutta sitten... Olin harjoitellut putkeenviennin leikaten, koska ajattelin että en ehdi persjättöön. No siinä sitten katselin, miten ihmiset veti ihan helponnäköisesti persjättöjä ko. kohtaan, ja jostain syystä ajattelin että no kyllähän määki sit. Just joo, en ehtinyt lähellekään, ja Valo juoksi väärältä puolelta mun ohi, putken ohi, teki ympyrän ja vielä pysähtyikin hetkeksi kunnes sain sen tökättyä putkeen. Ehdin siinä välissä lyödä itseäni naamaankin kun taas ärsytti niin. Puomi otettiin myös huolella. Yllätykseksi Ritva olikin eri reilu, ja maalissa selvisi ettei virhettä tullutkaan! Teimme siis nollan, vaikkakin aikaa paloi kämmiin kellotuksen mukaan yli 4 sekuntia :D Arvatenkin sijoitus oli sitten vasta 8, mutta nolla kuitenkin pitkästä aikaa, ja ilman kämmäilyä aikakin olisi ollut pysäreistä huolimatta ihan hyvä. 

Ei mitään hajua, minne videot on kadonneet mun Youtubesta, joten niitä ei nyt valitettavasti olekaan tarjolla :/

Kauheesti ramasoo tuo kisaaminen.

Viime viikonloppuna Sanna ja Sini tulivat kylään. Perjantaina käytettiin koiria vähän polskimassa, ja lauantaina tehtiin kevyet treenit Vuokkosilla. Testailin vähän käännöksiä vekaten. Nopea liikkeellelähtö paljastui kellotettaessa nopeammaksi vaihtoehdoksi, kuin hetkeksi odottamaan jäänti.

Sunnuntaina sitten kisailtiin LÄGI:n kisoissa Vuokkosilla. Johanna Nyberg oli tehnyt mukavat kaksi ensimmäistä rataa. Valo oli hyvässä vireessä. Se alkaa näköjään vähän nostaa kierroksia nyt, vaikka ei toisaalta tarvitsisi että saatais tekniikka kuntoon ennen vauhtia :D Sini meni rataa Valon veljen Keijon kanssa vähän meitä ennen, ja annoin Valon katsoa rataa sylissä. Yleensä se ei juuri välitä muista menijöistä, mutta nyt se alkoi suorastaan ulista. Lähtövuoroa odotellessa se alkoi isottelemaan muihin koiriin päin, mistä en kamalasti kieltänyt. En tietenkään päästä sitä rähjäämään kenenkään naamalle, mutta annoin sen riekkua omassa yksinäisyydessään, koska toivon sille räyhäkkyyttä radalle enkä tuolloin halua kieltää kiihkeydestä.

Eka rata meni varsin hyvin. Rata oli hyvä, koska siinä oli monta juuri sellaista käännöskohtaa, mitä meidän pitääkin nyt harjoitella. Nyt samanlaiset kohdat, joissa Valo kääntyi väärään suuntaan vielä pari viikkoa sitten, sujuivat harjoittelun määrään nähden jo hyvin. Olen tyytyväinen keinuun ja putken jälkeiseen pakkovalssiin, mutta jätin tyhmästi linjaamatta hypylle ennen puomia jolloin Valo ei saanut käännyttyä ylösmenolle ja tuli ohi. A:lla tuli alas asti, mutta ei malttanut pysähtyä joten otin pois radalta.

Toisen radan alku mietitytti, mutta päätin että saan siihen persjätön väännettyä. Alkuun olinkin todella tyytyväinen, se meni hienosti. Muurin jälkeisessä valssissa jäin vähän koiran tielle. Nyt pysähdyttiin hienosti A:lle, ja otinkin sen varman päälle. Puomien kanssa minulla oli vähän ongelmia, sillä eka radalla unohdin sanoa pysäytyskäskyn (Valo pysähtyi silti), ja nyt unohdin sanoa vapautuskäskyn :D Mietin siinä juostessa, että mihin se koira jäi ennen kuin tajusin että käsky unohtui, mutta täytyy sanoa että kyllä pysähtyi ja pysyi hienosti, joten ihan hyvä että tuli treenattua. Ennen putkea meinasin taas jäädä vähän Valon tielle, mutta sain vielä oikeaan putkenpäähän. Tältä radalta nolla ja 5./60 sija. Kontakteilla pysymiseen paloi tietty aikaa, mutta tässä vaiheessa olen oikein tyytyväinen, koska nyt tehtiin viimein rataa yhdessä eikä Valo lähtenyt kummallakaan radalla omille teilleen ja linjat pysyivät paremmin kuin aikoihin. 

Mulla oli ihan uusi asenne ennen ratoja, mietin tosissaan linjoja ja käännöksiä, ja meidän aiempaan tekemiseen nähden saatiinkin jo mielestäni muutosta aikaan :) Sain myös Valon räyhäkkyydestä itsekin puhtia, ja oli tosi hyvä fiilis kautta illan. Käännökset eivät olleet täydellisiä, mutta parempia ja vauhti pysyi päällä kuitenkin.

Viimeinen rata oli Anne Huittisen suunnittelema mielenkiintoinen hypäri. Tiesin jo radalle lähtiessä, että rata on meille haastava. Siinä sai nyt tosissaan miettiä linjauksia. Jäin vähän jälkeen muuria edeltävän hypyn taaksetyönnössä, ja Valo ehti ampaista väärään putkeen. Tämän jälkeen lepsuilin muissakin kohdissa, mutta sain silti huonoillakin ohjauksilla muutamat ansaesteet vältettyä, mihin täytyy toki olla tässä vaiheessa tyytyväinen :D Haki muuten pussin jälkeen hyvin käskyllä takaakiertoon, kun olin myöhässä. Toisen kerran muurin jälkeen ammuttiin taas väärään putkeen, eli näissä kohdissa on vielä paljon tekemistä. Pituuden jälkeinen valssi sitten myöhässä, mutta onneksi Valo hakee hyvin kepeille. Saldona siis yksi nolla, mutta kokonaisuutena olen silti erittäin tyytyväinen, nyt alkoi jo edistystä näkymään ja itsellä oli hyvä tunne tekemisestä.

Treeni-into on nyt kova, ja Jennan yksäreiden myötä mulla on nyt ihan hyvä näkemys siitä, mitä kaikkea nyt etunenässä treenataankaan ;) Valolla on nyt SM-nollat kasassa, ja todennäköisesti parin viikon päästä olevien kisojen jälkeen pidetään 1-2 kk kisatauko, jolloin tarkoituksena on treenata käännöksiä ja linjoja kuntoon.