Taas pitkä päivitys luvassa. Käytiin Jennan opissa Ojangon porottavan auringon alla. Olihan taas hyvät treenit. Alussa oli 4 hypyn suora niin, että hypyt 2-4 olivat pituussuunnassa ja ohjattiin edestä eli välistävetoja luvassa. Jenna komensi kokeilemaan ohjausta niin, että ensin kutsuin 2 ja 3 hypyn välissä eli työnsin kauempaa 2 hypylle. Ei ongelmaa. Sama 3 hypyn kohdalta. Itselleni oli hieman haastavaa ajoittaa työnnöt ja vedot oikein, ku Valo tuli ihan tykin suusta, mutta Valohan kyllä teki. Jumaliste että se ohjautuikin hyvin. Jenna sanoi, että ihan mieletöntä minikoiralta ja vielä kun ei olla moista aiemmin tehtykään. Sitten ohjasin nämä hypyt kutsumalla 4 hypyn edestä, johon sain sitten liiemmin liikkumatta tehtyä sylivekki-jaakotuksen. Hitto että tuntui helpolta, ja olin kyllä itsekin ihan äimänä miten hyvin Valo luki ihan minimaaliset kropan liikkeeni tuon 15 metrisen aikana.
Putken jälkeen sain kokeilla kepit ja niiden jälkeen takaisinpäin suuntautuvan hyppysuoran kahdella tavalla. Koska Valon pystyy hyvin lähettämään putkiin, ehdin pakkovalssiin keppien taakse. Tämä ohjaus piti eka yrityksen jälkeen kerrata, koska en ole tehnyt sitä(kään) aikoihin ja vähän sohelsin ensin. Toinen kerta meni putkeen ja Valo pujotteli hyvin itsenäisesti poispäin.
Toinen tyyli oli sitten poispäinkääntö keppien lopussa niin että juoksin itse eri puolta. Olin vähän skeptinen, koska tässäpä taas juttu jota ei olla kyllä treenattu. Ehkä yhdesti joskus 1,5 vuotta sitten tai vastaavaa :D No ei kait siinä, Valo kyllä osasi harjoittelemattakin. Se ei tehnyt tässä kertaakaan virhettä. Täytyy kyllä sanoa, että mä oon pahasti aliarvioinut Valon ja luotan siihen ihan liian huonosti vielä. Sehän näyttää osaavan mitä tahansa kun vain ohjaa oikein... Itsellä tuli tosin suoralla melkoinen kiire, kuntoa pitää edelleen petrata...
Jenna oli tehnyt meitä varten, yllätys yllätys, pari putkiansaa kertomieni ongelmakohtien ja lähettämieni videoiden perusteella :D Taas tuli muistutus, että vaikka kuinka tuntuisi että on kiire, hypyille irrotuksissa pitää muistaa se yksi askel! Ensin sain siis Valon kieltämään hypyn, jäljistäkin hyvin näki miten Valo lähti A:lta hypylle, mutta kun itse lepsuilin ja jätin tönäisemättä, Valokin jätti hyppäämättä ja käntyi perään. Tämän jälkeen oli hyppy ja sen vieressä putki kivasti tyrkyllä, tai oikeastaan kaksi. Ei mitään ongelmaa, kun tein rohkeasti persjätön ja pidin ohjauksen oikein päällä. Voi Valde.
Seuraava ansa oli mutkaputken jälkeen, ulostulo syötti suoraan toiseen putkeen, mutta pitikin ohjata sen vieressä olevan hypyn takaakiertoon ihan sisäänmenon vierestä. Yritin ensin niin, että olin valmiina törkkäämässä takaakiertoon. No juu ei onnistunut. Jenna sitten neuvoi tekemään putkijarrun ja suuntaamaan liikkeen reilusti takaakierrosta toiseen sivuun. Hienosti kyllä Valo ei vilkaissutkaan putkea (!), mutta mulla tuli ongelmia saada ajoitus kuntoon takaakiertoon törkkäykseen. Jäin niin varmistelemaan, että Valo ehti hypätä hypyn väärään suuntaan. Mutta saatiin tämäkin onnistumaan ja oon kyllä törkeän iloinen että saatiin todisteita, että oikealla linjaamisella Valo ei holtittomasti mene jokaiseen näkemäänsä putkeen, eikä edes vilkaise päin :)
Jennan mielestä nyt on Valolla ruvennut palaset loksahtelemaan kohdilleen. Kuulema näitä linjaustreenejä tehtyämme ero on ihan huikea, nyt se on ruvennut seuraamaan ohjausta eikä pauki enää holtittoman ohjauksen siivittämänä omavalintaisille esteille. Käännökset ovat myös kehittyneet suuresti. Jennan mukaan Valo on nyt arvokisavalmis, mikä mua kyllä vähän säikäytti. Mutta tottahan se sinänsä, kyllä Valon osaaminen alkaa jo olla sillä tasolla, että se kykenee vaikka mihin jos itse vain annan sen tehdä ja ohjaan oikein. Vaikka toki vielä on ihan hirvesästi opittavaa ja opetettavaa. Jenna kyllä kehui Valoa muutenkin aika vuolaasti, enkä valehtele etteikö se olisi tuntunut ihan kivalta ;D Ja mikä parasta, Jenna väitti että kun saadaan nämä linjausjutut toimimaan, Valon perus radoista lähtee helposti sellaiset 7 sekuntia aikaa pois. Ja tottahan se, Valo kun on sellainen, että jos päästän sen valumaan, se flänkkää niin pahasti että yksi mutka vie helposti vähintään muutaman sekunnin.
Puhuttiin sitten jo arvokisojen jälkeisestä ajasta. Nyt en tietty ala opettamaan mitään uutta, mutta heti arvokisojen jälkeen aion lähteä opettamaan puomin alusta, ja juoksu-A:n. Toivottavasti taaksepäin palaamalla saataisiin vähän varmuutta ja vauhtia takaisin puomille. Ja se juoksu-A, totta kai hirvittää, että mitä jos se ei sitä opikaan ja tuloksena on lopullisesti tuhottu A, mutta en kyllä toisaalta sitä halua pysäyttääkään enää. On se vaan niin iso rasite kropalle, puhumattakaan siitä että se on selkeästi Valolle epämiellyttävämpää, ja vie tuhottomasti enemmän aikaa... Ajattelin varmaankin lähteä kokeilemaan boxilla, siitä sitten seurannee päänhakkauspäivityksiä tuossa kuukauden päästä :D Arvokisojen jälkeen olisi siis näillä näkymin tarkoitus jäädä kisatauolle. Syksyllä ajattelin panostaa enemmän Jennan valmennukseen, kun viimein olen löytänyt henkilön, joka tuntuu melko vähälläkin saavan meidän tekemiseen jotain järkeä. Kuitenkin vasta muutama Jennan treeni takana, ja koen kyllä oppineeni paljon. KIITOS.
Tänään eka kertaa käveltiin Valon kanssa Ojankoon borderikerhon toko, tai arkitokotemppuilutsydemi-treeneihin. Viime viikollahan ne jo olisi alkaneet, mutta kun joku vähän erehtyi taas ajasta ja meni paikalle tunnin liian myöhään... Tänään kuitenkin treenailtiin kontaktin pitoa muita ohitellessa, nenän nuolaisua (koiran siis), kierimistä (jonka pian hylkäsin, on yritetty ennenkin, ei vain osata), istu-maahan-seiso -kuviota, luoksetuloa ja perusasentoa. Oli ihan nastaa vaihtelua ja mikäs siinä auringossa puuhaillessa.
Kotiin palattuani lähdin vielä käyttämään Väinön lenkillä. En muista sanoinko siitä, että oli osteopaatinkin kanssa puhetta noiden ulkoiluttamisesta erikseen. Ollaan vielä menty vanhalla kaavalla, ja Väinöllä on pari kertaa lähtenyt homma ihan lapasesta, kun heti kotiovelta asti tuli ärsykkeitä solkenaan. Eilen mm. tuli heti koira yllärinä nurkan takaa, jonka jälkeen toinen koira, jonka jälkeen Väinölle huutava ja provosoiva lapsi, heti perään juoppo joka jäi viereen lässyttämään, ja vielä poikia rullalaudoilla. Kaikki siis 100 m matkan sisällä. Ei varmaan tarvi kertoa, että meni vähän överiksi :D
Tänään sitten otin taskullisen makupaloja ja pallon mukaan. Alkulenkin vaadin aina välillä sivulletuloa, ja palkkailin spontaanisti esim. vetämättömistä hetkistä ja katsekontaktista. Ensin oli taas vaikeaa saada Väinöön kontaktia, se kun luulee heti sille puhuttaessa, että jossain on koira tai muuta kiinnostavampaa. Lopulta se alkoi kuitenkin selkeästi rauhoittua, ja metsässä päästiin sitten ensimmäiseen ohitukseen. Olin menossa reippaasti kahden koiran ohi, mutta koska niiden taluttaja antoi niiden jäädä paikalleen tuijottamaan ja lopulta rähjäämään, menin sivuun palkkaamaan Väinöä. Mutta, Väinö ei vastannut rähinään vaikka oltiin ihan lähellä. Kyllähän se yleensä mun kanssa ohittaa rähjäämättä (paitsi lähipäivinä se on taas huutanut jo kaukaa), mutta provosointi on sille paha paikka. Nyt vielä heti perään tuli toinen koira vastaan ahtaalla pururadalla. Kyllähän Väinö veti älyttömästi, mutta ei pihahtanut sillekään mitään.
Ja mikä uskomattominta, se käveli VETÄMÄTTÄ loput 15 minuuttia kotiin. Välillä remmi vähän kiristyi, ja tuolloin ojensin sanallisesti jolloin hidasti, ja palkkasin sen aina nenän eteen. Tämä varmasti kuulostaa monesta ihan tyhmältä, mutta Väinön ulkoilut on oikeasti olleet tosi vaikeita, ja mulle tämä on jo paljon. Toki Väinöön vaikuttaa lämpökin, mutta kyllä se oli tuon loppulenkin jotenkin harvinaisen kuulolla. Oli ihanaa, kun eilisen lenkin aikana sanoin v*ttuuntuneena miehelle, että joskus toivon ettei meillä olisi tätä hirviötä, ja tänään sain silittää ja kehua Väinöä kotiportailla hyvin menneestä lenkistä. Väinön ulkoiluttaminen on nimittäin ollut jo jonkin aikaa suurin asia, mikä saa mun pinnan kiristymään ihan äärimmilleen. Testailut siis jatkukoot, nyt jo ihan odotan huomista lenkkiä Väinön kanssa :) Vaihtelua tämäkin! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti