Jennan yksäri x 2

Varoitus, pitkä päivityspaukku luvassa!

Nyt muutaman viikon sisään ollaan Valon kanssa käyty kahdesti Jennalla. Olen suorastaan hämmästynyt, millaisa tuloksia tuntuu heti tulevan. Siis ainakin oman pään sisässä on käynyt kova raksunta, ja tuntuu, että olen pikku hiljaa alkanut sisäistää joitain asioita, jotka mulle on tuottaneet vaikeuksia. Molemmissa treeneissä ollaan keskitytty käännöksiin ja linjauksiin.

Eka kertaa koottuna:

Heti 2. hypylle lähdettiin treenaamaan vekkiä. Hypylle tultiin 1. hypyn yli, ja rata jatkui samaisen 1. hypyn takaakiertoon, tiukka käännös siis. Lisäksi vieressä oli putkensuu houkuttamassa. Sain ensin tehdä ensimmäiset 5 estettä omalla tyylillä, eli lähinnä heitin Valon joka hypylle kauempaa ja juoksin jo paniikissa seuraavia hyppyjä kohti. Tähän puututtiin. Mulla on siis yleensä tunne, etten ehdi mihinkään, ja jätän Valon suorittamaan esteitä yksin, mistä seuraa löysiä kaarroksia. Tähän eka kohtaan käytettiin suurin osa ajasta, mulle vain oli vaikea ajatus, että a) vekkiä ei tehty suoraan hypyn viereen, b) vekki tehtiin poikkisuuntaan koiran tulolinjalta ja c) mun piti jäädä odottamaan koiraa. 

Mun piti siis täydellisesti katkaista koiran linja, eli roikaista täysin sen tielle koiran puoleinen käsi ja jalka ojossa REILUSTI hypyn edessä. Myönnetään, Valo kääntyi saakutin hyvin kun saatiin tämä onnistumaan, mutta kyllä piti Jennalta varmistella että voiko tämä olla nopeampi tyyli kuin että koira kääntyisi siivekkeen mukaisesti, kun kuitenkin tehdään "mutka" ennen hyppyä. Kyllä se kuulema lukuisten kellotusten mukaan voi :D Vaikeuksia tuotti Valon odottaminen mukaan, olisin kovasti lähtenyt ennakoimaan takaakiertoa. Lopulta kuitenkin hoksasin asian ihan hyvin, ja alkoihan se poika kääntyä. Olen siis omalla liikeellä ja hötkyilyllä kaarrattanut sitä ihan turhaan.

Neljännelle hypylle finkki, mikä toimii Valolle hyvin. Vähän käytiin läpi tästä liikkeelle lähtöä ja koiran linjalta pikaista poistumista, mikä on myös mulle vähän haastava asia. Takaakiertoon, ja piiiitkä etäisyys seuraavaan vekkiin, jonka jälkeen viereisen hypyn takaakierto vastakäännöksellä ja seuraavalle hypylle taas finkki. Nämä kohdat saatiin aika vähällä vaivalla sujumaan. Seuraava hyppy olikin sitten mutkaputken välissä, eli hypyn takana siinteli n. 1,5 metrin päässä putki, jonne ei suinkaan pitänyt mennä vaan palata edelliselle hypylle, eli tiukka käännös. Tässä toinen kohta, jota hinkattiin vähän aikaa. Tämä vaati multa todellista malttia ja oikeaa ajoitusta. 

Piti ehtiä hypylle kääntämään rintakehä Valoa kohti, mutta piti MYÖS malttaa odottaa koira mukaan. Useamman kerran kävi niin, että Valon hypätessä lähdin liikkeelle hitusen liian aikaisin, jolloin Valo meni putkeen. Heti, kun maltoin ihan oikeasti olla hievahtamatta paikallani, Valo kääntyi mukaan. Kuulostaa helpolta, mutta mulle tämä oli oivallus ja jonkin sortin työvoitto, tuntui uskomattomalta että sain tuon putkirällääjän niin helposti mukaan noin ilmeisestä ansapaikasta. Tosin, jos olin yhtään myöhässä hypyllä tekemässä finkkiä, oli peli jo menetetty. :)

Seuraavaksi testattiin kohtaa, joka olisi vielä hetki aiemmin aiheuttanut sydämentykytyksiä. Suorasta putkesta tämän samaisen käännöshypyn takaakiertoon, eli mutkaputken eka pää oli lähes suoraan koiran linjalla :D Kuitenkin alkutreenin perusteella tajusin jo, että kyllä se koira sieltä tulee kun menen vain valmiiksi takaakiertoon enkä jää matkalle odottamaan, ja tulihan se. Valo ei vilkaissut putkensuuta päinkään.

Loppuun vielä erinäinen setti käännöksiä, ja taidettiin tekaista rata ainakin lähes nollana läpi :D Loppuun Jenna halusi opettaa meille sylkkäriä, ja se lähtikin heti toimimaan Valolle hyvin. Kääntyi niin hienosti. Vaikea selittää omia tuntemuksia, mutta mulle nämä oli monella tapaa erittäin avartavat treenit. Harmi kun ei ole tarjota videota, tulisi hyviä ennen ja jälkeen kohtia :D Isoja oivalluksia itsestä ja oman koiran käyttäytymisestä, lisäksi Valo lähti jo silminnähden käyttämään kroppaansa ihan uudella tavalla. Hieno tunne, mahtavaa. Näistä treeneistä sain jotenkin omaa asennettakin rukattua entistä paremmaksi. 

Näiden treenien ja muiden viimeaikaisten tapahtumien vuoksi aloin oikeasti tajuta, että hei, mulla on terve, hieno, potentiaalinen koira, jolla on vielä paljon edessään ja kehittyminen on vasta alussa. Tajusin, miten sairaan ihanaa Valon kanssa on tehdä, ja kuinka paljon meidän on vielä mahdollista kehittyä, ja tunsin tyytyväisyyttä niistä valinnoista, mitä pentuaikana tein, ja siitä, että voin rehellisesti sanoa koiran menevän oman itsekkyyden ja ahneuden edelle. Tuntuu jopa hyvältä, että on vielä niin paljon opeteltavia, kutkuttavia asioita. Toki haluan hioa meidät parina mahdollisimman pitkälle, mutta sen täytyy tapahtua iloisesti ja pitäen mielessä, mikä se koiran rooli mulle pohjimmiltaan on - ei ainakaan urheiluväline, vaan paljon enemmän. Oon ihan fiiliksissä näistä uusista treenaamisen mahdollisuuksista, ja nyt on oikeasti ajatusta siitä, mitä lähdetään tuon mahtavan pojjaan kanssa treenaamaan!

Treeni 2:

Valo jaksoi yllättävän hyvin raskaan viikonlopun jälkeen. Tehtiin pientä pätkää. Aloitettiin sylkkärillä, mikä tuntuukin Valolta sujuvan aika hyvin :) Sen käyttöä voisi yrittää jalostaa radalle asti. Sylkkäristä kahteen takaakiertoon, ja kolmannelle valssi. Jenna puuttui heti siihen, että lähden viemään Valoa liian pitkälle takaakiertoon, mikä aiheuttaa tietenkin pientä mutkaa linjaan. Korjasin juoksulinjaani, eikä mitään ongelmia. Vekkiä sitten työstettiin taas hetki. Mulla kestää vielä ymmärtää, milloin merkkaan koiranpuoleisilla raajoilla, milloin vastakkaisilla. Nyt kun koira tuli vauhdilla, piti osata toimia vastakkaisilla raajoilla. 

Mun ongelma on itse teknisen suorittamisen lisäksi liikkeellelähtö näistä tilanteista. Aivoihin ei ole mahtunut, että tällaisen vekin jälkeen ei suinkaan lähdetä kuljettamaan koiraa putkelle päin, vaan painutaan muualle siitä koiran linjalta ja annetaan koiralle tilaa laskeutua! Jos teen vekin ja lähden kuljettamaan tulosuuntaan, mun sijainti aiheuttaa kuitenkin sen, että koira lähtee hakeutumaan laajemmalle linjalle koska olen ikään kuin sen edessä :D Piti siis taas takoa aivoihin tämä outous täysin eri suuntaan loikkaamisesta, mutta lähti se sujumaan. Samaa käytiinkin läpi jo edellisissä treeneissä.

Putken jälkeinen vekki lähti sujumaan Valolta jopa niin hyvin, että meinasi vähän könytä rimaan. Jenna sanoi, ettei ole vielä koskaan nähnyt sen käyttävän kroppaansa niin hyvin. Nyt, kun Valo alkaa hoksata kääntymistä, se on sille vielä niin uusi asia, ettei arvatenkaan aivan tiedä miten kroppa reagoi. Tämä voi aiheuttaa rimojen kolistelua, mutta sehän on tässä vaiheessa suorastaan toivottavaa ;). Nyt se jo kääntyi riman päällä niin, että oli vallan mutkalla. Ihan uutta mullekin, vau.

Katseltiin saksalaista hypyn umpikulmaan viennillä. Valo kaarratti tässäkin ensin, mikä on kuulema varsinkin monille paimenille tyypillistä kun lähtevät jo ennakoimaan liikettä. Opeteltiin tekemään tönäisy aiemmin, ja ottamaan vastakäsi käyttöön paljon aiemmin. Muutos oli ilmeinen. Tämän jälkeinen niisto-persjättö olikin heti hyvä. Seuraavaksi taas mulle vähän hakusessa olevaa rytmitysjuttua. Koira siis keilaten isommalta etäisyydeltä hypyn yli ja hirveää kyytiä suoran läpi päätyhypylle valssiin. Tässä korostui taas yksi asia, mikä multa välillä unohtuu - ÄÄNEN KÄYTTÖ! Heti, kun muistin tönäisyn lisäksi myös sanoa hyppykäskyn, Valo ei epäröinyt tuumaakaan. Jennan mukaan Valo on koira, joka kuuntelee ääntä erinomaisesti ja se pitäisi ottaa enemmän huomioon. Kääntyi tällä tyylillä sairaan hyvin. Tätä pitää muistaa kokeilla myös kisoissa esimerkiksi tietyissä ansaestepaikoissa, viime kisoissa olisi ollut tarpeellinen ohjaus ;) 

Liikkuva valssi toimi Valolla hienosti, kääntyi hyvin. Jenna halusi tarkastaa meidän putkijarrun (mitä ei kauheasti ole edes treenattu), mutta se toimikin Valolla heti vallan hyvin :) Lähdettiin tekemään myös poispäinkäännöstä. Edelliselle hypylle piti linjata kevyesti, ja ai miten Valo reagoi. Se on niin kiltti pieni partiolainen, ja välillä kyllä mietin että ansaitsisi taitavamman ohjaajan :D Tämäkin ohjaus alkoi siis sujumaan vallan hyvin. Pitää muistaa linjaus+käsky, linjaus+käsky...

Lopuksi katsottiin miten käyttää kroppaansa peräkkäisissä sylkkäreissä, ja Jenna ainakin tykkäsi kovasti. Korkeudella 35cm kroppa toimi kivasti. Tätä määrättiin jumpaksi, pitää vahvistaa noita lihaksia joilla käännökset tehdään, ja luoda tuntumaa tähän uuteen, ihmeelliseen asiaan :D. Lisäksi katseltiin vähän vippausta. Sehän on ollut meille ongelma hypyn yli suoraan tehtynä, kun Valo on lähtenyt hyppäämään ohjauksella väärään suuntaan. Melkein hävetti, kun kerroin miten vaikeita nämä on meille olleet, mutta Valo tekikin nämä joka kerralla kauempaakin lähetettynä ihan täydellisesti. Ei mitään ongelmaa, ja kääntyi loistavasti. Voi jessus että tuo koira oppii nopeasti. 

Jenna sanoi, ettei suoraan sanottuna olisi ikinä uskonut meidän kehittyvän näin nopeasti. Jenna oli ajatellut, että kesän korvilla alettais jo kääntymään, mutta Valo onkin vastannut treeniin jo nyt ihan sairaan hienosti. Muutos muutaman viikon takaiseen on treeneissä huikea, ja tähän mun on pakko yhtyä. Muutos niin Valon kropan käytössä kuin omassa ajattelussani on isompi, kuin olisin itsekään voinut ajatella. Jennan mukaan aikaa tulee takuulla säästymään radoilla vielä melkoisesti, kun saadaan tekniikka kuntoon. Sitä myötä myös perusvauhdin pitäisi kasvaa, kun asiat muuttuvat koiralle helpommiksi ja johdonmukaisemmiksi. Ja tietenkin luulisi kropan kehittymisenkin vaikuttavan, sitten joskus. Nyt täytyy vaan treenata johdonmukaisesti näitä opittuja asioita, jotta voidaan ottaa ne vaiheittain kisoissakin käyttöön. Mahtava fiilis, ja olen kyllä tyytyväinen että Jennan huomaan ajauduttiin.

Tämä viikko on oltu totaalilevossa, huomenna ehkä taas treenailun pariin :)