Realismia

Eilen aamulla käytiin Jennan treeneissä. Aloiteltiin heti A:n tsekkauksella. Kävi pian selväksi, että minkäänlaista edistystä ei ole tapahtunut. Valo tuli edelleenkin alas varovasti himmaten. Ei vain venytä laukkaa, päinvastoin "supistaa" ja tulee liian pystyssä alas. Fokus on enemmän eteen, ei alas. Vaikean asiasta tekee vielä se, että toistoissa ei ole johdonmukaisesti jokin tietty asia pielessä, jota lähtis korjaileen, vaan ne on hyvin vaihtelevia. Treenin kuluessa vahvistui takaraivossa kytenyt ajatus siitä, ettei tämä tunnu enää kivalle. Kysyinkin sitten Jennalta, mitä mieltä hän on tän treenin mielekkyydestä. Tultiin yhteistuumin siihen tulokseen, että juoksareita ei millään ehdi opettaa Valolle ennen arvokisoja. 

Kun suorituksia katsoo, on realistista ajatella että juoksarit vaatisivat todennäköisesti ainakin puoli vuotta töitä. Valolle pitäisi opettaa kaikki painopisteen siirrosta asti osioittain ihan alusta. Ja suoraan sanottuna, oman koirani joten kuten tuntien, musta tuntuu että tuon koiran elo ei riittäisi juoksukontaktien opettamiseen. Homma tuntuu ihan samalta kuin vuosi sitten juoksupuomin suhteen - pysärit on liian vahvasti alla. Joka tapauksessa se on fakta, että nyt päälle kuukaudessa niitä ei opeteta missään nimessä. Tulin siis siihen päätökseen, että vaikka harmittaa ihan suunnattomasti epäonnistua ja antaa periksi, palautan pysärit takaisin nyt vielä kun ehdin. Arvokisojen jälkeen voi harkita asiaa uudelleen, mutta luulenpa että Valo pysähtyy jatkossakin. Mysteeriksi jää se ensimmäinen, onnistunut treeni Akatemialla, minkä takia jaksoin yrittää tähänkin asti. Vastaavia toistoja ei ole näkynyt sitä ennen eikä sen jälkeen, vaikka näennäisesti mikään ei muuttunut.

Tein pienen videokoosteen, josta käy aika hyvin ilmi tämän päätöksen taustat... Eka vedossa esimerkki kahden pumpin toistosta, toisessa yhden ja kolmas lähinnä demonstraatioksi kuvattu toisto ilman apuvälineitä. Niinpä niin, ihan kuraa, ja ilman apuvälineitä Valo ei osu lähellekään kontaktia. Ei edes tuurilla. Viimeisenä A radan yhteydessä pysärinä, missä näkyykin syy siihen miksi juoksari ei onnistu. Koiraa on juoksutettu nyt ties kuinka paljon A:n yli, ja adoptoi pysärin välittömästi takaisin ilman ongelmia, ilman yhtäkään läpituloa. Eka toistosta lähtien jäi alastulolle napottamaan kuin ei ois koskaan muuta tehnytkään. No, helpottaa tietenkin sinänsä, mutta kertoo aika paljon. Nyt lähden siis taas kerran vahvistelemaan A:lle pysäriä, ja toivottavasti raasu ottaa sen helposti takaisin, vaikka päätä on sekoitettu ties millä.

Lopputreeni tehtiin radan alkua. Eka veto oli kyllä kuvattuna mutta katosi jonnekin. Sain heti Valon hyvin putkeen ja jarru toimi kivasti, en vain ohjannut pituuden jälkeiselle hypylly. Seuraavilla toistoilla sitten tein liian vahvan jarrun, ja sen jälkeen ohjasin pari kertaa väärälle hypylle... Huomatkaa, Valo voi nykyään myös KIELTÄÄ putken :D Hinkkailtiin vähän päädyn välistävetoa. Oli pakko ottaa sivuetäisyyttä, että oli mahdollisuuksia ohjata jatkoon. Valo hyppäsi päätyhypyn vähän laajaksi, kuten kuulema Neonkin, mutta Jennan kellotusten mukaan pieni kaarros tuossa oli silti nopeampi kuin huolella tehty käännös ja muunlainen ohjaus. Todennäköisesti myös siis Valolla, kun niillä on Neonin kanssa paljolti samat kujeet... Täytyy muistaa vastaavissa kohdissa rohkea sivuetäisyys.

Oli mukava (taas) kuulla, kun Jenna oli niin tyytyväinen Valon kehitykseen. Kuulema teki mieli rutistaa sitä, kun se menee nykyään niin hyvillä linjoilla ja on välillä jopa ylikuuliainen. Kieltämättä ero vuoden takaiseen on selvä. Ja toistan: se kielsi putken :D Nyt vaan pitäisi saada sama meno kisoihin, niin hyvä tulee. Kyllä mä vielä opin, pakko!

Sinänsä tämä A:n päätös helpottaa oloa kummasti. Päästään viimein treenailemaan muutakin, mikä on meille tosi tärkeää tässä vaiheessa. Ilmoitin Valon myös pitkästä aikaa kisoihin! Vain 3,5kk kisatauon jälkeen :D Jestas, että aika on mennyt nopeasti. Nyt en malttais enää ootella kisoihin pääsyä.