Arvokisat kutsuu :)

Eilen oli tosiaan aika ristiriitainen kisakentille paluu. Sanottaisko, että 3,5 kuukauden tauko totisesti näkyi. Eka starttiin mennessä mua oikeasti jännitti. Tuntui, että suorastaan pyörrytti. Videolla "parhaat" palat. Heti alussa lähdinkin sitten juoksemaan karkuun, jotta ehtisin päätyyn persjättöön. Muuten hyvä, mutta jäi sitten koira ottamatta mukaan ja sehän sitten lähti mun liikkeen mukana parin esteen ohi. Positiivista se, että mun varasuunnitelma (vippaus-valssi tai mikä lie) toimi yllättävän hyvin, heh. Olis pitänyt valita se heti aluksi suunnitelmaksi, niin olis ehkä malttanut ottaa koirankin mukaan.

Sitten Valo meni kepeillä väärään väliin. Olin niin hämmästynyt ja paniikissa, etten edes korjannut. Sitten kaahotettiin mutkat suoriksi pariin kertaan, ja kun vielä loppuradastakin Valo veti käännöksen ihan järkyttävän pitkäksi, tosi epäreilusti luovutin ja hölkkäsin maaliin. Ei vain kyennyt, jalat veti ihan spagetiksi ja kauhee hätämasennus iski.

Toinen rata ihan samaa k(a)uraa. Olin aivan pihalla, en saanut Valoon mitään rotia ja nössöilin ohjausvalinnoissa. Kun se homma leviää, niin se tosissaan leviää. 

Toisen radan jälkeen oli pakko tehdä pientä itsetutkiskelua. Kysyin Paulalta että mitä täällä tapahtuu, mitä mää teen, ja Paula sanoi ytimekkäästi että skarppaa :D Päätin sitten, että seuraavalla radalla en päästä Valoa hetkeksikään käsistäni. Jostain sain kaivettua vähän asennetta, ja käskytin aika kovaa koko radan. Ja pysyihän se koira mukana. Keinulla käskytin sitten taas liian lujaa, ja lisäksi sanoin keinulla "odota"?! En ikinä käytä keinulla odota-käskyä. Valohan heitti samantien liinat kiinni, ja näin kun se jo vilkaisi maahan että mamma hyppäänkö alas. Sain onneksi jatkamaan. Varmistellen olin valinnut putken jälkeen leikkauksen, ja heitinkin Valon sitten ihan jäätävään kaarrokseen. 

Puomillakaan en ihan malttanut katsoa missä koira oli vapauttaessa, mutta virhettä ei onneksi tullut joten tuloksena 0 sijalla 3. Vähän ahdisti, että jäätiin 3 sekuntia kärjestä, mutta voittaja teki kyllä todella hienon radan juoksareineen ja sekunteja paloi meillä noihin keinuun ja kaarroksiin. Tajusin myös että mitä mä valitan, palattiin juuri pitkältä kisatauolta, kaksi edellistä rataa oli ihan kammottavaa töpeksintää, ja minä valitan siitä ettei tehty täydellistä nollaa vaikka pitäisi olla tyytyväinen että saatiin noinkin hyvin pakka kasattua viimeisen vetoon. Tän viimeisen radan ansiosta sain vähän uskoa touhuun, ja nyt jo tuntuu että olipas kivaa taas kisata! Eiköhän se meno tasoitu kun hetken tässä kisaa. 

Kontakteilla en kyllä malttanut yhtään kuten huomaa. A:t Valo tuli kyllä alas, mutta enhän mä sitä sinne pysäyttänyt. Samoin puomeilla, en katsellut kunnolla missä viipottaa vaan vapautin kun oli sielläpäin. Täytynee seuraavissa kisoissa olla tarkempi. Vitsit se oma malttaminen on vaikeaa. Hyvä kuitenkin, ettei roiskinut noita A:n kontakteja, eli juoksutreenillä ei näy olleen mitään negatiivisia vaikutuksia.

Ja niin, nyt on vaadittavat tulokset arvokisoja varten ja täytyy sanoa, että tämä viimeinen nolla tulikin nopeammin kuin odotin. Hieno pieni Valo. <3