Nollaa, sertiä ja (liian) ihania tuoksuja

Pohjoisesta kotiuduttua ei olla treenattu kuin yhdet omatoimitreenit, jolloin tein Valon kanssa kepeille päällejuoksua. Lähetin tiukasta kulmasta ja juoksin takaa puolenvaihtoon. Nämä sujuivat aika hyvin :) Lisäksi treenattiin puolenvaihtoa keppien edessä, eli Valon vielä pujotellessa juoksin edestä ohi persjättöön niin, että liike jatkui enemmänkin keppien alkupäätä kohti. Oli mulla näistä videotakin, mutta missähän lie nyt... Tämän kanssa oli joka tapauksessa enemmän tekemistä, kun Valo meinasi jättää ilman etupalkkaa viimeisen kepin väliin, mutta saatiin muutama hieno onnistuminenkin. 

Lisäksi yhdet treenit Juhalla viime perjantaina, menikin yllättävän hyvin. :) Paljon kivoja onnistumisia ja sujuvaa pätkää, meno tuntui hyvältä vaikka kroppa olikin "vähän" tukossa, nyt kun pääsin viimein luvan kanssa palaamaan salitreenin pariin..Ouh. 

Sunnuntaina kävin Valon kanssa juoksemassa Marjo Heinon tuomaroimat JAU:n kisat Vuokkosilla. Väsytti ensin ihan sikana, nukuin edellisyönä jonkun 2 tuntia. Eka rata lähti kuitenkin ihan hyvin käyntiin. Valitsin A:lle ohjauksen, jota kukaan muu ei näyttänyt valitsevan ( :D ) eli lähetin mutkaputkeen mutta en mennyt valssaamaan A:n eteen vaan vaihdoin puolta sen jälkeen, hyvin toimi minusta ja Valo ei vilkaissutkaan toista putkea kohti. Joka tapauksessa hyppäsi kontaktin, mistä mulla meni pasmat ihan sekaisin, kun tarkoitus oli tietenkin lopettaa jos näin käy, mutta koomassa jatkoin rataa ja unohdin tehdä valssin seuraavalle hypylle. Päästiin kuitenkin ottamaan A uusiksi, Valo lähti ennen aikojaan kontaktilta, joten pääsi sylikyydissä maaliin.

Seuraavalle radalle sain vähän päätä skarpattua ja oli aika hyvä fiilis. Jännäsin vähän alkua keppien jälkeen, että ehdinkö, mutta kerrankin sain valssin semihyvin valmiiksi ja Valo irtosi hyvin. A oli tälläkin radalla kahteen kertaan, ja ensimmäisessä hienoisesti ahnehdin, toisen otin vähän varmemmin.. Otin sen verran hulakasti nuo A:t, että puomilla varmistelin että varmasti osuu, se olisi voinut kyllä olla nopeampi. Puomin jälkeen meinasi vähän hajota, muurin jälkeen tuli kaarrosta kun heittelin koiraa yli miten sattuu. Samoin aloin panikoimaan, ettei Valo vaan hae suoraan maalihyppyä ennen aikojaan, ja ohjasin tokavikan hypyn ihan miten sattuu, tuli niin iso kaarros sivulle että hetken pelkäsin Valon hyppäävän hypyn takaisinpäin. Onneksi ei sentään hypännyt, ja suoriuduttiin nollalla maaliin :) Pitkästä aikaa! Rata oli ihan hyvä muutamia kaarroksia ja puomilla himmausta lukuunottamatta, joten olen varsin tyytyväinen. Sijoitus 3./52.

Viimeinen rata, hypäri, oli varsin mielenkiintoinen sisältäen 15 estettä ja putkisumpun. Ihanneaika oli melkoisen tiukka 25 s. Alussa koira parin hypyn kautta keppien avokulmaan suoraan sivulta. Tiesin, että Valo suoriutuu aloituksesta hyvin, ja päätin myös luottaa siihen niin että heti aloituksen jälkeen juoksin  hypyn ja pituuden väliin persjättöön taakseni juurikaan katsomatta, jätin siis Valon pujottelemaan itsekseen. Harmi, kun video alkaa vasta tämän jälkeen. 

Tuli vähän kiire vastakäännöksestä putkea edeltävälle hypylle, enkä ehtinyt puolivalssiin. Valo oli jo melkein väärässä putkenpäässä, mutta tuli ihme kyllä vielä ohjaukseen ja kääntyi oikeaan putkenpäähän! Mokoma pieni! Tämä oli kevyesti radan paras kohta, koska suoraan sanottuna en olisi ikinä uskonut sen kääntyvän putkelta vielä tuossa vaiheessa. Tuloksellisesti kohta olikin tietysti se epäonnistunein, veihän se melkoisesti aikaa. Toinen aikasyöppö tuli pussin jälkeen, yritin niin kovasti olla törkkäämättä väärään putkenpäähän, että jäin vähän persaus pitkällä seisoskelemaan ennen kuin sain koiran oikeaan putkeen. Rataa tehdessä oli kyllä hyvä fiilis ja tekemisen meininki, mukavaa kun sain vielä kannustavaa palautetta tuntemattomiltakin radan jälkeen, kiitos siitä ja tietty tutuillekin tsemppaamisesta ja kuvaamisesta! Niin ja ehkä uusi ennätys, Valo räyhähti radalla jopa kahdessa kohtaa. Ohoh.

No mitäpä sitten, nolla tehtiin eli päivän saldona tuplanolla, kaksi 3. sijaa ja hyppy-serti! :) Hypärillä vain kolme koiraa pääsi ihanneaikaan, Valokin niukin naukin jääden voittajasta n. 0,6 s. Olihan tämä meidän tähänastisen tekemisen tasoon nähden huikean hieno päivä, vaikka toki aina vähän kalvaa kun radoilla on kohtia joista olisi saanut hyvin aikaa pois. Tuplanollakin nyt sitten löytyy, tämähän alkaa näyttää siltä että säkällä päästäis vaikka SM-kisoihin asti. Noh, ei mennä asioiden edelle :D En ole tarkistanut mutta ilmeisesti puuttuisi vielä 1 tai 2 nollaa. Voittonollaa en vielä edes ajattele, yritetään nyt ensin tehdä ihan niitä suunnilleen sujuvia ratoja vaan :D Nyt sitten vain odottamaan, että saadaan vastaanottaa viimeiset sertit joskus hamassa tulevaisuudessa.

Väsynyt kisaaja.

Valo

Olin sitten ilmoittautunut myös seuraavan päivän Vuokkosten kisoihin. Ei olis ehkä kannattanut. Eka rata alkoi mukavasti sillä, kun ratiksen jälkeen yhtäkkiä kuulutetaan mua ja Valoa radalle ensimmäisenä koirakkona (meidän piti startata kahdeksantena). Hirveetä kyytiä paniikissa koiraa hakemaan ja sisäänheittäjältä kyselemään että ei kai tästä voi 7 koiraa puuttua välistä. No eihän siitä puuttunut, aikansa kummastelivat ja huomasivat, että moka kävi. Kuulutukset tuntuivat muutenkin olevan aika pihalla ajoittain, mutta onneksi kisaajat näyttivät tietävän kenen vuoro milloinkin on :) Sisäänheittäjä sen sijaan tuli huutelemaan meitä myöhemmin ihan pihalta asti, hyvä palvelu!

No sitten päästäänkin päivän opetukseen - muista, että kisoissa voi nykyään olla myös juoksunarttuja. Edellispäivänä tuomari kysyi ratiksessa, onko juoksunarttuja paikalla ja Kotkassakin oli kuulema ihan kuulutettu juoksunarttujen paikallaolosta. No eilen ei kyllä infottu millään tavalla, ja kun itse en kauheasti edellä menijöitä katsele, niin en tietenkään huomannut että pari ennen meitä meni juoksunarttu. Valo aloitti nuuskuttelun jo ennen karsinaan menoa. Karsinassa en meinannut saada sen päätä nurmesta ylös, siinä se nuoli mattoa ja minä ihmeissäni että mitä täällä tapahtuu. Vedin sen perässäni lähtöön, ja meinasi jo paniikki iskeä kun en meinannut saada sen nokkaa maasta irti. 

Rata olikin sitten ihan jäätävää menoa, negatiivisessa mielessä. Puomin jälkeen haihatteli ihan omiaan, seurasi mun liikettä muurin ohi ja kun korjasin, jäi haistelemaan :DDDDD Haha, tuli tämäkin nähtyä. Noh vielä jatkettiin joten kuten keinulle asti, jolloin otti lentokeinun. Meinasin ottaa keinun uusiksi, mutta en ollut varma saako rataa sitten jatkaa ja halusin tehdä A:n, joten jatkettiinkin putkesta. No A tuli, A meni ja ei pysähdytty. Kainalo kutsui. Olin aivan ihmeissäni, kunnes kuulin että meitä ennen oli mennyt tämä juoksunarttu. Selvispä sitten sekin, että vaikka kotioloissa meillä ei reagoida edes saman rapun koirien juoksuihin, kisoissa voi vähän kiinnostaa. Harmi kun videon alussa näkyy vain viimeiset tuskantäyteiset sekunnit Valon starttiin jätöstä :D

Korostan, että en missään nimessä valita siitä että tämä juoksunarttu, tai mikä tahansa juoksunarttu oli kisoissa, mutta siitä vähän närkästyin etteivät järjestäjät kokeneet tarpeelliseksi laittaa edes mattoa lähtöön nartun alle. En tiedä, olisiko se radan tekemiseen vaikuttanut, mutta kyllä nyt voisi ainakin yrittää tehdä kaiken mahdollisen tällaisten viriilien nuorten miesten kisakokemuksien helpottamiseksi, olisi minusta reilua kaikkia kohtaan :) Suoraan sanottuna pisti eilen potuttamaan aika rankasti, ja lähti kisafiilikset ihan täysin. Vaikka ei tietenkään saisi antaa tunteilleen valtaa noin. Kävin matosta tiedustelemassa, ja vastaus oli että koska säännöissä sanottiin, ettei se ole pakollinen, niin eivät laittaneet. Eniten mua kuitenkin harmitti se, etten tiennyt tästä juoksunartusta ja vetelin Valoa siellä pitkin tuoksukujaa starttiin, ei ihme jos ei oikein keskittyminen pelaa kun hyvänhajuinen pylly on pari minuuttia aiemmin nuohonnut samoja nurtseja :D

Yritin piristyä seuraavaan starttiin, ja järjestäjien kunniaksi täytyy sanoa että mukavasti olivat hommanneet maton jo tähän starttiin :) Ja kyllähän mä ymmärrän, että kun on uusi sääntö niin kaikkea ei voi heti ajatella. Parhaansa varmasti tekivät. Heti sujui paremmin kun tiesin juoksuisesta. Kannoin Valon starttiin hyvän matkan päästä, ja laskin eri kohtaan missä matto oli. Täytyy miettiä, pitääkö lähtörutiineja yrittää kokonaan muuttaa jos tosiaan juoksuisia alkaa olla, ja niistä ei saa tietoa. No joo, juoksuinen ei tainnut enää häiritä mutta rata oli ihan ahterista silti! Jotenkin sekosin varmaan kaikesta siitä lähdön miettimisestä ja rutiinien rikkomisesta (ei leikkiä ja hetsausta juuri ennen rataa), että aivot ei toimineet. 

Tein tosi ruman valssin heti 4. esteelle, mutta puhtaasti mentiin aina A:lle asti, olisko ollut 13. este. (Niin ja taas kuului Valosta niin söpö haukahdus keppien jälkeen :D). Sitten tämä tän viikonlopun lepsus, A. En voi ymmärtää mitä taas ajattelin. Valo ei pysähtynyt, ja jatkoin rataa?? Ihan aivotonta hommaa, tekis mieli lyödä itteeni! Sekosin siitä niin että tuli seuraavan esteen ohi, ja turha se sit oli enää lopettaa. Iloisesti kuitenkin onnistuttiin putki-puomi erottelussa, jossa puomin molemmin puolin oli putkensuut. Taisi se Valo kuitenkin syystä tai toisesta jossain ihme sfääreissä olla, kun tuli täysin suorassa linjassa olevan viimeisen hypyn ohi! Voi jeesus sentään. Kaikkinensa rata oli tosi tahmea, Valo laiska, himmaileva ja mua kyttäilevä, ja fiiliskin kehno joten vähän toivon, että olisin jättänyt menemättä. Vaikka toisaalta tuo tieto juoksunarttujen vaikutuksesta oli ihan hyvä. 

Nyt tätyy ottaa itseä niskasta kiinni tuon A:n kanssa. Ei yhtään lepsuilua enää, heti radalta pois jos karkaa. Toivottavasti ei ole jo liian myöhäistä näiden mun sähläilyjen takia. Nyt siis paaaaaljon kontaktitreeniä luvassa. Täytyy saada nyt asennoitua ennen startteja niin, että aivojumeja ei A:n suhteen pääse tapahtumaan.

Eilisen kokemuksen perusteella toivoisin kuitenkin jatkossa seuraavia:

• tieto juoksunartuista kanssakisaajille, ei ole mielestäni keneltäkään pois, ja tuomari voisi tämän vaikka kysyä rataantutustumisessa. Ainakin näin aluksi, kun ei vielä oikein muista, että juoksunarttuja voi kisoissa olla.
• matto nartun persuksen alle lähdössä. Ei luulisi olevan niin vaivalloista järjestää, ja voi kuitenkin helpottaa monia uroksia.

Edelleen haluan sanoa, että en todellakaan syyllistä mistään ketään juoksuisilla kisaavia, sehän on nyt säännöissä! Täytyy vain ruveta totuttelemaan :) Voin silti kuvitella, että joillain hormonihirmuilla tulee olemaan vaikeuksia, kun Valokin, joka kestää tärpeissä olevia samassa asunnossakin sekoamatta, reagoi jo tuolla tavoin. Mutta aika näyttää, toivottavasti asiat kuitenkin muotoutuvat niin, että uroksillakin olisi mahdollisimman kivaa kisata :)

<3

Väinö <3
 

Joulu-Valo