Tuulian opissa

Koska talvi ei meinaa millään tulla tänne etelään, päästiin vielä eilen Tuulian treeneihin auringonpaisteessa. Olin pyytänyt Väinölle erityisesti välistävetoja, kun niissä oli vähän häikkää viime kisoissa. Taas huomioita vähän tiivistetysti:

• Alun ihmisnuoli toimi hyvin.
• Aika hyvä irtoaminen sivuttaiselle hypylle!
• Välistävedoissa ei sitten ollutkaan ongelmaa :D Tuulia oikein kysyi, että mitä mä oon siellä kisoissa tehnyt, kun nyt Väinö tuli niihin tosi hyvin... :)
• A:n kontakti hyvä sen jälkeen kun palautin kerran.
• Taas oli "en malta keppejä"-päivä -> väärään väliin menemistä ja kesken jättämistä aluksi. Lopulta meni ihan hyvin.
• Välistävedoissa pitää muistaa liikkua lähellä estettä ja kääntää rintakehä kunnolla -> muista, että liike vie helposti koiraa väärälle puolelle.
• Takaatyönnöt olivat eka kiekalla vähän tönkköjä, kun varmistelin niin paljon. Ehdin paljon paremmin, kun vain tökkäsin jalalla siivekkeen taakse kauempaa -> helpottaa jatkoa.
• Päällejuoksut meni hyvin, mutta pitää muistaa luottaa koiraan -> lähteä ajoissa ja liikkua lähellä estettä.
• Kaikkinensa Väinöllä oli ihan hyvin pää mukana :)

Valon kanssa tehtiin pari pienempää pätkää.

• Valollekin alkuun ihmisnuoli. Hyvin luki ohjauksen, vaikkei sitä ole opetettukaan.
• Aluksi hyvä irtoaminen sivuttaiselle hypylle! Sitten kun hoksasi, että lelu on Tuulialla, keskittyminen herpaantui.
• Sivuttaisen hypyn jälkeisen päällejuoksun kanssa oli alkuun ongelmia, koska en millään ehtinyt siihen :D Valon kanssa pitää olla ajoissa, kääntyä selkeästi ja ohjata jalalla hypyn yli - kiire tuli!
• Toiselta puolelta sama onnistui heti.
• Vauhti oli ajoittain jo melkoista.
• Muuri sujui hyvin.
• Valo tuli valsseihin hyvin.
• Sivuirtoaminen treenin alle!

Valo on tosissaan keksinyt aika ärsytävän tavan. Heti kun se tajuaa, että treenit loppuvat, se pakenee. Viime keskiviikkona hallissa se mm. piiloutui putkiin, nyt se juoksi taas kentän perälle eikä tullut pois. Lähdimme sitten vain kävelemään pois päin, ja tulihan se sieltä - suoraan ohi ja pellolle. Kävelimme sitten Tuulian kanssa edes takaisin, ja aina Valo suhahti ohi ja ulottumattomiin. 

Lopulta menimme autoon istumaan ja katsomaan, miten se reagoi minun lähtemiseeni. Olin suorastaan loukkaantunut, kun Valo kävi vain vähän vilkaisemassa mihin menin, ja lähti takaisin pellolle juoksentelemaan! :D Katseltiin sitä aikamme, kunnes menin ulos huutamaan sitä. Ensin se tuli lähemmäs, mutta jäi kuitenkin metsään kököttämään. Kävelin kentälle päin, jolloin Valo juoksi perässä mutta meni taas kauemmas. Lopulta tuli sen verran lähelle, että sain sen komentamalla pysähtymään ja antamaan kiinni. Kauhea elukka, sanon mä! :D Ihan kiva ettei tahtoisi lähteä treeneistä, mutta rajansa kaikella. Oikea kauhukakara!

No, huomenna sitten poikien kanssa pinseritreeneihin. Kuinkahan kauan sieltä lähteminen kestää, näemme huomenna...