Viime torstaina lähdin Kuopioon Sannalle ja Harrille. Valolla oli luonnetesti Iisalmessa lauantaina, mutta menin ennakkoon niin, että päästiin vähän treenaileen :) Treenailuista myöhemmin lisää.
.JPG) |
| Valo rentoutuu junassa. |
Luonnetestissä tuomareina toimivat Jorma Kerkkä ja Reijo Hynynen, lisäksi joku mukava harjoitusarvostelija. Luoksepäästävyydessä ei ongelmia, ja taisteluhalu oli kuulema erinomainen. Ei päästänyt kepistä uhatessakaan, ja kehuja sai siitä miten innostui vaan niin, että nyki aina rajummin selkärangasta asti. Taisteluhalu suuri.
Kelkalla sitten Valo haukkui kelkalle ensin mun edessä. Ei mennyt kovin helposti nuuskimaan kelkkaa sen pysähdyttyä, ja kävi vähän huonoa tuuriakin kun remmi jäi kelkan alle ja heilutti kelkkaa juuri kun Valo oli sen vieressä, ja mun kyykistyessä potkaisin itse kelkkaa ja taas sama juttu :P Tuli kyllä lopulta kelkalle, mutta kesti vähän turhan pitkään mikä vaikutti toimintakykyyn. Tuomarikin tosin sanoi lopussa, että haukkui jo vähän haukkumisen ilosta.
Haalarilla ja tynnyrillä ei kyllä pelännyt mennä takaisin paikoille, mutta hitusen hermostunut oli. Tynnyrillä katseli vähän muualle jne. Selvästi siis vähän kuormittui, vaikka sinänsä suoriutui hyvin, ei väistänyt haalariakaan palatessa. No pimeä huone olikin sitten kuulema päivän paras :D Johtuen siitä, että Valo selkeästi työskenteli koko ajan löytääkseen minut, ja kun löysi, nosti oikein etujalkansa mun syliin. Väinöhän aikoinaan vain käveli mun ohitse pariin kertaan, ei sitä paljon kiinnostanut mamman läsnäolo.
Puolustusosiossa haukkui ensin mun edessä, mutta tosipaikan tullen päättikin että jospa olisikin äitin homma hoitaa tämä juttu :D Peruutti siis mun taakse, vaikka tuomarit nauroivatkin jälkeenpäin, kun Valo kävi vielä mun selän takaa tekemässä yhden loppuärähdyksen ukkelille :D Terävyyskokeessa sitten tuli Valon pieni pehmeys hyvin esiin, ei olisi millään jäänyt yksin seinään kiinni, ja puolustautui hyökkääjältä vasta viime metreillä. Tuolloinkin väisti samalla, eli olisi kyllä juossut karkuun jos olisi voinut. Palautui kuitenkin molemmista heti, seinäkokeessakin hyppäsi ukkelin syliin.
Laukauksia Valo ei ollut ennen kuullut, mutta ei välittänyt niistä mitään - laukausvarma.
Pisteitä yhteensä +167, +++. Osioittain:
I Toimintakyky +1 Kohtuullinen
II Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
IV Taisteluhalu +3 Suuri
V Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
VII Kovuus +1 Hieman pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Valo oli siis hyvin pitkälti sellainen kuin kuvittelinkin, toimintakykyinen mutta hieman pehmeä. Tuo pieni pehmeys siis näkyi kyllä kaikissa osioissa. Pieni yllätys itselleni oli ehkä hermorakenne. Kun miettii, että myös esim. Väinö oli hieman rauhaton... :D Pojilla tuo kyllä tuli vähän eri asioista. Mielestäni Valo oli myös ihan hyvin toimintakykyinen, mutta empiminen kelkalla kuulema laski sen kohtuulliseksi. En usko, että suurempi ikä olisi juurikaan vaikuttanut tulokseen, tuollainen mun perään olevahan se on :)
Olen silti itseasiassa tosi tyytyväinen tulokseen, sillä suurella taistelutahdolla ja pienellä pehmeydellä varustettu koirahan on ihanteellinen harrastamista ajatellen. Ja näkeehän sen Valosta, todella helposti motivoitavissa, helppo koulutettava joka aina yrittää tehdä parhaansa. Valon kanssa ei tarvitse hakata päätä seinään, toisin kuin esim. Väinön, joka kovempana ei juurikaan omista mielyttämisenhalua. Olen ehkä vähän aliarvioinut Valon taisteluhalua, Väinö kun on mitä on, mutta nyt rupean kyllä kunnolla käyttämään sitä hyödyksi kouluttamisessa ;) Hyödyllinen testikäynti! Vanhemmille veljille pisteet +215 (Taisto) ja +207 (Keijo), molemmat laukausvarmoja! Hienot veljekset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti