Oi autuutta

Semmoinen juttu että johan tässä joutuu itsekin äimistelemään, kuinka treeni toisensa jälkeen koira tuntuu aina vaan paremmalta ja paremmalta. Viikon treenamattomuuden jälkeen eilen oli vuorossa taas Jennan tehistreenit. Ja ryhmänvaihdon vuoksi vähän höntisti heti perään tänään Jennan yksäri. Molemmista myöhemmin lisää, mutta sen verran sanon että pakko kai se on itsekin uskoa että Valo alkaa olla huomattavasti paremmin hanskassa kuin olisin vähän aikaa sitten voinut kuvitellakaan. Kertaakaan ei ole hulahtanut esimerkiksi tyrkkyputkiin, mikä on jo melkoinen saavutus. Tähän hätään pikkuinen video eilisen ja tämän päivän eka vedoista, nimenomaan putkenohitusmielessä. Valo. <3

Ja kun hehkutetaan Valoa, niin hehkutetaan nyt vähän Väinöäkin. Tuntuisi, että hyvin vähällä treenillä lenkkikäytös on ottanut aimo harppauksia parempaan, ja sehän se vasta hämmentävää onkin. Eilen esimerkiksi naksutin lenkin ekat 10 minuuttia siitä, jos oli sekunninkin vetämättä ja siitä, jos katsahti vähänkään minuun päin tai edes sivuun. Kun namit loppui, siirryin palkkaamaan pallolla muutaman vetämättömän askeleen pätkistä. Pari kertaa pysähdyttiin leikkimään, ihan kaksistaan. 

Vaikka Väinöllä tuli pari rähinääkin, kun vastaantulevat koirat sattuivat olevaan rähjäävää sorttia, käveli se loput 20 minuuttia lenkistä täysin vetämättä kotiin. Jos joku nyt ajattelee että so what, niin voin kertoa, että tuolle koiralle tämä on iso juttu. :D Tähän hätään en keksi videota Väinön normimenosta, mutta parhaiten sitä ehkä kuvailisi siksakkia vetäväksi, silmämunat hedelmäpelinä eteneväksi duracellviikingiksi. Samoin tänään Valon lämpällä ja jäähyllä Väinö käveli supernätisti.

Onhan näitä juttuja aiemminkin kokeiltu, mutta ratkaisevinta taitaa olla oman asennoitumisen muutos. Yritän olla tyystin käyttämättä positiivista rankkua, hermostumatta ja esim. korottamatta ääntäni, mikä vain kiihdyttää Väinöä. Sen jälkeen kun olen oikeasti tajunnut että perimmäinen ongelma Väinöllä on stressi ja sen, mitä se käytännössä tarkoittaa, asiat on alkaneet jäsentyä uudella tavalla. Näitä juttuja käytiin läpi myös viime viikonloppuna kanakurssilla, josta myös kerron myöhemmin tarkemmin.

Paljon on Väinössä työnsarkaa, koiraparka. Mutta aina voi kehittää itseään ja osaamistaan, nyt tavoitteena on edetä pienin askelin, ja pienikin parannus on jo paljon. Alla video Väinön eilisestä menosta, lähinnä mielentilasta ja siitä, että se oikeasti kuulee, näkee ja keskittyy. Ja tiedetään, Väinö peitsaa remmissä usein. 

Lisäksi ollaan aloitettu hieman hajutunnistuksen alkeita ja vähän muidenkin rauhoittavien juttujen opettelua ja vanhojen kaavojen muokkaamista uudella tavalla.