Tänään oli Valolla tokotreenit. Tai ainakin piti olla. Olin menossa Valon kanssa tekemään ensimmäistä harjoitusta, kun sieltä vastaan tullut aussi tuli Valon kimppuun. Menin ihan shokkiin, nostin Valon kaulapannasta ja remmistä kuristusotteella ulottumattomiin ja juoksin ulos. Yleensä en reagoi näin, mutta nyt ei enää psyyke kestänyt ja aikamoinen itku pääsi. Yritin Valolle siinä syöttää namia ja nieleskellä ja katsoa ettei sille käynyt mitään. Nuo paimenet on kuitenkin aika isoja koiria, ja voi tuollaiselle terrierille käydä äkkiä huonostikin. Onneksi Valo oli kiinni, niin ei päässyt ihan mylläkäksi. Eikä sille tainnut fyysisesti mitään käydä, tosin tuollainen remmistä riuhtominen tuskin hyvää tekee joten saapa nähdä.
Aussin omistaja tuli myös ulos ja ilmeisesti Valo oli nostanut huulta aussille. Hänellekin sanoin että en häntä syytä mistään mutta järkytyin kovasti koska näitä kokemuksia on nyt liikaa. Enkä mä halua ketään syyllistää enkä edes yrittää väittää että omat koirani olisivat jotain mallioppilaita. Tässä ei ole nyt siitä kyse kenen koira tekee mitäkin vaan siitä, että haluanko enää ottaa riskiä että näin pääsee tapahtumaan uudelleen. Joku varmaan ajattelee, että ompa nyt marttyyritouhua mutta mä en vaan halua ottaa turhia riskejä koiran terveyden kustannuksella, tässä on nyt vähän turhan monta negatiivista puolta mukana. Kai niistä treeneistä pitäis pystyä nauttimaankin, ja luulen että omalla kohdalla ne menisi jatkossa vaan stressaamiseksi.
Niin kuin sanoin, eka treenikerralla yritti bortsu tulla kimppuun Valon ollessa perusasennossa, viimeksi siellä taas raivottiin jolloin me onneksi oltiin Valon kans eri kentällä ja nyt tämä. Lisäksi ryhmässä on koiria jotka eivät omistajiensa mukaan tykkää terriereistä, mikä ei ainakaan auta asiaa, vaan saa mut varovaiseksi. Toko nyt on sellainen laji, että siellä ollaan irti samalla kentällä, ja olen tässä pari tuntia miettinyt, mikä mulle on tärkeintä. Jätin treenit kesken ja lähdin nyyhkimään poikien kanssa pitkälle lenkille. Pakko myöntää, että oli vähän vaikeaa saada pää kasattua. Meidän aiempien kokemuksien takia vaan jotenkin nyt napsahti.
Ylipäänsä en halua Valolle tuollaisia kokemuksia, oli se siinä itse missä roolissa vain. Sillä on jo ennestään epäluuloja, kun muutamakin paimen on tullut ihan puskista sen kimppuun, ensimmäisen kerran Valon ollessa pentu kun naapurin irti ollut koira puri sitä päästä ja pelkäsin että se kuolee. Nyt jos tällaisia tilanteita pääsee tapahtumaan kun se on muutenkin epävarmimmillaan, en tiedä mihin se voi johtaa. Koska mä en voi noita riskejä tuolla treeneissä kokonaan poistaa, enkä voi ottaa sitäkään riskiä että mulla on kohta toinenkin koira varhaiseläkkeellä pureman tms vuoksi tai että mun oma koira on tuolla kohta muiden kimpussa, mun on varmaan pakko jättäytyä noista treeneistä pois. Se ei vaan ole sen arvoista. Eikä mun oma pää enää osaa näköjään suhtautua näihin tilanteisiin. Vähän otti meidän tokoharrastus nyt kolauksen, mutta jos se on siitä kiinni niin kyllä meille muutkin lajit riittää. Harmittaa silti kovasti että tämä meni näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti