Tänään kisattiin kolme Markku Kaukisen rataa TuuKK:n kisoissa. Ei ollut kyllä radat oikein minun makuuni. Tämän kyllä ennustinkin jo edellis-illan ratatutkailujen perusteella. Sinänsä olin tyytyväinen, että päästäisiin treenaamaan linjauksia, mutta en mä kyllä fanita vääntöratoja joilla joudut kuitenkin ensin spurttaamaan ja sitten hengenhädässä yrittämään tiukkoja ohjauksia. En fanita, kun ne ei multa onnistu :D Eka radalla pärähdin taas ihan hapoille jo alkuradasta, ja kun Valo valitsi puomin putken sijaan (este nro 8), juoksin suoraan maaliin. Vapautin sen muuten toiseen suuntaan puomilla juostessa ennen kontaktia. Jes. Just puhuttiin Jennan kans, että vaikka nyt haen vauhtia vapauttamalla nopeammin, pitää varmistaa että koira on kontaktilla ennen kuin vapautan, vaikken vaatisikaan tassuja maahan. Eli tein juuri päinvastoin kuin puhuttiin. Toiseen suuntaan onneksi katsoin että otti kunnolla ennen kuin vapautin. Ihmetytti kyllä vähän jo tässä vaiheessa kun menin radalla niin heikoksi, etenkin kun tein kunnon lämmittelyt ja herättelyt juoksuineen.
Toka radalla mietin pitkään mitä teen kahden suoran putken välissä olevalle hypylle, josta ei suinkaan pitänyt mennä sinne toiseen putkeen vaan käydä ensin loikkaamassa toinenkin hyppy sivussa. Nämähän on olleet mulle ja Valolle kovin vaikeita paikkoja. Ilokseni sain Valon nyt tosi hyvin hanskaan. Suunnittelin kohtaan tiukan, haltuunottavan valssin. Valitettavasti vaan olin sen kanssa myöhässä enkä sitten liikkunut vaan käänsin valssin huonosti, jolloin Valo kyllä kääntyi hypylle putken sijasta mutta haki sen suoraan menon sijasta takaakiertona. Sinne minä sen siis ohjasinkin. Noh, kääntyipä ainakin eikä paukkinut päättömästi putkeen :) Olis vaan pitänyt heittää se sivuttain hypylle ilman valssia, kun näin että sain sen haltuun...
Enpä ollut ajatellut tarvivani tälle putkelle jarrua, mutta niin vaan posotti Valo hypyn ohi putken jälkeen. Persjättökuvio meni ihan plörinäksi samoin kuin oikeestaan koko loppuratakin. Keinulta oli hypyn yli pitkä lähetys kepeille, ja tämä oli kohta josta uskoin Valon suoriutuvan ongelmitta, joten jäin huoletta ottamaan keinun kunnolla Valon tueksi. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo ihan totaalisen poikki. Joka paikkaa särki ja jalat ei liikkuneet yhtään. Tuntui että kuolen sinne radalle. Piti ihan haukata happea virheen tullessa. Niin että ei se Valokaan sitten kepeille hakenut. Tämän sössiminen harmitti radalla ehkä eniten. Keppien jälkeen en jaksanut edes mennä viemään hypylle, vaan lähetin vain kauempaa ja lontustin A:lle. Kontakti sitten treenattiin ja Valo otti sen hienosti ja pysyi.
Tän radan jälkeen olin aika varma että olen tulossa sairaaksi. Lihaksia särki, silmät ei enää kestäneet kirkkautta, tuli vilunväreitä, olin ihan naatti ja vapisin vielä pitkään radan jälkeen. Mietin jätänkö hypärin väliin, mutta mentiin kuitenkin. Viimeisellä radalla ihme kyllä olikin paras olo näistä radoista, mutta sössin sen silti heti alkuunsa. Varmistin alussa ettei Valo mene putkeen ennen aikojaan, mikä onnistuikin, mutta pidin niin tiukkaan hallussa enkä liikkunut seuraavalle esteelle, että Valo luki leikkauksen sitten ennakoiden putken toiseen päähän eikä sitä edeltävälle pituudelle... Täysin mun moka. Koko loppurata oli multa huonoa rytmittämistä. Seisoin taas paikallani ja oletin koiran ohjaavan itse itseään.
Rata olisi sinänsä ollut jopa ihan hauska, vaikkakin se oli pitkää putkesta putkeen juoksua. Jätin ensin yhden putken jälkeisen hypyn ohjaamatta minkä jouduin korjaamaan, että ehtisin jatkoon, ja tuntui että Valo saattoi ottaa vähän nokkiinsakin eikä siksikään irronnut enää yhtä hyvin lopussa. Kepeille haki hienosti ja kesti niillä päällejuoksun ja irtoamisen. Yhdelle hypylle sitten en taas törkännyt kunnolla vaan ajoitus oli ihan hanurista jolloin Valo ei hypylle irronnut. Kuinka se oikea-aikainen tekeminen voi olla niin vaikeaa. Miten vaikeaa on viedä ne ohjaukset loppuun ja olla töksäyttämättä omaa liikettä täysin seis :D Aika vaikeaa näköjään. Taito se on sekin, saada Valo olemaan irtoamatta... Nyt kotona maatessa on ollut vähän parempi olo vaikkakin voipunut ja pää ja silmät on tosi kipeät. Toivon kovasti etten sairastu pahemmin, kun loppuviikosta olis lomareissuun lähtö. Mahdollista on vielä, että oireet oli myös pahempia allergiaoireita, mulla kun taas nuo heinät sun muut vaikeuttaa elämää ja pahimmillaan mun allergiaoireet on samoja kuin kuumeessa ollessa. Toivon näin :/
Seuraavat kisat sitten ehkä parin viikon päästä, toivottavasti taas vähän viisastuneena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti