Keskiviikkona oltiin pinseritreeneissä. Oi mikä fiilis, kun sain ilokseni huomata, että molempien poikien hieno treenivire jatkui vain! :) Valo on tosiaankin selvästi alkanut hakea esteitä, pystyin jo lähettämään sitä kauempaakin hypyille, ja putkeenhan se nyt irtoaa tosi hyvin. Tehtin siis pari pientä radanpätkää, joissa ei ongelmia! Tosin sain käskyn lopettaa varmistelun ja alkaa luottaa sen estehakuisuuteen, jee! :) Sieltä se tulee, pikkuhiljaa.
Kontaktitreeni jatkui asteen vaikeutettuna, nyt kierrätän valon puomille siivekkeen takaa niin, että joutuu jo juoksemaan alastuloa. Nyt se jää jo seisomaan, eikä tarjoa maahanmenoa :)
Väinö kieltämättä yllätti olemalla myöskin todella hyvässä vireessä, edelleen. Uskomatonta mutta valssit sujuivat taas, Väinö tuli niihin vaikka olisin ollut myöhässä, se irtosi ihan sairaan hyvin ja ohjaaminen tuntui taas todella helpolta!! Lisäksi Väinöä kehuttiin ensinnäkin hyvin irtoavaksi, mistä olin jo naama aurinkona, ja kun loppuun vielä sanottiin ettei siltä ainakaan vauhtia puutu, olin jo ratketa liitoksistani! Hahaa, aina joskus onnistuu :) Näistä treeneistä jäi kyllä todella hyvä fiilis!
Niin ne tilanteet kuitenkin muuttuvat...Tänään KAS:n kisat olivat meiltä taas totaalinen rimanalitus. Noin huonoa tunnetta ei ole kisoista jäänyt aikoihin. Ensimmäinen rata meni ihan pipariksi. Enhän mä etukäteen ajatellut ollenkaan, että kisojen järjestäminen maneesissa saattaisi aiheuttaa ongelmia. Eihän tuo mun city-koirani voinut vastustaa niitä ihania hevosen ja niiden p*skojen hajuja, ja rata meni ihan haahuiluksi. Väinö juoksenteli tyyliin jotain omaa ympyrää nokka ilmassa ja oli silminnähden sekaisin. Pitkästä aikaa otin ja kannoin sen radalta ulos.
Seuraavaa rataa varten taluttelin sitä maneesissa nuuskuttelemassa ja totuttelemassa. Eipä tuosta paljon tuntunut apua olevan...Rata sujui jo paremmin, mutta hyllyksihän se meni ja väinö oli aika tööt edelleen.
Kolmas rata oli paras, mutta kun ei keskittyminen onnistu niin sitten se ei onnistu. Taas ihan naurettavia virheitä, mm. renkaan ohi juokseminen ja keppien kesken jättäminen. Pakko myöntää, että pisti vähän ärsyttämään. En ois uskonut, että ne hajut ja ympärillä lontustavat hevoset noin paljon vaikuttaa. Muutenkin kisafiilis oli itsellä aika huono, mitä ei yhtään parantanut pari tympeää tapahtumaa ratojen välissä :P
Näistä kisoista ei siis jäänyt mitään käteen, muuta kuin se, että en taida ihan heti uudestaan ilmoittaa Väinöä maneesikisoihin. Eipä niissä mitään arvokisoja koskaan onneksi järjestetä, joten liekö noihin hajuihin tottuminen on sitten edes tarpeellista, on kuitenkin mahdollista valita meille sopivampiakin kisapaikkoja :) Joten loppujen lopuksi, hippusen viisaampana taas! Oulussa oli kuitenkin kiva käydä ja koiratkin nautti ylimääräisestä huomiosta ja etenkin takapihan fasaaniperheen kyttäilystä. ;) Silti on kiva olla taas kotona, ja huomenna jatketaan Valon kanssa Oreniuksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti