Fidaria ja huoltoa

Tällä viikolla käytiin pari kertaa treenaamassa, ensin taas putken ohituksia ja toisella kerralla kontaktit läpi. Putken ohituksista sujui nyt vaikeatkin versiot. Viikonlopun ratatreenissä kuitenkin huomasin, että on se putkiin lähtö vielä aika herkässä. SM:ssa täytyy tosissaan ottaa huomioon kaikki putket, jotka ovat vähänkään lähettyvillä... Nyt esim. lähti takaakiertoon lähettäessä takana siintävään putkeen, mitä en osannut ottaa huomioon, ja hulahti myös yhdestä valssista läpi putkeen.

Kontaktitreenit menivät ok, kontaktien osalta. Nyt vaan pitäisi viimeistään muistaa, että Valon treenatessa kentältä pitää eliminoida kaikki maksiesteet pois. Tein siis keinua, kun Valo kävi keinulta lähtiessä hyppäämässä kauempana hyvin väljästi asetellun maksi-pituuden, kompastui viimeiseen palikkaan ja heitti kuperkeikan. Ei näyttänyt, että olisi käynyt kuinkaan, mutta treenit loppuivat arvatenkin siihen. Valohan saattaa siis hypätä maksikorkeudella olevia hyppyjäkin jos sattuvat eteen, joten kyllä mun pitäisi jo tietää että muut kuin treenattavat esteet pitäisi kentältä ottaa pois tai vähintään laskea korkeudet. No hyvä muistutus taas siitä. 

Väinö oli mukana ja leikki Ilen kanssa viereisellä kentällä, ja Jallakin pääsi leikkimään kentälle :)

Lauantaina mulle tarjottiin puoli-ilmaista äkkilähtöä Fit Dog -leirille Jouni Oreniuksen ja Isabelle Emanuelssonin treeniin, ja koska Valo vaikutti olevan ok, päätin lähteä vetämään viimeistelytreenit. Jounin treeni olikin ok, ja kellotellessa taas varmistui että yleensä Valolle on nopeampi ratkaisu vetää pitempää kautta suoremmin kuin lyhempää täyskäännöksellä. Oma rytmi oli kyllä aika hakusessa. Mulla on ollut lähiaikoina leikattu polvi tosi kipeä, tai oikeastaan koko vasen puoli kropasta, kun en ole käynyt hoidattamassa itseäni lähes puoleen vuoteen. Nyt en enää ehdi ennen SM-kisoja, mutta olisi kyllä ihan pakko käydä laittamassa ruoto suoraksi, kun virheasennosta johtuvat jutut näkyy kyllä jo liikkeessäkin.

Treenilistalle Jounin treenistä japanilaiset välistäveto (tai takaatyöntö) suorilla. En meinannut ensin saada rytmistä kiinni, mutta hyvin ne jo lopuksi sujuivat. Treeni oli kyllä mun makuun liian pitkä oman ja koiran jaksamisen kannalta, olisi parempi jakaa noin pitkä pätkä kahteen osaan mutta vissiin aikataulut puskivat vähän päälle. Kiva rata kuitenkin.

Isabellen treenistä jäikin sitten vähän kurjempi fiilis. Jäätiin hinkkaamaan vippausta, aivan liian pitkäksi aikaa. Mun olisi pitänyt osata sanoa, että siirrytään eteenpäin. Valo siis kääntyi yhdessä vippauskohdassa väärään suuntaan ja kun se pari kertaa pääsee kohdan väärin tekemään, sitä on ihan hyödytöntä samassa sessiossa hinkata kun jää sellaiseen luuppiin. Sitten kun aloitettiin vippauksen opettelu alkeista palkkaamalla esteen eteen suoraan tulosta, mun hermot ei meinanneet oikein kestää. 

Lopulta vaihdettiin ohjaus valssiin ja jatkettiin rataa, mutta mulla oli fiilis niin kadonnut noihin peräkkäisiin epäonnistumisiin, että koko lopputreeni tuntui menevän ihan harakoille. Päällimmäiseksi jäi siis sellainen olo, ettei osata mitään, joten olis kannattanut jättää ohjatut ratatreenit vain välistä ja lähteä arvokisoihin viime kisojen hyvällä fiiliksellä. :D Isabelle oli siis tosi mukava eikä koulutuksessa vikaa, mutta mä en usein kestä itse yhden kohdan hinkkaamista varsinkaan kun edistystä ei siinä hetkessä tapahdu. Olin vielä niin huonolla energialla, kun treeniin tuli niin äkkilähtö etten ehtinyt syömään koko päivänä, että ei se ainakaan auttanut asiaa. Ei sen aina tarvitse olla iso asia, että fiilis kuolee ja treeni menee pilalle. No, tämä on taas itselle kehitettävä asia, itsestähän se on kiinni. Koiralla kyllä on hermot kohdallaan, mutta itse en taida olla sen suhteen vielä ihan jalostuskelpoinen yksilö. :)

Toisessa kohdassa radalla vippauksessa ei sitten ollut mitään ongelmaa. Laitetaan sekin nyt kuitenkin sinne treenilistalle...

Vähän katsoin Valon liikkumista niin että näytti minusta hieman jäykältä ja tuo vasuriin kääntyminenkin hiukan työläältä. Tänään Valolla oli sitten osteopatia Mankisen Johannalla, ja olihan tuolla oikealla puolella yhdessä kohdassa kireyttä ja vasemmalla SI-alueella vähän laiteltavaa. Joten ei ehkä kumpikaan oltu viikonlopun treeneissä ihan parhaimmillamme. Ei mitään suurta remppaa onneksi kuitenkaan.

Näillä eväin sitten lähdetään SM-kisoihin. Lauantaina vuorossa joukkuekisa, jossa siis edustamme HSKH:ta ja startataan ensimmäisenä koirakkona, ja sunnuntaina on yksilökisan vuoro. Tsemppiä ja iloista mieltä kaikille SM-kisoihin! Muistetaan olla onnellisia mahdollisuudesta kisata näiden parhaiden kamujemme kanssa :)

Jalla

Jalla Jalla! ja muita kuulumisia

Ihan hirvittävän pitkä tauko kirjoittelusta takana. Johtuu osittain siitä, ettei ole ollut kauheasti kirjoitettavaa kun kevään aikana ajanpuute oli akuutti ongelma erinäisten projektien vuoksi. Ihan kaikki muu oli paitsiossa enkä ehtinyt ja jaksanut tehdä agilityakaan kuin viikkotreenit Jennalla. Nyt on pahimmat kiireet takana, ja muutaman kerran on ehditty Valon kanssa jo treenaamaankin. Aihetta nimittäin on. On käyty parit kisat tässä kevään mittaan, ja viimeisimmissä huomasin että Valo oli ihan hirvittävän taantunut. 

ATD:lla se veteli kaikkiin putkiin jotka olivat vähänkään jossain esillä, eli putken ohitukset, jotka oltiin hiottu jo tosi hyviksi, oli ihan kuraa. Harmitti. Niitä on nyt sitten treenattu muutama treeni, ja eka treenissä Valo alkoi jo muistaa miten homman pitikään mennä, ja viime treeneissä tuli enää muutama yksittäinen virhe vaikeimmissa kohdissa. Mutta selkeästi alkoi jo kuunnella, ja erottelukäsky alkoi toimia.

Kun oltiin tehty kahdet treenit, käytiin KAT:n kisoissa tekemässä neljä Viitasen rataa. Yllätyin ihan itsekin, kun tässä kunnossa vedettiin triplanolla sijoin 2./2./1. :) Tuli testattua vaikeampiakin juttuja, kuten kepeillä alkuun jäänti ja hyvin meni. Viimeinen rata sitten meni aika plörinäksi, mutta mukavaa että oltiin yhdessä noinkin hyvin kartalla.

Eilen kisattiin HAU:lla kaksi rataa, joista toinen oli yksi huonoimmista, ja toinen yksi parhaimmista koskaan. Eka radalla siis Valo tuli kakkosesteellä pakkovalssista läpi ja ryntäsi putkeen. Rata loppui siihen ja sylissä ulos. En voi nyt yhtään katsella sormien läpi noin röyhkeää putkeen sinkoilua tässä vaiheessa kautta. Ärsytti, mutta ei enää kauaa kun Valo teki ihan hurjan hienon suorituksen Jari Suomalaisen hypärillä. Profiili oli kuin Valolle tehty, kun päästiin hyödyntämään keppiosaamista ja putkiin irtoamista. Lopussa en ehtinyt persjättöön ja siinä olin vähän tiellä, mutta muuten Valo pääsi etenemään hyvin. Radasta jäi kyllä tosi hyvä ja mukava fiilis ja hyvä niin, koska ei päästä enää kisaamaan ennen SM-kisoja.  Alla video.

C-hyppy

Kuva: Ossi Lehtinen

Kuva: Ossi Lehtinen

Kuva: Ossi Lehtinen

Valo oli muuten myös HSKH:n vuoden minikoira, käytiin pokkaamassa palkinto tuossa taannoin. Kiva juttu :)

Väinölle kuuluu hyvää. Se kävi juuri silmätarkissa, ja simmut olivat pysyneet ennallaan. Osteopaattikaan ei ole löytänyt kummempaa, joten hyvin juuri 8 vuotta täyttänyt herra porskuttaa :)

Jalla ja Väinö

Sitten tämä uusin tulokas. Kaiken kiireen keskellä poikien seuraksi muutti Jalla, Noway's Drop The Mitts. Jalla on syntynyt 19.1. ja on siis ystäväni Nooran kasvatti ja Valon siskon Villin pentu. Jalla on todellakin suunniteltu pentu, muutama vuosi nimittäin mietittiin, mistä löydettäisiin kiva uros Villille. Lopulta bongasin mielenkiintoisen uroksen, jota ehdotin Nooralle. Koirahan olikin Nooralle jo tuttu, Noora on aikoinaan asunut samassa taloudessa ja esittänyt tätä herrasmiestä, Kierania, kehissä. Noora siis tunsi koiran hyvin ja piti siitä kovasti, ja päätös oli sillä selvä - syksyllä Noora otti Villin kainaloon ja lensi tuohon lähes naapuriin eli Kanadaan, jossa Kieran siis asuu :D

Jalla 8 vk. Kuva: Riikka Sirén

Sinänsä ajatus kolmesta koirasta ei vielä houkuttanut, mutta kun Villi astutettiin, niin pakkohan mun oli silloin pentu ottaa. Kieran (Ganymede's Pendragon) on siis samasta kennelistä kuin Valon ja Villin isä Hotti, joka vain on ihan mahtava borderi kaikin puolin. Kieran on kohta 11-vuotias, ja luustoltaan täysin terveeksi tutkittu eikä jälkeläisissäkään ole tiettävästi ongelmia. Mm. silmätkin tsekattiin taas ennen astutusta, ja täysin terveet olivat edelleen. Luonteeltaan hurmaava ja upea liikkuja, ja rakenteellisesti minua suuresti miellyttävä. Kieran on myös kooltaan sellainen kuin borderiuroksen kuuluisikin olla, helposti spännättävissä ja painaa muistaakseni n. 7,5 kiloa. 

Villi itsehän on ihan hirvittävän nopea aksakoira, ja kääntyy ihan postimerkin päällä. Villillä vain katkesi n. 5 kuukauden ikäisenä etujalka perheen bordercollien kanssa leikkiessä, ja kiivaimman kasvuvaiheen ollessa käynnissä jalka jäi leikkauksesta huolimatta lyhyemmäksi kuin toinen. Villi ei paljon itseään radalla säästele, eikä lopulta kestänyt etenkään A:n toistoja jumimatta, joten turvatakseen kivuttoman elämän Sanna päätti ettei se jatka agilitya. Villinkin luonne on täyttä kultaa. Pidän kyllä Valon suvusta ihan hirvittävästi varsinkin noiden luonteiden vuoksi. Eipä sitten ollut vaikeaa päättää, yhdistäisikö nämä ominaisuudet toisiinsa, ja näin Villille lopulta syntyi kuusi pentua, 2 narttua ja 4 urosta.

Jalla 4 kk

Jalla on nyt siis noin 5 kuukauden ikäinen, ja olen pitänyt siitä ihan valtavasti. Se on ensimmäisestä yöstä lähtien nukkunut täydet yöunet rauhassa, kertaakaan tekemättä tarpeitaan sisälle. Muutoinkin se on jo pitkään ollut lähes sisäsiisti. Kun sen laittaa häkkiin vaikka autossa, se alkaa välittömästi nukkumaan. Kävimme juuri Oulussa, ja se nukkui koko matkan sekä mennessä että tullessa, välillä vain kävi tarpeillaan ja jatkoi taas unia. Se on ahne, ja sitä ei tarvitse houkutella leikkimään. Se tykkää kaikista leluista ja jahtaa ja repii kanssani mielellään. Alusta asti mua on hämmästyttänyt se, miten nopeasti Jalla oppii. Naksuttelu aloitettiin pian sen jälkeen kun Jalla kotiutui, ja jo ihan pienenä se oppi nopeasti itse tarjoamalla monia temppuja.

Jallan kanssa on edetty todella maltillisesti. Lähinnä on tehty temppuja ja käyty metsälenkeillä. Agilitykentällä on käyty joitan kertoja leikkimässä, mutta mitään esteisiin liittyvää ei ole vielä tehty putkea lukuun ottamatta. Jalla siis on ollut mulla joskus mukana kun olen rakentanut rataa omalle ryhmälle, ja siinä juoksennellut itsekseen putkiin. Samoin pari kertaa on mennyt putkeen Valon perässä, jolloin kuuluu aina tomera räksytys. Viime viikolla tehtiin ensimmäinen agilitytreeni jos sitä voi siksi sanoa, juoksin siis käsi ojossa putkea kohti ja Jalla juoksi putkeen pari kertaa :D Lisäksi on temppuna tehty puomin alastulolle hakeutumista, siis ihan maan tasosta, ja näin neljän kerran jälkeen sinnehän tuo menee napottamaan mun sijainnista riippumatta. Fiksu likka.

Jalla 4,5 kk. Kuva: Satu Tuomela

Valonkin kanssa edettiin aika maltilla, mutta kyllä se Jallan ikäisenä oli jo tehnyt takaakiertoja sun muuta. Nyt vain tuntuu, että mulla ei ole mitään tarvetta ottaa esteitä vielä kuvioihin, vaan rakennetaan pohjia ihan hissukseen muilla tavoin. Olen siis ollut tähän asti tosi tyytyväinen siihen mitä sain. Noora teki ihan mielettömän pohjatyön pentujen kanssa, ja Jallankin hermot vaikuttavat olevan rautaa. Se myös keskittyy tekemiseen todella hyvin eikä hösellä tai hermostu. Rakennekin mua miellyttää, mitä tuosta keppihevosesta nyt selvän saa. Jalkaa riittää niin kuin toivoinkin, ja Jalla ei onneksi ole mikään mörssärimalli, mutta muutama sentti saisi toki vielä tulla korkeutta :) Toivottavasti kaikki menee jatkossakin Jallan kanssa kivasti. 

Kuva: Satu Tuomela

Multa on muuten paljon kyselty miten koirat tulevat keskenään toimeen, ja tosi hyvin tulevat toimeen. Väinö etenkin on ihan onnessaan, leikittää Jallaa kovasti ja nukkuvat sylitysten. Valo  ei vielä hirveästi alennu pennun kanssa leikkimään, mutta kiltti on sekin ollut. Ihanasti koko porukka siis tulee toimeen keskenään, ei tarvitse onneksi ollenkaan olla huolissaan.

Tyypit <3

Tuli nyt sitten jäätävä romaani, yritän jatkossa kirjoitella taas useammin, ja lyhyemmin :)

Joulukuun ratoja ja tammikuun touhuja

Joulukuussa juostiin Kotkassa kolme Jari Suomalaisen rataa. Tuloksena hylly ja kaksi vitosta. Toka radalla tyhmä rytmitysvirhe josta tuloksena kielto. Vika radan keinuvitska jäi vähän kaivelemaan kun tuomio ei ehkä ollut ihan linjassa muiden suorituksiin samalla radalla, mutta näin tällä kertaa. Näkemyseroja. :) Harmillisesti muista juostuista kisaradoista ei ole videoita. 

Alla myös kaksi nollarataa Jennan treeneistä joulukuulta.

Viime perjantaina ennen oman ryhmän kouluttamista tein minitreenin Valolle, päällejuoksua putki houkuttimena. Sain Valon haksahtamaan kerran ennen aikojaan putkeen. Joissain kisoissa lähiaikoina Valo jätti hypyn välistä tällaisessa päällejuoksukohdassa, joten niitä pitää treenata. Myös kepeille lähetystä avokulmaan ja pari putkenohitusvetoa.

Sunnuntaina sitten kävin tekemässä oikeat omatoimitreenit piiiiiitkästä pitkästä aikaa. Jatkoin päällejuoksutreeniä, nyt ei Valo mennyt putkeen ennen aikojaan. Tämän lisäksi palkkasin puomin pysäristä muutaman kerran, ja tein yksinkertaisen leikkaustreenin pituudelle. Käytän leikkauksia erittäin harvoin, ja niiden rytmitys voisi kaivata pientä muistinverestystä. Sainkin Valon kieltämään parikin kertaa väärällä liikkeellä. Valo on myös nykyään herkempi ohjaukselle treeneissä, joten ohjauksissa ei pidä kyllä hutiloida. Lopuksi tein myös persjättöä keppien jälkeen. Vastaava ohjaus epäonnistui kisoissa loppuvuonna, silloin jäin vähän Valon tielle varmistelemaan. Nyt onnistui joka toistolla kun liikuin vain alta pois.

Valo kävi eilen osteopaatilla Johanna Mankisella, ja sen vasen puoli oikeastaan kokonaisuudessaan oli vähän vinksallaan. Valo liikkui ja kääntyi sunnuntaina näennäisesti ihan hyvin, mutta mietinkin olisiko siellä kuitenkin jotain kun kolautti pari kertaa rimaa. Nyt olikin liian pitkä tauko viime hoidosta. Muutama päivä hissukseen nyt niin eiköhän se siitä ja päästään taas asiaan.

Elämää näkyvissä!

Täällä blogissa siis! Blogi ja aksailu kaikkinensa ollut vähän paitsiossa, mutta korjataan tilanne. Kävin juuri latailemassa akkuja pari viikkoa etelän lämmössä ja sen sellaista, joten nyt jaksaa! 

Jennan treenit on olleet tammikuun tauolla. En ole treenannut laisinkaan omatoimisesti aikoihin. Loppuvuonna en halunnut mennä kennelyskän riivaamaan Ojankoon, ja muutenkin ollut niin haipakkaa. Muutamat kisat on käyty, sitten viime näkemän on otettu pari voittoa ja jotain kakkospallia vissiinkin, ja useampi hyvä rata joillain pikkuvirheillä höystettynä. Tuntuu, että vaikkei oikein olla treenattukaan, edistytään silti koko ajan pienin askelin. Arvokisatulokset haalittiin kasaan joulukuussa Riihimäen tuplanollalla, joten kesän karkelot kutsuvat myös meitä.

Kirjoittelin pientä treenilistaa käytyjen kisojen pohjalta, ja kunhan tässä palautellaan Valon pohjakuntoa nyt muutaman viikon tauon jälkeen, käydään piiiiiiiiitkästä aikaa hallilla laittamassa kuviot kuntoon. Joitain videoita olisi myös tarjolla parin kuukauden kisoista ja treeneistä, voisinpa tehdä vaikka videokoosteen pikapuoliin. Tästä se taas lähtee!

Väinö

Triploittain kämmejä ja vähän onnistumisiakin

Lauantaina oli oman seuran kisat Ojangossa. Arto Laitisen agiradat ja Anders Virtasen hypäri. Mua väsytti ja jaloissa vähän painoi. Eka radalla yliarvioin oman ehtimiseni. Piti tehdä takaakierto-persjättö, olin kammottavan myöhässä, onnistuin vielä pelastamaan Valon viereiselle esteelle vippauksella mutta myöhästyin sitten taas jatkosta, jolloin Valo taittoi puomille keinun sijasta. Muuten rata meni hyvin ja pysäytin Valon A:lle, saatiin siis hyvä kontaktitreeni.

Toka radalla mun persjättö oli (taas) myöhässä, ja Valo ampaisi parit ekstrahypyt :) Olis pitänyt valssata.

Viimeisellä radalla mulla sekosi pasmat ihan totaalisesti kun Valo tiputti ensimmäisen riman. Tätä täytyy työstää, siis etten jää hämmästelemään asiaa vaan jatkan hyvällä sykkeellä. Koko rata meni himmailuksi ja olin ihan hämilläni. Lopussakin otin suunniteltua isomman etumatkan keinulle, enkä enää osannut päättää vedätänkö vai jäänkö viereen, heh heh. Psyyke levisi keinun jälkeen enkä enää ohjannut kahta viimeistä hyppyä. Totaalinen mental case -olo tän radan jälkeen :D En tiedä miksi rima tippui, menee varmaan tilastorimaksi.

Videolla kaksi viimeistä rataa, ekaa ei kuvattu.

Eilen Jennalla oli tosi kiva rata. Eniten ongelmia meille tuotti hypylle 4 vienti. Yllättävän pitkälle sai viedä, että koira oikeasti luki hypyn eikä mennyt suoraan putkeen. Ei lukenut hyppyä ihan esteeltä 3 lähettäessä. Oli ihan kahdesta askeleesta kiinni tämä ero. Tämä kohta kun saatiin plakkariin, taidettiin vetäistä rata nollana. Tai no, ei ihan koska ohjasin Valon viimeisen hypyn ohi.

Ohjasin esteen 9 ensin takaakierto-persjättönä, mutta hyvin sinne ehti myös pakkovalssiin. Jarrun kanssa Valo kääntyi 8-putkelta hienosti. Juoksin ensin helposti persjätön esteelle 15, mutta harjoiteltiin tähän muitakin vaihtoehtoja, jotka tulikin tarpeeseen kun jalat ei enää liikkuneet :D Veto ei edes välijarrulla edelleenkään toimi Valolle, minkä kyllä tiesinkin. Tällaiseen kohtaan ehdottomasti puolivalssi. 

Kepeille ohjasin ensin leikaten, jatkossa persjätöllä ja kaikki toimi. Este 22 oli siinä paljon enemmän tyrkyllä. Kepit oli ihan seinää päin, ja Valo pysyi kepeillä kyllä hyvin. Menin valmiiksi pakkovalssiin putkelle 21. Hypylle 25 piti tosiaan käyttää vastakättä apuna. Näissä sivuttaisissa pitää muistaa, että Valo saattaa huitaista ohi jos olen jäljessä. Vastakäden kanssa ei ongelmia tässä.

Valo ei kertaakaan rallattanut vääriin putkiin, vaan seurasi upeasti ohjausta. Ennen ei olisi kuuna päivänä kääntynyt hypyille esim. kohdissa 8-9 ja 16-17, nyt ei edes kuikuillut putkiin päin.

• Putkiansoissa puolivalssi
• sivuttaishypyillä vastakäsi, jos itse jäljessä

Rata Jenna Caloander

Tänä viikonloppuna ei taas kisata, ensi viikonloppuna ehkä.

I-HAH:n kisat ja Jennan tiistaiset

Lauantaina kisattiin Ojangossa. Molemmat agiradat Esa Muotkan käsialaa. Eka radalla valitsin alkuun kauempaa takaakiertoon lähetyksen ja leikkauksen pituudelle, koska tiesin että mulla tulee valssista kiire ja Valo kääntyy pussista mua kohti. Monilla tulikin tässä ongelmia, mutta leikkaus toimi mielestäni hyvin ja käänsi hyvin. Olisin ehtinyt myös persjättöön pussin taakse, mutta väli siinä oli vähän lyhyt joten valitsin leikkauksen. Rata oli muuten ihan ok, mutta Valo otti pitkästä aikaa A:lta vitosen, voi plaah. En nähnyt suoritusta ihan kunnolla ja päätin jatkaa rataa. 

Toka rata oli suoraan helvetin syvimmistä syövereistä. Valo karkasi taas lähdöstä. En todellakaan ymmärrä miksi, mutta jatkoin rataa. Tai siis yritin jatkaa. Siitä se sitten lähti :D Kepeiltä singottiin pimeään putkikulmaan jonnekin huitsiin asti, puomilta jatkettiin ilman lupaa ja päällejuoksun sijasta ampaistiin putkeen. Siihen oli pakko lopettaa ja kannoin Valon radalta. Oli kyllä semmoista sirkusta tuo rata että huhhuh. Jos jotain opin niin sen, että en todellakaan jatka enää rataa jos Valo karkaa. Oikeasti, tulkaa mukiloimaan mut jos näette mun vielä tekevän niin. 

Pitkään aikaan ei ole suoraan sanottuna v*tuttanut niin paljon kuin tuon radan jälkeen. Meillä oli edellisyönä taloyhtiössä vesivahinko, ja nukuin ehkä 2 tuntia. Kun sain viimein unta, heräsin siihen kun Väinö oksensi mun jaloille. Joten pakko myöntää, ettei hirveästi riittänyt huumoria tuon radan jälkeen. Onneksi ketutus ei kuitenkaan kestänyt kauaa.

Viimeinen rata oli Sari Mikkilän kiva hypäri. Se sujui ihan kivasti, mutta menin kyllä varovaisesti ja vähän varmistellen, sattuneesta syystä :D Pelkäsin, että Valo sinkoaa jo neljännen hypyn sijasta putkeen, mutta olikin nätisti mukana. Keppien jälkeisellä päätyhypyllä tuli turhan iso mutka, ja toinen vielä isompi viimeisen putken jälkeen. Se olisi kyllä pitänyt ohjata tiukemmin, pitääpä treeniä vastaava. Tuloksena kuitenkin nolla sijoituksella 2./39. Onneksi noita nolliakin on nyt alkanut jonkin verran tulla, onhan se kivaa! :) Vaikka edelleenkin enemmän tulee jotain muuta kuin nollia.

Tänään Jennan treeneissä kelloteltiin Valolle eri vaihtoehtoja. Pääsin nyt tekemään alun kepeille pakkovalssin, joka siis oli tarkoitus tehdä jo vikonlopun kaaosradalla... Se meni Valolla joka kerta tosi hyvin. Jättäydyin taakse (kepeiltä lähdettiin piirustuksessa olevaan putkeen 1). Toisena vaihtoehtona keppien oikealle puolelle jäänti eli tönäisy kepeille ja loppuun sylkkäri. Kolmanneksi tehtiin vielä veto kepeille, eli leikkasin oikealla kädellä ja jättäydyin taas keppien päähän, ja vaikka sekin ohjaus näytti tosi sujuvalta, oli se selvästi hitain. Nopein oli sylkkäri, tietty kun pääsee vieressä vedättämään, mutta pakkovalssi oli myös ihan ok ratkaisu ja nyt ainakin näytti, että sen kyllä saa myös onnistumaan.

Toinen kellotettava kohta esteet 2-6. Valitsin itse ohjaukseksi takaakiertoon viennin ja saksalaisen esteelle 4. Jenna pisti tekemään takaakiertoon lähetyksen esteen 2 kohdalta, ja pakkovalssin esteelle 4. Nämä olivat eka kellotuksella sadasosalleen yhtä nopeita, heh. Kun tein pakkovalssin enemmän niin että menin paremmin valmiiksi esteen taakse, ohjaus oli lähes 0,4 sekuntia nopeampi kuin saksalaisella, vaikka näytti että Valo kaarratti paljon enemmän esteellä 3. Linja kuitenkin oli sen verran parempi neloselle, että ohjaus oli nopeampi. 

Loppuradalla tehtiin mm. onnistuneita sylkkäreitä ja putkien ohituksia. Kepeille mentiin vielä toisesta päästä kuin alussa, putkesta, eli pääsin vielä yrittämään vasemmalta tönäisyä kepeille ja takaa juoksua. Ensin lähti kyllä kepeiltä kesken, kun vähän taas hötkyilin. Tehtiin muutama kerta ja Valo teki hyvin. Kivat treenit taas ja mukava oli kellotella pitkästä aikaa, vähän tuli yllätyksiäkin. Tänä viikonloppuna lepuutellaan eli pidetään taukoa kisoista.

Kellotettavat kohdat suurin piirtein :)

Tämän viikon treenit ja Väinön tsekkaus

Tiistaina Jennan treeneissä Valo teki taas hyvää työtä. Pakkovalssijaakotuksessa, josta piti lähteä äkkiä liikkelle, meinasi ensin jäädä vähän käteen. En ole vieläkään tottunut, ettei se sinkoilekaan mihin lystää. Sama juttu tuli esiin yhdessä pitkän viennin takaakiertokohdassa. Ensin lähdin japanilaisesta niin pian kuin suinkin työntämään takaakiertoon kauemmas, mikä aiheutti rytmin katkosta ja siksi jopa kieltoja. Kauhean vaikea ajatus, että tuollaisessa kohdassa, jossa näennäisesti on kiire, pitikin (ja erityisesti pystyi) hieman odottaa jotta pääsi koiran kanssa yhtä aikaa takaakiertoon. Niin paljon sujuvampaa, vaikka kyseessä vain kymmenysten ero omassa liikkeessä. 

Eräs kohta sujuikin paremmin lyhempää kuin ensin opettelemaani pitkää kautta, ja sain Valon vaivatta työnnettyä pienestä kulmasta niistopersjättöön. Jenna ehdottikin, että koska Valo kulkee nykyään jo niin hyvillä linjoilla eikä enää sinkoile ohjauksesta, voisin ruveta kokeilemaan sille kisoissakin lyhyemmän reitin vientejä. Pitää ruveta kellottamaan vaihtoehtoja.

Valssit sujuivat hämmentävän hyvin. Radalla oli oikea hyppysykerö, eikä tuottanut edes tuskaa. Päästiin myös keppisulkeisiin ja pääsin kokeilemaan samantyylistä vientiä kuin viime kisoissa, eli persjättö putken jälkeen, työnsin avokulmaan ja juoksin keppien takaa yli. Vai mikäs se oikea termi tälle nyt sitten olisikaan :) Ei ongelmaa. Tein kepit myös samoin tönäisten avokulmaan, mutta teinkin loppuun poispäinkäännöksen (tai oikeastaan sylkkärin), ja kolmantena vaihtoehtona leikkasin kepeille ja jäin odottamaan keppien alkupäähän, jotta sain etumatkaa puomille. Kaikki vaihtoehdot onnistuivat kerrasta, mutta kisoissa saattaisin jopa valita sylkkärin kepeille, jotenkin se tuntuu hyvältä vaikkei sitten vielä ihan vuorenvarmalta ohjaukselta, kun vähemmän on niitä tehty. Putki-puomi -erotteluissa ei ongelmaa.

• Pakkovalsseista nopea lähtö
• lyhyemmät reitit
• maltti odottaa koiraa

Eilen kävin pitkästä aikaa Rosan kanssa treenaamassa aamulla. Jotain kehitystä siinäkin, ettei aamuherätys tuntunut edes niin kamalalta tällä kertaa. Valolle ensin putkihärkkiä, eli hypylle päällejuoksukohtia putki takana. Sen jälkeen rallia, jossa välillä ohjasin putkeen, välillä takaakiertoon putken edessä olevalle hypylle. Laitoin hypyn niin lähelle putkea kuin mahdollista, Valo joutui todella pujahtamaan takaakiertoon aivan putkensuiden ohi. Nämä menivät ihan älyttömän hienosti, ei ainoatakaan haksahdusta, Valo kuuntelee suullisen käskyn näihin aivan äärettömän hyvin. Uskomatonta, että se on sisäistänyt tämän asian tuolla tasolla. Pakko sanoa, että en olisi voinut kuvitellakaan.

Valolle tein myös puomia targetilla, muutaman A:n pysärin, ja lopuksi naksuttelin keinua, jossa Rosa olikin hyvänä apuna. Rosa palkkasi ensin päähän mun jäädessä taakse, ja asteittain "siirrettiin" Rosaakin taaemmas seisomaan, ja Valo hakeutui silti hienosti keinun päähän. Keinu on selkeästi kehittynyt, vaikka työtä siinä vielä on. Paikka on ollut Valolla nyt hyvä, se ei tarjoa 2on2offia mutta menee kuitenkin keinun päähän. Huomenna kisataan, vähän turhan aikaisin aamulla mutta kivaa päästä taas baanalle.

Käytin Väinön eilen lääkärissä. Se on nyt jo pitempään juonut ihan hirveästi, suorastaan pakkomielteisesti. Se on aiemminkin heijastanut stressiä juomiseen, ja epäilin sen tekevän samaa nytkin, mutta en tiedä mitä se stressaa. Se saa aktivointia ja ulkoilua, kotona on rauhallista, sen ei pitäisi olla jumissa tai kipeä, hyppää ja liikkuukin vaivatta, ja ruoka on tarkkaan mietitty. Koska se kuitenkin juo päivittäin todella paljon, päätin tutkituttaa sen.

Väinöstä otettiin verinäytteet ja pissatesti, sekä tutkittiin korvat, hampaat ja kroppa tunnustellen. Sydän- ja keuhkoäänet olivat normaalit. Todettiin, että on hoikka ja hyvässä lihaskunnossa. Verikokeessa kaikki arvot olivat normaalit, samoin virtsassa. Ei siis pitäisi olla ainakaan cushingia, kilpparia tai diabetesta. Eikä mitään muutakaan, koska mitään poikkeavaa ei siis löytynyt. Koska Väinö välillä myös nuoleskelee, sille päätettiin kokeilla mahahapposalpaajaa, josko juominen johtuisi mahanärsytyksestä ja yrittäisi juomisella "sammuttaa" poltetta. Jos oireet eivät viikossa hellitä, tehdään kuitenkin virtsatietulehdustesti, jota ei nyt voitu tehdä koska näytteeseen oli päässyt jokin roska. Lääkäri kuitenkin sanoi, että mikään ei viittaa bakteeritulehdukseen. 

Katsotaan, onko lääkkeestä apua, vaikka vähän epäilen että kyseessä ei ole mikään mahajuttu vaan enemmänkin jokin Väinön pään sisäinen asia. Siihenkin lääkärillä kuulosti olevan jotain ehdotuksia, mutta näihin palataan kunnes muu on suljettu pois.