Kralovan koulutus ja pari voittoa

Pienen päivityksen ehtinee taas tässä välissä kyhätä kasaan. Koulu- ja työkiireet ne jatkuu, on tullut haalittua vähän liikaa hommaa, mutta nyt viimein tuntuu, että ehditään jo vähän treenaamaankin. Naurattaa, kun tahti on ollut noin kerran kuussa + viikkotreenit, mutta minkäs teet. Valolle sain putket treeneissä siihen jamaan, että uskaltauduin jo kisaamaankin.

Käytiin jokunen viikko sitten JAU:lla espanjalais-MM-tuomarin radoilla. Sattuikin tosi hyvä tuuri, kun radat oli täynnä putkiansoja ja niitähän me juuri haluttiin treenata! Ja niistähän Valo suoriutui joka kerralla upeasti! Kisat meni kivasti, 5, 0 ja hyl aivan loppusuoralla. Valo oli niin älyttömän hyvin kuulolla, etten ihan osannut ohjata sitä. Nollaradalla jäi puomille napottamaan niin, että unohdin miten se sieltä vapautetaan kun olin itse jo seuraavaa estettä ohjaamassa :D Seisoskeli sitten siellä muutaman sekunnin, samoin viimeisellä radalla onnistuin sählimään parit esteelle irroitukset kun pidin aivan liikaa hanskassa, oli niin kilttinä. 

JAU:n halli on muuten musta aika kauhee. Tuntuu, että tukehdun sinne ja joku siellä menee ihan älyttömästi henkeen ja on vaikea hengittää. Epämiellyttävää kisata. Pohja ei tunnu myöskään sopivan Valolle, ei saa siellä kaikkeaan irti. Harmi, kun halli ja paikka sinänsä on kiva, mutta en mä sinne kyllä enää taida mennä ellei ole "pakko".

Seuraavat kisat oli oman seuran 20.11., ja ne menikin aika nappiin - Valolle tuplanollavoitto, ja kolmaskin nolla oli lähellä. Seuraaviin kisoihin mennään ensi tiistaina, toivottavasti flunssa hellittää siihen mennessä.

Jallan kanssa on taas hissuteltu. Oikeesti ehditty treenaamaan ehkä kerran kuussa Marjon vauvaryhmän lisäksi, ja lisäksi ollut viikkojen totaalitaukoja ja muuta härdelliä. Nyt viimeiset pari viikkoa on päästy tekemään pikkuharkkoja enemmänkin. Sain myös Jallalle paikan Tereza Králován koulutukseen, ja vaikka mietin kannattaako tuollaisen aloittelijan kans mennä, niin kyllä kannatti. Huomasin myös siellä, että kyllähän tuosta pikku muikulasta näyttäisi jotain vauhtiakin irtoavan. 

Tereza tykkäsi Jallasta kovasti, ja hän pyysi mua lähettämään Jallasta videoitakin jälkeenpäin. Vau, mukavaltahan se tuntuu saada kehuja pikkutirpasta. Tuntui myös kivalta huomata, että olen tehnyt Jallan kans asiat paljolti samoin kuin Tereza kertoi itse kouluttavansa. Kivoja uusiakin vinkkejä tuli! Jallan treenithän meni varsin mainiosti huomioiden, ettei se ollut juurikaan tehnyt takaakiertoja, ohjauksia tai edes useampaa estettä peräjälkeen aiemmin. 

Haluan saada Jallan käännökset itsenäisiksi ja mun sijainnista riippumattomaksi ennen kuin alan tekemään ohjauksia, jotteivat ne sotke oppimista. Käännökset on edistyneet hitaasti mutta varmasti. Kotona tötsillä kaikki vaikeatkin kulmat ja erottelu on onnistuneet 100% varmuudella, mutta nyt kun on päästy hypylle, joitain huteja vielä tulee. Mutta jo muutamassa treenissä on kyllä edistystä tapahtunut ja nyt pääsin jo hieman nostamaan virettä ja vauhtia ottamalla lähestymiset takaakiertojen kanssa (jotka oli näköjään oppinut itsestään :D ). Mitään ratajuttuja ei siis ole tehty, lähinnä jotain putkisekoilua ja hyppysuoraa ja sen sellaista pientä. Rimat edelleen matalimmassa korkeudessa, jos niitä käytetään.

Anne mittasi eilen Jallan säkämitalla, ja niin kuin arvelinkin, se on aikalailla 33 cm korkea, eli varsin kiva. Kaikki aina päivittelee kuinka pieni se on, mutta ei se nyt kovin paljon suurempi voisi ollakaan! Kiva oli saada vähän varmuutta tuohon korkeuteen, kun tytsy on sen mallinen että ollut kuitenkin vähän vaikea arvioida, tosin tiesinhän mä että mini se nyt ilman muuta on. Tällä kertaa ei siis tarvitse kuitenkaan olla sydän syrjällään korkeuden suhteen, huh!

Kehtasinkin herättää...

Juoksareidenkin treenaamista päästiin siis taas jatkamaan, ja nekin edistyy oikein kivasti. Edelleen tehdään siis tasaisella ilman puomia, mutta ajatus on Jallalle kyllä selkeästi näinkin vähillä treeneillä muodostunut ja kovaa se jo menee, vaikka ajatteleekin samalla. Jallan kans on aivan ihanaa treenata, ja tykkään siitä koko ajan enemmän ja enemmän. Mainio likka.

Väinö on voinut hyvin, ja eilen silläkin oli oikea onnenpäivä kun pääsi juoksemaan kenttää ympäri pallo suussa, ja pari putkeakin ukkeli teki. Oi autuutta!