sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Kisat ATT:llä

Tänään kävimme ATT:llä tekemässä kaksi Kari Jalosen agilityrataa. Noh, mitä tähän nyt sanoisi...Radat oli mielestäni aika helppoja, mutta taidettiin sekä emäntä että koira olla jossain ihan muissa maailmoissa :D Eka radalta teimme kyllä nollan, mutta meno oli jotain niin hirvittävää, ettei LUVAa todellakaan tippunut. Mineissä nollia tuli melko monta, ja sijoituksemme taisi lopulta olla kahdeksas.

Minähän olen kehittänyt itselleni jostain oikean valssikammon. Huvittavaa sinänsä kammota ohjausta, joka suurimmalle osalle on ihan peruskauraa ja helpoin ratkaisu :D Minulle se on jotenkin tosi epävarma ohjaus, ja kun Väinölläkin on vielä ollut seläntaakse menoa jonkin verran, olen totisesti vältellyt valssailua kisoissa.

Nyt sitten päätinkin jo rataantutustumisessa, että minähän valssaan ja sillä siisti! Joopa joo, radalla taisi olla yhteensä kolme valssikohtaa, ja onnistuin kusasemaan niistä jokaisen :D Jotenkin ihmeen kaupalla sain kohdat kuitenkin pelastettua ja tehtyä nollan, mutta en todellakaan ole ylpeä tuloksesta. Olin jotenkin ihan pihalla koko radan. Ratasuunnitelmani oli myös todella huono. Ohjauksessa olin koko ajan myöhässä.

Toisella radalla sitten tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut hädin tuskin edes treeneissä. Väinö nimittäin tiputti toisen hypyn riman. Omasta sijainnistani lähdössähän se varmaankin johtui. Radan puolivälissä päätin ottaa putken jälkeisen päätyhypyn takaa saadakseni Väinölle paremman vauhdin. Väinöhän päätti sitten tulla suoraan selän taa ohi hypyn, ja hyllytti hyppäämällä samaisen hypyn vielä väärään suuntaan. Hyppy olisi todellakin pitänyt ottaa etupuolelta, mutta kun näitä päähänpistoja tulee niin niitä tulee.

Väinö oli ihan kuutamolla, se jäi A:n päällekin katselemaan maisemia. Muutenkin Väinö oli tosi hidas ja tahmea koko päivän. Voi olla, että johtui niistä eilisistä treeneistä. Ja toki myös minun huonosta ohjauksestani, huoh. Jatkossa siis kannattanee ehkä pidättäytyä keveämmässä päiväohjelmassa ennen kisoja :)

Loppujen lopuksi olen kuitenkin sitä mieltä, että hyllytän mieluummin niin että Väinö on oma perinteinen ylikierroksilla riehuva itsensä, kuin että meno on tällaista suossa tarpomista. Laitan nämä radat kuitenkin tähän näytille, jospa niistä voisi vaikka oppia jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti