Torstaina käväisin Väinön kanssa hallilla tarkoituksenani ottaa vähän vauhti -ja keppitreeniä. Onneksemme Jänesniemen Elina sattui hallille samaan aikaan, ja katsoi vähän mikä mättää, kun kahdessa viime kisassa Väinö on ottanut pari keppien sisäänmenovirhettä.
Elina huomasikin heti, että olen usein jo keppien toisen välin kohdalla kun Väinö tulee kepeille. Tämä saa koiran menemään väärään väliin. Kokeilin sitten kepeille lähetystä jättäytymällä vähän jälkeen, ja alkoivathan ne sujua :D Itse en ollut moista juttua edes hoksannut. Näin sitä viisastuu. Elina näytti myös, että Väinön keppeihin tulee huomattavasti lisää vauhtia, kun juoksen vain edelle sen suorittaessa keppejä. Yllätyksekseni Väinö kesti edelle juoksuni todella hyvin!
Launtaina sitten olin sopinut yksityistunnin Elinalle. Halusin myös testata, kestääkö Väinö kisoja edeltävänä päivänä rankemman treenaamisen, kun pieni tekniikkatreeni ennen kisoja ei ainakaan ole ollut sille pahasta.
Elina olikin rakentanut melkoisen radan meitä varten. Kävin rataantutustumisessa läpi ensimmäiset 30 estettä, ja ajattelin että jos sinne asti pääsemme se on jo ihme! Rata sisälsi useita (inhoamiani) valssikohtia, tyrkyllä olevia putkensuita, vähän persjättöjä, ihmisnuolta ja muuta mukavaa. Etenkin noista tyrkkyputkista ajattelin ensin, että Väinö paukkii niihin niin että perskarvat vaan vilahtavat :D
Tällä radalla oma rintamasuunta oli tärkeä. Ensimmäinen junnauskohtamme olikin sellainen, että Väinö piti lähettää pitkittäissuunnassa olevalle päätyhypylle, ja ehtiä siitä vielä tekemään valssi 90 asteen kulmassa olevan muurin taa, jonka jäkeen piti tehdä takaakierto-persjättö hypylle ja kuljettaa koira kahden putken välistä toisen putken takana odottavalle hypylle.
Heti jos hätiköin päätyhypylle tönäisyn, Väinö luki kehonkieleni niin että kääntyi mukaani ennen hypyn suorittamista. Tässä tuli siis muistaa kunnon tönäisy ja rintamasuunta ponnistuspaikkaa kohden. Takaakierron jälkeen piti muistaa mennä ihan toisen putken vierestä, ja ottaa koira mukaan persjättöön ilman turhia sivulle suuntautuvia askelia. Sujui ihan hyvin parin kerran jälkeen, eikä Väinö ihmeekseni edes harkinnut putkiin menoa, kun vain ohjasi oikein! Vau!
Sitten tulikin kolmen peräkkäisen valssin vuoro hyppy-hyppy-putki -esteiden muodossa. Juuh, menihän nekin kun vain muisti että valssi etenee koko ajan ja rintamasuunta on seuraavaa estettä kohden. Putkesta mentiin sitten toiseen (suoraan) putkeen, josta tultiin sitten 90 asten kulmassa odottaville kepeille. Tässäkin mietitytti putkea suoraan vastapäätä odottava putkensuu. Hyvin kääntyi Väinö kepeille putken jälkeen, eikä kepeille menossakaan ollut ongelmaa kun vain muisti, ettei rynni kepeillä liian eteen :)
Tämän jälkeen tulikin kiva kohta, koska en ole sellaista Väinön kanssa vielä harjoitellutkaan. Kepeiltä piti siis kääntyä keppien takana odottavalle A:lle, eli tehdä poispäinkäännös keppien jälkeen. Elinan neuvoilla Väinö kyllä kääntyi heti hyvin keppien taakse, mutta ei osannut heti hakea A:ta. Pari kertaa palkkasimme sitten A:lle menosta ensin ennen ylösmenokontaktia, sitten alasmenokontaktin jälkeen. V hoksasi kyllä hyvin jutun juuren, eikä tämä kohta tuottanut lopputreeneissä mitään ongelmaa! Tosin kontakteilta iroamista täytyy harjoitella, Väinö ei oikein vielä sulata mamman poistumista etuvasemmalle...
Lopuksi hetken huoahdustauon jälkeen Elina pisti meidät vielä tekemään radan alusta loppuun, tarkoitus siis oli pyrkiä nollatulokseen. Ihan tyytyväinen olin, että otimme vain yhden kiellon hypyltä valssikohdassa ja muuten rata meni sujuvasti! :)
Yksi asia jota en taaskaan ollut ajatellut sen enempää, ja johon Elina kehotti kiinnittämään huomiota on se, että Väinö palkkaa itseään putkilla. Siis silloin, kun emme tee rataa, se saattaa suhahdella itsekseen putkiin. Niimpä, hoksasinkin attä kaksissa viime kisoissa se on kahdella radalla karannut putkeen! Tämä siis tehosyyniin. Kyllä Elina on meille oikea pelastus, hän kun aina huomaa asiat joita itse en tajua. Elina on ehdottomasti parhaita kouluttajia mitä tiedän! <3 Lopuksi autoin vielä palkkailemaan Elinan Dion-tyttöstä, ja huh kuinka nopea (ja hullu) neiti sieltä onkaan kasvamassa! Kaikkinensa tosi kiva treenipäivä, joka huipentui serkkujeni pienen ranskis-pennun Pedon tapaamiseen. Ihana iloinen pallero!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti