SM-kisat, MM-karsinnat ja Agirotu 2017

Kyllä on alkukesä ollut taas haipakkaa. Valo osallistui Lappeenrannan SM-kisoissa sekä joukkueeseen että yksilöihin. Ei ollut Valo ollenkaan oma itsensä. Jennakin kysyi kisojen jälkeen, että oliko Valo kunnossa, kun näytti siltä että radalla oli ihan jonkun muun koira. Tuntui, ettei kestänyt Lappeenrannan hellettä ollenkaan, ja mietin olisiko ollut jo valmiiksi väsynyt kun Jalla oli tärppipäivissä kotona. Oli kuitenkin mukava reissu Paulan kanssa, ja ihan mahtava fiilis jännittää etenkin Valon veljen Keijon ja Sinin starttaamista yksilöfinaaliin piikkipaikalta!

MM-karsinnoissa meno oli jo ihan eriä. Mulla oli ihan äärettömän hyvä fiilis kisata koko viikonlopun, ja kun ei ollut mitään odotuksia, en jännittänyt ja kykenin rentoihin vetoihin. Valo oli loistavassa iskussa. Eka radalta se teki nollan sijoituksella 5./112, ja lunasti näin paikan sunnuntaille. Vähän löysästi se ehkä kulki, mutta oli kuitenkin hienosti kuulolla. Varmaan koskaan ei ole ratojen tekeminen tuntunut niin helpolta kuin nyt.

Lauantain toisella radan otin ison mutta tietoisen riskin. Valolle on tehty paljon töitä putkenohituskäskyn eteen, ja parhaimmillaan se on ollut erittäin luotettava. Tiesin, että käskyn kuuntelu taantuu sillä aina kun ei olla kisattu tai treenattu, ja en tiennyt ollenkaan, miten se käskyyn nyt vastaa. Periaatteessa keppien jälkeisen kohdan olisi pitänyt olla sille helppo nakki, mutta ei se nyt ollutkaan. Olin hieman myöhässä tilanteessa, ja hyllyksihän se sitten meni.

sunnuntain eka rata oli Valolta myös loistavaa menoa. En oikein tiedä, miten onnistuin soheltamaan sille kiellon esteelle 3, mutta jotenkin se vain lähti kai katselemaan jo aata ja en saanut tönäistyä hypylle. Kaikkea sitä sattuu.

Kaksi viimeistä rataa Valo oli tuhmuri. Olisi pitänyt lauantailta ymmärtää, että putkiin meno on nyt herkillä, mutta ihan en kuvitellut että se lähtisi hakemaan pimeää putkikulmaa kyseisessä kohdassa. :D Viimeisellä radalla lähti kans takaakiertoon lähetyksestä putkeen, enkä kyllä ollut rekisteröinyt sitäkäkään riskipaikaksi. Olisi vaatinut ohituskäskyn. Olen kuitenkin hirvittävän tyytyväinen viikonloppuun. Tällä valmistautumisella 22. sija oli enemmän kuin yläkanttiin suoritettu. Kahdesta viimeisestä radasta ei taida olla videomateriaalia.

Valon hyvä vire jatkui edelleen Agirodussa. Avo-SM karsintaradalla se sijoittui toiseksi (/95.), mikä oli hieman yllätys koska kontaktit olivat mielestäni hitaat eikä vauhtikaan ihan huippua. Valitettavasti finaaliradalla Valo haksahti siihen ainoaan mokaan, jota en olisi siltä uskonut - putki-puomi -erotteluun. Jouduin hieman korjailemaan edeltävällä hypyllä, kun lähti hakemaan maalihyppyä, ja käskytys ja veto jäi liian myöhään, Valo ei enää saanut korjattua linjaa puomille. Vaikka Valon putkien kanssa on ollut paljon tekemistä, kontaktierotteluvirhettä se ei ole ottanut varmaan ikinä. Myös illan viimeisellä radalla tuli Valolle hyvin epätyypillinen moka kun se meni keppien toiseen väliin! Se jos joku on harvinaista. 

Jalla osallistui Agirodussa alo-joukkueeseen (Pasit ja Piskit). Ennen rataa mulle sanottiin, että keskity vain Jallaan, lähettäjä huutaa radan reunalta lähtöluvan. Ainoa virhe olikin sitten jättää itse katsomatta :D Edellinen koirakko ei ollutkaan ylittänyt maalihyppyä, mutta lupa huudettiin ja ehdin tehdä varmaan 4 estettä ennen kuin ymmärsin, että meidän pitää palata alkuun. Rata meni lopulta muuten ihan hyvin, mutta täytyy sanoa että ensin mua otti ihan hulluna päähän. Ei todellakaan se, ettei tehty nollaa, vaan se että jouduin antamaan Jallalle sellaista palautetta, että se teki väärin vaikka teki oikeasti aivan oikein. 

Oon ollut aika tarkka palkkausjuttujen kanssa, ja mikään ei sureta mua enemmän kuin Jallan turhautunut ilme aina jos se kokee tehneensä väärin. Jalla on aika herkkis, mikä toisaalta on varmaan yksi syy siihen, että se oppii niin nopeasti. Virheiden kautta koira tietenkin oppii, mutta yritän olla toimissani mahdollisimman looginen ja reilu. Siitä syystä jonkin aikaa harmitti, mutta loppujen lopuksi taidan olla tässä asiassa turhan kukkahattu, ja eiköhän Jallalla ollut loppujen lopuksi tosi kivaa! Lähettäjälle en ole vihainen, todennäköisesti törttöilisin itse juuri noin. :D Olisi vain itse pitänyt katsoa.

Rimat oli 25 cm (eikä niitä laskettu 20 cm:in vaikka pyysin), mutta tarkasti Jalla ne hyppäsi. Tilanne, nurmikenttä tai mikään muukaan ei tyttöä häirinnyt, joten ensimmäinen kisakokemus oli oikein positiivinen.

Pasit ja Piskit

Rakkaat <3

Rosa ja Pasi, eiku mää :D