Väinö joukkue-SM7!

Viikonloppuna oli siis agilityn SM-kisat Kirkkonummella. Kuten sanottu, Väinön kanssa edustettiin joukkueessa treeniseuraamme Min Pin Teamia, starttasimme ankkurina. Meillä oli kiva joukkue, kolme kääpin-poikaa ja Väinö. Milka ja Bardi taistelivat ensimmäisinä aamulla radalta kympin. Toinen lähtijä oli Miro Hannan ohjastama, ja tämä SM-ensikertalaisparivaljakko tekikin radalta hienon nollan! Kolmantena starttasivat Simo ja Tarja, ja niin vain väänsivät hekin nollan radalta. Joukkueemme starttasi ankkurikierrokselle sijalta 14. Nämä kaksi nollaahan tarkoittivat sitä, että hyvään sijoitukseen oli mahdollisuus, jos tekisimme Väinön kanssa nollan.

Allan Mattsson oli tehnyt aika lailla juuri sellaisen radan kuin pelkäsinkin, se sisälsi mm. kaksi putkiansaa, jotka ovat Väinölle olleet todella vaikeita. Väinö kävi tosi kierroksilla, karkasi lähdöstäkin mutta sain pelastettua. Otti hyvin juoksuna puomin kontaktin ja sain valssattua, ja napattua Väinön puolivalssilla oikeaan putkenpäähän kutosen jälkeen. Muurin jälkeinen pää jännitti ehkä vielä enemmän, mutta niin vain toimi puolivalssi siihenkin. Väinö oli ihan hirveä kiltti koko radan, lähtöä lukuunottamatta. Näin jälkeenpäin on pakko myöntää, että en kyllä olisi uskonut saavani Väinön oikeisiin putkenpäihin. :) Teille jotka huutelitte radan reunalta, että en voi ohjata noin ja puolivalssi ei tule onnistumaan: kylläpäs pystyin ja onnistuipas! :D

Joukkueradalla.  © Sonja Löfgren

Vähän nolottaa, kun joudun karjumaan Väinölle kontaktikäskyt niin kovaa. Hirveä naurunremakka kuului (myös) kaverien suusta A:n viereltä, kun mylvin "KOSKE" aika antaumuksella :D Käskyt on Väinölle lähinnä sitä varten, että malttaisi sen verran hidastaa, että osuu kontaktiin. Ja kuten on jo ehkä käynyt selväksi, tuohon kalloon ei mikään ihan pikku kuiskailu pureudu :D Tämä on ollut meille ihan toimiva systeemi, joten mitäpä sitä muista välittämään, hehe. En tosin ole itsekään kehdannut katsoa rataa vielä äänet päällä :D 

Joka tapauksessa, niinpä vain tultiin nollalla maaliin, ja näin sinetöitiin joukkueelle 7./62 sija! Eihän se mikään palkintopallisijoitus ole, mutta todellakin pakko olla sijoitukseen tyytyväinen, kuin myös siihen, että pystyin Väinön kanssa nollan tekemään ankkuripaikalta ja kahden nollan oltua alla. Eipä olisi enempää voinut vaatia saati odottaa, kaikki odotukset kyllä ylittyivät :) On tuo melkoinen ukkeli kyllä. Hirveän kiva päivä, ja joukkueen aito ilo tästä sijoituksesta oli käsin kosketeltava, kiitos vielä koko joukkueelle :) Kamalan iloinen, että ensikertalaisetkin saivat heti näin mukavan kokemuksen alle. Maxien joukkue-kultakin meni vielä omalle seuralleni ACE:lle, joten eipä pöllömpi päivä!

Joukkuerata. Kuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat.
http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/agility-sm-2013/20130615_4MG_1249.jpg

Minä&Väinö, Tarja&Simo, Hanna&Miro. Milka ja Bardi puuttuvat kuvasta.

Seuraavana päivänä oli vuorossa yksilörata, jonka tuomaroi Tuomo Pajari. Rata oli ihan kiva, juoksemista mutta myös mutkia. Onnistuin sitten kuitenkin hyvän alun jälkeen hyllyttämään esteelle 9. Tein kasille valssin, ja tarkoitus oli tehdä takaakierto-valssi ysille, mutta törkkäisy jäi tekemättä ja Väinö pääsi livahtamaan hypyn väärältä puolelta. Liekö sattumaa, että viime vuoden karsintaradan hyllytin täysin samanlaiseen kohtaan loppuradasta :D Loppurata virheetön, edes muurin jälkeen ei Väinö vilkaissutkaan putkeen. Luki tosin hypyn 14 viskinä, mutta sain vedettyä oikeaan putkenpäähän. Oli taas kamalan kuuliainen koko radan, eikä tällä kertaa karannut edes lähdöstä :P

Väinö kurkistaa :) Kuva: Erja Suni-Räsänen

Olin niin tyytyväinen jo edellispäivän suoritukseen, ettei juuri edes harmittanut. Väinö oli kyllä jo lunastanut kaikki odotukset, ja veti molemmat radat älyttömän hyvin, treenamatta ja kisaamatta aikoihin :D Kaikkinensa mukava viikonloppu. Harmittaa ainoastaan se, että todennäköisesti Väinö kisasi ainakin sunnuntain radan vähän kipeänä :( Hieroskelin sitä lauantai-iltana, ja huomasin takaosan olevan aika jäykkä, eikä V oikein tykännyt siihen koskemisesta. Saan normaalisti hyvin venytettyä Väinön takajalat, mutta nyt harasi kunnolla vastaan. Itse en sille kuitenkaan osannut sen kummempia tehdä, enkä huolestunut sen enempää. 

Huomasin sitten maanantaina, että Väinön ranka oli seistessä vino, ja Sannakin sanoi, että se tuppaa taittamaan itseään oikealle. Sanna otti Väinön syyniin, ja olihan sillä sitten toki lukkoja lannerangassa. Yksi napsahti auki samantien, ja muutenkin Sanna sai onneksi lukot auottua, ettei tarvitse viedä sitä taas jonnekin fyssarille... Olisihan tuo pitänyt arvata ja huomata jo aiemmin, mutta ompahan nyt sitten ainakin hoidettu ettei sen tarvitse mokomien kanssa elellä ensi fyssarikäyntiin saakka.

Karsintarata. Kuva: Jukka Pätynen, Koirakuvat.
http://koirakuvat.kuvat.fi/kuvat/agility-sm-2013/20130616_1MG_3779.jpg