Parisen viikkoa on pitänyt taas keskittyä kouluhommiin, mutta viime keskiviikkona kävin Jallan kanssa Jennan treenissä. Uusia juttuja siellä taas, pyöritystä esimerkiksi. Treeni oli sinänsä hyvä, että se poiki paljon keskustelua, analysointia ja suunnittelua. Lähinnä siis virheeseen reagoinnin suhteen ja myös sen, miksi itse niin herkästi toimii ohjatuissa treeneissä eri tavalla kuin yksin treenatessaan. Ihan turha tehdä toistoja samalla tavoin epäonnistuen kun se ei johda mihinkään muuhun kuin koiran epämukavuuteen. Meinasin siis lähteä yhden sivuttaisen hypyn epäonnistuessa luuppiin, jossa vain hinkkaan kohtaa uudestaan ja uudestaan pysähtymättä miettimään, mitä ihan oikeasti kannattaisi tehdä. Ehkä se juontaa juurensa kiire-ajatuksesta - 10 minuuttia kallista treeniaikaa, äkkiä eteenpäin. Onneksi havahduin Jallan hämmentyneeseen ilmeeseen ja muistin, että enhän mä enää treenaa näin.
Asia ei siis todellakaan ollut vakava eikä suuren suuri, mutta hyvä muistutus itselle miettiä myös ohjatut treeenit ja niiden tavoitteet ja käytännöt etukäteen selväksi. Hyviä spekulointeja saatiin treenikamujen kanssa jäähylenkillä, ja muutenkin. Itse treenistä, muutoin meni aivan kivasti. Takaakiertoihin lähti tosi hyvin. Yhdessä valssikohdassa kummastelin kun Jalla lähti kiertämään hypyn takaa mutta videolta selvisi syy - ollaan treenattu vastakäden (ja käskyn) merkitystä välistävedoissa ym, ja kun menin sohimaan valssissa vastaisella niin Jalla luki sen sinänsä aivan oikein poiketen hyppylinjalta taakse. Täytyy nyt vain vahvistaa suullisen käskyn merkitystä ja opetella ohjaamaan uudella tavalla. :D Kannattaa kyllä kuvata treenejä.
Viimein eilen päästiin jatkamaan puomiprojektia. Nyt siis toista kertaa 90 senttistä. Ensin namimaatilla, sitten apupalkkaaja lelun kanssa, ja loput toistot palkkasin itse lelulla. Liikehäiriötä pyrin tuomaan nyt enenevissä määrin mukaan, vaikkei se sinänsä tässä vaiheessa olisi vielä edes tarpeellista. Osumaprosentti oli oikein kivat 87%. Virheet tulivat sellaisissa toistoissa, joissa juoksin vieressä päähän asti. Kuitenkin myös kesti vieressä juoksua jo melkoisen hyvin! Vähän muutakin variaatiota ilmaantui, yksi horjahdus kontaktilla ja pysähdys puomin päällä. Tarjosi muuten nyt enemmän myös takajalkoja etujalkojen lisäksi mikä on hyvä, en halua sen jämähtävän tiettyyn rytmiin.
Mietiskelin ensin sitä, että ei nostanut hirveästi vauhtia lelupalkalla. Kysyinkin Satun mielipidettä, ja hän vahvisti saman mitä itsekin päättelin - korkealla lujaa juokseminen vielä vähän jännittää, ja jalkojen löytäminen jyrkemmässä alastulossa vaatii työtä. Jalla menee nyt sitä vauhtia, jolla pystyy jyrkässä alastulossa osumaan ja sehän on vain fiksua. Notkahdus vauhdissa kriteerinnoston (korkeus) jälkeen on ihan normaalia, joten tästä jatketaan taas oikein hyvillä mielin. Mukavaa kun projekti etenee suunnitellusti! Videolla osa toistoista.
Testasin samaan syssyyn loivia käännöksiä nyt siis toista kertaa. Tehtävä oli sinänsä Jallalle uusi, että päätinkin laskea kriteeriä käännöksissä vielä hieman alemmas. Nyt tulisi siis osua puolivälin alapuolelle saadakseen palkkaa. Huomasi selvästi, miten Jalla tarjosi osumia siihen mihin on tottunut eli noin keskelle kontaktia. Suurin osa hudeista oli varmaan sentistä parista kiinni. Kuitenkin alkoi tarjoamaan osumia alemmas, joten eiköhän ensi kerralla päästä taas eteenpäin. Jallan pitää vain hoksata, että kootessa osuman pitää tulla himpun alemmas kuin suoraan juostessa. Päähän asti en aio etenemistä vaatia kuitenkaan. Videolla esimerkkejä.
Vietin muuten viime viikonlopun Eva Bertilssonin positiivisen vahvistamisen seminaarissa, siitä lupasin kirjoitella myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti