MM-karsinnat ja Agirotu 2016

MM-karsinnat oli ja meni, ja niistä ei jäänyt meidän osalta jälkipolville kerrottavaa. Olin nukkunut koko viikon ihan älyttömän huonosti, koska odotin pääsykoetuloksia tulevaksi. Päätin siis pitkähkön harkinnan jälkeen vaihtaa alaa, ja kevät meni muun ohella pääsykokeeseen päntätessä. Hain siis Helsingin yliopistoon, ja tuloksien oli määrä tulla viimeistään karsinta-viikonlopun perjantaina. Lähtöaamuna onneksi varmistui, että paikka yliopistoon aukesi, mutta olotila oli hyvin koomainen ja häkeltynyt. 

Perjantaina käytiin Paulan kanssa pystyttämässä päiväteltta jo valmiiksi, käytiin porukalla syömässä ja illalla menin kaverille Turkuun yöksi. Enkä edelleenkään nukkunut varmaan tuntiakaan. Pakko myöntää, että mielentila ei ollut mikään virkein lauantaina ja päässä pyöri ehkä vähän muut asiat kuin karsinnoissa pärjääminen :) Eka radalla Valo ei reagoinut vekkiin, joka kyllä oli myöhässäkin, ja hyllytti viidennelle esteelle ampaisten hypyn sijasta muurille.

Kai pääsen mukaan?

Juuri kun oltiin menossa toka radalle, tuli pitkä viivytys kun radalta vaihdettiin kepit. Mulla oli niin kuuma, ja Valokin vain möyri mahallaan pitkin lähtökarsinaa. En yleensä reagoi lämpöön herkästi, mutta tuona lauantaina mulla oli kyllä vaikea olla, hyvästä nesteytyksestä huolimatta. Suorastaan pyörrytti, varmaan se johtui pitkälti väsymyksestä. Sain kuitenkin ihan hyvän rähinän päälle ja ensimmäiset pari estettä sujuivatkin räyhäkkäästi :D Olisikohan ollut neljäs este, kun Valo juoksi keinun ohi. Jepsis, eipä oo moistakaan ennen käynyt mutta missäs muualla sitten kuin karsinnoissa. Rytmi katkesi, ja Valo jätti keinun jälkeen hypyn välistä putkeen rynnätessään. Noitahan se on tehnyt kyllä muutenkin nyt jonkin verran. Ei siis kumpikaan kyllä oltu parhaimmillamme näissä karkeloissa.

Ei mua edes lopulta juuri harmittanut muu kuin se, etten päässyt tekemään ratoja pidemmälle. Niissä olisi ollut mukavia kohtia testattavaksi, mutta pitää treenata ne nyt itse. Olin oikeastaan salaisesti aika helpottunut, ettei päästy jatkoon, koska ei tuon tason kisoissa ole mukava kisata koiralla johon ei tällä hetkellä voi luottaa, ja rataantutustumisessakin joutuu vain miettimään miten varmistaa se ja tämä, ja estää tuo. Sanoinkin, että olinkin jo suorastaan hämmästynyt miten hyvin on treenimäärään nähden mennyt. Aina pitää kuitenkin kokeilla, en mä voisi jättää noita kisoja väliin vain sen takia että ehkä pahoitetaan jonkun mieli olemalla liian huonoja tuonne :D Paikka sinne on ansaittu, ja ellei nyt fiilis tai muu tilanne ole ihan vastakkainen, niin kyllä mä aina käyn parhaani yrittämässä, riitti se sillä hetkellä mihin riitti. Joku muu voi sitten valita toisinkin, eikä siinä ole mitään väärää siinäkään.

Sängynvaltaajat: Juulia, Valo ja neljä spitziä

Jäin kuitenkin Turkuun vielä yhdeksi yöksi, ja käytiin kaverin kanssa illalla pitkällä metsälenkillä ja vaihdettiin kuulumisia aamuyöhön. Kiva reissu kaikesta huolimatta. Tällä kertaa en mennyt katsomaan finaaleja paikan päälle, vaan ajoin iltapäivällä kotiin lepäämään streamin ääreen. Hienot joukkueet sieltä tulikin, onnea kaikille upeita suorituksia tehneille!

Karsintojen jälkeen oli kyllä aikamoinen agilitykrapula, ja suoraan sanoen vähän harmitti että olin ilmoittanut Valon seuraavan viikonlopun Agirodun virallisille radoille. Pakkohan se kuitenkin oli lähteä, eli Ylöjärvi kutsui. Perjantain ripsi vettä, mutta fiilis oli kuitenkin lopulta hyvä. Päivän eka radalta tehtiinkin nolla, vaikkakin Valo kävi kahdesti naamallaan liukkaalla nurmikolla ja lähti hakemaan putken väärää päätä kun olin myöhässä. Tuolla radalla sijoitus 5./45. 

Seuraavalla radalla, jonka tuomaroi espanjalainen kukahan nyt olikaan, Valo lähti keinulta väärälle esteelle kun sinne mun ohjaus näytti. Taas siis olin keinun jälkeisessä tilanteessa myöhässä. Lopussa vielä jätti hypyn väliin kun ohjaus oli lepsua, mutta muuten aivan hyvä rata. 

Viimeinen, hyppyrata, päätyi myös hyllyyn kun jäin varmistelemaan muuria ja olin kepeillä myöhässä. Ajattelin kyllä Valon hakevan kepit kuitenkin, kun yleensä hakee ne niin hyvin, mutta nyt juoksi jostain syystä läpi. Kesti kuitenkin ylijuoksun ja pysyi hienosti kepeillä, mutta kävi taas pari kertaa naamallaan :( 

Seuraavana päivänä avo SM -karsintaradalla Valo otti puomilta vitosen ja juoksi korvat luimussa putkeen vähät välittäen muusta. Olisi pitänyt kantaa radalta pois, mutta mulla jäi vähän suunnitelmat tekemättä kun radalle tuli lentävä lähtö johtuen siitä, että välistä puuttuikin 5 koirakkoa, mikä selvisi vasta edellisen koirakon jo ollessa radalla. Muuten hyvä rata. Katsoin finaalit mutta jätin viimeisen radan välistä, kun huvitti ajaa edes kohtalaisen hyvissä ajoin kotiin. Sunnuntaille en osallistunut.

Positiivista se, että viimeistä rataa lukuunottamatta Valo oli todella hyvin kuulolla. Myös A:t olivat hyviä, vaikka tavoistani poiketen uskalsin jättää Valon itsenäisesti niitä suorittamaan. Sen sijaan puomit olivat jostain syystä huonoja. Puomilta ei ole otettu aikoihin virhettä, mutta nyt ne olivat kyllä aika surkeita. Nyt sitten joka tapauksessa vain treenaillaan jonkin aikaa.

Teivossa

Jalla ei ole edelleenkään tehnyt agilitykentällä muuta kuin putkea ja puomin kontaktille hakeutumista muutamia kertoja, mikä sujuukin hyvin. Nyt ajattelin aloitella hypyn tarjoamista, ja pikku hiljaa jatkojalostaa puomia juoksarin pohjustamiseksi. Lisäksi on aloiteltu suuntakäskyjä, ei siis esteillä vaan ihan kotioloissa. Kiva kouluttaa itsellekin uusia juttuja, varsinkin kun Jalla on kovin nopea oppimaan. Jalla alkaa olla kohta jo puolivuotias, ja painaa nyt päälle 5 kiloa ja on ehkä 32 cm korkea. Aika kirppu kuitenkin vielä, mutta jalat on pitkät ja etuosastakin näkee että on parempi kuin äitillään. Hirveän tyytyväinen olen kyllä ollut Jallaan tähän asti, ihana ja mukava luonteinen pentu.

Jalla kohta 6 kk