Kanakurssi I

Ihan vain hiukkasen jälkijunassa pientä sepustusta huhtikuussa Kuopiossa käymästäni PSKO:n kanakurssista, jonka veti kasviksemme Harri Katainen Pro Perrosta. Kurssi oli siis operantin ehdollistamisen workshop, jossa opeteltiin toiminnan viemistä ärsykekontrolliin erottelevalla vahvistamisella. Toisin sanoen työkaluina oli positiivinen vahvistaminen, negatiivinen rankaisu sekä sammuttaminen. 

Ideana siis, että seuraukset ohjaavat käytöstä: positiivisessa vahvistamisessa ympäristöön lisätään jotain, jonka johdosta toiminta lisääntyy, negatiivisessa rankaisussa vahviste tai sen mahdollisuus poistetaan ympäristöstä, jolloin käytös vähenee. Ne käytökset, joita ei haluta, jätetään siis huomiotta, eikä positiivisessa koulutuksessa positiiviseen vahvistamiseen koskaan yhdistetä positiivista rankaisua, eli epämiellyttävän asian lisäämistä ympäristöön.

Erottelevaa vahvistamista käytetään, kun eläimen halutaan valitsevan useasta vaihtoehdosta se oikea. Kurssilla teemana oli konsonantin erottaminen kahdesta (tai useammasta) vokaalista visuaalisesti, eli muotoerottelu. Sammuttamisen kautta taas saadaan eläin tekemään haluttu asia vain siihen liittyvän vihjeen (käskyn) saatuaan, eli viemällä käyttäytyminen ärsykekontrolliin. Sammuttaminen on siis jonkin eläimen suorittaman toiminnon tekemistä kannattamattomaksi.

Ärsykekontrolli käytännössä:

1. eläin suorittaa toiminnon vihjeen saatuaan

2. ei suorita toimintoa muista vihjeistä

3. ei suorita toimintoa kun sama vihje on annettu jollekin toiselle yksilölle

4. ei suorita toimintoa ilman vihjettä

Kurssilla edettiin seuraavin kriteerein:

1. kana pysyy pöydällä

2. nokkii muuta kuin ruokaa

3. nokkii konsonanttia

4. ei noki vokaalia

5. kesto 30 sekuntia

Tarkoituksena siis, että "loppukokeessa" kanan tuli ensin nokkia konsonanttia vokaalien joukossa, ja konsonantin poistamisen jälkeen se ei saanut 30 sekuntiin tehdä muuta, eli piti olla nokkimatta vokaalia tai muutakaan. Määräajan jälkeen piti vielä kerran nokkaista konsonanttia, ja se oli siinä. Kuulostaa helpolta eikö? :D

Lähdettäiskö siitä, että sanonta "sitä saat mitä vahvistat" pitää hyvinkin paikkansa. Operantti ehdollistaminen on mekaaninen taito, ja kana armoton opettaja. Kurssilla osat ikään kuin vaihtuivat - kana vei ja minä vikisin, eli ennemminkin kana koulutti minua kuin minä sitä. Kana antaa palautteen paljon nopeammin kuin koira, eli tarkkana sai olla oikea-aikaisen vahvistamisen kanssa.

Välillä kanoille annettiin munintarauha omassa nurkkauksessaan.

Harjoitteet aloitettiin kuivaharjoittelulla. Pöydällä numerot yhdestä neljään ylhäällä, alhaalla ja sivuilla, ja kouluttajan sanottua numeron piti välittömästi naksauttaa ja viedä palkka oikean numeron päälle ja takaisin, pellettejä ympäriinsä heittelemättä. Kun oltiin harjoiteltu palkan ajoitusta ja suuntaa, lähdettiin opettamaan kanoille kohteen nokkaisua. Töitä tehtiin pareittain niin, että molemmilla oli kaksi kanaa, joita koulutettiin vuorotellen. Näin kanat saivat lepoa harjoitusten välissä. 

Omat kanani oppivat nopeasti pisteen nokkaisun, jonka koulutuksessa kävi hyvin ilmi palkan suunnan tärkeys. Kana nokkaisi liikaa oikealle -> palkataan vasemmalle jne. Sitten päästiin aloittamaan konsonantin nokkaisun opetus. Omat kirjaimeni olivat K, U ja Å, joista Å osoittautui virhevalinnaksi. Kanat nimittäin lähtevät helposti nokkimaan sitä ihanaa pyörylää A:n päällä, mikä vaikeutti kyllä tehtävää. Sessiot kanan kanssa tehtiin sekuntikellon kanssa, jotta harjoitukset eivät venähtäneet. Myös konsonantin nokkimisen kanaset oppivat äkkiä, jolloin lähdettiin tekemään erottelua vokaaleista.

Pieni pätkä alun kouluttelusta. Vähän vielä jänskättää:

Jossain vaiheessa meinasi itsellekin epätoivo iskeä päälle, kun tuntui että homma junnaa paikallaan. Eka päivä päättyi lähes paniikkifiilikseen :D Punoin seuraavaksi päiväksi sotasuunnitelmat valmiiksi, ja taas lähdettiin hommiin. Aamu oli taas vaikea, kanat veivät 6-0. Itselleni ratkaiseva oivallus oli kriteerin nosto ja sammuttaminen. Kriteeriä tuli rohkeasti nostaa tarpeeksi ajoissa, ja väärä käytös piti jämptisti uskaltaa sammuttaa. Itse hain ensin turhan paljon täydellisyyttä, eli ajattelin että en voi siirtyä vielä eteenpäin, vaikka oikeasti kana oli jo valmis seuraavalle asteelle ja alkoi turhautua turhasta junnaamisesta. Tämän painoin mieleeni myös koiran kouluttamista ajatellen. Kun noin 80% toistoista onnistuu, on aika siirtyä eteenpäin. 

Minäkö muka tyhmä?

Ehkä vielä tärkeämpää oli ymmärtää, että sammuttaminen on välttämätöntä ärsykekontrolliin pääsemiseksi, eli palkatta jättämistä ei voi vältellä. Huomasin myös käytännössä sen, että sammuttamisessa toiminto vahvistui ennen kuin alkoi hiipua. Eläimet siis yrittävät entistä kovemmin saada vahvisteen toiminnallaan, ennen kuin huomaavat ettei se johda palkkioon. Omat kanani rupesivat vallan riehumaan, kun palkkaa ei tullutkaan, mutta ymmärsivät kyllä pian juonen ja lopettivat siipien lepattelun ja kuopimisen. Myöskään tunteille ei ole sijaa kouluttaessa. Kanaa ei kiinnosta mielentilasi, sitä kiinnostaa vain kädessäsi oleva namikuppi. Vain itseään ja omaa asennoitumistaan voi muuttaa.

Loppujen lopuksi touhu alkoi jo sujua, ja päästiin yrittämään lopputestiä. Ensin kana lankesi halpaan, kun Harri lisäsi häiriötä eli taputteli ja heilutteli vääriä kirjaimia kanan edessä, ja houkutteli sitä väärään suoritukseen. Tästäpä opin, että koulutusvaiheessakaan ei sovi unohtaa häiriöitä. Palattiin siis harjoittelemaan häiriönsietoa, ja yritettiin uudestaan. Kanani alkoi kyllä olla viimeisen testin aikaan jo melko väsähtänyt, mahtoi olla maha täynnä namia. Joka tapauksessa sain käytöksen sille kohtalaisen hyvin opetettua ja testin läpäistyä, ja tärkeintä ei toki olekaan lopputulos vaan kaikki se, mitä matkan aikana tapahtui.

Kurssi oli todella mukava, mielenkiintoinen ja opettavainen, vaikka välillä teki mieli repiä tukko hiuksia päästä. Innolla odotan jo seuraavaa kurssia!

Pusi pusi!

Herra Huttunen ja haaremi.

Borderien erikoisnäyttely 2015 ja osteopatiaa

Viime viikonloppuna Valo esiintyi parin vuoden tauon jälkeen näyttelykehässä. Erkkarissa urosten tuomarina oli James Gilpin Briteistä (kennel Otterbobs). Myös Valon siskot Villi ja Lämä sekä äiti Roisto ja isi Hotti oli ilmoitettu mukaan. Villi aloitti hienosti narttujen käyttöluokassa voittaen luokan ERI:n ja SA:n kera (narttujen tuomari Hilary Gilpin). Myös Lämä haki valioluokasta ERI:n, samoin Roisto veteraaniluokasta. 

Läskiä läjjään! 

Noora esitti Valon, kuten kaikki muutkin koirat poppoostamme :D Valo pärjäsi upeasti kiilatessaan kansainvälisten muotovalioden seurassa käyttöluokan voittoon SA:n kera. Yllätyksekseni Valo, kuten myös Villi, saivat myös pääsylipun paras pää -kisaan. Tuomari totesi, että Valo muun lisäksi liikkui paljon paremmin kuin muut, mikä oli minusta erityisen mukavaa koska itse arvostan koiran liikettä paljon. Valon arvostelu:

"3 years old b&t dog shown in the harshest of jackets. Good masculine head. Correct length of neck. Good reach of back. Upstanding shoulder. Nice length of body. Easily spanned. Good bend of stifle. Moved around the ring with purpose."

Isi-Hotti sitten meni ja voitti ison veteraaniluokan ollen lopulta VSP-veteraani, joten esitin Valon itse paras uros -luokassa. Tällä kertaa oli tyytyminen parhaan 10 uroksen sakkiin, ei sijoitusta kehässä. Esitimme vielä Nooran kanssa kahdestaan ( :D ) Foo Fighters -kasvattajaryhmän, joka olikin kymmenen kasvattajan joukosta lopulta BIS-2! Tosi kiva ja onnistunut päivä siis, mukavaahan tuo oli pitkästä aikaa käväistä näyttelyssäkin bordereita katselemassa kauniissa auringonpaisteessa.

Ottamiani räpsyjä erkkarista löytyy täältä. Kuvia saa halutessaan käyttää, mielellään kuvaaja mainiten. :)

Valo, Villi, Lämä, Roisto ja Hotti. Kuva: Noora Haapanen 

Valo pöydällä. Nooralle suuri kiitos ammattimaisesta handlaamisesta <3 

Valo <3

Tiistaina oli Jennan treenit. Tehtiin tekniikkapätkää, jossa pääosassa putkijarrut eli putkia rinnakkain. Valo suoriutui huonosti. Katsoin jo alun neljällä esteellä, että keskittyi jotenkin huonosti mikä ei ole Valolle tyypillistä. Putkilla sitten oli vaikeaa saada kunnon käännöksiä aikaan. Valo käytti kroppaansa tosi huonosti ja lähti herkästi mun liikkeen perään. Myös suoralla liike näytti löysältä. Treeneistä jäi huonot vibat, ja ajattelin että joko Valo on jumissa tai sitten todellakin taantunut. Edellispäivänä kyllä jo katsoin, että se käveli mielestäni peppu oikealle viettäen. Onneksi seuraavana päivänä oli aika Maaren osteopatiaan.

Yleensä niin hyväkuntoinen Valo olikin nyt harvinaisen kurjassa kunnossa, ainakin Valoksi. Takaosa prakasi, mutta etuosa oli eniten kipeä. Todennäköisesti etuosa on nyt kuormittunut takaosan ollessa vinksallaan. Ensimmäistä kertaa Valo oli huonommassa kunnossa kuin Väinö, mutta lähti hyvin paranemaan. Lisäksi Valo on kesän aikana menettänyt lihasta takaa ja vatsalinjakin on laskenut kun kunnon tukea ei ole. Tullut kyllä laiminlyötyä lihashuoltoa kesällä muuton keskellä, ja eihän me olla treenattu eikä kisattukaan joten ei ihme kun on repsahtanut. :( 

Väinöllä oli ongelmaa lantiossa, mutta myös Väinöllä lähti hyvin aukeamaan, ja meno onkin ollut nyt hoidon jälkeen taas parempaa. Nyt parin taukopäivän jälkeen aloitettiin heti taas syvälihastreenit ja on käyty pitkää metsälenkkiä, ja uitu. Eiköhän ne lihakset sieltä nopeasti palaudu, mutta ei nyt kisata ainakaan muutamaan viikkoon. Piirinmestaruuskisat pitäisi kai käydä kipaisemassa syyskuussa, katsotaan mikä on muutaman viikon päästä tilanne. :)

Väinö ja naminami-heinä

Kauden toiset kisat ja paluu treenauksen pariin

Viime viikolla kävin taas pitkästä aikaa treenaamassa. Otin taas vain kontakteja helpon radan lomassa tulevia kisoja ajatellen. Valo teki pari aivan erinomaista puomia kun hetsasin kovasti. Sellaiset puomit jos saisin sille kisoihin, niin olisipa hienoa. Todella vauhdikkaat ja tarkat toistot, olin aivan yllättynyt. Rosa auttoi lisäksi palkkaamaan keinulla kun tein vähän irtoamistreeniä. Ja se tarvitseekin kyllä vielä treeniä... Olisi sitten tämän kauden juttu, tuo kontaktien itsenäistäminen.

Lauantaina sitten kisattiin I-HAH:n kisoissa kolme Marjo Heinon rataa. Ensimmäinen oli pitkästä aikaa ihan katastrofi. Siitähän se lähti, kun Valo karkasi lähdöstä, ja pelastusta ei enää näkynyt sen jälkeen. Seuraavissa kisoissa pitää tiedostaa, että näköjään se voi karatakin, ja heivata ulos radalta jos näin vielä käy.

Toinen rata oli Valolta varsin hyvä veto. Pysyi hienosti kepeillä kun irtosin sivusuunnassa pituuden taakse ottamaan vastaan. Valitettavasti ohjasin kuitenkin väärään putkeen, kun tein vastakäännöksen kohtaan jossa olisi pitänyt valssata. Vielä ajattelin makseja katsoessani, että tuohon ei kyllä vastakäännös sovi, ja tein sen silti. Pitäis ruveta luottamaan koiraan, vaikka tyrkyllä olisi useampi putkenpää vierekkäin. Nyt en luottanut ja tönin itse väärään putkeen.  

Molemmilla agiradoilla A ja keinu mentiin kahdesti, ja ensimmäistä keinua lukuun ottamatta toistot olivat hyviä. Pääsin taas pysäyttämään ja kehumaan A:n toistoista, ihan hyvä niin. Eka radalla Valo muuten TAAAAAAS meni keppien avokulmaan kovasta vauhdista oikein sisään, mutta taipui kolmanteen väliin. Tämä täytyy ottaa ehdottomasti treenilistan kärkeen.

Hypärillä olin suunnitellut kepeille viennin perjätöllä. Tultiin muurilta umpikulmaan, ja rata jatkui toiselle puolelle. Enhän mä mihinkään persjättöön ehtinyt, yhtäkkiä koira oli väärällä puolella, sitten katosi silmistä, ja seuraava havainto oli kun se jo pujotteli. En edelleenkään tiedä, miten sen sinnen kepeille korjasin, kun videota ei ole :D Päätyhypyltä tultiin takaisinpäin renkaalle, jonka jälkeen odotti kentän pituinen pari kertaa putki-hyppy loppusuora, eli sinne oli kiire. No heitin Valon kuitenkin tosi pitkäksi hypyllä, ja jouduin jäämään kalastelemaan renkaalle. Ihme kyllä omat jalat saivat kuitenkin turbovaihteen päälle, ja selvittiin loppusuorasta kunnialla. Valolle siis hypärinolla ja sijoitus kolmas. Valolla oli ihan hyvä aika nuo pari aikasyöppökohtaa huomioiden, hieno pieni.

Joka kisoista on nyt tehty ainakin yksi nolla, ja se on meille jo paljon se! Tekeminen alkaa tuntua ajoittain jo ihan agilitylta, jes.

Kauden suunnitelmista sen verran, että en hakenut HSKH:n tehikseen tällä kaudella. Mulla on talven muut suunnitelmat vielä niin vaiheessa, etten oikein pysty sitoutumaan ryhmäpaikkaan kuuluviin velvollisuuksiin, kun en tiedä omista aikatauluistani vielä mitään. Muutenkin meillä oli tässä muutto, reissuja sun muuta stressinaihetta meneillään, joten katsoin helpoimmaksi jättää tällä kertaa väliin. Ehkä taas ensi vuonna sitten.

Eilen alkoi kuitenkin Jennan treenit. Ainoa lukkoonlyöty treeni tälle kaudelle on siis Jennan viikkotreenit elokuusta ensi kesään. Eilen tehtiin ja kellotettiin vähän tekniikkaa ratapätkille. Alun 6 estettä tein ensin pakkovalsseilla, sitten saksalaisilla. Huomioitavaa on, että jos rata jatkuu pakkovalssista ikään kuin takaisin tulosuuntaan, Valolle pitää tehdä pakkovalssi ihan siivekkeen reunalta jotta saa sille varmimmin tiukan käännöksen. Molemmat ohjaukset onnistuivat Valolta loistavasti, ja niiden ero oli 5 sadasosaa saksalaisten eduksi, eli ihan samoissa mentiin. Lisäksi harjoiteltiin kohtiin japanilaiset, ja Valo tuli niihinkin tosi hyvin. Valssikäännöksissä, etenkin ei mihinkään suuntautuvissa, pitää tehdä vielä töitä. Valo hyppää mielellään niin pitkää laakaa, että hommia saa tehdä sen kääntääkseen. Tosi hyvät treenit kuitenkin, mukavaa kun pääsee taas tekemään ohjastustikin. Tai ylipäänsä tekemään. :D

Virpiniemessä.

Valo mustikassa.

Väinön saalis.