Oi autuutta

Semmoinen juttu että johan tässä joutuu itsekin äimistelemään, kuinka treeni toisensa jälkeen koira tuntuu aina vaan paremmalta ja paremmalta. Viikon treenamattomuuden jälkeen eilen oli vuorossa taas Jennan tehistreenit. Ja ryhmänvaihdon vuoksi vähän höntisti heti perään tänään Jennan yksäri. Molemmista myöhemmin lisää, mutta sen verran sanon että pakko kai se on itsekin uskoa että Valo alkaa olla huomattavasti paremmin hanskassa kuin olisin vähän aikaa sitten voinut kuvitellakaan. Kertaakaan ei ole hulahtanut esimerkiksi tyrkkyputkiin, mikä on jo melkoinen saavutus. Tähän hätään pikkuinen video eilisen ja tämän päivän eka vedoista, nimenomaan putkenohitusmielessä. Valo. <3

Ja kun hehkutetaan Valoa, niin hehkutetaan nyt vähän Väinöäkin. Tuntuisi, että hyvin vähällä treenillä lenkkikäytös on ottanut aimo harppauksia parempaan, ja sehän se vasta hämmentävää onkin. Eilen esimerkiksi naksutin lenkin ekat 10 minuuttia siitä, jos oli sekunninkin vetämättä ja siitä, jos katsahti vähänkään minuun päin tai edes sivuun. Kun namit loppui, siirryin palkkaamaan pallolla muutaman vetämättömän askeleen pätkistä. Pari kertaa pysähdyttiin leikkimään, ihan kaksistaan. 

Vaikka Väinöllä tuli pari rähinääkin, kun vastaantulevat koirat sattuivat olevaan rähjäävää sorttia, käveli se loput 20 minuuttia lenkistä täysin vetämättä kotiin. Jos joku nyt ajattelee että so what, niin voin kertoa, että tuolle koiralle tämä on iso juttu. :D Tähän hätään en keksi videota Väinön normimenosta, mutta parhaiten sitä ehkä kuvailisi siksakkia vetäväksi, silmämunat hedelmäpelinä eteneväksi duracellviikingiksi. Samoin tänään Valon lämpällä ja jäähyllä Väinö käveli supernätisti.

Onhan näitä juttuja aiemminkin kokeiltu, mutta ratkaisevinta taitaa olla oman asennoitumisen muutos. Yritän olla tyystin käyttämättä positiivista rankkua, hermostumatta ja esim. korottamatta ääntäni, mikä vain kiihdyttää Väinöä. Sen jälkeen kun olen oikeasti tajunnut että perimmäinen ongelma Väinöllä on stressi ja sen, mitä se käytännössä tarkoittaa, asiat on alkaneet jäsentyä uudella tavalla. Näitä juttuja käytiin läpi myös viime viikonloppuna kanakurssilla, josta myös kerron myöhemmin tarkemmin.

Paljon on Väinössä työnsarkaa, koiraparka. Mutta aina voi kehittää itseään ja osaamistaan, nyt tavoitteena on edetä pienin askelin, ja pienikin parannus on jo paljon. Alla video Väinön eilisestä menosta, lähinnä mielentilasta ja siitä, että se oikeasti kuulee, näkee ja keskittyy. Ja tiedetään, Väinö peitsaa remmissä usein. 

Lisäksi ollaan aloitettu hieman hajutunnistuksen alkeita ja vähän muidenkin rauhoittavien juttujen opettelua ja vanhojen kaavojen muokkaamista uudella tavalla.

Jennan tehistreenit

Eilen päästiin taas Jennan treeneihin, joissa odotti alkuun kiemuraisen näköinen rata kaikkine kontakteineen. Valo istui taas käteen kuin lapanen. Jenna sanoikin treenin lopuksi ensimmäistä kertaa, että ei tässä ole mitään korjattavaa. Yksi kepeille vienti vaihdettiin vedosta nopeampaan persjättöön, johon sitten ehtikin tosi hyvin vaikka sitä vähän ratiksessa epäilin. Mun radanlukutaito on tainnut alkaa viimein myös kehittyä, ihan oikein valitsin yhteenkin kohtaan Valolle nopeamman pidemmän reitin. Jee. Valo myös kääntyi putkijarrusta toiseen putkenpäähän aivan häkellyttävän hyvin. 

Lisäksi kelloteltiin kontakteja. A itsessään oli nopea, mutta toki aikaa palaa sitten pysähdyksestä vauhtiin lähtöön verrattuna juoksariin. Puomikin oli ok mutta mittaillessa jo vähän väsynyt. Keinua pitää edelleen vahvistaa, että saadaan paikka ihan päähän. Suoritus oli ensin n. 1,2 sekuntia, mutta saatiin se sinne sekunnin pintaan kun pari kertaa palkkasin välissä. Kaikki kontaktit olivat siis Jennan mukaan nopeita, mutta puomille ja keinulle tarvitsee kyllä edelleen paljon volyymia, ja ne onkin mulla treenilistan kärkipäässä. A toimii treeneissä loistavasti, nyt täytyy vain kaivaa itsestäni itsekuri kontaktien palauttamiseen kisoissa. Vaatinee parit kisat, mutta homma on vaan tehtävä ennen arvokisoja.

Valolle lisäksi putki-kepit -erottelua. Ensin putkensuu avokulman viereen ja taakse. Eihän se sinne mennyt, mutta mun piti tehdä ihan kunnon törkkäisy koska lähti jopa väistämään putkea niin että vaarana oli väärä keppiväli. Tyyppi kyllä nykyään tietää mitä tehdään. :D Samaa niin, että putki odotteli keppien jatkona ja piti kääntää Valo hypylle. Vastaavaan kohtaan hyllytettiin viime vuoden karsintojen karsintarata. Nyt ei Valo langennut halpaan. Vuoroteltiin niin että välillä lähetin kepeiltä putkeen, ja ensimmäisellä kerralla kun putkikäsky tuli myöhässä, Valo ohitti putken ja tuli käteen. Ohhoh! Seuraavilla toistoilla kun muistin käskyttää, erotteli hienosti. Putkenohitustreeni on kyllä toiminut Valolle paremmin kuin olisi voinut kuvitellakaan.

Mahtava fiilis taas treenien jälkeen, nyt kuummottaisi jo päästä kisoihin kokeilemaan, saanko edelleen sielläkin pidettyä pakan kasassa! Tänä viikonloppuna on kuitenkin vielä muita suunnittelmia, joista myöhemmin lisää, mutta seuraavana viikonloppuna on tarkoitus taas kisata (ja nipottaa niistä kontakteista, plaah).

Alla kuvia maanantaisesta lenkistä Vuosaarenhuipulle, jossa oli näkymät kohdillaan.

Eazy-E!

Kurussa.

Bongaa pari koiraa :)

Valon raiteillapysymistreeni ja Väinön hoitopäivä

Viime tiistaina tehiksessä Jenna oli tehnyt hyppyradan, jolla päästiin testaamaan raiteilla pysymistä - oli hämyhyppyä ja väärää putkenpäätä. Voi Valtsua. Heti eka vedon jälkeen Jenna sanoi, että se ei ole vielä koskaan vetänyt noin hyvillä linjoilla. Teki erinomaiset käännökset. Tuli ohjauksiin. Ei sukeltanut putkiin silloin kun ei pitänyt. Valo teki niin hyvää työtä näissä treeneissä, että mulla tuli vähän siitä johtuvia ohjausmokia. Sain sen esim. kieltämään hypylle, kun vanhaan malliin juoksin kädet ojossa roiskimaan, ja Valo ei enää sinkoakaan käsistä noin vain. Nyt piti jopa astua vähän sen linjalle putken jälkeen. Eniten naurettiin kuitenkin sille, että liian vahvalla putkijarrulla Valo TULI PUTKESTA ULOS kun oli jo mennyt sinne sisään. Eipä noille voi kuin nauraa tämän koiran tapauksessa. :)

Nyt piti jo puhua siitä, että ohjaustyyliä pitää päivittää kun koira liikkuu nyt erilailla. Nyt oli siis jo extra-kiltti. Jenna tuumasi, että kisoissa isommassa vireessä saattais olla nyt aika hyvässä balanssissa. En tiedä, mutta toivon kovasti että meillä alkaisi nyt viimein yhteistyö pelaamaan kunnolla. :) Jännittävää! Toki on paljon asioita, jotka pitää vielä saada kuntoon mutta jos pohja alkaisi nyt toimia, olis kyllä ihan mahtavaa. 

Treenit meni siis todella hyvin, mutta kotiläksyjäkin saatiin. Tehtiin yhtä meille räätälöityä harjoitusta hyvä tovi: putkesta eteen irtoamista/jarrulla kääntymistä. Haastavan hommasta teki se, kun Jenna meni palkan kanssa hypyn taakse. Vahvankin putkijarrun kanssa jouduin tekemään ehkä 4 toistoa, ennen kuin Valo uskoi että lelua ei heru jos putkesta ei käännytä. Tätä erottelua hinkattiin siis jonkun aikaa ja alkoihan se mennä tajuntaan. Treenin alle nyt siis eteen irtoamiset (loppusuora, putken jälkeen) ja vastapainoksi kääntymiset samoista tilanteista. 

Samantyylistä juttua treenattiin myös rinnakkaisilla putkilla, joissa jarrusta piti kääntyä takaisin viereiselle putkelle, eli 3 putkea peräkkäin samasta päästä sisään. Valoa huvitti pari kertaa rallattaa suoraan ulostulosta nenun edessä odottavaan päähän. Näissä Valolle ehdottomasti askel "takaisinpäin" putkeenvientiä tehostamaan. Ei peruuttamista sivuun, ei paikallaan pyllistelyä. Putkista käännökset siis treenilistalle, niissäkin on seurattava ohjausta.

Väinö pääsi keskiviikkona Johannan osteopatiakäsittelyyn. Ensin ei taas pitkään toviin rauhoittunut millään ja hoitaminen oli vaikeaa, mutta aivan yllättäen hellitti, lopetti venkoilun ja läähätyksen ja makoili loppu ajan silmät kiinni hoidettaessa. Onneksi! Ihan ihme touhua olleet pari viime hoitokertaa. Väinöllä oli vieläkin vasemmalla puolen lantiossa jumia, Si-nivel vinksallaan, samoin kaularangassa. Oli kuitenkin heti hoidon jälkeen paljon paremman oloinen ja seisoikin jo silmin nähden ryhdikkäämmin. Jospa se nyt siitä. Muuten, Väinö on vastannut aika hyvin jo ihan muutamaan kunnon remmikävelytreeniin, joita on käyty ihan kaksistaan tekemässä. Katsotaas, mitä tästä tulee. 

Jennan yksäri

Viime viikolla Jennan yksärillä tehtiin rataa ja katsottiin vähän käännöksiä. Ihan alkutreenissä olin aivan hermona ja tärinöissä ihan muusta jutusta, ja luulen että se näkyi ensin Valossa. Jouduttiin treenaamaan muutama kerta keinua kun se otti kerran jopa ihan järkyn lentokeinun. Jonkun aikaa mulla meni kasata itseni, mutta päästiin onneksi treenifiilikseen lopulta. Rata soljui aivan mukavasti. Pituudelle tuli käännös, ja vähän yllättävästi Valo rapisutti palikkaa. Tehtiin tätä muutamia toistoja, ja siltikin hipsi kääntyessään varpailla palikkaa useammalla toistolla! Treenilistalle ehdottomasti erikoisesteillä kääntymiset.

Valo löysi hyvin puomille heti eka toistolla. Myöhemmin tehtiin tätä kohtaa lisää, ja silloin onnistuin saamaan Valon putkeenkin. Tehtiin muutama toisto ja hyvin sain sitten ohjattua oikeaan osoitteeseen. Lisäksi katseltiin niitä (valssi)käännöksiä, jotka tuppaa levahtamaan... Jenna muistutti taas vastaisen käden käytöstä, ja se toimiikin kyllä Valolle. Mulle se on radalla edelleen vähän epäluonteva, mutta sain tehtyä viikonlopun kisoissa pari onnistunutta kohtaa vastaisella. :)

Pääsiäisen kisapläjäys: omituisuuksia ja vähän nolliakin

Perjantaina kisattiin Valon kanssa HAU:lla kolme Markku Kaukisen rataa. Ensimmäisellä agiradalla näki selvästi, että Valolla oli vaikeuksia pohjan kanssa. Jo toiselle hypylle könysi miten sattuu, mutta kumimies kun on, onnistui jotenkin pitämään riman ylhäällä. Kepeille sitten väärin sisään helposta sisäänmenosta, sitä siinä vähän kummastelin. Muuten rata meni varsin kivasti, keinu oli hyvä mutta lopussa Valo ei pysähtynyt aalle vaikkaikin osui kyllä kontaktiin, joten otettiin se uudestaan mistä hyl.

Toisella radalla Valolla meni lähdössä jotain silmiin ja hinkkasi naamaansa. Mietin jo että pitääkö mun mennä puhdistamaan sen pärstä, mutta Valo päättikin lähteä matkaan samantien kun lopetti hinkkailun. Annoin tulla, oli vähän spesiaalikeissi. Tästä syystä eka kaarros vähän valui, mutta sain hommasta kiinni ja jatkettiin matkaa. Valo lähti hienosti pimeään melko jyrkkään putkikulmaan jossa oli monilla ongelmia. Muutenkin olen tyytyväinen Valon työnskentelyyn ja jopa kaarroksiin, oli aika kivasti mukana :) Mutta sitten. Lähes suora lähestyminen kepeille, ja jo toinen samanlainen keppivirhe. Keppien korjaamiseen meni karkeasti 5 sekuntia, ja aika olisi ollut kyllä varsin hyvä. Taas kerran vähän harmitti :D Tältä radalta siis 5.

Kolmannella radalla oli kepit kolmas este, ja lähestyminen helppo umpikulma. Joku varmaan voikin jo arvata mitä tapahtui... Jepsis, Valo oli tältäkin radalta samanlaisen keppivirheen. Piti jo tuomariakin katsoa epäuskoisena, että näitkö saman :D Heti alkoi mietityttämään kaikki koiran kunnosta lähtien, ja radalla tulikin pari mokaa, huonosti linjattu hyppy väärinpäin ja yks sivuttainen hyppy jäi ohjaamatta. Puomi mentiin kahdesti, eka oli huono vaikkakin osui ja toinen otettiin sitten huolellisemmin. Tällä radalla pysähtyi sitten aallekin.

Ei mua muuten nuo keppimokat niin ihmetyttäis, mutta nyt puhutaan kuitenkin tämän koiran tähän asti varmimmasta esteestä. Valo ottaa hyvin harvoin keppivirheitä, eikä varsinkaan noin helpoista lähestymisistä kuin näillä radoilla. Oli vähän vaikea päästä noista mokista yli, kun yritin vain miettiä mistä ne johtuivat. Oma tunnelma oli se, että tällä kertaa Valo ei vain osannut rytmittää noille kepeille tuolla alustalla pitkän keinonurmikauden jälkeen. Omituista, että ongelma tuli noin vahvasti esiin eikä korjaantunut ratojen aikana. Sunnuntaina ATT:llä ongelmaa ei kuitenkaan ollut ja Valo löysi kaikki kepit hyvin, mikä tukisi teoriaa että homma johtui varmaan pääosin Purinan pohjasta.

Kokosin videolle vielä muutamia kohtia, lähinnä parit käännökset, kepit ja kontaktit hidastettuna kun oli tarve syynätä, mitä siellä oikeastaan tapahtui :)

Lauantaina suunnattiin sitten Turkkuseen. Käytiin katsomassa vähän vanhoja huudeja, kävin kaverin kanssa metsälenkillä ja käytiinpä hetki TSAU:lla kisaturistinakin. Valon kanssa kisattiin kuitenkin vasta seuraavana päivänä ATT:llä. Eka radalla en ollut ihan hereillä. Tuli pari isompaa kaarrosta, mutta Valo oli kuitenkin hyvin mukana ja tältä radalta tehtiinkin nolla ja aikakin riitti lopulta toiseen sijaan. 

Toisella agiradalla Valo liukastui vähän eka putkesta tullessa, mutta tämän radan omituisuus oli keinu. Valo, kuten tosi moni muukin koira, hyppäsi alas kesken keinun. Valolle outoa käytöstä, ja tuota keinua siellä laajemminkin ihmeteltiin, liekö oli vaikutusta kun keinu oli yleisöön päin, en tiedä. Aa ei ollut ihan mun makuun. Valo otti kontaktin, mutta tuli kyllä turhan hulakkaa. Pysähdyin miettimään, kannanko pois, siitä tuo Valon ympyrä ja viive tuolla A:n jälkeen :D Hetki katsottiin toisiamme ja ajattelin että ihan sama, jatketaan. Puomin jälkeen Valo kiersi hypyn väärältä puolen kun ohjaus oli myöhässä, eikä rata muutenkaan ollut mikään ihannesuoritus :D Keppien jälkeen moni ohjasi koiran hypyn väärälle puolen, itse onnistuin varmistamaan turhankin hyvin tuon käännöksen japanilaisen tapaisella, mutta sain kuitenkin oikein hypylle. Radalta 5, tosin tuomarinsihteerin mielestä vissiin 10... Mistä lie se toinen vitska ilmaantunut.

Hypäriin olin kyllä varsin tyytyväinen. Esteet 3-4 Valoksi ihan hyvillä käännöksillä, ja meille on paljon että sain esteen 6 ohjattua niin ettei Valo vilkaissutkaan väärään putkensuuhun päin! Tuo kohta koitui monien kohtaloksi. Putken jälkeen pääsi vähän kaahottamaan. Keppien jälkeen Valosta pääsi jopa kolme pientä haukahdusta, Sannaakin videolla naurattaa. Pituudelle ehdin sitten loppujen lopuksi melkein turhankin hyvin, ajauduin vähän väärään kohtaan ja tönäisin Valon hypylle vähän pitkäksi, mutta kokonaisuutena pitää olla hirveän tyytyväinen. Jo kahden nollan teko kisoissa on hieno juttu meille :) Tältä radalta siis 0/3. Valolla oli käsiaika, joten toivottavasti oli käsikellolla tarkat sormet. :D

Vaikkakin muutamat seuraavat kisat pitää käyttää kontaktien palautukseen, pääsiäisen kisoista jäi kuitenkin päällimmäiseksi se fiilis, että nyt eka kertaa tuntui että paketti alkaa olla kasassa ja Valo pysyä hyppysissä. Ja oli kiva kisata mukavassa tsemppausilmapiirissä kivoilla radoilla! Toivottavasti suuntaus jatkuu ja päästään hiomaan juttua eteenpäin. Vielä pitää löytää keino, jolla kaivetaan Valosta se paras terä esiin. Aloitetaan nyt kunnonkohotuksella ja vähän erilaisilla treenijutuilla ja katsotaan sitten taas eteenpäin. :)