Viikon joulutauon jälkeen Jalla pääsi treenaamaan, yllätys yllätys, käännöksiä. Halusin tällä kertaa tehdä myös vähän vauhdikkaampaa treeniä, joten yhdistin suoraviivaiseen kovavauhtiseen pätkään käännösten erottelua. Nämä suoran lähestymisen käännökset sujuu Jallalta jo varsin hyvin näköjään kovemmastakin vauhdista. Taisi myös olla muuten pisin pätkä, mitä Jalla on koskaan tehnyt.
Tehtiin myös käännöksiä taas uusilla tavoilla, lähinnä hyppykulma vinossa. Nämäkin sujuivat hyvin, pari virhettä mahtui mukaan. Väärän putkenpään valintaa eka kertaa melko vaikeasta kulmasta ja vauhdilla, ei mitään ongelmaa. En ikimaailmassa saisi Valoa kääntymään "väärään" päähän suullisesti ja noin pienellä ohjausavulla, joten joitain asioita neitokainen osaa jo paremmin kuin enonsa. Toivottavasti kuuntelukyky säilyy, kun vauhtia tulee lisää.
Kehittyneenä asiana myös se, että oikeastaan eka kertaa pystyin kunnolla tekemään käännöksiä lelu ohjaavassa kädessä, aiemmin se on ollut Jallalle vielä aika iso häiriö. Enää ei välittänyt laisinkaan. Teimme myös useampaa (kahta) käännöstä samalle hypylle samassa pätkässä eka kertaa, tämäkin onnistui oikein kivasti.
Mietin, että Jalla on kyllä kehittynyt käännöksissä kovin. Kun eka kertaa kokeilin testiksi käännöksiä siivekkeillä pari kuukautta sitten, Jalla vielä käveli käännökset. Nyt ne ovat nopeutuneet ja tiukentuneet joka treenissä. Pientä hitautta uusissa jutuissa siellä vielä on, mutta se johtunee täysin siitä, ettei käännöskäskyt ole vielä automatisoituneet vaan Jalla joutuu niitä vielä miettimään. Olen kuitenkin oikein tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen, ja kehitys on ollut nopeaa kun päästiin turhaumablokista ulos. Automatisoitumista odotellessa :)
Valo teki puomia namimaatilla ja parit putken ohitukset, hyvin meni. Puomi tulee nyt olemaan pääosassa treenejä jonkin aikaa.
Lopuksi vielä tämän päivän jumppailua, koitettiin vähän uusia juttuja, ja kuvia joululomalta.
Tänään päästiin taas hallille ja tehtiin eka kertaa vähän vauhdikkaampaa kuviota käännöksillä. Lähetin putkesta hypylle ja takaisin putkeen, liike- ja ohjaushäiriötäkin vähän mukana. Hyvin meni, ensi kerralla ehkä voidaan jo tehdä useampi kierros kerralla. Jatkoin myös käskyä ja käsiohjausta kauemman putkenpään valintaan, tätä myös muiden esteiden kautta ja sekin sujui ongelmitta. Lisäksi eka kertaa käteen tuloa niin, että koiran piti juosta ihan putken suun ohitse. Ei yhtäkään virhettä, vau. Ilmeisesti putkikäsky ja käteen tulo ovat jo aika selkeitä vihjeitä Jallalle. Lopuksi naksuttelin vähän keinun paukutusta, hyvin hakeutuu Jalla 4on asentoon mun sijainnista riippumatta. Älyttömän mukava oli taas touhuta, kun tuntuu että tytteli toimii kuin ajatus. <3
En päässyt itsenäisyyspäivän kisoihin, koska olin flunssassa. Lauantaina kuitenkin lähdettiin aikalailla suoraan kahden viikon kotona makoilun jälkeen Lietoon kisoihin. Tällä kertaa ei mennyt "ihan" putkeen. Eka radalle tuli aika kiire kun lähdössä oli aamulla vähän mutkia matkassa. Pari löysäilykohtaa tuli, Valo ei tullut välistävetoon ja juoksi yhden hypyn ohi. Toinen rata alkoi tosi hyvin, ja sain ohitettua kohdan, jossa monet koirat ampuivat putkeen. Valo sitten kuitenkin bongasi putken toisen pään, ja ampui sinne keppien sijaan, vaikka kepit olivat 20 cm päässä nenästä ja hoin käskyä. Sylikyydillä ulos.
Kolmannella radalla otti ensin puomivitosen, ja sitten joku hyppy meni väärinpäin. Kuitenkin yksi hieno putken ohitus vaikeassa kohdassa. Viimeisellä radalla oli vaikeahko putken ohitus kohta, enkä halunnut alkaa siihen vääntämään mitään vastakäännöksiä, jossa olisin jäänyt jälkeen, vaan päätin luottaa aikaisin aloitettuun ohituskäskyyn. No ei toiminut, ampui putkeen, oli pakko ottaa Valo radalta pois.
Mua harmittaa antaa sille rankkua katkaisemalla suoritus, mutta tässä tapauksessa on vain pakko keskeyttää toiminta, muuten putkiin sinkoilu äityy Valolla ihan mahdottomaksi. Käsky on sille treeneissä aivan selkeä, nyt korvat täytyy muistuttaa mieleen vielä kisoissa ja se ei onnistu, jos koira pääsee aina huitelemaan omiaan karkailuista huolimatta. Puomi on myös nyt jostain syystä ihan kuraa, joten tehotreeniä myös siihen luvassa.
Menin kaverilleni Turkuun yöksi, ja Valo sekä mukana ollut Jalla pääsivät touhuamaan Loop-pennun kanssa. Seuraavana päivänä käytiin vielä lenkillä kauniissa auringonpaisteessa, ennen kuin ajelin kotiin.
Jalla. Kuva: Juulia Savolainen
Valo. Kuva: Juulia Savolainen
Valo. Kuva: Juulia Savolainen
Flunssan aikana oli hyvää aikaa puuhailla koirien kanssa kotona. Opetin Jallalle kaikenlaista uutta. Se on aika uskomaton tyttö kyllä. Opetin sille mm. hetkessä podin kippauksen ja sen päällä tasapainoilun (oli tarkoitus opettaa jotain ihan muuta), ja jalkojen venytyksen makuulla, mikä tapahtuu potkaisten takajalat voimalla taakse :D Lisäksi Jalla opetteli tankotanssin alkeita...
Käännöskäskyt on myös ottaneet aimoharppauksen eteenpäin. Olen tehnyt nyt pari kertaa putken kautta, ja erottelu on onnistunut 100%. Eka videolla suoralla lähestymisellä putki takana häiriönä, toisella videolla lähestyminen sivulta. Eilen ajattelin myös aloitella käännösten liittämisen putkelle, mutta Jalla osasikin ne ensimmäisestä toistosta lähtien. No, aina parempi, päästään heti vaikeuttamaan. Kohta voin varmaan ottaa käännöksiin mukaan ohjaushäiriötä ja lisää esteitä. Ja sitten voidaankin alkaa pikku hiljaa tekeen aksaa!
Olen ollut viikonlopun kotona flunssassa, joten päätin tylsyyksissäni sheipata Jallalle vähän uusia juttuja. Päätin aloittaa etutassuilla seisonnan alkeista. Jalla on kyllä niin super hauska tyyppi. Sillä meni videon mukaan 2 minuuttia oppia tarjoamaan jalat tyynylle ja vielä jalkojen ojennukset siihen päälle. Tästä se lähtee.
Seuraavana päivänä päätin tehdä eka kertaa tasapainoilua neljällä tassupodilla. Tämäkin taisi Jallan mielestä olla turhan yksinkertaista, kun rupesi tarjoilemaan podien päällä seisomisen lisäksi edellispäivänä opittua takajalkojen venytystä pikku bonarina. Nappasin sitten venytyksen mukaan, ja tänään se jo venytteli takajalkoja vuoron perään. Ihana otus kerta kaikkiaan. Alla eka kerran video.
Tällä viikolla ei varmaan ehditä hallille, joten pitää taas tyytyä pikku puuhasteluun kotona.
Pienen päivityksen ehtinee taas tässä välissä kyhätä kasaan. Koulu- ja työkiireet ne jatkuu, on tullut haalittua vähän liikaa hommaa, mutta nyt viimein tuntuu, että ehditään jo vähän treenaamaankin. Naurattaa, kun tahti on ollut noin kerran kuussa + viikkotreenit, mutta minkäs teet. Valolle sain putket treeneissä siihen jamaan, että uskaltauduin jo kisaamaankin.
Käytiin jokunen viikko sitten JAU:lla espanjalais-MM-tuomarin radoilla. Sattuikin tosi hyvä tuuri, kun radat oli täynnä putkiansoja ja niitähän me juuri haluttiin treenata! Ja niistähän Valo suoriutui joka kerralla upeasti! Kisat meni kivasti, 5, 0 ja hyl aivan loppusuoralla. Valo oli niin älyttömän hyvin kuulolla, etten ihan osannut ohjata sitä. Nollaradalla jäi puomille napottamaan niin, että unohdin miten se sieltä vapautetaan kun olin itse jo seuraavaa estettä ohjaamassa :D Seisoskeli sitten siellä muutaman sekunnin, samoin viimeisellä radalla onnistuin sählimään parit esteelle irroitukset kun pidin aivan liikaa hanskassa, oli niin kilttinä.
JAU:n halli on muuten musta aika kauhee. Tuntuu, että tukehdun sinne ja joku siellä menee ihan älyttömästi henkeen ja on vaikea hengittää. Epämiellyttävää kisata. Pohja ei tunnu myöskään sopivan Valolle, ei saa siellä kaikkeaan irti. Harmi, kun halli ja paikka sinänsä on kiva, mutta en mä sinne kyllä enää taida mennä ellei ole "pakko".
Seuraavat kisat oli oman seuran 20.11., ja ne menikin aika nappiin - Valolle tuplanollavoitto, ja kolmaskin nolla oli lähellä. Seuraaviin kisoihin mennään ensi tiistaina, toivottavasti flunssa hellittää siihen mennessä.
Jallan kanssa on taas hissuteltu. Oikeesti ehditty treenaamaan ehkä kerran kuussa Marjon vauvaryhmän lisäksi, ja lisäksi ollut viikkojen totaalitaukoja ja muuta härdelliä. Nyt viimeiset pari viikkoa on päästy tekemään pikkuharkkoja enemmänkin. Sain myös Jallalle paikan Tereza Králován koulutukseen, ja vaikka mietin kannattaako tuollaisen aloittelijan kans mennä, niin kyllä kannatti. Huomasin myös siellä, että kyllähän tuosta pikku muikulasta näyttäisi jotain vauhtiakin irtoavan.
Tereza tykkäsi Jallasta kovasti, ja hän pyysi mua lähettämään Jallasta videoitakin jälkeenpäin. Vau, mukavaltahan se tuntuu saada kehuja pikkutirpasta. Tuntui myös kivalta huomata, että olen tehnyt Jallan kans asiat paljolti samoin kuin Tereza kertoi itse kouluttavansa. Kivoja uusiakin vinkkejä tuli! Jallan treenithän meni varsin mainiosti huomioiden, ettei se ollut juurikaan tehnyt takaakiertoja, ohjauksia tai edes useampaa estettä peräjälkeen aiemmin.
Haluan saada Jallan käännökset itsenäisiksi ja mun sijainnista riippumattomaksi ennen kuin alan tekemään ohjauksia, jotteivat ne sotke oppimista. Käännökset on edistyneet hitaasti mutta varmasti. Kotona tötsillä kaikki vaikeatkin kulmat ja erottelu on onnistuneet 100% varmuudella, mutta nyt kun on päästy hypylle, joitain huteja vielä tulee. Mutta jo muutamassa treenissä on kyllä edistystä tapahtunut ja nyt pääsin jo hieman nostamaan virettä ja vauhtia ottamalla lähestymiset takaakiertojen kanssa (jotka oli näköjään oppinut itsestään :D ). Mitään ratajuttuja ei siis ole tehty, lähinnä jotain putkisekoilua ja hyppysuoraa ja sen sellaista pientä. Rimat edelleen matalimmassa korkeudessa, jos niitä käytetään.
Anne mittasi eilen Jallan säkämitalla, ja niin kuin arvelinkin, se on aikalailla 33 cm korkea, eli varsin kiva. Kaikki aina päivittelee kuinka pieni se on, mutta ei se nyt kovin paljon suurempi voisi ollakaan! Kiva oli saada vähän varmuutta tuohon korkeuteen, kun tytsy on sen mallinen että ollut kuitenkin vähän vaikea arvioida, tosin tiesinhän mä että mini se nyt ilman muuta on. Tällä kertaa ei siis tarvitse kuitenkaan olla sydän syrjällään korkeuden suhteen, huh!
Kehtasinkin herättää...
Juoksareidenkin treenaamista päästiin siis taas jatkamaan, ja nekin edistyy oikein kivasti. Edelleen tehdään siis tasaisella ilman puomia, mutta ajatus on Jallalle kyllä selkeästi näinkin vähillä treeneillä muodostunut ja kovaa se jo menee, vaikka ajatteleekin samalla. Jallan kans on aivan ihanaa treenata, ja tykkään siitä koko ajan enemmän ja enemmän. Mainio likka.
Väinö on voinut hyvin, ja eilen silläkin oli oikea onnenpäivä kun pääsi juoksemaan kenttää ympäri pallo suussa, ja pari putkeakin ukkeli teki. Oi autuutta!
En ole saanut aikaiseksi kirjoitella, lähinnä koska yliopisto sitten alkoi ja pienenä yllätyksenä luennot kestävät melkein joka päivä aamusta ilta seitsemään. Toisin sanoen ei ole ihan kauheasti ollut aikaa käytettävänä muuhun kuin kouluhommiin ja koirien ulkoilutukseen :) Lähiviikkoina on kuitenkin saatu treenihommelit taas käyntiin. Piirinmestisten jälkeen on tehty Valon kanssa muutama omatoimitreeni, pelkästään putken ohituksia. Unohduksissa ne kyllä oli treeneissäkin hetken aikaa, mutta nyt on menneet varsin mukavasti! Jopa niin, että voisi harkita lähteä testaamaan hommaa kisavireessä. Valon kanssa on tosiaan arvokisojen jälkeen kisattu vain Agirotu ja piirinmestaruudet...
Valo on nyt syksyllä HSKH:n kimppatreeniporukassa, jossa meillä onkin tosi kiva poppoo kasassa. Maiju Korhonen kouluttaa osan treeneistä, ja muuten katsellaan toistemme perään. Myös Jalla aloitti "treenit", sille on joka toinen viikko paikka Marjo Hytösen penturyhmässä. Pari kertaa ollaan jo oltukin, ja kivalta vaikuttaa. Tehdään erilaisia temppuja, kehonhallintaa, kontaktia ja pikkuisen esteiden alkeita.
Muutoin on edelleen edetty Jallan kans tosi hissukseen. Nyt olen kuitenkin alkanut käymään sen kanssa säännöllisesti Ojangossa. Saatiin käännöskäskyt siihen jamaan, että pääsin yhdistämään niitä hypyille, mitä on tehty nyt muutama kerta. Eilen jotain oli naksahtanut päässä, ja varmuutta oli tullut aimo harppaus lisää sitten viime kerran. Lähti joka kerta suorittamaan estettä heti käskyn saatuaan, virheittä. Käskyt on opetettu sheippaamalla matalassa vireessä niin, että ne olisivat täysin itsenäiset. Viimeksi sain jo liikehäiriötä mukaan, ja meni jo niin kivasti, että nyt voi alkaa vaikeuttamaan ja tekemään vauhtia. Videolla ensin treeni alkuviikolta, ja seuraavalla videolla sitä seuraava treeni jossa jo liikettä mukana ja häiriönä putki.
Jalla on myös aloitellut kunnolla juoksupuomin alkeita, vielä ilman puomia siis. Älyttömän hyvää ja nopeaa edistystä myös sillä saralla. Hyppyjä on tehnyt vähän, mutta mukavasti nekin sujuvat. Takaakierron oli näköjään oppinut vähän kuin itsestään, kun eilen testasin. Mitään oikeita ratapätkiä saatika ohjauksia ei siis todellakaan ole vielä tehty, putkea ja paria hyppyä vain. Kunhan nuo käännökset vahvistuvat, ja siinä sivussa hyppy muutenkin, voisi alkaa miettimään jotain yksinkertaisia ohjaushommeleita.
Jallalla oli jo ensimmäiset juoksutkin, jotka tulivat 8 kk iässä. Hyvin meni juoksut ja yhteiselo täällä kotona. Valo ei ulvonut, ja selvittiin hyvin pahimmaksi ajaksi eristämisellä. Jalla taitaa olla kasvunsa kasvanut, ja eihän tuo mikään iso tyttö ole. Arvelisin, että kuitenkin sentään noin 33 cm korkea, painaa alle 6 kg. Sinänsä siis tosi hyvän kokoinen borderi, mutta näyttäähän tuo Valon rinnalla pieneltä, kun on lyhempi kropaltaankin. Toisaalta ihan Valon kokoista en haluaisikaan, kun se on aivan kokoluokkansa rajalla. Jalla on lajia ajatellen mukavan kevyt, ja on sillä kuitenkin jaloissa pituutta. Aika näyttää, millainen tytsystä kehittyy, mutta tykkään kyllä edelleen ihan hirveästi. Älyttömän mukava koulutettava, ja innokas tapaus se on.
Väinökin voi hyvin, ja keskittyy oloneuvoksena oleskeluun ja syömiseen. :)
Olisi vain pitänyt pysytellä alkuperäisessä suunnitelmassa, ja jättää ilmoittautumatta piirinmestiksiin. Valo oli HIRVIÖ. Eka radalla se kääntyi jo eka hypyllä väärään suuntaan ja hyllytti esteelle nro 3 karatessaan putkeen. Jatkoin rataa, ja samalla radalla se karkasi vielä kahdesti putkeen.
Seuraavalla radalla olin varautunut, että se voi yrittää kakkosesteeltä putkeen ennen aikojaan, ja otinkin tiukasti haltuun. Tyyppi tuli kyllä ohjaukseen, ja oli jo hyppäämässä hypylle kunnes päättikin, että vetääkin uukkarin putkeen. Siis onko törkeämpää putkeen varastamista nähty! Loppurata meni ihan ok.
Mulla oli alun alkaenkin paska fiilis, joka vain syveni päivän aikana, mutta päätin silti jäädä vielä Hurtta Open -finaaliin. Rata oli aika helppo hypäri, mutta onnistuttiin varmaan tyyliin ainoana kämmäämään sekin :D Asiaa ei auttanut varmastikin vitsillä heitetyt kommentit alkavasta valoshowsta, jotka kuulin yleisöstä starttiviivalla ollessa. Joskus on itselläkin niin huonoja päiviä, että vitsitkään ei jaksa naurattaa. Ei todella ollut mikään paras fiilis seuraavan päivän joukkuekisaa odotellessa.
Joukkuekisan rata oli helppo. Katsottiin, että kunhan alusta selviää, putkiansoja ei ole. No eipä vissiin, sanoi Valo. Onnistuihan se poikkeamaan yhdessä kohdassa mun vasemmalta puolelta tukka putkella jossain oikealla olevaan putkeen, josta tuli ulos ihan sen näköisenä että kato mitä löysin, et ollut mamma vissiin huomannut tota putkee rataa suunnitellessa?! Sitten oikeesti riitti mulle. Valo pääsi sylissä radalta, ja mun oli hyvin vaikeaa olla suuttumatta. Fiilis oli se, että koira saa tukkapöllyn ihan just. No ei tietenkään oikeasti saanut, vaikka vähän niin uhkailin ja jäähylenkki mentiin kireissä tunnelmissa. Jäähyn jälkeen Valo pääsi kuitenkin syliin pusuttelemaan, ja lähdettiin melkein itku kurkussa ajelemaan kotiin miettimään jatkosuunnitelmia :D Joukkueelle ei tulosta (2xHYL, 2x0), joten viime vuoden mitali jäi uusimatta.
Tiesinhän minä, että Valon putken ohitukset on taantuneet tauon aikana, mutta tuon viikonlopun meno oli jo tosi härskiä. Ei todellakaan mennä kisaamaan ennen kuin on saatu jotain rotia tähän touhuun. Putket oli meillä jo niin hyvässä jamassa, mutta tästä tulikin karvas muistutus siitä, miten opittuja taitoja on syytä pitää yllä. En olis eläissään uskonut, että putket taantuu Valolla vielä tuohon kuntoon. No, treenisuunnitelman tekoon sitten vain.
Valolla oli tiistaina osteopatia Mankisen Johannalla, ja lanteessa oli vähän vinoutta ja oikealla kyljessä pientä kireyttä, mutta ei ehkä mitään mikä varmasti selittäisi väärään suuntaan kääntymiset (joita tuli kisoissa 3 kpl) ja yleisen häröilyn. Oli ihan ok kunnossa.
Kuvassa, jonka sain teettää Valon voittamalla lahjakortilla, on Jalla 3 kk iässä.
Jalla on nyt päässyt muutamia kertoja ihan oikeasti treenaamaan, vaikkakin hyvin harvakseltaan vielä. Kotona on treenattu oikean ja vasemman suullisia käskyjä, ja aletaan pikku hiljaa erottelemaan niitä toisistaan. Puomilla on vahvistettu paikkaa, kokonaista puomia ei ole tehty kuin kerran kokeilumielessä. Muutama kerta on treenattu vihjeen liittämistä ja ärsykekontrollia putkelle, ja Jalla onkin lähtenyt hyvin pelkällä suullisella käskyllä putkeen, eikä ole mennyt ilman käskyä.
Muutama kerta on tehty myös hypyn tarjoamista. Tänään tein namikoneella ja naksulla, ja eri kulmia. Tarkoitus ei siis ole tässä vaiheessa tehdä vauhtia, vaan luoda ymmärrystä hyppyjen hausta ja yhdistää käskyä hyppyyn. Jonkin sortin käsitystä näyttäis jo olevan.
Päälle viikko sitten teimme eka kertaa kuvion rimat "ylhäällä". Seuraavassa treenissä eilen kokeilin putkirallia. Jalla lähti yllättävän hyvin tekemään kuviota ja poimi hypyt matkalta.
Testasin myös tänään miten seuraisi ohjausta, kun ei varsinaisesti ole tehty mitään siihen liittyvää kun ei ole tehty oikein hyppyjäkään. Takaakiertoja ei ole ennen tehty, mutta yllättävän hyvin Jalla lähti takaakiertoonkin vaikka tokihan seurasi lelua siinä. Videolla kuitenkin ihka eka takaakierroksi laskettava suoritus :) Ja jotain käryä näyttäisi olevan ohjaavalle puolelle tulosta, kiva! Seuraavaksi voisi ruveta ehkä vähitellen sheippaamaan takaakiertoja.
Valo ei ole kisannut agirodun jälkeen, ja ollut muutenkin melkolailla tauolla. Mun ei ollut tarkoitus osallistua ensi viikonlopun piirinmestaruuksiin, kun ei ole oikein treenattu ja mun reisi on taas vähän vihoitellut. Joukkueessa on kuitenkin nyt vähän sairastumisia, joten ajattelin että mennään nyt sitten. Ilmoitin sitten myös yksilöihin, ja päivän päätteeksi on vielä Hurtta Open -finaali, johon Valo lunasti pääsyn keväällä voittonollalla. Onneksi ollaan kuitenkin lenkkeilty paljon metsässä, niin ei pitäisi ihan rupukunnossa olla (koiran siis, mä kyllä olen), vaikka ei lajitreeniä nyt ole niin paljon tehtykään. Tänään käytiin treenaamassa A ja puomi. Seuraavana viikonloppuna on Valolla sitten Kataisen Sannan treenit. :)
Loppuun vielä Saara Kattaisen ottamia hienoja kuvia Valosta Harrin koulutuksessa.
Sanna ja Harri tulivat perjantaina kyläilemään, kun Harri oli menossa Von Schneeland -sakkia kouluttamaan lauantaina. Mentiin perjantaina yhdessä treenailemaan. Sain Sannalta hyvät ohjeet Jallan puomia varten, joita noudatetaankin seuraavat kuukaudet. Jalla teki hienosti. Valon kanssa aloitettiin eräs uusi projekti, ja hyvä alku saatiin siihenkin.
Lauantaina pääsin minäkin Harrin koulutukseen, jossa teemana oli "agility on urheilua". Aikaa oli paljon, ja käytettiinkin pitkä aika lämmittelyyn, spurtteihin ja radan pätkissä juosten läpikäymiseen täysteholla. Harjoiteltiin myös viiden askeleen valsseja. Rataa tehtiin koiran kanssa kahdessa pätkässä. Valon treenit menivät kivasti. Sain taas kovasti etua siitä, että pystyin jättämään Valon kepeille ja juoksemaan kauas sivulle.
Paras oivallus tuli kohdassa, jossa piti kääntyä tiukasti hypyltä toisen hypyn takaakiertoon, ja välissä oli hyppy tyrkyllä. Valo ei tullut käteen kovinkaan helposti vaikka kuinka käpälääni heiluttelin, eikä vastakäännös toiminut kohtaan. Tuli hyvä muistutus niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin olkapään käännöstä. Käänsin olkapäätä viisi senttiä enemmän, ja kohdassa ei mitään ongelmaa sen jälkeen. Tätä pitää nyt treenata lisää vastaaviin kohtiin, ja todellakin muistaa asia kisoissa! Jos rintakehä aukesi yhtään liikaa sivulle, Valo poimi tyrkkyhypyn heti. Oli hirveän kiva koulutuspäivä!
Etkö näe, että meillä on halailu kesken nyt?
Tein taas pienen videokoosteen Jallan kouluttelusta. Videolla oikealle kääntymisen harjoittelua ja revi-irti -pelin toinen treenikerta. Jalla tuntuu tykkäävän leikistä kovasti, ja innostuu irrotuksista entisestään. Hyvä! Tehtiin myös etutassuilla tasapainoilua kahdella podilla, tällä kertaa podit nurinpäin. Viimeiseksi vielä pätkä Jallasta ja imurista. Luin vasta Facebookissa keskustelun, jossa kertoiltiin vuoron perään kuinka koirat jahtaavat ja purevat imuria, tai räyhäävät sille holtittomasti tai huutavat oven takana. Bordereille ainakin tuntuu olevan yleistä. Ei käy kyllä päinsä tässä taloudessa. Jallaa palkkasin pari eka kertaa, ja siihen jäi imurille hilluminen. Nykyään tehdään välillä imuroinnistakin mahdollisuus tienata ja harjoitella vaikkapa istumista. Videolla vähän siitäkin, vaikka luulisi että aika moni muukin on halunnut kouluttaa koiransa olemaan välittämättä imuroinnista ja tämä on ihan peruskauraa. :) Lattialuutu, siis varrellinen, oli muuten Jallalle alun perinkin paljon innostavampi kuin imuri, vaikka molemmissa yritti vähän ensin roikkua.
Taas pitkä päivitys luvassa... Viime viikonloppuna olin Valon kanssa HSKH:n agileirillä. Otimme vain yhden Jouni Oreniuksen treenin lauantaille, ja luennon la ja su. Jounin treeni meni hyvin. Siinä sai juosta ja harjoitella taas japskeja, jotka nekin menivät hyvin kun sain oman rytmin kuosiin. Kepeille viennin testasin sekä kauempaa lähettämällä avokulmaan ja sylkkärillä keppien jälkeen, sekä leikkaamalla kepeille, juoksemalla toiselle puolelle ja antamalla Valon pujotella itsenäisesti loppuun. Molemmat sujui. Tilanteissa, joissa Valo pitää saada kääntymään kepeiltä minusta poispäin toiselle puolelle, niin kuin nyt, teen tosiaan poispäinkäännöksen sijasta sylkkärin koska se toimii Valolle paremmin. Pitää vaan olla kääntymättä Valoa kohti liian aikaisin, etten hidasta sen liikettä.
Lauantaina oli lisäksi Jirka Vierimaan luento treenikuplasta ja sujuvuudesta. Odotin luentoa innolla, koska Jirkaa on kehuttu kovasti. Hyvähän se luento olikin. Tiivistelmänä muutama juttu lähinnä oman muistin virkistämiseksi:
palkkioiden luokittelu -> tehokkainta 3 tapaa yhdessä, esim. syötävät, toiminnalliset, funktionaaliset
agilitylähtö tulisi kouluttaa osana ratasuoritusta, ei omana "rauhallisena" temppunaan -> lähtö -> jatko; suorat palkkiot
treenisuunnitelman kuplamalli: uusi toisto alkaa palkkion jälkeen mahd. nopeasti -> siirry valmiiksi jatkoon -> harjoitus ja palkitseminen vuoropuhelua -> pyri ettei koira joutuisi kyselemään
luuppaava harjoitus, hyödynnetään koiran ennakointia -> sujuvuus -> vähemmän viivettä = enemmän voimaa ja nopeutta!
taukokäytös: tee rauhallista -> saat kiihdyttävää; tauolla oma paikka
Ensin palkkiosta palkkioon, sitten kuplasta kuplaan
häiriöt: tee erilaisia, niputa yhteen samanaikaisiksi. Yleistäminen: 20+20+20
verryttely = käyttäytymisen aktivointi - leikki, käden seuraaminen...
tauottaminen = viretilan palautuminen - oma alusta/häkki, lähetys omalle paikalle. Koiran lähellä pito aiheuttaa kauas lähtöä (treenissä)!
kolmen toiston tarkkailu = kolmella toistolla pitää saada muutosta aikaiseksi
virheen sattuessa: vastakkainen, esim. virettä laskeva tehtävä
opeta kiinni-maahan -peli nopeuspelinä
sujuvuuden oppiminen tärkein tavoite -> oppimaan oppimista
Luennon jälkeen aloin heti opettaa Jallalle oman alustan, joka on ollut kyllä aikeissa opettaa muutenkin. Samoin tein ensimmäisen kerran repimis-irrotus -treeniä. Jalla on kyllä niin uskomaton. Ensinnäkin oppi hakeutumaan omalle matolleen istumaan kahdella toistolla, ja parin minuutin treenin lopuksi kesti jo jopa juoksuhäiriötä. Jallalle ei ole vielä paikallaoloa opetettu.
Samoin istu-irti -harjoituksen oppi heti. Jaksan jatkuvasti hämmästyä, miten nopea oppimaan tuo pentu on. Kai ne kaikki on, kun antaa vain siihen mahdollisuuden, mutta silti se jaksaa hämmästyttää. Tykkään myös kovasti Jallan työmoraalista. Se keskittyy tekemiseen tarkasti, eikä kiehu yli. Tällä hetkellä vaikuttaisi oikein järkevältä koiralta.
Sunnuntaina oli Patricia Hirnin luento agilitykoiran fysiikasta. Siitäkin itselle muutama juttu muistiin:
liikuntaa päivittäin 2h -> hidas käynti 3min, ravi, laukka, käynti - ravi ja laukka 50/50
intervallitreeni
tärkeimmät kisat kesällä, peruskunnon oltava hyvä jo talvella
rasvatesti: viimeisen kylkiluun päältä pihtiote, väliin pitäisi jäädä vain nahkaa
huippukunto kestää aivan maksimissaan 3kk -> rakentaminen nollasta 2-3kk
peruuttaminen - takajalat vetää, pää normaaliasennossa tai alhaalla ja lapa ylhäällä, muutoin ei hyötyä -> myös alamäkeen
6kk-14kk - kasvulevyt edelleen auki n. 12-14 kk asti, liiallinen rasitus hyvin haitallinen. peruskestävyyden alun rakentaminen; opeta lenkin rytmi: lämmittely ja jäähdyttely, päivittäin kaikki 3 askellajia. Hypyt max. kyynärpään korkeudella
14kk-2 v. - luut kasvavat vielä paksuutta. Pinnalliset lihakset, nopeus- ja kiihtyvyystreeni
maksimaalinen voimantuotto vasta 3 v. koiralla
peruskestävyystreeni
hypyt 2-v. täydessä korkeudessa
Oli kiva huomata, että olen tehnyt asiat pitkälti Patrician ohjeiden mukaan :) Patricia oli aika ehdoton siinä, että alle 6 kk koiran kanssa hypyt pitäisi olla ranteen korkeudella, jos niitä tekee ollenkaan. Eli tuollaisella Jallan kokoisella joku 1,5 cm, remmi tai vastaava. No, ei ole sitä ongelmaa meillä kun ei ole tehty ennen 6 kk ikää hyppyjä ollenkaan. Rimat maassa treeni ehdoton no no revähtämis- ym. vaaran takia, ja sitä en kyllä koskaan teekään, vaan olen aina pitänyt ainakin toisen pään siivekkeessä.
Ihan kahta tuntia ei tule kyllä aina liikuttua päivässä, sitä voisi petrata. Lenkit meillä tapahtuu kuitenkin metsässä, mikä on hyvä. Samoin en ole yleensä tajunnut tehdä jäähylenkin alkua laukassa, se otetaan myös uutena mukaan. Patricialla oli tähän kyllä järkevät perustelut, etenkin talvella laukalla aloitus olisi oikeasti tärkeää. Hyvä luento kaikkinensa!
Metsälenkeistä tulikin mieleen, että sain lenkillä ex tempore -idean kuvata vähän meidän päivittäisiä lenkkimaisemia, ja teinkin videon jota ei varmastikaan jaksa katsoa muut kuin minä. Biisi on kyllä hyvä :D Onpahan jotain taas muistojen kansioon :)
Eilen kävin tekemässä Valon kanssa pelkästään keinua. Jalla sai tehdä vähän puomin kontaktia. Olen tehnyt Jallalle tähän mennessä kaksi putkea peräkkäin yhdesti tai kahdesti. Hypyn tarjoamista yhdellä hypyllä on tehty max. kolme kertaa, ja kerran hyppyä niin että se oli putken jälkeen. Yllätys olikin suuri, kun pikku-apina teki parin yksittäisen esteen jälkeen kokonaiset 5 estettä :o Hyppy-putki-putki-hyppy-hyppy -sarja sujui kuin vettä vaan.
Toki sarja oli kovin suora, mutta mulle oli yllätys jo se että ylipäänsä seurasi ohjausta putkesta putkeen ja ei edes yrittänyt ohittaa hyppyjä. Lisäksi vauhti vaikuttaisi olevan jo nyt varsin hyvä ja putkeen mennessä kuuluu suloinen pikku räksytys. En ole voinut sitäkään oikein arvioida, kun ei olla tehty kuin yhtä estettä tätä ennen :D Jalla myös lähtee hyvin kuolleelle palkalla. Mua oikeasti melkein naurattaa, miten älyttömän nopeasti Jalla oppii asioita. Hitto että sen kanssa on mukava touhuta.
Olin jo unohtanut, että tämä on tällaista noiden pentujen kanssa. Niin pienistä asioista tulee itsekin niin iloiseksi. Ihan huippua. Ai niin muuten, yritin parhaani mukaan mittailla Jallaa tuossa yksi päivä, ja toistuvasti sain siitä yli 33 cm korkean! Se onkin siis isompi kuin kuvittelinkaan, on vain muutoin joka suunnasta niin pieni, että en olisi uskonut. Mutta tosiaan, kun katsoo Valon vieressä, ei siinä vaikuttaisi olevan kuin parin sentin ero. Vaikuttaa, että saatan saada oikein ihanteellisen kokoisen minikoiran, jos se tuosta vielä vaikka sentin kasvaisi. :)
Sain ihanalta Rosalta namilaitteen (Treat&Train) Jallalle lainaan. On ollut tarkoitus hommata moinen, mutta mukava testata vekotin ennen kuin sijoitan vähät roposeni omaan. Tutusteltiin eilen jo pikkuisen laitteeseen, ja tänään jatkettiin tutustelulinjalla. Kävi jo selväksi, että namiahan sieltä tippuu kun vain tekee hommansa. Testasin vain targetin kanssa, ja vaikuttaa että laite toimii mukavasti. Pitää testailla vielä erilaisia ja eri kokoisia nameja, nyt laitoin mitä oli valmiina (Naturista pilkottuna). Vähän turhan paljon sylkee välillä kerralla noin pikku koiralle, mutta pitää katsoa vaikuttaako eri koko. Puomin palkkaamisessa isompi määrä ei sinänsä haittaa, mutta ei tuolla ehkä ihan kaikkia juttuja viitsi naksuttaa ettei maha täyty ennen aikojaan :) Eikä ole kyllä tarviskaan eikä edes tarkoituksenmukaista, eipä sillä.
Tässäpä vielä video testailusta. Kuten näkyy, omat hoksottimet ei olleet kaukosäätimen kanssa vielä ihan mukana :) Lopussa vaadin jo pelkkää kahden tassun kosketusta, ja Jalla korjasikin heti kun hoksasi ettei namia tullut - hyvä. Laite selkeästi on kiva juttu, tälläkin hetkellä kuikuilee toiveikkaana laitteen suuntaan pöydälle.
Tajusin tänään, että Jalla täyttää 19. päivä jo 6 kuukautta. Kylläpä aika rientää. Tajusin myös, että huolimatta alkupeloistani grizzleä kohtaan taisin saada taas hyvin helppoturkkisen koiran. Jallaa ei ole tarvinut trimmata vielä kertaakaan hännänpäätä ja tassukarvoja lukuun ottamatta, ja edelleenkin näyttäisi riittävän pelkkä polvipussien ja mahan alusen siistiminen. Turkki on hyvä ja karkea. Huh, ihanaa. Tykkään pitää koirat aina edes suunnilleen siistissä karvassa, joten mukavaa ettei tarvitse temppuilla minkään turjakkeen rullaamisen kanssa. Tosin vanhemmillaankin on niin hyvät turkit, että turkin laadun uskoinkin olevan hyvä. Silti se ei aina tarkoita, etteikö siinä olisi hommaa.
Kun Valo toipui agirotu-viikonlopusta, päätin sunnuntaina eka kertaa kaapata Jallan mukaan ja lähteä ihan kaksistaan hallille. Tähän astihan se on vain muutamia kertoja päässyt juoksemaan putkea ja leikkimään kouluttelun tai Valon treenien yhteydessä. Teimme putkea, joka sekin näyttää kehittyneen itsestään. Jalla lähtee jo hyvin lähettämällä putkeen. Tein mutkaputkea niin että Jalla sai jahdata palkkaa suoraan, ja niin että kutsuin sen putkesta käteen. Lisäksi tein ensimmäistä kertaa puomia niin, että juoksutin myös alasmenoa matalalta. Hienosti Jalla lähti heti "juoksemaan" fokus eteenpäin. Tämän lisäksi palkkasin myös paikkaa, eli asennosta kontaktilla. Jalla sai myös paukutella vähän keinun päätä, ja hoksasi heti juonen.
Eilen olin vetämässä treenejä, ja sen jälkeen Jalla pääsi ensin vähän leikkimään ryhmäläisen göötti-pennun kanssa, ja sen jälkeen rallattelemaan putkia. Eka kertaa tehtiin kaksi putkea peräkkäin, eli mutkaputkesta mutkaputkeen ja hyvinhän tuo suurimmaksi osaksi meni. Sitten jatkettiin vielä puomilla, ja heti oli edistystä tapahtunut viime kerrasta.
Kuvasin muutamia temppuja, joita on Jallan kanssa tehty. Olen nyt aloitellut myös vähän fyysisempiä temppuja kuten pyörimisiä. Yleensä ei todellakaan treenata näin monia temppuja päivässä ja muutenkin tehdään hyvin lyhyttä pätkää, mutta halusin kuvata temput nopeasti joten tehtiin aamupäivän aikana kolme treenipätkää.
Teimme:
-luopumista
-jalat laatikkoon
-2on2off
-etujalat nurinpäin olevalle podille, eka kertaa
-etujalat erillisille podeille, toinen kerta
-peruuttamista
-kohdetyöskentelyä: käsi
-oikealle pyöriminen, mikä on myös aika uusi juttu
-takajaloilla esineen ympäri pyöriminen, kolmas treenikerta
Jalla tosiaan oppii asioita mielestäni hyvin nopeasti, ja keskittyy hienosti. Sen kanssa on kyllä mukava puuhailla.
MM-karsinnat oli ja meni, ja niistä ei jäänyt meidän osalta jälkipolville kerrottavaa. Olin nukkunut koko viikon ihan älyttömän huonosti, koska odotin pääsykoetuloksia tulevaksi. Päätin siis pitkähkön harkinnan jälkeen vaihtaa alaa, ja kevät meni muun ohella pääsykokeeseen päntätessä. Hain siis Helsingin yliopistoon, ja tuloksien oli määrä tulla viimeistään karsinta-viikonlopun perjantaina. Lähtöaamuna onneksi varmistui, että paikka yliopistoon aukesi, mutta olotila oli hyvin koomainen ja häkeltynyt.
Perjantaina käytiin Paulan kanssa pystyttämässä päiväteltta jo valmiiksi, käytiin porukalla syömässä ja illalla menin kaverille Turkuun yöksi. Enkä edelleenkään nukkunut varmaan tuntiakaan. Pakko myöntää, että mielentila ei ollut mikään virkein lauantaina ja päässä pyöri ehkä vähän muut asiat kuin karsinnoissa pärjääminen :) Eka radalla Valo ei reagoinut vekkiin, joka kyllä oli myöhässäkin, ja hyllytti viidennelle esteelle ampaisten hypyn sijasta muurille.
Kai pääsen mukaan?
Juuri kun oltiin menossa toka radalle, tuli pitkä viivytys kun radalta vaihdettiin kepit. Mulla oli niin kuuma, ja Valokin vain möyri mahallaan pitkin lähtökarsinaa. En yleensä reagoi lämpöön herkästi, mutta tuona lauantaina mulla oli kyllä vaikea olla, hyvästä nesteytyksestä huolimatta. Suorastaan pyörrytti, varmaan se johtui pitkälti väsymyksestä. Sain kuitenkin ihan hyvän rähinän päälle ja ensimmäiset pari estettä sujuivatkin räyhäkkäästi :D Olisikohan ollut neljäs este, kun Valo juoksi keinun ohi. Jepsis, eipä oo moistakaan ennen käynyt mutta missäs muualla sitten kuin karsinnoissa. Rytmi katkesi, ja Valo jätti keinun jälkeen hypyn välistä putkeen rynnätessään. Noitahan se on tehnyt kyllä muutenkin nyt jonkin verran. Ei siis kumpikaan kyllä oltu parhaimmillamme näissä karkeloissa.
Ei mua edes lopulta juuri harmittanut muu kuin se, etten päässyt tekemään ratoja pidemmälle. Niissä olisi ollut mukavia kohtia testattavaksi, mutta pitää treenata ne nyt itse. Olin oikeastaan salaisesti aika helpottunut, ettei päästy jatkoon, koska ei tuon tason kisoissa ole mukava kisata koiralla johon ei tällä hetkellä voi luottaa, ja rataantutustumisessakin joutuu vain miettimään miten varmistaa se ja tämä, ja estää tuo. Sanoinkin, että olinkin jo suorastaan hämmästynyt miten hyvin on treenimäärään nähden mennyt. Aina pitää kuitenkin kokeilla, en mä voisi jättää noita kisoja väliin vain sen takia että ehkä pahoitetaan jonkun mieli olemalla liian huonoja tuonne :D Paikka sinne on ansaittu, ja ellei nyt fiilis tai muu tilanne ole ihan vastakkainen, niin kyllä mä aina käyn parhaani yrittämässä, riitti se sillä hetkellä mihin riitti. Joku muu voi sitten valita toisinkin, eikä siinä ole mitään väärää siinäkään.
Sängynvaltaajat: Juulia, Valo ja neljä spitziä
Jäin kuitenkin Turkuun vielä yhdeksi yöksi, ja käytiin kaverin kanssa illalla pitkällä metsälenkillä ja vaihdettiin kuulumisia aamuyöhön. Kiva reissu kaikesta huolimatta. Tällä kertaa en mennyt katsomaan finaaleja paikan päälle, vaan ajoin iltapäivällä kotiin lepäämään streamin ääreen. Hienot joukkueet sieltä tulikin, onnea kaikille upeita suorituksia tehneille!
Karsintojen jälkeen oli kyllä aikamoinen agilitykrapula, ja suoraan sanoen vähän harmitti että olin ilmoittanut Valon seuraavan viikonlopun Agirodun virallisille radoille. Pakkohan se kuitenkin oli lähteä, eli Ylöjärvi kutsui. Perjantain ripsi vettä, mutta fiilis oli kuitenkin lopulta hyvä. Päivän eka radalta tehtiinkin nolla, vaikkakin Valo kävi kahdesti naamallaan liukkaalla nurmikolla ja lähti hakemaan putken väärää päätä kun olin myöhässä. Tuolla radalla sijoitus 5./45.
Seuraavalla radalla, jonka tuomaroi espanjalainen kukahan nyt olikaan, Valo lähti keinulta väärälle esteelle kun sinne mun ohjaus näytti. Taas siis olin keinun jälkeisessä tilanteessa myöhässä. Lopussa vielä jätti hypyn väliin kun ohjaus oli lepsua, mutta muuten aivan hyvä rata.
Viimeinen, hyppyrata, päätyi myös hyllyyn kun jäin varmistelemaan muuria ja olin kepeillä myöhässä. Ajattelin kyllä Valon hakevan kepit kuitenkin, kun yleensä hakee ne niin hyvin, mutta nyt juoksi jostain syystä läpi. Kesti kuitenkin ylijuoksun ja pysyi hienosti kepeillä, mutta kävi taas pari kertaa naamallaan :(
Seuraavana päivänä avo SM -karsintaradalla Valo otti puomilta vitosen ja juoksi korvat luimussa putkeen vähät välittäen muusta. Olisi pitänyt kantaa radalta pois, mutta mulla jäi vähän suunnitelmat tekemättä kun radalle tuli lentävä lähtö johtuen siitä, että välistä puuttuikin 5 koirakkoa, mikä selvisi vasta edellisen koirakon jo ollessa radalla. Muuten hyvä rata. Katsoin finaalit mutta jätin viimeisen radan välistä, kun huvitti ajaa edes kohtalaisen hyvissä ajoin kotiin. Sunnuntaille en osallistunut.
Positiivista se, että viimeistä rataa lukuunottamatta Valo oli todella hyvin kuulolla. Myös A:t olivat hyviä, vaikka tavoistani poiketen uskalsin jättää Valon itsenäisesti niitä suorittamaan. Sen sijaan puomit olivat jostain syystä huonoja. Puomilta ei ole otettu aikoihin virhettä, mutta nyt ne olivat kyllä aika surkeita. Nyt sitten joka tapauksessa vain treenaillaan jonkin aikaa.
Teivossa
Jalla ei ole edelleenkään tehnyt agilitykentällä muuta kuin putkea ja puomin kontaktille hakeutumista muutamia kertoja, mikä sujuukin hyvin. Nyt ajattelin aloitella hypyn tarjoamista, ja pikku hiljaa jatkojalostaa puomia juoksarin pohjustamiseksi. Lisäksi on aloiteltu suuntakäskyjä, ei siis esteillä vaan ihan kotioloissa. Kiva kouluttaa itsellekin uusia juttuja, varsinkin kun Jalla on kovin nopea oppimaan. Jalla alkaa olla kohta jo puolivuotias, ja painaa nyt päälle 5 kiloa ja on ehkä 32 cm korkea. Aika kirppu kuitenkin vielä, mutta jalat on pitkät ja etuosastakin näkee että on parempi kuin äitillään. Hirveän tyytyväinen olen kyllä ollut Jallaan tähän asti, ihana ja mukava luonteinen pentu.
Viime viikolla levättiin SM-kisojen jälkeen useampi päivä, mutta pitihän se käydä loppuviikosta testaamassa Gibsonin maksien finaaliradan alun kepeille vienti. Valo teki aika kivasti erottelukäskyllä, vaikka kerran hairahti putkeenkin kun palloilin vähän sen linjalla. Testasin myös leikaten ja välillä lähetin tarkoituksella putkeen, mutta ei langennut ansaan senkään jälkeen.
Tänään halusin testata muutamia Suomalaisen ratapätkiä. Ensimmäisenä kohta, johon hyllytettiin joulukuun kisoissa. No kylläpä se oli vaikea edelleen. Valolle on kyllä nuo sylivekki/niisto -käännökset joskus vaikeita, ainakin jos takana on putki vetämässä. Tehtiin siis kohtaa 5-8, tosin putki oli lähempänä. Ensin lähti niiston jälkeen putkeen. Videolta näkee että olihan se mun ohjauskin huono, vaan ei sen ihan noin tarttis sinkoilla. No seuraavaksi sitten vuorossa Valon perisynti, eli väärään suuntaan hyppäys ja sieltä putkeen paukkiminen. Teki siis saman silloin kisoissa.
Niisto toimi, kun menin kunnolla vetämään nokasta hypyn yli, mutta eihän siitä ihan sujuva fiilis jäänyt. Treenasin kohtaan lisäksi jaakotuksen, ja vaikka siihen tuli kaarrosta, oli se kuitenkin paljon nopeampi ja varmemman tuntuinen ratkaisu.
Toinen treenattava kohta (3-5) oli samaten joulukuun kisoista, mutta eri radalta. Siinä kylläkin onnistuttiin kisoissa, mutta mutkan kera ja muutenkin kohta on Valolle ihan hyvä putken ohitus treeniksi. No heti alkajaisiksi mätkähdin nutulleni, kun ohjaus oli myöhässä ja jalka ei noussut. Mä en voi enää käyttää Salomoneja aksassa, kun jalat menee ihan väärään asentoon ja jään joka käänteessä paikalleni. Nyt ne kuitenkin oli jalassa ja tässä tulos :D Lisäksi treenin jälkeen alkoi tuntua hermokipua selässä. Olin ajatellut hoidattaa itseni vasta kisojen jälkeen, mutta pakko oli varata naprapaatille aika kun ei nuo raajat meinaa enää edes liikkua kunnolla, polvi napsuu älyttömästi ja johonkin sattuu koko ajan. Onneksi sain peruutusajan huomiselle, jospa ehtisin toipua vähän viikonlopuksi. Ei tässä ainakaan huonompaan kuntoon voi mennä... Itse treenattava kohta sujui lopulta kivasti.
Lopuksi tein vielä keppitreeniä, ylijuoksuja ja sen sellaista ja niissä ei Valolla ongelmia ollut. Nyt toivon, että alkutreenin ongelmat johtuivat vaan osaamattomuudesta, eikä Valolla ole mitään jumia joka vaikeuttaisi oikealle kääntymistä. Nyt palautellaan vähän, sitten ajattelin vielä treenata kontaktit kertaalleen läpi ja sitten ollaankin valmiita ensi viikonlopun MM-karsintoihin, joissa Valo starttaa numerolla 114, eli 14. lähtijänä. Toivoin, että olisin ehtinyt katsomaan jokusen koirakon ennen vuoroamme, mutta näillä mennään!
Tämän vuoden SM-kisat vietettiin Nastolassa. Yövyin Nooran luona Heinolassa, jonne pyyhälsinkin jo perjantaina, vaikka en osallistunut iltakisoihin. Käytiin pykäämässä heti aamupäivällä teltta pystyyn, ja teltta osoittautuikin turvapaikaksi sateisena viikonloppuna.
Hotti-pappa testasi numeroliiviä mun puolesta
Valo aloitti urakkansa lauantai-aamuna HSKH:n joukkueen ensimmäisenä koirakkona. Yritin polven kunnon takia välttää valsseja kun pelkäsin että jään paikoilleni niitä tehdessä, ja valitsin viimeisen putken jälkeen riskillä persjätön, vaikka tiesin ettei se käännä koiraa tarpeeksi. Olihan se ohjaus sitten myöhässä, jolloin Valo tuli väärälle puolelle ja hukkasin sen tyystin hetkeksi. Uskomatonta kyllä, Valo jäi odottamaan lisäkoordinaatteja, ja sain kohdan vielä puskettua virheettä läpi. Vaikka aikaa paloi lähes täyspysähdykseen aika lailla, petasimme kuitenkin joukkueen seuraavalle koirakolle sijan 5./77.
Ankkuriosuudelle startattiin sijalta 8, mutta joukkueestamme vain kolmas koirakko Riikka ja Säde tekivät lopulta lisäksemme nollan tai tuloksen joten tällä kertaa ei sijoitusta, mutta hauskaa oli ja joukkue tsemppasi hienosti. HSKH:n maksijoukkue sentään sai hopeaa, onnea! :)
Sunnuntaina startattiin Lee Gibsonin karsintaradalle kolmannessa ryhmässä. Pidin rataa meille haastavana tyrkyllä olevien putkien takia. Olen tainnut mainita, että putket on nyt kutsuneet Valoa turhan vahvasti. Rata sujui kuitenkin ihan kivasti aina esteelle nro 17, jolla olin myöhässä ja Valo lähti 18 sijasta hakemaan estettä 19. Oli jo ponnistamassa väärälle hypylle, mutta ihme kyllä Valo oli taas niin kiltti ja tuli takaisin kuin karjuin. Näin pääsimme ensimmäistä kertaa SM-finaaliradalle. Vaikka mielestäni meno tuntui tahmealta vesisateessa ja lammessa juostessa, aika oli kuitenkin valumisesta huolimatta varsin hyvä ja tuolla radalla olimme yhdeksänsiä.
Iltapäivällä sitten aurinkokin oli tullut esiin kun starttasimme Kari Jalosen finaaliradalle. Fiilis oli mulla älyttömän hyvä ja jännityskin vain mukavasti kihelmöi. Olin päättänyt, että mitään ei varmistella vaan vedetään kaikki tai ei mitään -asenteella. Valo oli ihan liekeissä, taisi sekin aistia jännityksen. Valitettavasti Valo otti A:lta kontaktivirheen, ja tiputti vielä muurin palikankin joten radalta lopulta 10. Noita kontaktivirheitä on tullut lähiaikoina todella vähän, edellinen vähintään puoli vuotta sitten, mutta milloinpa se sitten tulisi ellei SM-radalla :D Olin päättänyt luottaa Valon kontakteihin, enkä jäänyt vahtimaan pysähdystä. Muurin palikoita taas Valo ei ole tainnut tiputtaa ikinä, joten olihan nuo virheet vähän harmillisia mutta tällaista tää on.
Aika oli kuitenkin tuolla radalla hyvä, neljänneksi nopein! Kakkosesta jäätiin 0,34 s ja voittajasta 0,75, joten kyllähän mä olen aivan äärettömän tyytyväinen. Ei juurikaan edes harmittanut radan jälkeen, oli vain niin saakelin siistiä tehdä rataa Valon kanssa ja mennä niin täysiä kuin mahdollista. Ja olihan tämä nyt tällä valmistautumisella ja kunnolla ihan yläkanttiin vedetty suoritus. Lopullinen sijoitus oli siis 26./272. Vähän meinasin jäädä paikoilleni viimeisen putken jälkeen ja Valo ehti jarruttaa ennen takaakiertoon lähetystä, ja lopussa tuli kaarrosta valssissa mutta muuten rata meni linjoiltaan aika nappiin.
Päällimmäiseksi jäi siis mielettömän hyvä fiilis ja onni tuosta koirasta. Tekemisessä on vielä puutteita, mutta kivaa oli saada välähdyksiä onnistumisista ja siitä mihin ne voivat riittää. Nyt on hyvä fiilis lähteä karsintoihin jatkamaan siitä mihin jäätiin. Tämän kauden odotukset tulostasosta on joka tapauksessa ylitetty roimasti, joten kaikki mitä mahdollisesti seuraa tämän jälkeen on vain plussaa. Oli kyllä mukava viikonloppu.
Jalla puolestaan osallistui lauantaina Nooran kanssa Nuori border -päivään Tampereella, eli nuorien bordereiden epäviralliseen näyttelyyn. Jallalle ei omassa luokassaan menestystä tullut, mutta Jalla oli hienosti mukana Villin jälkeläisluokassa, joka oli BIS, ja kasvattajaluokassa, joka samoin oli ROP! Mainio päivä Nooralle!
